Ahdistaa ja on muutenkin kamala olo...

Itkeminen, nauraminen, laulaminen ja puhuminen ongelmista läheisille auttaa osaltaan.

Kyllä se auttaa jos saat sen itkun vain tulemaan. Voit purkaa pahaa oloa myös voimistelemalla, kirjoita ylös ja yritä niin kuvailla sitä pahaa puristavaa oloa. Alat itse löytää konsteja, millä tilanne helpottuu.

Haluaisin vain niin kovasti itkeä, mutta en pysty edes siihen. Olen säälittävä kusipää kun tänne kirjoittelen. Haluaisin tappaa itseni, mutta en edes pysty siihen... On niin synkeä olo koko sydämessä.. Haluan tappaa itseni..21v mies ja tähän ollaan menty.

Hei,

Hyvä että päätit kirjoittaa tilanteestasi tänne. Joskus jo pelkkä ajatusten kirjoittaminen voi helpottaa oloa. Toivottomalta tuntuvan elämäntilanteen pohtiminen yksin on kuitenkin raskasta. Tällaisessa tilanteessa ulkopuolinen tuki on tärkeä voimavara. Asioista keskusteleminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia ja tarjoaa uusia näkökulmia, mikä usein helpottaa jaksamista.

Jos haluat keskustella tilanteestasi puhelimitse, voit aina soittaa Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen. Puhelun voi soittaa nimettömänä ja se maksaa operaattorin veloittaman puhelumaksun verran. Valtakunnallisen kriisipuhelimen numero on 010 195 202. Puhelin päivystää arkisin klo 9-07, lauantaisin ja juhlapyhinä 15-07, sunnuntaisin 15-07.

Jos taas haluat jutella kasvotusten, ympäri Suomea toimii kriisikeskuksia, joihin voit varata ajan ja tulla keskustelemaan paikan päälle. Kriisikeskusten yhteystiedot löytyvät osoitteesta:

http://www.mielenterveysseura.fi/sos-kriisikeskus/kriisikeskusverkosto/alueelliset_kriisikeskukset.
Käynnit eivät maksa mitään.

Jos haluat mielummin kertoa ajatuksistasi ja tuntemuksistasi lisää kirjoittamalla, voit ottaa meihin yhteyttä Tukinetin kautta (www.tukinet.net). Tukinetissä pääset keskustelemaan kahdenkesken tukihenkilön kanssa. Tukinet -live päivystää joka arkipäivä 15-19. Tukinetissä on myös foorumeita, joista on mahdollista löytää vertaistukea ihmisiltä, jotka ymmärtävät tilannettasi oman kokemuksensa kautta.

Kiireellisessä tilanteessa voit ottaa yhteyttä paikkakuntasi psykiatriseen päivystykseen. Lähimmän psykiatrinen poliklinikan yhteystiedot löydät etsimällä netistä hakusanalla "psykiatrinen päivystys paikkakuntasi" tai "psykiatrinen poliklinikka paikkakuntasi".

Itsemurhayrityksen jälkeen keskustelutukea kannattaa hakea heti.
SOS-kriisikeskus Helsingissä tarjoaa tukea itsemurhaa yrittäneille selviytymisen tueksi ja uuden itsemurhayrityksen ehkäisemiseksi.
Keskustelut ovat maksuttomia. Ajan varaaminen LINITY-asiakasvastaanotolle puhelimitse: 0800 98 030 (ma–pe klo 9–17)
Lisätietoja: www.mielenterveysseura.fi/linity

t. sos-kriisikeskus / pekka

Jos susta tuntuu että olet pilannut elämäsi, ehkä auttaisi jos kirjoittaisit paperille mitä olet mielestäsi pilannut. Mitä tekisit toisin? Minkä asian haluaisit olevan tällä hetkellä toisin ja mitä voisit tehdä asian eteen? Laita ne asiat numero järjestykseen siten että ykkösenä on asia joka toisi sinulle eniten helpotusta elämään jne. Ota joka päivä tai viikko listasta yksi asia ja yritä tehdä sen eteen jotain. Jos et yrittämisestä huolimatta onnistu, älä lannistu vaan ajattele se asia niin, että jostain syystä ei vielä ollut aika sen asian järjestyä. Kaikella on jokin tarkoitus.
Ehkä elämäsi kuuluu mennä tällä hetkellä näin että myöhemmin osaat arvostaa hyvin olevia asioita ja että susta tulisi nöyrä. :) asioiden ei kuitenkaan kuulu olla aina huonosti ja siksi niille on myös mahdollista tehdä jotain. Tsemppiä hurjasti eteenpäin. Toivottavasti asiat lähtee paranemaan :) <3

Minulla on samanlainen olo. Nyt syön masennus lääkettä ei vielä helpota mutta saan vähän jo nukkua. Oletko pyytänyt nukahtamis lääkettä lääkäriltä ettet aivan väsy kokonaan, toivon onnea sinulle. T. Aippi

Ahdistukseen auttaa kokemukseni mukaan kaikista tehokkaimmin kyseisten tunteiden ilmaisu eli puhuminen ja sureminen. Valitettavasti juuri nämä ovat niitä vaikeimpia ja myös tuskallisimpia. Yleensä on se tilanne, että ei ole ihmistä, jolle voisi puhua kyseisistä asioista ainakaan juuri sillä hetkellä, kun tunteet sattuvat tulemaan pinnalle. Ihminen, jolle puhuu pitää olla luotettava ja sen kanssa pitää tulla sellainen tunne, että haluaa puhua ja näyttää tunteitaan. Lisäksi yleensä tilanne olisi hyvä olla kahdenkeskinen. Jos toinen ihminen ei osaa esim. surua ottaa oikein vastaan, saattaa tulla vaan lisää vahinkoa. Moni ihminen ei nykyään ymmärrä, että ei siinä tarvitse paljon tehdä, jos toinen alkaa itkemään. Olla läsnä, hyväksyvä, kuunnella ja vaikka halata ja pitää kiinni toisesta.

