CP-vammainen vanhempi

Tunnen CP-vammaisen vanhemman, joten törmäämäsi teoria on väärässä. Kyllä sinun on mahdollista tulla äidiksi jos haluat. Minä en ole kuullut tuosta teoriasta mitään. Missä se on julkaistu ja vertaisarvioitu? Eihän lapsi menetä vanhempiaan, jos vanhemmat vammautuvat vasta lapsen syntymän jälkeen. Älä usko kaikkea "teorioita" vaan varmista asiat luotettavista lähteistä.

Eikö sitten köyhiltäkin pitäisi kieltää lapsien tekeminen, sillä lapsihan voi joutua kiusatuksi, kun vanhemmilla ei ole varaa ostaa niitä kalleimpia ja hienoimpia merkkejä? Itse oon huomannut, että köyhien lapsista on kasvanut suvaitsevaisia aikuisia ja köyhyys on opettanut heille myös rahan vastuuta. Mielestäni vammainen vanhempi voi siis opettaa lapselle, että maailmassa on erilaisia ihmisiä, joiden olemassa ololle ei vaan voi mitään.

Kiitoksia, minua siis tsempataan :)

Minulla ei ole kuitenkaan minkäänlaista tarvetta tavoitella "normaaliutta" esim. vammattoman poikaystävän avulla sekä perhehaaveilla, hän vain nyt osui kohdalleni. Kyllä voisin ihan hyvin seurustella sekä perustaa perheen kaltaiseni kanssa.

No ainakaan cp ei periydy.

tietäjäk kirjoitti:

No ainakaan cp ei periydy.

Cp-vamma ei periydy, mutta synnytys voi olla vaikea. Oma vammani on kuitenkin lievä, ja vika on juurikin jaloissa, mutta pystyn kävelemään kuitenkin omin jaloin. Mitä lievempi vamma, niin sitä tavallista elämää pystyn kuitenkin elämään.

Mutta kun se adoptio on todella tarkka prosessi, ihan jopa ns. terveitäkin tarkkaillaan ja vaaditaan mitä ihmeellisempiä kriteerejä, kuten vaikkapa kristillistä kasvatusta.

Tosin kerran ehdotin eräälle AS-tuttavalle adoptiota kuin biologisen lapsen hankkimista, koska tämä kertoi haluavansa lapsia AS-poikaystävänsä kanssa, ja kaikkein pahinta on, että hänen kihlatullaansa AS vaikeana kun taas tuttavalla hyvin lievä. Molemmat on tosin sosiaalisia tapauksia ja sillähän tuttava perusteli, että hän voi hyvin opettaa lapselle, jos tällä tulee olemaan AS, sosiaalisia taitoja ja sitten vetoaa siihen, että erityisopettajaksi opiskelevana hänellä on tiedot ja taidot asiaa varten. Ei häntä itseään haittaisi, jos lapsella tulee olemaan AS tai vielä pahempaa. Hohhoijaa, ei ymmärrä ei. Ei halua vieraan ihmisen lapsia, vaan nimenomaan sillä pitää olla isän ja äidin piirteet, ominaisuudet jne. ja haluaa nähdä, kun se kehittyy vauvasta aikuiseksi omilla geeneilläänsä. Sitten kiistellään, onko terveellä homoparilla oikeus adoptioida lapsi. Tai yksinelävällä. Eri asia olisi, jos toisella vanhemmalla on AS, silloin riskit voi olla pienet.

CP ei periydy mutta synnyttäminen voi olla äidille vaarallista. Kun sun vammasi lievä niin voit hyvin perustaa perheen etkä näytä ajattelevan omia tarpeita ja toiveita, vaan lapsen parasta.

Missä_lapsen_oikeudet kirjoitti:

Mutta kun se adoptio on todella tarkka prosessi, ihan jopa ns. terveitäkin tarkkaillaan ja vaaditaan mitä ihmeellisempiä kriteerejä, kuten vaikkapa kristillistä kasvatusta.

Tosin kerran ehdotin eräälle AS-tuttavalle adoptiota kuin biologisen lapsen hankkimista, koska tämä kertoi haluavansa lapsia AS-poikaystävänsä kanssa, ja kaikkein pahinta on, että hänen kihlatullaansa AS vaikeana kun taas tuttavalla hyvin lievä. Molemmat on tosin sosiaalisia tapauksia ja sillähän tuttava perusteli, että hän voi hyvin opettaa lapselle, jos tällä tulee olemaan AS, sosiaalisia taitoja ja sitten vetoaa siihen, että erityisopettajaksi opiskelevana hänellä on tiedot ja taidot asiaa varten. Ei häntä itseään haittaisi, jos lapsella tulee olemaan AS tai vielä pahempaa. Hohhoijaa, ei ymmärrä ei. Ei halua vieraan ihmisen lapsia, vaan nimenomaan sillä pitää olla isän ja äidin piirteet, ominaisuudet jne. ja haluaa nähdä, kun se kehittyy vauvasta aikuiseksi omilla geeneilläänsä. Sitten kiistellään, onko terveellä homoparilla oikeus adoptioida lapsi. Tai yksinelävällä. Eri asia olisi, jos toisella vanhemmalla on AS, silloin riskit voi olla pienet.

CP ei periydy mutta synnyttäminen voi olla äidille vaarallista. Kun sun vammasi lievä niin voit hyvin perustaa perheen etkä näytä ajattelevan omia tarpeita ja toiveita, vaan lapsen parasta.

