Joka päivä monta kertaa pitää käydä lukemassa
viestit, että olisko jotain mielenkiintoista.
Usein ei ole, mut mä luen vaan...
viestit, että olisko jotain mielenkiintoista.
Usein ei ole, mut mä luen vaan...
Olen koukussa
uhri.
311606
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ja sinäkö sieltä koukkuuni tartuitkin?
pitää jotenkin alkaa vierottaa itseä.
Sormet vaan näpyttelee, vaikka välillä yrittää niille kunnon töitä järjestää ja jos ne lakkaa niin silmät napittaa. Kamalaa!
Piti ottaa niskasta kiinni, ei ollut helppoa.
Minun ratkaisu oli munakello, pistin itselleni kellonajat, jolloin sain tulla koneelle ja munakello soimaan puolen tunnin päästä ja silloin lopetettiin. Jos olin ulkoillut tunnin, sain olla tunnin koneella. Kyllä lisääntyi liikunta, mutta kunto myös. Ihaninta oli se, että sen puoli tuntia sai olla ilman huonoa omaatuntoa.
Omaishoitajana olis paljon aikaa istua koneella. huomasin että tulee äreäksi jos tuijottelee liian kauan ruutua.
En pääse edes ulkoilemaan kun hoidettavaa ei voi jättää yksin.
Olen pitänyt viikonloput koneen kiinni, luen kirjoja. Lisäksi hommasin kuntolaitteita, voi polkea stepperiä ja katsoa telkkaria yhtä aikaa. Tämä on hyvä henkireikä jos sille ei anna yliotetta.
että saan jättää lenkin väliin, jos istun koneella ahkeraan.
vai kärsii muutkin,kyllä tässä pitäs alkaa muuta harrastamaan.
Se on tämän laajakaistan ihanuus ja kurjuus, ajattelee kuitenkin saman maksavansa. Onko se jotain ahneutta, nuukuutta vai mitä ihmettä?
tuosta vilkkuvasta mainoksesta,miten sen sais pois.
Olen koukussa peleihin - aivan näihin yksinkertaisiin esim. miinaharavaan. Kilpailen itseni kanssa ja yritän yhä uudelleen alittaa edellisen tuloksen.Tällä hetkellä paras tulos on 420 sek vaativa taso 99 miinaa. Älytöntä, mutta olkoon.
Vaimo on niin innokas pelaamaan pasiansseja,
etten uskalla takapuolta PC-tuolilta nostaa
hän varaa sen heti, eikä uovuta takaisin
ennen kuin tulee nukkumisaika.
meilläkin isäntä haluaa pelata. No hyvä, että löytyy muitakin samanmielisiä ja hieman ymmärrystä tähän "riippuvuuteen".
Auttaisko joku irrottamaan mut tai ainaskin juttelis rannalta, täällä on kurja killua yksinään pitkään.
auttakaa nyt joku mut pois täältä!
Iloni on ylimmillään, sillä nyt olen löytänyt maailmassa todellisen kotini. Tässä, juuri tässä se on. Antakaa minun nyt vain kasvattaa ruostepatinaa, seuraaviin linnan juhliin on sitten uusi, ainutlaatuinen asu valmiina. Toivon vain ettei siihen jää reikiä kriittisiin kohtiin.
Hauskaa Joulua! Toivottavasti vointisi on hyvä pienestä ruostekerrostumasta huolimatta.
Olotila on erinomainen ja vielä paranee kunhan patinakerros paksunee. Eivät nuo ahvenentirrit sitten enää käy tirkistelemässä, näkyykö matoa.
Aion tässä vaan kellutella hamaan maailman.....
Ehkä päädyn vielä Merimuseon aarteistoon, jollei sinne ole isompaa tunkua, mutta se on sitten vasta kaukana, kaukana tulevaisuudessa.....
Ei siellä vielä jäitä näy? Drinksuuni vaan kyselen.
Hyvää Joulua Sinullekin serkkutyttö, oltiinkos me sukua sille Konna Koukulle?
