Kauneus, Jumalani miten minä vihaankaan tuota sanaa.
Kuten tunnen: minä en ollut olemassa yksilönä ennen seitsemättä ikävuottani. Näen nuo ajat helppoina ja keveinä kuin ikuisen kesän joka pastoi ylläni jokaisella käteni liikkeellä - sinun suuntaasi ystäväni.
Olla onnellinen. Minulla on sinua ikävä.
Minä muistan miten he kaikki häneen rakastuivat, minäkin. Kaikki ne lapset, joista monet kauniita tyttöjä, monet rumia poikia - ja toisinpäin.
Minun huutoni ei auttanut häntä pelastumaan niistä koulumatkoista joilla hänet piestiin ja tönittiin ojaan järjestelmällisesti. Päivisin hän keräsi pulpetistaan tökeröt rakkauskirjeet ja illan päätteeksi yritti etsiä kivutonta tietä kotiinsa.
Oli kai suuri nautinto flirttailla kaikille luokan naisille tietäen että hän maksaisi siitä jossain käänteessä sitten käyvän hinnan. Oli suuri nautinto antaa joskus takaisin vielä kivuliaampia iskuja kuin ne jotka osuivat lopulta hänen kasvoihinsa.
Hän alkoi kyllästyä elämän yksitoikkoisuuteen. Hän alkoi lopulta katsoa olevansa itse syypää ongelmiinsa.
Absöörd. Niin raskas on käsi, ettei se itseään vastaan nouse.
Kun miehet pysäyttävät hänet kadulla, ja vasta ikuisuuden jälkeen käsittävät hänen olevan jotain muuta kuin nainen - tai mies: He vetävät avarin tai sitten ihan vain nyrkillä naamaan.
Ja hän on jo aikuinen. Aikuiset ihmiset osaavat olla kylmiä ja laskelmoivia, valita tiensä eteenpäin siten ettei menneisyyden virheet tule enää eteen sellaisena kuin ne tulevat eteen avuttomalle lapselle.
Kauneus, se onkin jotain muuta kuin se mitä ihmisellä on kasvoillaan. Kauneudeksi hän käsittää ne katseet jotka katsovat hymyillen ja avoimesti hänen silmiinsä ennenkuin kaikki muuttuu taas inhoksi ja väkivallaksi.
Itseinho kiertyy hitaasti selälleen ja lakkaa itkemästä ja raivoamasta itselleen. On aika hänen käydä levolle ja jonkin muun herätä.
Kuten tunnen: minä en ollut olemassa yksilönä ennen seitsemättä ikävuottani. Näen nuo ajat helppoina ja keveinä kuin ikuisen kesän joka pastoi ylläni jokaisella käteni liikkeellä - sinun suuntaasi ystäväni.
Olla onnellinen. Minulla on sinua ikävä.
Minä muistan miten he kaikki häneen rakastuivat, minäkin. Kaikki ne lapset, joista monet kauniita tyttöjä, monet rumia poikia - ja toisinpäin.
Minun huutoni ei auttanut häntä pelastumaan niistä koulumatkoista joilla hänet piestiin ja tönittiin ojaan järjestelmällisesti. Päivisin hän keräsi pulpetistaan tökeröt rakkauskirjeet ja illan päätteeksi yritti etsiä kivutonta tietä kotiinsa.
Oli kai suuri nautinto flirttailla kaikille luokan naisille tietäen että hän maksaisi siitä jossain käänteessä sitten käyvän hinnan. Oli suuri nautinto antaa joskus takaisin vielä kivuliaampia iskuja kuin ne jotka osuivat lopulta hänen kasvoihinsa.
Hän alkoi kyllästyä elämän yksitoikkoisuuteen. Hän alkoi lopulta katsoa olevansa itse syypää ongelmiinsa.
Absöörd. Niin raskas on käsi, ettei se itseään vastaan nouse.
Kun miehet pysäyttävät hänet kadulla, ja vasta ikuisuuden jälkeen käsittävät hänen olevan jotain muuta kuin nainen - tai mies: He vetävät avarin tai sitten ihan vain nyrkillä naamaan.
Ja hän on jo aikuinen. Aikuiset ihmiset osaavat olla kylmiä ja laskelmoivia, valita tiensä eteenpäin siten ettei menneisyyden virheet tule enää eteen sellaisena kuin ne tulevat eteen avuttomalle lapselle.
Kauneus, se onkin jotain muuta kuin se mitä ihmisellä on kasvoillaan. Kauneudeksi hän käsittää ne katseet jotka katsovat hymyillen ja avoimesti hänen silmiinsä ennenkuin kaikki muuttuu taas inhoksi ja väkivallaksi.
Itseinho kiertyy hitaasti selälleen ja lakkaa itkemästä ja raivoamasta itselleen. On aika hänen käydä levolle ja jonkin muun herätä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämäkin on aivan tunettavissa oleva kirjoitus... Hm..kumpa ihminen olisikin hereillä...sisältä enemmän kuin mitä päälle näkyy.Ymmärrät mitä tarkoitan, luulisin.Hereillä olo voi olla tosinaan vaikeaa... Mutta kasvattavaa..innolla odottaa myös tähän jatkoa.