Mulla on kummallinen tapa aina laskea viipaleet jos leikkaan esimerkiksi kurkkuu tai juustoa, vaikka mikään pakko ei niin olis tehä. Jossain vaihees mä havahdun et taas sä lasket niitä ja se on tosi ärsyttävää.
Onkos teillä muilla omasta mielestänne jotain ärsyttäviä tapoja.
Onkos teillä muilla omasta mielestänne jotain ärsyttäviä tapoja.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Miksi laskeminen ärsyttää sinua?
Olen huomannut muuttuvani vuosi vuodelta suvaitsevammaksi, erityisesti itseäni kohtaan. ;)
Nauratti, kun tuli mieleen, että varmaan minäkin alan laskea viipaleita... ainakin tänään.
En mä tiedä miks ärsyttää. Se laskeminen vie huomion kait siitä mitä muut keskustelee tääl keittiös. Sit saa kysellä et mitä sä sanoit tjn. Hitsi mä lasken sipulitkin et montako viiltoa tuli tehtyy. Voi mua :)))
Tuskinpa on ihmistä, jolla ei olisi jotain pakkomielteistä tapaa. Vaikka hyvin tietää, ettei tarvitse, niin tehdä.
Itse tapaan aamulla herättyäni laskea, montako tuntia nukuin, niinkuin sillä mitään väliä olisi, eläkeläisellä.
No mä nukun yleensä sen kuus tuntii joten sitä mun ei tarvii onneks laskee.
Jos mä nukahan yheksältä illalla ja herään yöllä niin tiiän et kello on vasta kolme ja loppu yö menee pyörimiseks sängys.
Minä näköjään aina lasken kun telkkarissa on ihmisiä vaikkapa istumassa tai seisomassa. En tiedä milloin tullut tavaksi tällainen. Ei ollut nuorempana. Viimeksi oli ihmisiä 6 kappaletta seisomassa. En tietenkään hirveitä ryhmiä laske.
Joskus tuli sellanen ohjelma missä testattiin ihmisten havannointikykyjä jos niille näytti jonkun valokuvan esim niin moni ei huomioinut niistä kuvista juuri mitään. Tais olla et siinä lavastettiin joku puukotuskin tai ryöstö ja huomattiin et vaikka oli silminnäkijä niin hyvin oli epäluotettavia.
Ton ohjelman jälkeen mä rupesin itse kattelemaan mitä siel jonkun( leffan ) taustalla tapahtuu.
Kyse lienee pakkoneuroottisesta toiminnasta. Usein kyseessä rutiini, josta voi käyttää nimistystä pakkoneuroosi. Aikoinaan psykan ope kertoi arjen esimerkin, että jopa pyykin narulle asettaminen voi kertoa pakkoneuroosista. Jos asettaa aina tasan tietyssä järjestyksessä, eikä voi yhtään joustaa järjestyksestä, on kyse pakkoneuroosista.
http://www.pirittaanias.fi/Pakkoneuroottiset-oireet.php
Tos linkissä oli tällänen lause "
Ihmiset muodostavat elämäänsä tiettyjä rutiineja helpottamaan arjen sujumista ja hallintaa."
Tiedä nyt sitten helpottaako joidenkin vihannesten tai juusto viipaleiden laskeminen arjen hallintaa.
Mä taas täytän tiskikoneen pakonomaisesti omien sääntöjeni mukaan ja jos joku on tökännyt esimerkiksi veitsiä ja haarukoita samaan lokeroon niin ne lähtee pois alta aikayksikön. Kaikille astioille on oma paikkansa ja ennen kuinlaitan koneen käyntiin ne on myös oltava niin. :)
Meillä kun ei ole tiskikonetta niin tiiä nuista mitään, mutta kuivauskaapis mulla on kans et ne lautaset pitää olla järjestyksessä. Haarukat ja noi on sulosessa epäjärjestyksessä siin omassa kipos. :)
Tuo kaiken mahdollisen laskeminen taitaa olla aika yleistä.
Monestikohan olen bussia odotellessa laskenut Slussenin tolpatkin. Ei silti hajuakaan, montako niitä on. Bussissa istuessa laskettava talojen ikkunoita ja vielä kurkittava taaksepäin, että ehtii laskemaan varmasti kaikki...
Ei se minua mitenkään häiritse, kun siinä ajattelee kuitenkin samaan aikaan kaikenlaista muuta. Ei sen pitäisi häiritä toisiakaan niin kauan, kun en ala laskemaan ääneen ja kovalla äänellä.
Hi hi..äläs kuule virka mitään, mä meinasin jo kerran ääneen ruveta laskemaan mut onneks se meni nopeesti ohi. :)
Ei mikään pakkomielle, mutta lasken aina siskonmakkarapallerot, kun niitä sopan sekaan puristelen.
Niin tein tänäänkin :)
Lampaitakin joskus olen laskenut,kun uni ei meinannut tulla, tai paremminkin yritin laskea ; menivät minun mielikuvissani niin nopeaan,etten perässä pysynyt.
Tunnen itseni täysin terveeksi :)
Heh..no niitä makkarapalleroita en viel ole ruvennut laskemaan. :)
Noi lampaat taas on pikkusen ongelmallisia ku ne pomppii niin nopsaan.
Kyl luulen et aikas terve mäkin oon, no jos nyt pikkusen pääs vippaa niin ei se ainakaan haitaks asti ole ollu. :)
Näin minäkin ajattelen, että jos ei ole ympäristölleen vaarallinen, niin yks hailee...
Mikäli pakkotoiminnot alkavat haitata normaalin arkielämän sujumista, voidaan puhua pakkoneuroosista.
Rutiinit kehitämme järkeistääksemme toimintaamma. Pakkotoiminnassa vain teemme, ilman näkyvää hyötyä.
Mä ymmärtäisin ton pakkoneuroosin siten et jos mun pitäis koko ajan tarkistaa onks kahvinkeitin sammutettu tai ovi varmasti lukossa, niin ne haittais mun elämää, mut en sitä, jos mä lasken mielessänä montako viipaletta leikkaan.
Näinhän se on.
Sitten jos mennään pakkoneuroosin puolelle, siinäkin on eri voimakkuuksia.
En ole huomannut mitään kovin kummallista....mutta purkit ja purnukat pitää olla aina oikeinpäin....siis jääkaapissakin maitopurkki ja muut...hiustenhoito ja muut kylppärissäkin...etiketti suoraan eteenpäin..
Mun lapsella oli jo pienenä sellane että leivälle piti levittää voita tasainen kerros, ei kelvannut jos ei ollu huolella levitetty joka puolelle ohuesti.
Kun menen lähikaupunkiin on pakko käydä kolmessa kaupassa samassa järjestyksessä. Harmittaa jos joku häiritsee ja joudun muuttamaan tapojani.