Ei näy jäitä vielä, ei. Siksipä tässä mietityttääkin, josko vielä saisin autettua Sinut sieltä jotenkin ylös, joskin tunnut jo kotiutuneen noihin puitteisiisi...
Joulukin juuri tulossa... ja Sinä siellä "alamaailmoissa" Merimuseon aarteeksi havittelemassa... Sukumme sitä suremaan... Mietihän nyt vielä ainakin kaksi kertaa!
Siinäpä sinulta kysymys, tullako vai eikö tulla?
Onhan täällä tosin tullut jo merimaisemat moneen kertaan katsottua ja kun on alamaailmassa, niin jotainhan siellä yläpuolella silloin liikehtii. Muotoja jos vaikka minkälaisia tästäkin yli ajellut.
Niin, ettäkö siellä nyt olisi se Joulu tulollansa? Täällä onkin vain pelkkää kesää toistaiseksi ja parveilevia pikkusinttejä. Sielläkö oikein livenä kalaa? Ja isoa? Ettei sitä kuivaa kapaa?
Katsellaan nyt vielä jonkun aikaa, sitä katsos tottuu kaikkeen, sanovat, kun usein sattuu. Tulee kai noita Jouluja ja se Konna Koukkukin vähän arveluttaa, jos sittenkin sukua?
Kiitos kuitenkin Sinulle, serkkutyttö! Oikeastaan oli hyvä että löysit minut, käyhän ainakin avanto kairaamassa sitten kun jäät painavat päälle!
Hiukkasen viestittelen vielä ennen joulunviettoon lähtöäni, ihan sinun ja itseni ajankuluksi (aivan kuin tässä ei olisi muutakin tekemistä!).
Sinä sitä Konna Koukkua kyselet. Lieneekö muistini himmentynyt, suvun väliset veljeilyt myös vuosien vieriessä ovat vähentyneet, tuon nimistä en tunne. Joten sen puoleen voisit sieltä palata. Tai jos me ei ollakkaan serkuksia, olisinko erehtynyt sinusta?
Toisaalta ymmärrän sinua. Kauniit kesäiset, joskin aina samanlaiset, merimaisemat pikkusintteineen. Lienee kuitenkin suurempaakin liikkeellä.
Täällä säät vaihtelevat. Mielenkiintoisesti! On, mitä seurata.
Ja kaloissa löytyy, aijai! Mitä kuivaa kapakalaa? Ihanaa lipeäkalaa uudenvuodenpöytään, totta kai. No, joko panee miettimään ylösnousua?
Katsele nyt sitten ja mieti, tullako vai eikö tulla!
Ja ellet tule, niin vietä sitten rauhallisia oloja siellä. Saatanpa kairailla, kun se aika koittaa.
Taidan ainakin joulunpyhien yli vielä kelluskella, kaukaisemmatkin sukulaiset kun tahtovat ilmaantua aina tällaisten juhlapyhien tienoilla, jos vaikka se Konnakin. Eikä sillä kuitenkaan olisi mitään rehellistä lahjaakaan, ties vaikka poliisipartion toisi puurolle ja kinkulle.
Mutta katsellaan taas, jos jäitä drinksuihin ilmaantuu edes jonkin verran ja ahvenentirrit pysyvät vähän loitommalla, niin mikäs täällä....
Tule vaan kairailemaan sitten vähän vanhvemmat jäät pois kuleksimasta, jos ei nuo murtajat ehdi edelle....
Jännittäviä pyhienseutuja Sinullekin!
Ps. Kyllä me ollaan sukulaisia, jos niin päätetään ja geenithän ne Sinutkin tänne ohjasivat.
Kolme viikkoa olet nyt siellä koukussa kellunut, tyynellä, myrskyssä - sillä kaiketi se vesi velloo siellä alempanakin. Siis kolme viikkoa kulunut, minkä tiedoksesi täten ilmoitan.
