jj halusi avata älyttömän keskustelun, niin minäkin. Älyttömyyttä on monenlaista!
Luin nim. tämän aamun lehdestä, että halutaan ihmisten vapaaehtoisesti hävittävän pihoistaan ja puutarhoistaan vieraslajikkeita, mm. japanintatarin.
Piti ihan netistä tarkistaa, että mikä se nyt siis on.
No, se on se kasvis, jollainen on n. 70 vuoden ajan kasvanut kesämökkimme kuistin edessä. Se nousee parin metrin korkeuteen ja muodostaa kuististamme lehtimajan, jonka suojassa on mukava nauttia kesäpäivästä.
Kyllä on älytöintä ruveta vaatimaan, että karkottaisimme sen pois, sillä se on mummun siihen istuttama joskus 40-luvulla. Syksyllä se kaadetaan pois, kun se on kukkinut ja ruvennut kuihtumaan, ja keväällä se pukkaa juuristaan uudet varret. Ketään se ei ole uhannut, eikä pyrkinyt leviämään kasvupaikaltaan.
Rupesin justiin heti kansalaistottelemattomaksi. En rupea tuholaiseksi omassa pihassani. Älytön määräys!
Luin nim. tämän aamun lehdestä, että halutaan ihmisten vapaaehtoisesti hävittävän pihoistaan ja puutarhoistaan vieraslajikkeita, mm. japanintatarin.
Piti ihan netistä tarkistaa, että mikä se nyt siis on.
No, se on se kasvis, jollainen on n. 70 vuoden ajan kasvanut kesämökkimme kuistin edessä. Se nousee parin metrin korkeuteen ja muodostaa kuististamme lehtimajan, jonka suojassa on mukava nauttia kesäpäivästä.
Kyllä on älytöintä ruveta vaatimaan, että karkottaisimme sen pois, sillä se on mummun siihen istuttama joskus 40-luvulla. Syksyllä se kaadetaan pois, kun se on kukkinut ja ruvennut kuihtumaan, ja keväällä se pukkaa juuristaan uudet varret. Ketään se ei ole uhannut, eikä pyrkinyt leviämään kasvupaikaltaan.
Rupesin justiin heti kansalaistottelemattomaksi. En rupea tuholaiseksi omassa pihassani. Älytön määräys!
Vastaukset 32
Vanhimmat
Se Japanintatar on valtaisa lehtineen, sanalla sanoen tuuhea. Kun asuimme maaseutukunnassa eräällä rivarin takapihalla oli tämä kasvi. Kunnan miehet yritti japanilaista tappaa, ei onnistunut. Myöhemmin sain kuulla mistä kasvista oli kyse. Varsi on kuin bambua. Kun sen katkoo syksyllä kasvuvauhti keväällä on nopea.
Hyvä, Makriina, oikein hyvä!
Mitä se teidän "ulkomainen rikkaruohonne" ketään häiritsee! Ilman miuuta anna kasvaa vain ja nauttikaa surutta kuistinne tunnelmallisesta kesämajasta.
Minä olen sen verran suvaitsematon, etten sallisi myrkyttaa teiden varsilta sellaisia ulkomaantuliaisia kuin lupiinit. Herranen aika! Nehän kaunistavat muuten karua luontoa.
Ne sopivat suomalaiseen luontoon yhtä mainiosti kuin horsmatkin!
Suomalaisen luonnon siivous pitäisi aloittaa keräämällä pullut.purtilot ja kaikenlaiset paperiroslkat ojien penkkailta ja muutenkin teiden varsilta.
Älä muuta viserrä Suleima, värikkäät lupiinimeret teiden penkereillä ovat maiseman kaunistus ja estävät pusikoitumista, kätkevät armeliaasti sinne heitetyt roskatkin. Kurtturuususta on tullut riesa uimarannoilla esimerkiksi Hangossa, enkä sitä pihaanikaan huolisi, kuten en muitakaan muilta kasveilta liikaa tilaa ryövääviä kasveja. Se onkin osittain makuasia, mikä kasvi saa ottaa tilaa, mikä ei, ja aiheuttaa naapuristossakin erimielisyyksiä. Entinen kotimme oli paritalo, jonka aidan toiselta puolelta puski jättitatar, kasvoi kolmemetriseksi silmissä. Ruohonleikkurilla se pysyi jotenkin poissa meidän puolelta, lopulta naapuri itsekin kyllästyi ja hävitti sinnikkäästi juurakoita repimällä sen. Mutta onhan se upea nopeakasvuinen kasvi sopivassa paikassa, kuin viherseinä. Röyhytatarta näkee varsinkin maatalojen pihalla, valtavia pensaita valkoisina harsopilvinä kukkimassa.
