Perheessä on 1,5-vuotias taapero ja alakouluikäisiä lapsia. Kumpi rotu sopisi paremmin meille? Asumme omakotitalossa, ja lenkkeilyä ja agilityä ainakin harrastettaisiin koiran kanssa.
Olin jo päättänyt että australianpaimenkoira ostetaan, mutta netistä olen lukenut että se ei oikein sopisi paimennusvietin takia pikkulapsiperheeseen (näykkiminen). Toki koulutuksella sen näykkimisen saa kitkettyä pois. Silti mietityttää, että saako olla koko ajan varpaillaan kun taapero ja koira on samassa tilassa, no varmaan pentuvaiheessa ainakin?
Kummaltakohan muuten lähtee enemmän karvaa? Keeshond lienee herkkä haukkumaan niin kuin pystykorvat yleensä?
Olin jo päättänyt että australianpaimenkoira ostetaan, mutta netistä olen lukenut että se ei oikein sopisi paimennusvietin takia pikkulapsiperheeseen (näykkiminen). Toki koulutuksella sen näykkimisen saa kitkettyä pois. Silti mietityttää, että saako olla koko ajan varpaillaan kun taapero ja koira on samassa tilassa, no varmaan pentuvaiheessa ainakin?
Kummaltakohan muuten lähtee enemmän karvaa? Keeshond lienee herkkä haukkumaan niin kuin pystykorvat yleensä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllä kaiken rotuiset koirat kiintyvät oman perheensä lapsiin ja suvaitsevat vieraatkin lapset, jos pennusta saakka niihin tottuvat.
Kessu taitaa olla parempi valinta. Ei se niin hanakka haukkuja ole kuin suomipystis enemmän sellainen asiasta puhuva. Karvaa lähtee ja kuraa tulee, mutta karstalla ja imurillahan siitä pääsee.
Nuoren koiran ja lapsen kanssa saa ja pitää olla aina varpaillaan, ennaltahkäistä ja ennakoida tilanteet, oppia lukemaan koiraa ja sen eleitä. En näe paimennusviettiä ongelmana, vietti voi korostua myös muuna kuin näykkimisenä. Paimenkoira noin yleisesti on kuitenkin mainio valinta lapsiperheeseen.
Minkään rotuinen koira ei ole hyvä valinta lapsiperheeseen-koira on AINA se kärsivä osappuoli.
Aika vahvasti sanottu. Perusteluja kenties?
Koira tarvitsee paljon omistajansa huomiota ollakseen onnellinen, saako se sitä pikkulapsiperheessä? Koira tarvitsee paljon omaa rauhaa, saako se sitä pikkulapsiperheessä? Koira tarvitsee päivittäin paljon ulkoilua ja aktiviteetteja, miten tämä järjestyy pikkulapsiperheessä?
Mitähän tuohon vastaisi nyt?
vaikka näin: Paljoltihan tuo on kiinni pikkulapsiperheen aikuisista kuinka elämänsä organisoivat vai onko elämä pelkkää kaaosta. Jos jonkinlaista organisointikykyä edes löytyy, löytyy aikaa niin lapselle, useammalle kuin koiralle jopa useammalle. Ellei taas organisointikykyä löydy, on ehkä parempi luopua joko lastenhankinnasta tai koiranomistuksesta jo ennen kuin niitä kumpaakaan on hankkinut.
Yleensä se van menee niin että kun niitä kakaroita alkaa putkahtelemaan niin kohta ollaan koirasta luopumassa-pitovaikeuksien vuoksi. Mun tuttavapiirissä ainaski on käyny monille niin. Yhtäkkiä vaan kakarat täyttää ajan ja ajatukset ja entiset kamut ei voi ees mennä koiran kans kylään näitten mammojen luo.
No kuka niitä sun bilejuttujasi edes jaksaisi kuunnella? Pysy sinkkuporukoissa.
Jotkut koirat ovat onnellisia perheen kasvusta, koska pääsevät toteuttamaan emon vaistojaan.
noista ei sovi teille. Karjakoiran pitää päästä toteuttamaan paimennusviettiään tai voi muuten alkaa näykkimään lapsia. Tuolla pystykorvalla on todella paksu ja tuuhea karva, joten jaksatko sitä karvasirkusta ja turkin hoitoa, jos teillä kuitenkin pieniä lapsia.
Ei ole koira kokemusta mutta naapurille on kessu ja on tosi kiltti ei ikinä näki eikä sitä ole koulutettu enempää kun istu ja maahan kessu myös rakastaa lapsia joten kessu ehdottomasti
Australianpaimenkoiralla on taipumus näpsiä ja hyppi nappaamaan milloin mistäkin kohdasta ihmistä. Näitä tapakoulutettavia auspaita näkee koulutuskentillä, ja näp näp näykkivät omistajiaan. Koira vaatii kokeneen omistajan, joka osaa ohjata pennun sellaiseen suuntaan, ettei se pääse tekemään tällaista. Odota 15 v sen auspain kanssa, ellet halua että koiraisio on lastesi naamassa - ja koirasi myynnissä tori.fissä ongelmakäyttäytymisen takia. Se ei ole mikään kiva perhekoira, vaan parhaimmillaan esim. maatilalla siinä ympäristössä jossa se pääsee purkamaan tolkutonta energian- ja toiminnantarvettaan omistajansa seurassa päivittäin.
En suosittelisi mitään koiraa lapsiperheeseen
Kessut on ainakin kovia haukkumaan ja kannattaa siihen erityisesti jo pentuaikana puuttua muuten voi mennä itsellä (ja naapureilla) hermot. Rotu on muuten todella ihana, suhteellisen terve ja tulee lasten kanssa hyvin toimeen, pienikokoinen ja näppärä rotu 🙂