Miltäs se olo ja elo siellä syvemmällä tuntuu? Joko tulen jelppimään? Et ole drinksuihisi siellä jäitäkään saanut, tiedä häntä, koska kunnon pakkaskelit koittavat. Se on muuten uudenvuodenaatto ylihuomenna. Sekin tiedoksesi.
Kolme viikkoako?
Jokos siitä niin pitkästi on?
Ettäkö taas jotain juhlavaa kalenterissasi?
Mikäs vuosi se nyt onkaan sitten tuloillaan, täällä merivirtojen vietävänä unohtaa vähän kaiken.
Levottomaksi ovat tirrit käyneet, tuoneet terveisiä jostain kauempaa ettei siellä kaikki ole nyt ihan hyvin. Enempää eivät kertoneet, kyselivät vaan että etkö sinä vieläkään ole kenellekään kelvannut.
Mitenkäs minä nyt enää, ainakaan kaloille, kun joku merirokko on alkanut kelluskella koukkuni yläpäässä. Sitten muutamia, mitä raakkuja ovat, katselevat sillä silmällä että jospas tuohon kiinnittyisi....
Menisivät vaan muualle, on tuo painolasti jo sen verran lisääntynyt, että syvemmälle alamaailmaan ollaan menossa.....
Eikä niitä jäitä sitten vieläkään? Ei sitten mitään drinksujakaan....
Mitäs jos odotellaan sen aikaa, että pääset uutta kairaasi kokeilemaan? Tulen sitten siitä ylös kuin hissikuilusta, pitää täällä edes yksi päästä naukkaisemaan, siis dr...
Mutta hyvää jos vaikka mitä vuotta vaan sinulle (en enää isolla jaksa) serkkutyttö, tapaillaan ennen ahtojäitä!
Kiitos mielenkiintoisista kuulumisistasi. Sitkeä olet. Ja alamaailmaanpäin menossa! Voi surkea pala ja muikut! Ja anna mun kaikki kestää!
Vielä tämän ja huomisen päivän elämme täällä vuotta 2004. Elikkä ylihuomenna opetellaan sitten kirjoittamaan luku 2005. Tuo viitonen on aika kaunis numero, joten eiköhän se meiltä helposti luontune. Sitten aikanaan, kun palaat, ja jos haluat, autan sinua mielelläni muistisi palauttamisissa.
Paljosta kauniista jäät huomenna, uudenvuodenaattona puolenyön aikaan, paitsi. Taivas täyttyy mitä ihanimmista tähtisateista - muistathan menneiltä vuosilta? Toisaalta säästyt kuulemasta sitä hirvittävää pauketta, mikä syntyy räjähteiden lähettämisistä - vaikka saattaa se jyske sinnekin kantautua. Paukkeista tulee aina väkisinkin murheelliset sota-ajat mieleen...
Tässäpä tämänhetkisiä kuulumisia täältä. Pärjäillään.
Hyvää uutta vuotta 2005 sinullekin ja
kairailemisiin!
Anteeksi, mutta serkkutyttö lähti hiukan liian liukkaasti paikalta ja olisin tarvinnut pienen palveluksen, voittekohan auttaa?
Jos siellä ylämaailmoissa löytyisi sellainen henkilö jolla olisi ylimääräiset pelikortit niin voisikohan joku toimittaa ne tänne, mielellään sellaiset muovipäällysteiset sillä aioin viihdyttää itseäni vielä jonkin aikaa....
Pelailisin niillä pasianssia ja katselisin niiden kauniita kuvioita.....voi että kun tuleekin ikävä kaikkia niitä kasinoita...!
Odottelen nyt täällä kaikissa kellukkeissani , toivorikkaana tietty, sillä uskoni ihmisiin on vahva.
Mutta siltä varalta että pettyisin, niin ruosteisia vuosia vaan teillekin!
(On nyt tuossa alla ohikulkijoitten seuraa, huomiota kaipaamassa! Enkä liukkaasti lähtenyt, mutta kun itse pyysi palaamaan vasta ennen ahtojäitä - ja minä likka kun olen vähän ylpeää sorttia, on näitä seuralaisia saatavana pilvin pimein muutenkin, mutta olen vähän kranttu - niin ymmärsin toki sukulaisena vihjeen poistua kuvioista.