Jättipalsamin kitkemistalkoita on täällä järjestetty. Sehän ampuu siemenensä kauas pienestäkin kosketuksesta ja leviää kuin tauti. Ruttojuuri on yksi näitä ikäviä vieraslajeja, valtavat raparperin kokoiset lehdet usein etanoiden syöminä repaleisina eivät kosteikoissa silmää ilahduta. Voikukkapelto on voimaa ja iloa uhkuva näky ja asfaltin raosta tunkevana kuin energiapilleri, mutta enpä niitäkään omaan pihaani haluaisi, kuten en lupiineitakaan. Pohjois-Karjalassa ajaessa aistit hurmaa horsma- ja mesiangervopellot vaaramaisemassa, voiko kauniimpaa näkyä ollakaan !
Maantien varret pysyy suht puhtaana jos lähellä ei ole kioskia tai kauppaa. Jos lähellä on vielä koulu, kauppa tai kioski niin tien varrella kukkii karkkipaperit ja kukinta on yleensä runsas kaikkina vuoden aikoina. Satoa ei juuri korjata.
Mitä se kenellekkään kuuluu mitä pihallansa kasvattaa kunhan ne ei leviä ympäristöön haittaamaan. Suomeen tulee tahattomasti tai tahallisesti uusia kasveja junien ja laivojen mukana. Linnut levittää siemeniä.
En hävittäisi minäkään jo perinteeksi muodostunutta muistoa. Varsinkaan kun se ei ole levittäytynyt pihappirissä.
Aikanaan sen on tuonut valikoimiinsa puutarhurit Hollanissa, ja on ilmeisesti ollut niin suosittu, että on laajalti levinnyt Euroopassa ja Suomessakin.
Haittapuoleksi katsotaan sen leviäminen kun tapahtuu juuren pätkästä, niin maansiirron yhteydessä sitä nousee siirtomullan mukana, eikä ympäristön muu kasvillisuus pääse kasvamaan.
Nauttikaa ihmeessä silti omasta auringonsuojastanne vapaasti, ihan elegantiltahan se kuvissa näyttää kukkiessaan.
Hienoa, että tällainenkin asia tuuodaan esiin. Ihan tulee halu hankkia tuollainen kasvi suojaamaan helteeltä.
Jokun pitäisi kertoa meille tuon "makriinapuun" kaikki salat
Tästä voit aloittaa ja Google kertoo paljon lisääkin.
http://vieraslajit.fi/lajit/MX.38240/show
Ihminen se vieraslaji on kaiken osaa muuttaa mieleisekseen muilta kysymättä. Käyttäytyy omistajan lailla muokkaa ja tuhoaa.
Meidän mökillämme on sitä puuvajan saunan
järvenpuoleinen sivusta täynnä.
Miten sen siitä pois voisi saada, sillä on vankka
maanalainen juuristo, maavarsi oikea nimitys.
Sillä taitaa olla siinä hyvä multa?
Tämä meidän tatar alkoi madaltua ja harveta n. 50 vuoden kasvamisen jälkeen. Heitin sille pari ämpärillistä kompostimultaa ja levitin varmaan 2 cm paksuun kerrokseen. Seuraavana kesänä jo kasvoi kuistin räystääseen asti. Ilmeisesti ei ravinteita paljon vaadi. Meidän tatar on istutettu suoraan vaan maahan kuistin viereen. Sillä ei ole mitään penkkiä eikä sitä ikinä möyhennetä millään tavalla. Varret viedään kompostiin syksyllä.
Pitäisiköhän Meriliin kuoria yksi kerros maata pois juurilta, vaikka nyt keväällä, kun se ei vielä ole alkanut kasvaa. Ja sitten ruohonleikkurilla yli heti kun taimet nousevat. Kyllä se varmaankin sitkeä kasvi on, en yhtään eppäile.
Eipä mulla mitään tarvetta ole sitä hävittää, olkoon siinä.
Sen leviämistä olemme aktiivisesti rajanneet, sellaista liuskekivipolkua
rajana pitäen, sillä siinä alkaa sitten suikeroalpi, pienin keltaisin kukin kukkiva
sitkeä maanpeitekasvi. Sen päälle se ei saa mennä.
Sehän on komea kasvi ja kukkii myöhään syksyllä, kun muut kukat jo ovat kuihtuneet pois.
En toki suosittele sen hävittämistä. Luulin vain, että se oli ongelmana.
Joissakin vanhoissa pihoissa on vielä ruttojuurta, sitä raparperinlehdiltä muistuttavaa peittokasvia. Kasvi on kova leviämään. https://www.google.com/search?q=idän ruttojuuri&ie=utf-8&oe=utf-8
Pihan riesakasveja on kuitenkin vuohenputki, takiainen syväjuurinen poimuhierakka. Joku Rountop niminen kasvimyrkky voisi siihen tepsiä.
