En osaa enää olla onnellinen

Tää alko sittä kun multa meni välit yhteen tosi tärkeään ihmiseen, jonka oon tuntenut puolet elämästäni. Joo tiedän et monet tuntee ihan pienestä, mutta oon muuttanu monta kertaa lapsena ja ei siitä sen enempää. Annoin oikeastaan itse heti periksi enkä yrittänyt korjata mitään, joten ei häntäkään voi syyttää. Ongelmani syy taitaa olla se etten vieläkään ole päässyt tästä yli. Edelleen mietin miten hauskaa meillä voisi olla ja muistelen hyviä hetkiä. Häntä taas ei näytä kiinnostavan enää ja kaiken järjen mukaan se on ihan okei, koska tästä on nyt mennyt yli vuosi. Vaikka minulla on nyt uusi elämä ja tärkeitä ihmisiä, mikään ei tunnu samalta kuin silloin. Välitin hänestä ihan oikeasti, enkä ole koskaan välittänyt, siis jos sukulaisia ja perhettä yms. ei lasketa kenestäkään yhtä paljon. Nään hänet joka päivä koulussa ja kun nään kun hän puhuu samalla tavalla muiden kanssa tulee niin kova ikävä. Haluaisin tästä oikeasti eroon. Ja siis tämä ongelmahan on se, etten osaa nauttia elämästä tai välittää ihmisistä samalla tavalla. En osaa enää uskoa ihmisiin ja siihen että joku välittää. Tähän saattaa vaikuttaa myös siskoni syömishäiriö ja masennus. Tai siis hän on parantunut lähes kokonaan, mutta se helvetti kesti silti 6-vuotta. Nyt olen 16 enkä osaa enää olaa onnellinen kaikki on hyvin ja vaikka minulla olisi hauskaa hetken päästä se tuntuu kuitenkin turhalta. Ja ehkä myös toisen siskoni kuolema, mutta en tiedä. Jos joku osaa kertoa miten osaisin olla onnellinen tai edes vähä uskoa elämään, olen kiitollinen.