Etävanhempi menettää lapsensa ja joutuu siitä vielä maksamaan. Äiti (yleensä) saa kaiken. Eikös tässä nyt ole aika paha ristiriita?
Väärin!
Isä Ihmeellinen
11982
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sivistysmaissa kuten Ruotsi lähtökohta on,
että isällä on laajat tapaamisoikeudet ja isä on
tasa-arvoinen huoltajuudesta ja asumisesta päätettäessä.
Ovatko sivistysmaa Ruotsin isät fiksumpia kuin suomalaiset vastaavat?
Eikö suomalainen isäkin voi päättää huoltajuudesta ja asumisesta,
yhtälailla äidin kanssa yhteistuumin?
Eikö suomalaisellakin isällä ole laajat tapaamismahdollisuudet,
JOS vain halua ja tahtoa on?
Suomalainen oikeuskäytäntö ja
sosiaaliviranomaisten asenteet estävät
tasa-arvon toteutumisen näissä asioissa.
Sinun mielestäsi " sivistysmaassa Ruotsissa " voi toinen vanhemmista saada yksinhuoltajuuden.
Ei sielläkään automaattisesti yhteishuoltajuutta saa, sopimukseen voidaan vielä erikseen kirjata, ettei mitään määrättyjä tapaamisia edes ole.
Lähtökohta se voi olla, mutta loppuseltaan se on vanhempien yhteinen sopimus tai toisen nimenomainen vaatimus, ettei esim. tapaamisia ole määrätty.
Ja kirjoitan omasta kokemuksesta.
Sosiaalitantat eivät sopimusta määrittele mielivaltaisesti.
Juu juu. Eikä Suomessa missään työelämässä
syrjitä naisia kun se on lakiin kirjoitettu.
Herätys ! Tässä on kyseessä täysin sama asia.
Kyllä se on vähän jokaisen oma asia, antaako toisten määrätä asioista.
Annatko sinä sosiaalin tai ex:n päättää kuinka lapsesi asuminen/tapaamiset järjestetään?
Sinulla on samat oikeudet vanhemmuuteen kuin ex-vaimollasikin.
Oikeasti sinä et halua keskustella asiasta tai
" kuunnella " kenekään muun mielipiteitä koska olet oikeassa!
Aivan, minulla on samat oikeudet
vanhemmuuteen ja niitä tässä parasta
aikaa yritän toteuttaa ja kysyin
neuvoja koska olen havainnut, että sosiaalimafia
pyrkii suosimaan näissä asioissa äitiä.
Vrt esim artikkelit Hesarissa joitain viikkoja
sitten.
Lähtökohtaisesti vaadin samaa tapaamisoikeutta
kuin äitikin. Tämä on minusta lähtökohta ja
pitäisi aina olla oletusarvo näissä asioissa.
Hämmästyttää kuinka se, että isä vaatii samoja
oikeuksia kuin äidille oletusarvoisesti annetaan
saa jotkut ihmiset heti epäilemään isän kykyä
vanhemmuuteen.
Mitä kohtaa et ymmärtänyt ?
Sitä, etteikö isä ole yhtä hyvä huoltaja kuin äitikin.
Tunnen useita yh-isiä ja kikissa näissä tapauksissa hän on todella se parempi vaihtoehto lapsen etua ajatellen.
Tähän mielipiteeseen en anna omien huonojen kokemusteni vaikuttaa.
En ole kyseistä Hesarin artikkelia lukenut, enkä voi sitä kommentoida.
Jokainen huoltajuusneuvottelu on kuitenkin tapauskohtainen, älä missään nimessä anna kenenkään ajaa ylitsesi...
Teidän taustojahan me emme tiedä, mutta periaatteessa samat oikeudet molemmilla vanhemmilla, siitä kai olemme yhtä mieltä.
Aina vain eivät vanhemmat tai toinen vanhemmista osaa unohtaa omaa kaunaa toista vanhempaa kohtaan erotilanteessa.
menettää. Kai sinulla vielä lapsi on, vaikka et asu samassa osoitteessa ja oletko sitä mieltä, että lasta pitää rangaista rahallisesti siitä, että teidän liittonne ei toiminut.
Kuuleppas nyt Isä Ihmeellinen! Joudut maksamaan joka tapauksessa lapsen elatuksen menetät hänet tai et! Se ei siitä riipu.
Mutta toinen vanhempi ei menetä lastaan, ellei itse siihen myötä vaikuta. On isiä, jotka eivät enää välitä lapsistaan eron jälkeen, eikä halua viettää heidän kanssaan aikaa kun on tullut tärkeempää tai uusi suhde niin vaatii, että valitse hänet tai lapset?
Aina siinä syyllistetään äiti, vaikka isät ne ovat joille aika ei enää riitä lapsille kun vapaus koittaa.
Ei se aina yksin etävanhemmasta = isästä ole kiinni.
Se on kiinni myös lähihuoltajasta. Suostuuko millaiseen tapaamissopimukseen, suostuuko joustoihin, antaako isän tavata lasta/lapsia useammin kun tapaamissopimuksessa lukee?
On isejä, jotka ovat kykeneviä ja halukkaita viettämään aikaa enemmänkin lastensa kanssa - ja on äitjeä, jotka eivät suostu tähän, vaan noudattavat minuutintarkasti sopmuksen haku- ja palautusaikoja ja päiviä. ON lähiäitjeä, jotka eivät suostu edes muutoksiin - jos ne tulevat isän taholta. Itse kyllä vaaditaan joustoja ja muutoksia tapaamisajankohtiin ja intetään kovasti asiasta.
Isä voisi olla jyrkkä ja pysyä samoin omassa kannassaan ja pitää kiinni tapaamisajoista. Mutta isä ajattelee, että äiti on varmaankin tekemässä jotain tosi kivaa lasten kanssa - hän veisi siis lapsilta pois jotakin, mitä he ovat suunnitelleet.
Tällä tavalla vaihdellaan ja muutellaan, ja niin isä jää paitsi koulun ja päiväkodin kevät- ja joulujuhlista ja kaikesta. Koulu ei infoa, vaikka kouluun on jätetty pyyntö ja on yhteishuoltajuus.
Että tämmönenkin puoli on olemassa.