Vuohenputki todella on se maanvaiva, josta ei pääse millään eroon. Toinen tosi ällötys on lehtokotilo, joka ainakin meidän kulmilla on alkanut levitä pihoihin. Koskaan ei saa siirtää omalle pihalle taimia, jotka ovat lehtokotiloiden valtaamilta alueilta.
Vuohenputki on syötävä kasvi, aikoinaan meidän kanit söi mielellään vuohenputken nuoria lehtiä.
Hehhee, eläkkeeni riittää vielä kiinankaaliin.
On toki vuohenputken nuoria lehtiä salaattina käytetty siinä missä nokkoskeittoakin käytetään.. Jos joki tekisi maistaisin nokkoskeittoa.
Jostain syystä meidän taajamaan paha häirikkölaji, siruetana ei ole vielä kotiutunut. Luulisi lintujen ja siilienkin syövän niitä halukkaasti.
Ei ole kait sitten se kulinaristien ruoanlaittoon soveltuva laji.
Tee nokkoslettuja saat paljon rautaa, pinaatti ei pärjää alkuunkaan nokkoselle.
TYölästä on selvitellä vanhoja kasvillisuuden juuria. Sipoossa asuessamme ruopi kaivinkone pienen puron pohjaa ankkalammikoksi, ja siitä tullutta multamaata ja soraa siivilöitiin vanhan hetekanpohjan läpi kasvihuoneisiin, joita oli 2 silloin. Hanskat käsissä sitä iltasella työpäivän jälkeen ehti pari tuntia seuloa, vetää muovialustassa ylös mäkeä pellonlaidan kasaan.
Kyllä uni maistui ja voimat kehittyi, kaikenlaisten maatilatöiden myötä. Omavaraisuutta olikin sitten elämää ja menoja helpottamaan:D
Kesämökillä sain kyllä jättiukonputken ja balsamin kitkettyä tontilta, mutta koiranputken kanssa olin helisemässä yksinäni. Estin sen kukinnan kyllä tarkkaan, juurille en mahtanut mitään, palstahan oli vain 400 neliöm.
Minä opin kaatamaan koiranputket, jotka rehottivat piharakennusten takana valkoisenaan, kun eräänä syksynä totesin, että metsämyyrät olivat kuljettaneet kilokaupalla koiranputken siemeniä minun sänkyyni talvivarastoksi. Myyrät ovat maanvaiva, johon vain on pakko tottua. Niillä on monta kuukautta vuodessa aikaa järsiä itselleen kulkuteitä rakenteisiin. Ainoa tapa pitää ne poissa ruokatavaroista on säilyttää kaikki syötävä peltipurkeissa ja jääkaapissa. Keittiön kaappi on kiinnitetty kattoon, niin että myyrä ei siihen pääse. Siinä voi melko turvallisesti säilyttää näkkileipää ja muuta kuivamuonaa.
Meillä on myöskin mökillä rivi kannellisia peltipurkkeja kaikille kuivamuonille varmuuden vuoksi.
Polku, josta kerroin, menee puuvajaan, josta saunaan puut kannetaan, siksi se pidetään vapaana kävellä, ja muutenkin sen toisella puolella alkavan suikeroalpin takia, joka vuodesta toiseen siinä nurmikolla kukoistaa, matala maanpeitekasvi, nätti.
Japanintatar on kyllä todella komealehtinen kasvi, ja joka vuosi se uhkeana peittää järveltä katsoen sen seinän melkein kokonaan.
Ei kuitenkaan tule seinän päälle, joten ei aiheuta seinälle vahinkoa
joten kasvakoonpa siinä kaikessa rauhassa.
Jääkaappeihin ei voi pitempien poissaolojen ajaksi jättää mitään,
olen laittanut virran pois ja tyhjännyt sen, pyyhkinyt vielä ja jätettänyt raolleen.
Myyriä ei kyllä kesäisin näykään sisällä, mutta keväällä ensi kertaa mökille mennessämme olemme joskus jonkin jätöksen löytäneet.
Kellarista löysimme kerran keväällä söpön, pienen hiiren näköisen otuksen, jolla oli hassu pitkä suippo nenu, joka näytti liikkuvan sivuttain taipuisasti. Metsäpäästäistä en ollut ennen nähnyt.
Otin sen tyhjään laatikkoon, ja kannoin kauas pihan taakse,
metsän reunaan.
Päästäinen on rauhoitettu eläin. Se on hyönteissyöjä, joten ressukka on hätää kärsimässä, jos joutuu mökin sisäpuolelle. Olen jostakin lukenut, että sen aineenvaihdunta on niin vilkas, että se menehtyy hyvin nopeasti ravinnon puutteeseen. Päästäisen elämäntehtävä on ravinnon hankinta.