Asioista puhuminen tarkoittaa sitä, että joutuu puhumaan juuri niistä asioista ja tunteista mitkä painavat mieltä. Tämä voi olla tosi vaikeaa monille varsinkin, jos painavat tunteet ja asiat ovat hyvin henkilökohtaisia ja niissä on paljon tuskaa ja pahaa oloa. Moni koittaa mielummin turruttaa tunteet lääkkeillä tai vaikkapa alkoholilla. Nämä eivät kuitenkaan mitään tunteita poista ja ahdistus pysyy.

Monesti voi olla myös se tilanne, että itse ei edes tiedä mikä mieltä painaa. On vain valtava epämääräinen ahdistus. Tällöin voi mennä pitkäänkin ennen kuin ahdistuksen takaa alkaa huomaamaan ahdistuksen todella aiheuttavat tunteet. Tässä toimii puhuminen vapaasti eli puhuu juuri niistä jutuista ja tunteista, jotka kyseisellä hetkellä nousevat mieleen. Kun esim. puhe alkaa takkuamaan saattaa kyseinen asia jotenkin liittyä mieltä painaviin tunteisiin. Tosin tällainen tilanne vaatii yleensä psykoterapian. Ja joskus sitä ei vaan itse huomaa tai tajua mitenkään mistä on kyse. Tällöin joku muu esim terapeutti saattaa huomata.

Suru on luopumista ja neutralisoi tunteita. Se on erittäin tehokas tapa mielen korjaamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa yleensä itkemistä. Yksin itkeminen voi kuitenkin olla mahdotonta. Sitä tietää, että jotkin asiat painavat, mutta näihin tunteisiin ei saa epämääräistä ahdistusta enempää kontaktia eli painavat tunteet eivät vain nouse pinnalle tietoisuuteen. Yleensä pitää ensin puhua kyseistä tunteista jollekin ennen kuin alkaa edes itkettämään. Jotkut taas pystyvät itkemään yksinkin esim. sopivan musiikin saattelemana. Saattaa myös olla, että joskus jokin asia tai tilanne osuu riittävän lähelle traumaa tai mieltä painavia tunteita, jolloin kyseiset tunteet tulevat välittömästi pinnalle. Tästä tietää, että asia tai tilanne liittyy jotenkin mieltä painaviin tunteisiin.

Voi myös olla, että tunnepaine on niin valtava, että ei vaan voi itkeä eikä siten myöskään puhua ettei tilanne mene itkemiseksi. Sitä alkaa pelkäämään, että kestääkö niitä tunteita edes, jos ne vaan antaa nousta mieleen. Nykyään voidaan kuitenkin esim. tietyt lääkkeet määrätä tilapäisesti käyttöön, jos on uhkaa, että psyyke ei kestä. En siis tarkoita rauhoittavia enkä masennuslääkkeitä. Tilanteen pitää kuitenkin joku tai itse osata tunnistaa. Suru ei saa myöskään tuntua siltä, että tulee vaan lisää vahinkoa. Silloin tilanteessa on jotain pielessä.

Surua voi myös jatkua pitkään. Ei ehkä kokoajan, mutta aina silloin tällöin. Itselläni on ollut hyvin vakava trauma, joka oli syntynyt sattuneesta syystä alle neljä vuotiaana. Itkin tätä noin kolme vuotta sen jälkeen, kun edes tajusin mikä minua painaa. Tapahtuneesta kun ei koskaan ilmennyt mitään konkreettisia muistikuvia. Vain tietyt tunteet olivat olemassa. Lopulta osasin itkeä jo yksin päivittäin. Ajattelin jo, että tämä ei lopu koskaan, mutta kyllä loppui. Ja nykyään massiivinen ahdistus on poissa. Joskus voi kait kuitenkin olla myös, että ikävä ei vaan lopu. Voin kuvitella, että tällainen tilanne tulee vastaan, kun menettää erittäin läheisen ihmisen. Tällöin ihminen tarvitsee tilalle toisen läheisen ihmisen. Etenkin lapsille tämä on kriittistä.
Näin siis minun kokemuksella

Ei ole ihmistä kenen läsnä voisi olla surkea... Ei kukaan jaksa/pysty vastaanottamaan tuskaani. Näyttelen vain onnellista. Sisimmissäni toivon, että olisin onnellinen kuin näytelmäni henkilö. Sosiaalinen, mukava ja hyväntuulinen. Oikeasti olen ihmisvihaaja, halveksin itseäni ja näen maailman mustien lasien läpi. Eikä kukaan tunne tätä oikeaa itseäni, vain näytelmäni päähenkilön.