Luin vestiketjun "Pidättekö oikeasti" ja siinä olevan viestin jonka on kirjoittanut nimimerkki "jovainpidin" jossa hän ottaa esille Timo Valjakan kirjoituksen Taide lehdestä, jossa hän arvioi esille otetun taiteilija Marjatta Holman maalauksia.
Mietin että jos ajattelisin kirjoittaa kirjan, mutta minulla ei ole minkäänlaista tarinallista ideaa mielessä, enkä oikein osaa oikeinkirjoitustakaan tehdä ymmärrettävään muotoon, mutta minulla olisikin aivan toisenlainen idea. Ajattelin tehdä kirjani vähän kuten nykykuvataiteilijat tekevät kuvalliset taideteoksensa.
Entäpä jos laittaisin satakunta A-4 arkkia lattialle ja sivelisin ne hitaasti kuivuvalla liimalla ja sen jälkeen pudottaisin irtokirjaimia arkeille? Mitäpä tuumisi kyseinen Timo Valjakka ja minkälaisen mahdollisen arvostelun hän tekisi kirjasta? Voisiko se mennä näin?
"Näitäkin tarvitaan: kirjoja, jotka eivät kerro mitään ja joiden ainoa aihe on kirjalllisuustapahtuma itsessään, paksujen tummien kirjaimien levittäminen pitkin paperiarkkien kaksiulotteista pintaa, melkein sen reunasta reunaan. Vain kapea vaalea marginaali, kappale paperia, kertoo mitkä kirjaimet on levitetty ja miten.
Näitä tarvitaan siksi, että ne muistuttavat meitä yhdestä kirjan keskeisestä ja jokaiseen kirjaan sisältyvästä ominaisuudesta, siitä että kirja ei koskaan ole pelkkä kuva. Se on aina myös esine, todellinen kappale tilassa.
Kysymys on akuutti aikana, jolle on leimallista kaiken läpäisevä virtuaalisuus ja jossa lähes kaiken voi tehdä olematta itse paikalla. Tällaisia kirjoja tarvitaan muistuttamaan meitä siitä, mikä on todellista. Niillä on ruumis niin kuin meilläkin. Ne on koettava paikan päällä.
Kirjailija tekee tällaisia kirjoja. Hän levittää paperiarkit sivelee ne hitaasti kuivuvalla liimalla ja pudottaa irtokirjaimia sattumanvaraisesti niiden päälle ja uskoo, että ”jokaisessa käden eleessä on olemassa ihmisen ajattelun ja olemisen muoto.”
Lause antaa eleelle ison tehtävän. Kirjailijan irtokirjaimilla tehdyssä kirjassa eleitä on kuitenkin paljon, reunasta reunaan. Hitaasti, raskain siivin kuin iso lintu siitä rakentuva kirja nousee pelkän päiväkirjanpidon yläpuolelle ja kurkottaa kohti jotakin tavallista syvemmän ja tiiviimmän todellisuuden olemusta. Se on aika hyvin kirjalta, joka ei kerro mitään ja esitä muuta kuin itseään."
Tässä vielä linkki ketjuun josta idean sain. http://keskustelu.suomi24.fi/t/13511794
Kuulostaisiko arvostelu hassulta ja olisiko kirjan idea aivan naurettava? Kuvataiteessa se ei kuitenkaan ole kumpaakaan, vaan oikein alan ammattilaisten tekemiä, niin teos kuin arvostelukin!
Mietin että jos ajattelisin kirjoittaa kirjan, mutta minulla ei ole minkäänlaista tarinallista ideaa mielessä, enkä oikein osaa oikeinkirjoitustakaan tehdä ymmärrettävään muotoon, mutta minulla olisikin aivan toisenlainen idea. Ajattelin tehdä kirjani vähän kuten nykykuvataiteilijat tekevät kuvalliset taideteoksensa.
Entäpä jos laittaisin satakunta A-4 arkkia lattialle ja sivelisin ne hitaasti kuivuvalla liimalla ja sen jälkeen pudottaisin irtokirjaimia arkeille? Mitäpä tuumisi kyseinen Timo Valjakka ja minkälaisen mahdollisen arvostelun hän tekisi kirjasta? Voisiko se mennä näin?
"Näitäkin tarvitaan: kirjoja, jotka eivät kerro mitään ja joiden ainoa aihe on kirjalllisuustapahtuma itsessään, paksujen tummien kirjaimien levittäminen pitkin paperiarkkien kaksiulotteista pintaa, melkein sen reunasta reunaan. Vain kapea vaalea marginaali, kappale paperia, kertoo mitkä kirjaimet on levitetty ja miten.
Näitä tarvitaan siksi, että ne muistuttavat meitä yhdestä kirjan keskeisestä ja jokaiseen kirjaan sisältyvästä ominaisuudesta, siitä että kirja ei koskaan ole pelkkä kuva. Se on aina myös esine, todellinen kappale tilassa.
Kysymys on akuutti aikana, jolle on leimallista kaiken läpäisevä virtuaalisuus ja jossa lähes kaiken voi tehdä olematta itse paikalla. Tällaisia kirjoja tarvitaan muistuttamaan meitä siitä, mikä on todellista. Niillä on ruumis niin kuin meilläkin. Ne on koettava paikan päällä.
Kirjailija tekee tällaisia kirjoja. Hän levittää paperiarkit sivelee ne hitaasti kuivuvalla liimalla ja pudottaa irtokirjaimia sattumanvaraisesti niiden päälle ja uskoo, että ”jokaisessa käden eleessä on olemassa ihmisen ajattelun ja olemisen muoto.”
Lause antaa eleelle ison tehtävän. Kirjailijan irtokirjaimilla tehdyssä kirjassa eleitä on kuitenkin paljon, reunasta reunaan. Hitaasti, raskain siivin kuin iso lintu siitä rakentuva kirja nousee pelkän päiväkirjanpidon yläpuolelle ja kurkottaa kohti jotakin tavallista syvemmän ja tiiviimmän todellisuuden olemusta. Se on aika hyvin kirjalta, joka ei kerro mitään ja esitä muuta kuin itseään."
Tässä vielä linkki ketjuun josta idean sain. http://keskustelu.suomi24.fi/t/13511794
Kuulostaisiko arvostelu hassulta ja olisiko kirjan idea aivan naurettava? Kuvataiteessa se ei kuitenkaan ole kumpaakaan, vaan oikein alan ammattilaisten tekemiä, niin teos kuin arvostelukin!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pikkuvirheen korjaus!
Näitä tarvitaan siksi, että ne muistuttavat meitä yhdestä kirjan keskeisestä ja jokaiseen kirjaan sisältyvästä ominaisuudesta, siitä että kirja ei koskaan ole pelkkä kirja. Se on aina myös esine, todellinen kappale tilassa.
Nyt voinut edes tämän ketjun aloituksen aloittaa totutulla nimimerkilläsi "huippulahjakas". Mitä toi palvelee että vaihtelet noita nimimerkkejäsi. Vai yritätkö taas eksyttää "jäljiltäsi"? Niinkus näät, ei onnistu. ;)