Kunhan ovat suloiset

enkelipoju kirjoitti:

hiipuva uhma, en enää tuhma
myönnän: sun yösi, löysäät sun vyösi
ja syliisi tyynnyn, vuoksesi käännyn
kovaakin kärsin, tyynyä järsin
-
huudat sen koko kansalle, kun kyyristyt ansalle
polvet koukussa, eläin on loukussa
juhlasi suksissa, kahvia kuksissa
pidot ja luisto, hieno metsästysmuisto
-
illalla majalla, lihakset hajalla
riittää kun pehmeät, jäsenet jähmeät
polvellas hierot, toiveet vaik kierot
polvellas toteutat
-
sulle nyt paljastan, mistä mä ammennan
kuun kamaran kummut, muhkeat bassorummut
kuuhun kun vertaat, biittiä kertaat,
niin silmissä kiiltää, vaikka pintaa vain viiltää
nuo vertaukset
-
nyt riimutkin osuu, meidän turha on hosuu
ei vielä oo loppu, ei siis mikään hoppu
nauti tai katso,
ei mikään katastro-tro-trofee
astronautit ei, katsos,
kiirehdi minnekään
-
kuuko sun mielessä, vai mikä on pielessä,
pieni astronauttini?
nimeät omaksi, kehutkin somaksi
mutta jotain jää uupumaan, uhmaani hiipumaan
-
kunhan ovat suloiset
niin saat tehdä työsi, löysää sun vyösi
ja vaikka on rakkaat, niin verille hakkaat
komeat muodot, arvet kuin ruodot
tai hiljaisuuden meren luodot
silti jotain jää uupumaan

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä