Miltä kohtauksenne tuntuvat?

No mulla kun ei noita gm kohtauksia ole vaan simple partial seizures. Jotenkin niin kai se mennee että tajunta alenee, meen "omaan maailmaan" tulee sellanen järisyttävä poissa olon aalto joka on järkyttävän pelottava ja kaikki tuntuu (onko se nyt sitten oikea termi derealisaatio) epätodelliselta tai kuin ois unessa. Saattaa nykiä huuli tai silmä. Joskus on pään "sisäistä huimausta" eli ikää kuin vetää takaraivosta tai koko huone pyörii etc. Mulla vissiin on jossain otsalohkossa se purkaus alue. Ois ihan mielenkiintoista tietää muiden tajunnanhämärtymiskohtauksista? En saa edes mitään deja Vuta ja lääkkeet auttaa hyvin. Outo olo joskus tulee niinku kaikki ois vierasta vaan ei ookaan tai "maa jyrisee jalkojen alla" tosi kamalan kuulosta mutta minkäs voit. Mulla eeg/ssä oli jotain theta aaltoja.. Osaakohan joku sanoa mitä ne on?

Juup,mullakin tuntui lapsena että takaraivosta vedetään taaksepäin ja tukehtumisen tunne ,samalla kaikki ympärilläolevat äänet kuulostivat erittäin teräviltä ja korkeilta,olen myös kokenut ns hallusinaation samassa yhteydessä että kelluisin ilmassa n 30cm lattiasta eli vähän niinkuin ruumiistapoistumisilmiössä joista olen lukenut... (kaksi kohtausta tv:tä katsellessa) onneksi nämä sattuivat vain lapsuudessa ja kohtaukset ovat täysin poistuneet ja lääkitys lopetettu..

Ei ne tunnu miltään. Pelko kohtauksen tuloa kohtaan on hallitsematonta. Huijareille on tiurha syytää rahaa. Ihan turhaan elin huolissani invalidin kanssa, jota omat vanhemmat kelan myötäillessä ei tunnustaneet. Kuoleman lääkäri osasi ennustaa liki vuodelleen.

Minulla on luultavasti epilepsia ja migreeni, vaikkei diagnoosia. Muutama epilepsiakohtaus ollut. Ensimmäisiä pieniä poissaolokohtauksia ihan lapsena, nuorena erittäin pahoja päänsärkykohtauksia. Eka kunnon epilepsiakohtaus: Etelän matkalla sairastelin hotellihuoneessa mahatautia pari päivää limudieetillä. Lähdettiin sitten aamukahville lähikuppilaan, ehdin sanoa miehelleni: "auta, mä putoan".
Putosin, heräsin baarin sohvalta (en ollut pudonnut, pari herrasmiestä oli minut sinne kantanut). Minua hävetti, kun hellemekkoni oli noussut ja mulla oli vaahtoa suussa ja kainaloissa.(en muista tapahtumasta mitään, olin kuulemma krampannut).
Istuttiin siellä vielä vähän aikaa, join kokista, paikalliset katsoivat pitkään....
Epilepsiakohtaus ei tunnu yhtään miltään, migreenikohtaus sattuu aika paljon.

Säännölliä migreenikohtauksia (rajuja), myös jännityspäänsärkyä. Vaikea keskittyä nykyään paljon mihinkään, poissaolokohtauksia. Ajatuksen totaalinen katkeaminen kesken, mutta hetken päästä (~5min) muistuu mitä olinkaan sanomassa. Lähimuisti totaalinen seula, hyvä etten unohda itseäni kotiin kun pitää lähteä liikenteeseen näin huumorilla yrittäen muotoiltuna. Nukkuminen on mitä on, ilman lääkkeitä en saa unta kirveelläkään, mutta lääkkeillä nukun ~12-20h. Välillä vastavuoroisesti en ota nukkulääkkeitä ja valvon vuorokauden pari. Olen myös testannut ottaa joka päivä nukkulääkkeet ja siten nukkuisin suurimman osan koko elämästäni

Diagnooseja: Paniikkihäiriä, masennus, ahdistuneisuushäiriö ja viimeisimpänä tarjotaan ADD:ta.

Pärjään jotenkin itseni kanssa. Mutta ovatkohan diagnoosit kohdillaan. Lääkityksenä menee rivatril 3x0.5mg/päivä (ahdistukseen), ketipinor 100mg nukkumiseen, mirtatsapiini paniikkihäiriöön/ahdistukseen/masennukseen/unen parantamiseen.

:/ ?

Oikea epilepsiakohtaus menee niin, että lähtee taju kokonaan ja kouristelee ajallisesti henkilöstä riippuen noin 5-10 minuuttia kohtaus voi kestää. Siinä menee lähimuisti kokonaan hetkellisesti kohtauksen jälkeen eikä muista hetkeen mitään ja koko kroppa tulee kipeeksi kuin olisi jäänyt junan alle. Lääkäriltä voi pyytää lääkkeen, joka purkaa kohtauksen saman tien ja se lääke laitetaan peräsuoleen, mutta sillon pitää olla vieressä joku muu henkilö antamassa sitä, koska itse ei sitä kykene laittamaan yllä mainittujen seikkojen vuoksi. Epilepsiahan voi olla hyvinkin monimuotoista henkilöstä riippuen kuten ovat lääkityksetkin. Rajuissa kohtauksissa voi myös loukata itseään kuten itsellenni on käynyt eli puhun tässä totta.

Itsellä ei kohtauksia ole ollut 14-vuoteen mutta silloin kun viimeksi 16-vuotiaana sain kohtauksen niin lääkkeet oli ollut poissa 2-vuotta, tauti kuulemma poistunut, työharjoittelu...olin ruokatauolla tietokoneella katsomassa sähköpostia ja aloin tuijottamaan ruutua...tiesin että jotain vialla koska niin oli ennenkin käynyt edellisten kohtausten kanssa...suljin koneen ja menin viemään tiskikoneesta tarjotinta pois...seuraavaksi herään siihen kun työkaverit on vierelläni...olivat löytäneet minut maasta kouristamasta....onneksi olin harjoittelussa entisessä koulussani ja opettaja muisti että minulla oli ollut epilepsia ja soitti vanhemmilleni....koska en ollut puhunut asiasta ammattikoulussa kun oli sanottu ettei ole enää epilepsiaa...nyt olen syönyt lääkkeitä jo sen 14-vuotta enkä meinaa lopettaa enää...

Mun kohtaukset on aika pahoja. Eli multa menee taju ihan täysin, kaadun ja vääntelehdin. Mutta jälkeenpäin en itse muista mitään muuta kuin sen että silmissä pimeni. Yleensä kohtaukset kestävät noin pari minuutta. Usein saatan myös oksentaa kohtausta ennen tai sen jälkeen. Lisäksi kohtaaukseen sisältyvän nykimisen ja lihasten jännittymisen vuoksi koko keho on pari päivää ihan kipeenä... semmoista siis!

Minulla on ollut jo 19-vuotiaasta asti rajuja epilepsiakohtauksia. Ehkä tyypillisin kohtaus alkaa mm. silmien räpyttelyllä, huimauksella, painostavalla ololla ja joskus välittömästi tai pienellä viiveellä näiden oireiden jälkeen:. Pää käänttyy rajusti vinosto sivulle ja suusta kuuluu kovaa paniikin omaista huutoa ja sitten rajujen kouristusten saattamana kaatuu tajuttomana maahan jatkaen rajua kouristelua. Jos olen esim. kaupungilla saanut kohtauksen olen yleensä herännyt joko ambulanssissa tai viimeistään sairaalassa. Olo on aina kohatusten jälkeen jonkiaikaa sekava ja paikan- ja ajantaju on jonkiaikaa kateissa. Välittömästi tajunnan palattua kohtauksen jälkeen saattaa ilmaantua paniikin omaista vastustelua ja huutoa auttajia kohtaan sekä vaikeuksia tuottaa ymmärrettävää puhetta. Raajat ovat myös monesti etenkin rajumpien kohtausten jälkeen "maitohapoilla" kouritselujen takia ja tasapainovaikeuksia saattaa myös olla.
Lääkityksenä minulla on ollut jo 90-luvulta lähtien on Neurotol Slow, mutta sekään ei aina estä kohtauksia.

En tiedä miltä kohtaukseni tuntuvat, koska menen vain yhtäkkiä tajuttomaksi. Sitä ennen aivan normaali olo eikä kohtauksia pysty mitenkään ennakoimaan. Herään vasta joko ambulanssissa tai sairaalassa. Tunti, pari kohtauksen/heräämisen jälkeen on tosi omituinen olo ja pelottaa eikä tajua mitä on tapahtunut. Hoitajat/lääkärit hössöttää ja kyselee jotain enkä ymmärrä niiden puheesta mitään (ihan kuin puhuisi jotain vierasta kieltä). Kaikki lihakset tosi kipeät kouristelun jäliltä ja yleensä pää myös kun on osunut kaatuessa johonkin (kaksi kertaa myös aivotärähdys). Sitten en muista edes omaa nimeäni vähään aikaan enkä kyllä mitään muutakaan ja meinaa tulla paniikkikohtaus. Kohtauksia olen saanut mm. kadulla, bussissa ja kaupassa ja onneksi on ollut paikalla ihmisiä, jotka ovat soittaneet ambulanssin. Kohtaukset kuulemma näyttää aika rajuilta ja pelottavilta, eräs ihminen, jonka kanssa olin kaupungilla kun sain ihan ekan kohtauksen, sanoi että näytin kuin siltä tytöltä Manaaja-elokuvassa. Nyt täysin kohtauksetta yli 3v, lääkityksenä Deprakine ja Rivatril, kontrollikäynnit neurologian kuntoutuskeskuksessa. Niin ja vasta tuon lääkeyhdistelmän jälkeen kohtaukset saatiin hallintaan, ennen sitä monia lääkekokeiluja.

Minulla oli joskus myös kohtauksia,mutta ne olivat ns. poissaolokohtauksia eli olin jonkun aikaa muissa maailmoissa ja sitten jatkoin työntekoa ihan normaalisti,ne tulivat työpaikalla ollessani,mutta en ollut koneella liikkeellä,kun ne tuli.Nyt ei ole ollut kohtauksia,kun olen saanut lääkityksen kuntoon,viimeinen kohtaus oli n.10 vuotta sitten.Olin vuoden ajoliellossakin,kun lääkärit ja neurologit tutkivat, mikä minua vaivasi.Neurologi epäili,että yövuoro, jot asiihen aikaan tein,oli laukaiseva tekijä niihin kohtausksiin. Yhden sain kotona nukkuessani,heräsin kuitenkin aamulla ihan normaalisti.

Kohtaukset eivät tunnu miltään, kun en tiedä niistä mitään. Diagnoosini on paikallisalkuinen epileptia. Olen ollut onnettomuudessa. Loukkasin päätäni ja vuosi sen jälkeen sain kohtauksen. Kolmen vuoden sisällä on ollut kolme kohtausta ja aina unessa sattuneita. Lähden sängystä esim. putoamisen jälkeen liikkeelle ja olen satuttanut itseäni asunnon huonekaluihin. En osaa pelätä kun en tunne mitään ensioireita. Yöajan ilmanvaihdon pidän tärkeänä, sillä hapen puute voi laukaista kohtauksen ja hapen puute voi aiheuttaa kenelle hyvänsä epileptisen kohtauksen. Nyt on mennyt vuosi ilman kohtausta. Lääkkeenä olen käyttänyt pienen määrän Keppra-lääkettä aamuin ja illoin. Jos olisin saanut heti onnettomuuden jälkeen epileptia lääkityksen, niin saattaa olla ettei kohtauksia olisi tullutkaan. USA: ssa tyttärelleni oli heti laitettu lääkitys, kun hän loukkasi niskaansa auton ajaessa hänen autonsa perään. Molemmat sairastamme migreeniä ja sekin on aivosairaus - kamalan tuskainen verrattuna epilepsiaan. Vanhemmiten migreeni hellittää tai kohtaukset loppuvat kokonaan.

Kyllä ne poissaolot ja tajunnanhämärtymiset on epilepsiaa siinä samassa kuin kouristelutkin- mielummin kouristelisin kerran kuussa kuin saisin päivittäin poissaolokohtauksia! En sitä sano ettäkö kouristelu ois jotenki helppo mutta elämä on aika helvettiä jos purkausta on tyyliin jatkuvasti päässä : ) jatkuvat eegt, lääke
Muutokset ym. Elämä pyörii sairauden ympärillä vaikka kuin yrität unohtaa sen. Onko muilla muuten myokloniaa eli lihasnykinää ilman kohtausta? Itellä on. Ja onko epigastrinen aura ollut joillakin saman tapainen kuin närästys eli polttava tunne?

Hui,kuinka pelottavaa.hankkisin turvarannnekkeen jos asuisin yksin ja sairastaisin epilepsiaa.Tunnen nuoren tytön,joka menossa epilepsialeikkaukseen.Aivoissa havaittiin kuvauksissa synynnäinen "arpi",joka aiheuttaa epilepsiaa ja leikataan pois.Tytöllä ollut poissaolokohtauksia,ei grand mal-kohtauksia.itsellä ollut kissa,joka alkoi 2 v:na saada gm-kohtauksia.Mitään lääkityksiä ei eläinlääkäri tuolloin osannut antaa.Kissa kuoli lopulta kohtaukseen silmieni edessä.Olisi lääkäri voinut varoittaa!

Itsellä ollut epilepsia pienestä lapsesta asti ja alussa ei ollut toimivaa lääkitystä ja kohtauksia saattoi tulla useampi päivässä. Yleensä ala-asteella kesken koulupäivän ja kotona juuri ennen nukahtamista. Nyt ei ole ollut pitkään aikaan kohtauksia, mutta oireet oli joka kerta samat eli: Oikea käsi alkaa tärisemään, menee noin 2-5min jona aikana ehdin huutaa apua jos paikalla on ihmisiä (ensiapulääkettä en ehdi hakea itse saati käyttää sitä). Sen jälkeen alkaa oikea jalka kouristella ja kun tämä tapahtuu niin puhekyky lähtee (en edes yritä puhua, mutta suusta tulee ''kähinää''. Vaahtoa ei ole kovin usein tullut), kouristukset kovenee ja tuntuu, että kaadun taaksepäin (minulle on sanottu etten kaadu, mutta silmäni kyllä katsovat kattoon kun tämä tunne tulee) ja, että oikea jalkani menee koukkuun (tästäkin on sanottu ettei se mene koukkuun vaikka minusta tuntuu siltä). Sitten kouristukset kovenee yhä enemmän, mutta ehdin tuntea sen vain hetken ennen tajunnan lähtemistä. Ehdin yleensä ennen tajunnan lähtöä ajatella vain, että ''Voi paska'' ja tuli aina pieni kuolemanpelko siinä tilanteessa.

Sanoin ettei niitä ole tullut pitkään aikaan, mutta viimevuonna kerran kävi näin kun unohdin ottaa lääkkeet. Laukaiseva tekijä oli stressi. Joskus kun olin unohtanut lääkkeet niin kohtauksia ei tullut, mutta nyt aiheuttajana oli unohduksen lisäksi stressi. Onneksi ex oli silloin paikalla auttamassa.

Minulla on Mikkelissä kontrollikäynti aina 1-2 kertaa vuodessa. Kysyin viimeksi, että eivätkö he voi leikata kyseistä kohtaa pois joka aiheuttaa sähköhäiriöt aivoissa ja lääkäri vastasi minulle, että he eivät tee ennaltaehkäisevää leikkausta ja, että kohtauksia pitäisi tulla useampia putkeen ja, että lääkkeet ei enää tehoaisi niin sitten voitaisiin harkita leikkausta. Minusta tämä on epäreilua jos kerta leikkauksen avulla voisi estää kokonaan kohtaukset.

Isän ystävä jolla myös oli epilepsia huom! oli, niin pääsi leikattavaksi sillä perusteella, että oli niin vanha ja lääkkeet toimi satunnaisesti. Mies on 55 ja ennen sitä ei päässyt leikattavaksi.

Harmittaa että täällä suomi24 palstoilla ei saada tästäKÄÄN aiheesta järkevää keskustelua aikaiseksi vaan on jatkuvia provoja ja trolleja liikkeellä. Oikeasti, hankkikaa elämä. Nämä on ihan vertaistukea varten tarkoitettu - teidän ^ paikkanne taitaa olla siellä mielenterveys osastolla =)

Itselläni on näitä ERIKOISIA epilepsia kohtauksia. Tämä ei ole "perus" epilepsia joka sisältää kouristelua ja vaahtoa.
Se alkaa aina mustavalkoisella vilkkumisella toisella puolella näkökenttää ja leviää siitä lopulta koko näkökentälle. En näe muuta, kuin asioita jotka eivät ole oikesti siellä. Esim unen tapaisia muistoja jotka eivät ole oikeita, pelottavia asioita ja paikkoja. Usein on myös pelkotiloja, sekavuutta, ahdistusta. Silmien liikettä ei voi kontroloida kunnolla, mutta ajatus kulkee ja pystyn selittämään tilanteen normaalisti. Tätä kestää 5min-45min. Ikävintä on, kun näkee kaksi eri asiaa saman aikaisesti. Esim näkee unta ja katsoo todellisuutta samalla hetkellä. Jälkikäteen jää mojova silmä- ja päänsärky.
Epilepsian sain aivoverenvuodosta ja ei tiedetä mistä sekään sai alkunsa. Kyllä näitä epilepsia tyyppejä riittää laidasta laitaan.

Asuin 50-luvulla täyshoidossa koulupaikkakunnallani. Meitä oli 4 tyttöä samassa huoneessa. Yksi tytöistä sai kohtauksen ilta-yöllä. Haimme vuokraemännän paikalle, koska emme olleet ikinä nähneet vastaavaa , emme tienneet, miten pitää toimia. Rouva sanoi, että laittakaa pikkulusikka hampaiden väliin, ettei pure kieltään poikki ja että kohtaus on epilepsiakohtaus. Kyllä pelotti 12-13 vuotiaita. Sittemmin olen sain tietää, että minun oma, silloin jo edesmennyt siskoni, sairasti epilepsiaa. Nykyäänhän tämänlainen lusikan laitto ei ole suositeltavaa.? Tsemppiä teille, joilla tämä sairaus on ja tietoisuutta meille muille!

Veikkaan että ne ovat eri ihmisillä erilaisia. Jotkut sanoivat esim. Suden vuosi leffasta, että se kuvaa hyvin sitä miltä epilepsiakohtaukset tuntuvat, mutta eivät kaikki epileptikot olleet samaa mieltä.

Mulla eka slaaki tuli teini-iässä. Olin kaverilla mättämässä FF7 peliä aamu viiteen asti . Kotona hampaanpesun jälkeen oikea puoli naamasta ja kaulasta kramppasi, enkä saanut hengitettyä sisään tai ulos. Oikea käteni kramppasi friikkiin asentoon. Kauhun vallassa aloin lyhistymään wc:n lattialle. Ennen kuin kaikki pimeni ajattelin "Aa-jee, nyt mä kuolen."
Porukat tulivat kattoon, mitä se poika melttoo veskissä. Siinä olin sätkinyt lattialla silmät nurinpäin.
Heräsin sängystä tokkuraisena sängyssäni. Porukat olivat tilanneet lanssin, jolla kovia kokenut poju vietiin kunnan terveyskeskukseen. Sieltä alkoi tutkimusten rumba. OYKS:ssä verikokeet, selkäydinnestenäytteet, EEG ja pään mangneettikuvat.

Toinen laaki tuli pari vuotta myöhemmin. Olin lopettanut tripleptalin syömisen oma-aloitteisesti joku aika sitten (yeah, stupid).
Olin ollut viljasiiloa rakentamassa. Korkeanpaikankammoisena, mutta periksiantamattomana 17 kesäisenä, ei pelkoa voinut näyttää. Raskas työskentely korkealla, jatkuvassa jännityksessä luultavasti oli ainakin osasyy myöhempään illalla tulevaan kohtaukseen. Tämä oma diagnoosini.
Illalla saunan ja hampaitten pesun jälkeen, iski tuo sama oikeanpuoleinen naama/kaulakramppi kyvyttömyydellä hengittää. Taas alkoi maailma pimenemään. Kauhu ei ehkä ollut niin hirveä kuin eka kerralla, mutta erittäin pahalle se tuntui.
Krampeista johtunut sätkiminen hälytti valppaat vanhemmat paikalle.
Taas herättiin sängystä tokkuraisena. Terveyskeskukseen ei tällä kertaa ei menty, vaan aamulla jatkoin lääkitystä omatoimisesti.
Hampaitten pesusta tuli jokseenkin traumaattista.

Tämän jälkeen ei ole ollut epilepsiakohtausia. Olen voinut elää normaalia elämää ja korkeisiinkin paikkoihinkin olen itseni saanut.
Poissaolokohtauksia tosin minulla on usein, varsinkin urheiluruudun aikana, kun vaimolla on asiaa.

Se tuntuu siltä, että joku yrittäisi riuhtoa sinua liikkeelle vaikka et olisi itse halukas liikkumaan.

Ei ole ollut tällaisia kohtauksia.

Minulla on ollut tasan yksi kohtaus kymmeniä vuosia sitten hamassa nuoruudessa. Olin juuri ajanut autoa kovassa lumisateessa ja vaihdoimme kuskia sattumalta oikealla hetkellä.
Ei minulla mitään oireita ollut ja tipahdin tietämättä mitään. Kuset tuli alle ja taju oli pois ehkä kymmenisen minuttia.
Herätessä oli väsynyt olo, mutta ei sen kummempaa. Toki se oli pelottava kokemus ja sairaalassakin kävin. Asiaa jäätiin seuraamaan, eikä siitä mitään kuulunut, eikä uutta kohtausta ole tullut.

Veljelläni oli epilepsia, joka ilmeni 5-vuotiaana pyörtymisellä ruokapöydässä. Tutkimukset ja jatkuva lääkitys alkoi tuolloin ja ensimmäisen kohtauksen sai teini-ikäisenä. Isokohtaus vaati viikon sairaalahoidon. Jatkossa isoja kohtauksia tuli n. 2 vuoden välein. Aina oli sairaalareissu, koska kohtaukset toistu lyhyin väliajoin, eikä hän toennut ilman sairaalaa.Kuume ei saanut nousta yli 38. Hänen oli haettava kuumeenalennus lääkitys. Pystyi olemaan töissä ka ajokorttikin oli käytössä . 42- vuotiaana oli yksin kotona ja sai valtavan kohtauksen ja tukehtui. En olisi voinut uskoa että epilepsiaan voi kuolla. Suru oli valtava. Nyt jo helpottanut. Viinarampit ovat vastaavanlaisia. niitä olen nähnyt muutaman.

epilepsia elämää facebook ryhmään, vertaistuki on tärkeää

Psyykkiset tuntemukset kohtauksissa on pahinpia

Yksi ystäväni ajoi autonsa ojaan,ja löi vasemman ohimonsa sivulasiin kun auto pyörähti katolleen.Myöhemmin ajoi pimeällä taas auton katolleen´.auto meni lunastukseen mutta ei sattunut pahempaa.Nyt huomasin hänen seurassa istuessani useita tunteja hänellä poissaolokohtauksia,hän oli jossain kaukana...uskaltaisiko ottaa puheeksi asioiden yhteyden,hänellä on ollut onnettomuuden jälkeen huimausta,muistin huonontumista,päänsärkyä ja sen sellaisia oireita.

Minulla on ollut 5 kohtausta parin vuoden sisällä.Minua on pahoinpidelty ja hakattu päähän.
Sairaus on todettu epilepsiaksi.Käyn säännöllisesti neurologilla. Lääkkeinä tähän on Keppra.
Kohtaus on hankala ,kun ei ole mitään ennakko tuntemusta,olen herännyt milloin mistäkin,pääasiassa lattialta.Ambulanssilla on yleensä kuskattu saraalaan.
Oksentanut olen myös joka kerta.
Nyt on mennyt pisin aika viimisestä kohtauksesta,toivottavasti pysyy pois,koska asun yksin ja on aika turvaton olo !