Korttipakkojakin "korttihuijarina" olisi löytynyt vähintäänkin seitsemät. Värikkäitä ja vähemmän värikkäitä, eri maistakin kotoisin olevia.
Mutta odottelehan sitten siellä. Meidän suvun puheenvuoroihin on yleensä tartuttu. Onnea vaan huhuiluusi. Sitähän en tietenkään tule hänelle ääneen sanomaan, en. Kunhan tässä mumisen itsekseni.)
Kuulkaas, kun kuulin ylikehittyneellä väkäpäälläni juuri serkkutyttöni jupinaa jostain, aivan läheltä. Voisitteko napata häntä hihasta ja pyytää puolestani anteeksi, koska en tiennyt juuri hänellä olevan ne suvun omistamat seitsemän korttipakkaa.
Hän on pukeutunut erittäin aistikkaasti, korkeat korot. Niistä tuntee, sillä tuskin kukaan toinen lähtee vesille sellaisissa jalkineissa.
Toinen tuntomerkki on voimakas myski/jasmiinintuoksu, tuntuu vieläkin kyljissäni asti. Sukumme valmistamaa, itselläni kaikki tuoksuu vain merirokolle.
Kiitos jos spurttaatte heti!
Ja voisitteko olla erityisen kohtelias, hän on vähän ns. nättinokkaista sorttia. Ja jos ette tavoita häntä tai hän ei suostu tuomaan korttejaan, niin muistakaa toivottaa kuuluvalla äänellä kaikkea hyvää, siitä hän pitää!
(Hertsi-leijaa! Kyllä me sukulaisia olemme! Käyttää tuossa sanontaa, jonka juuri muutama minuutti sitten toisaalla lausahdin. Uskomatonta! -
Mutta odottakoon nyt vaan muutaman hetken ohikulkijoitaan, se tekee hänelle vain hyvää, on senverran sitkeää sorttiakin.)
(Mistä tuo kone nimimerkiksi tuollaisen saikaan!??? Kauhistus, mitäs nyt teen? Täytyy pari kertaa laitetta ja samalla ehkä päätäni kopauttaa, josko auttaisi. Nyt lähes hävettää.)
Sinullahan on tuo sama sukuvika kuin minulla, nämä äänekkäät ajatukset, niin että sovitaan vaan reilusti kuten ennenkin, että tulen nyt ihan kiltisti täältä sinne gaalaan. Joku saa kyllä rapsutella irti kaikki merirokot ja raakut sun muut mönjät. Tuleeko minusta sittenkään salonkikelpoista, sehän on katsojan silmissä, itse en aio peiliin päinkään vilkaista. Sen verran on nyt tullut laineilla lautailtua.
Kiitos sinulle ja pelaillaan niillä kaikilla pakoilla sitten uunna vuonna, jos ei muuta hauskuutta löydetä, jookos?
Tasapainohan tässä näin säilyy suvussamme: sinä järkiinnyt, minä höpsähdän mm. omimalla toisen nimimerkin.
Tervetuloa kuiville, pääsenet ilman apuja.? Rapsuttajiahan suvussamme sitten riittää, ja kun tieto paluustasi leviää, joutunen jakelemaan peräti vuorolappuja.
Salonkikelpoiseksi tulet uudelleen, takaan ja alleviivaan. Entiseksesi. Hyvin voit katsoa peiliinkin - sitten. Olet nyt vain niin kovasti niillä laineilla lautaillut, ymmärrän sinua.
Sinähän se meistä kekseliäämpi olet. Tiedät, mitä minulla on, siis esim. ne suvun korttipakat. Joo! Pelaillaan uunna vuonna. Ihan jo odotan sitä.
Sitä ennen: uudenvuodengaalassa vaikka salaa isketään silmää toisillemme, muistathan, rakas sukulaiseni!