Lue lisää

Samaa voisi sanoo niistä vanhemmista, joilla on vaikea geenivirhe. Tunnen perheen, jossa on useita VAIKEAVAMMAISIA lapsia. Heidän kolme lasta ovat kehitysvammaisia ja siihen vielä päälle agu-tauti (ja tämä on kaikista pahinta!). Vain yksi perheenjäsenistä on välttynyt kehitysvammaisuudelta, on tällä hetkellä 13-vuotias ja käy normaalia koulua, mistä hän tuo hyviä arvosanoja kotiin.

Kyseesä on aineenvaihduntasairaus. Valkuaisainetta aspartyyliglusamiinia kertyy soluihin ja näin ollen se vahingoittaa aivosolujen toimintaa, joka alentaa lapsen ikätasoa ja johtaa vaikeaan kehitysvammaisuuteen.

Alussa lapsi vaikuttaa terveeltä, mutta leikki-iän tullessa ero ikätovereihin kasvaa ja oppiminen alkaa olemaan vaikeaa. Agu-lapsilla on puheen, tarkkaavaisuuden ja motoriikan häiriöitä, keskittymisen ja oppimisen vaikeuksia, levottomuutta, unettomuutta ja hengitysinfektioita. Koululainen agu-lapsi on lievästi ja keskivaikeasti kehitysvammaisen tasolla ja aikuistuessaan tämä sitten alentuu 2-vuotiaan tasolle. Eli taidot ja muisti ruostuu aikuistuessa, kun ikätaso laskee alaspäin. Nämä lapset tulee kuolemaan alle 50-vuotiaina, aikuisena ilmenee erilaisia sairauksia, kuten epilepsiaa ja osteoporoosia.

Tällä hetkellä lapset ovat 7-, 10- ja 14-vuotiaita. Nämä kaksi murrosikäistä ovat alentuneetn 6-vuotiaan tasolle, nuorimmalla on puhe viivästyy ja on muitakin taitoja opittavana. 13-vuotias terve tyttö jää vähemmälle huomiolle vanhempien vahtiessa kehitysvammaisia lapsiaansa. Nämä vanhemmat ovat mukamas supervanhempia, kun on niin rankkaa kolmen vammaisen lapsen kanssa. Valittavat myös, kun on rankkaa. Niin, kannattaa tietoisesti tekemään niitä vammaisia lapsia. Älkää huonogeeniset ruvetko sikiämään, jos ootte tietoisia perinnöllisistä sairauksista yms. Onko tuo hauskaa? Tuskinpa lapset itsekään nauttii tilastaansa. Maailmassa on paljon orpolapsia vailla adoptiota ja täällä itsekkäät vanhemmat haluavat kokee sen raskaus- ja synnytyspaskan ja nähdä kun lapsi saa isän/äidin hymyn, piirteet vaikeavammaisuudesta huolimatta!

Sanotaanhan sitä, että terveellä lapsella kuuluu olla terveet vanhemmat, jotka voivat ohjata lasta parhaalla mahdollisella tavalla ja sama juttu vammaisten lastenkin kohdalla. Eikö sitten vammainen, jolla aivotoiminta on kunnossa, voi ohjata tervettä lasta parhaalla mahdollisella tavalla? Tai siis kasvattaa, kumpi kuulostaa nyt sitten paremmalta sanalta.

Kyllä muuten aika moni muukin erityislapsi joutuu tuon ohjauksen kohteeksi, vaikka olisivatkin normaaliälyisiä. Hyvä esimerkki tästä olen minä, ollessani pieni mulla todettiin dysfasia, johon tepsi puheterapia ja selvästä puheestanikin olisi nykypäivänä vaikea uskoa, että minulla on dysfasia (Kyllä, sanon edelleen on, diagnoosi on ja ja pysyy!). Sen lisäksi minulta löytyy matematiikan oppimishäiriö, mutta peruslaskut on hallussa siitä huolimatta. Onneksi kuitenkin ymmärrän muita asioita, mutta peruskoululaisena olin vähän laiska, eikä koulu maistunut, koulukiusaaminenkin oli yksi tekijä asiaan.

Minulta siis pimitettiin nin monia asioita, kuten seksuaalisuus. Olen myös huomannut, että näitä asioita pimitetään myös muiltakin normaaliälyisiltä erityislapsilta. Ajatteleeko vanhemmat, ettei ADHD-ihmisellä tai cp-vammaisella voi olla seksielämää tai etteivät he ymmärrä niiden päälle mitään?

Ja heitä saatetaan holhotakin. Kaunistautuessani sain äidiltä kuulla: "Ei, ei, ei tuon näköisenä mennä minnekään.". Kyllä varmaan äiti saisi sydänkohtauksen, jos kuulisi miesten kehuvan minua söpöksi ja nätiksi. Meidänlaisille ihmisille siis kuuluu verkkarit ja tuulipuku päälle, moni kehitysvammainenkin puetaan epäsiististi. Moni muukin erityislapsi, mutta ei kehitysvammainen, on joutunut tämän holhouksen kohteeksi, ettei lapsella ole oikeutta huolehtia ulkonäöstä. Vanhempien ajatus varmaan on, ettei ne ymmärrä pukeutumisestakaan ja ulkonäöstä mitään, joten mitä väliä, jos on epäsiisti olemus.