Kiva kun huolehdit siitä ja pelastit sen. Meidän mökissä on joskus sellainen vilistänyt, mutta niin vikkelä se on, ettei sitä kiinni oteta noin vain. Voi vain toivoa, että se löysi takaisin ulos.
En tunnistanut japanintataria lähipihoilla kasvavaksi, vaikka lehti näyttääkin tutulta.
https://www.google.fi/search?q=japanintatar&ie=utf-8&oe=utf-8&gws_rd=cr&ei=GL40VcCoCMutsgHsjYD4Ag
Eräällä autiotontilla kasvaa isolehtinen, sellainen parimetriseksi kasvava vieraslaji. Olen kysynyt sen nimeä, mutta en sitä muista.
Venäjän vallan ajoilta tien vieriin on jäänyt Etelä-Suomessa monia luonnonvaraisia kukkia. Ei kai pietaryrtti näihin kuulune yleisyytensä vuoksi.
Radion aamuohjelmasta kuulin tästä uudesta kasviristeytyksestä.
http://yle.fi/uutiset/vuokkojen_lehtolapsi_on_vailla_napakkaa_nimea/7954560?origin=rss
Niin täällä ne sinivuokot on parhaimmillaan mutta tuollainen kukka olis kiva nähdä luonnossa.
Ehkä joskus vielä nähdäänkin jossakin valvotulla alueella tuo uusi kasvimuunnos.
Ihmiset varmasti ryöstäisivät sen valvomattomalta alueelta. Myös muitakin rauhoitettuja lajeja suorastaan ryöstetään omiin pihoihin.
Juuri tuollaisten jäärien takia luonto ei voi hyvin. Meillä on joku aikaisempi älytön laittanut japanintatarin takapihalle ja se on levinnyt aidan toiselle puolelle ja leviää kokoajan pitkin myös ruohikkoon. Tuon kasvin alueella ei kasva MITÄÄN muuta, ja naapurin luonnontilainen alue, jossa muuten kasvaisi kieloja ja ahomansikoita on jäänyt kasvin alle. Onneksi ei kasvi leviä siemenistä, sillä muuten sitä olisi kaikkialla! Meillä on nyt alkanut kasvin tuhoaminen, sitä ei saada pois vuodessa vaan tässä tulee menemään monta vuotta! Lisäksi maata ei saa viedä pois tontilta sillä kasvi leviää pienestäkin palasta, ja jos katkaiset varren, se tekee juuren solmukohtaan ja jää eloon jos jättää maata vasten. Eikös olekin ihana kasvi!!!
Jos haluat pitää kasvisi leviämättömänä ja poissa Suomen villistä luonnosta suositus on rajata juuristo 50-70 syvyydeltä kunnollisella juurimatolla tai muulla riittävällä juuriesteellä. Katso http://vieraslajit.fi/lajit/MX.38240/show tai http://www.mmm.fi/attachments/ymparisto/vieraslajiseminaari9.12.2009/vieraslajikuvaukset/6Cqtnc7Bu/Tattaret.pdf
Suomessa japanintatar on listattu haitalliseksi vieraslajiksi ja on 100 pahimman vieraslajin listalla Englannissa, että revi siitä. (ja repimistä tulet tekemään jos kasvisi leviää...)
Onkohan se meidän tatar joku muunnos, sillä se on pysynyt paikallaan vuosikymmenet. Keväällä sen poikasia nousee nurmikkoon, mutta kun ne ajetaan ruohonleikkurilla oitis matalaksi, niin pysyy kasvi siinä missä pitääkin. Nousevat taimet pitää ilmeisesti heti nitistää, niin kasvi ei leviä. Juuresta se nousee. Sen kukat ovat pienet kukkatertut lehtien hangassa ja se kukkii myöhään syksyllä.
Voihan myös olla, että meidän piha on sen verran pohjoisessa, että tatar ei ole ihan omalla kasvualueellaan.
Naapurin rouva kertoi yrittäneensä vuosien ajan siirtää tätä tatarta omalle pihalleen. Oli käynyt kaivamassa levinneitä taimia keväällä, mutta ei onnistunut. Nyt hänellä on sitä talon nurkalla, en muista siirsimmekö näitä meidän taimia vai ostiko peräti taimitarhasta.
Mikä lie vanhojen pihojen ehkä peittoasviksi istutettu violetinsininen kukka. Muistutti mesimarjan kukkaa. Sitä oli melkein mattonaan puoliarjoisessa paikassa.
Talo lie rakennettu -30 luvulla. Kasvikin ehkä samalla pihamaan laitolla siihen tuotu.