Kertokaas kokemuksianne koirarodusta Beagle, olen hankkimassa moista koiraa itselleni.
Beaglesta
Raappana
191596
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Heippa!!
Meillä on ollu kotona niin kauan ku muistan beagle, ne ovat ihania otuksia!! Tämänhetkinen beaglemme ei metsästyksestä välitä, mutta metsälenkit ovat sen lempipuuhaa, beaglet on TODELLA seurallisia, ne rakastaa isäntäänsä,kainalossa pitää saada nukkua, ja sylissä istuskella. Meidän tyttö on jo 7-vuotias, mutta jaksaa leikkiä vaikka kuinka paljo jos sille päälle sattuu. Energiaa siltä löytyy, mutta jos ei joka päivä sitä 1-1½h lenkkiä, niin ei se maailmaa kaada. Beaglet ovat aika herkkiä, ei kestä "kovaa" kohtelua, jos perheessä on riita niin beaglet ottaa sen itseensä, OiVoi ollaanko mulle vihasia kun huudetaan...vaikka ei olis huutanu koiralle olleskaan.
Beaglet on ihania, sitä en osaa sanoa onko ne helppoja kouluttaa, ehkä keskivertoja... :)
Mutta suosittelen lämpimästi beaglea, tulet ihastumaan!!!
Se on mainio koira. Jänis saa kyytiä ihan hyvästi. Ja seurallinen, joskus ehkä liiankin. Veikkaisin ettei saa vihaista tekemälläkään. Ja ruokahalut on käsittämättömät! Suosittelen lämpimästi...
jos jäniskoiraksi meinaat ni parempia vaihto ehtoja on dreeveri tai suomenajokoira!
Ja perustelut edelliseen????
Ota vaan beagle, kunhan vaan hoidat ja huolehdit siitä kunnolla. En voisi kuvitellakaan ottavani muuta koiraa. Omani on 4 vuotias ja todella kiltti, tykkää lapsista ja toimii metsässä. Hellyyttä se kyllä tarttee, vaan kukapa ei omaansa hoitaisi!
Joo Beaglen otan koska sopii minun asumis muotoon paremmin kuin isokoinen ajuri, ja se on päätetty ja, mutta tietoa tai pikemminkin muiden Beagle ihmisten kokemuksia kyseisestä koirasta haluaisin, juttua koiran tihutöistä mukaviin hetkiin metsästys kokemuksia ja koulutuksesta jänis ajuriksi.
Kyllä minulla perus asiat on tiedossa, mutta niitä kokemuksia.
Meillä on vielä vähän vaiheessa tuo koulutus, mutta muutaman sanan voin jo sanoa.
Itsepäinen otus, mutta ruuan perässä tekee mitä vaan :) Tihutöitäkin on ipana tehnyt, mutta niinhän ne kaikki pennut tekevät.
Mutta uutta on tämän koiranpennun kanssa on ehdoton pelottomuus ja se, että pomottaa vanhempiakin koiria (siis oikeasti onnistuu siinä!) vaikka ikää ei ole edes puolta vuotta vielä. Sitten vielä tuo energiamäärä! Aivot solmussa sille pitää jatkuvasti miettiä uutta tehtävää, kun kaikenlaiset jipot ja kikat se oppii hetkessä. Ihmisraukkojakin meidän vauva pyörittelee mielensä mukaan, koska se on jo pienen elämänsä aikana oppinut niin paljon käyttäytymismalleja. Ja ihmekös tuo, kun vessaankaan ei voi meillä enää mennä yksin :)
Niin, se meidän beagle on tosi, tosi mustasukkanen sen perheestä, eli meistä, jos kummityttö tulee kylään ja äiti & isä sen lapsen kans lepertelee ja ottaa syliin, niin beagle on ihan hiessä, sillon sitä vois melkeen vaikka pelätä, koska ainakaan meidän beagleen ei tuossa suhteessa voi luottaa, se vois vaikka näykkästä sitä lasta.. sitte ku vieraat on lähteny, niin sen on ihan pakko saada olla sylissä ja saada aivan hirveesti huomiota :)
Kun meidän koira oli nuorempi se alko riiteleen,hyökkäs yhen landseer uroksen kimppuun(meijän jassu on narttu) noh, se landseer vaan katto sitä homaa ja nosti kylmän rauhallisesti jassua niskasta, niin että vinkuminen kuulu, sitte laski sen alas, sillon meidän jassu meni noloks, mutta meidän beagle on sellanen jäärä että ei pahemmin muista koirista pidä, se on vähä huono homma, kyllä jos porukalla lenkille lähtee ja koirat on irti metsässä, sillon kaikki OK. mutta muuten ei.
Kissa meillä oli kun jassu tuli taloon, ne oliki tosi hyviä kaveruksia, mutta Kössi kissa kuoli, niin sen jälkeen ei kissaa oo taloon pystyny tuoda, jassu on liian raju/mustis... sais kisuli kyytiä :( Joten valitettavasti meidän porukat ei voi uutta kissaa ottaa vaikka kuinka sitä haluais!!
meillä parivuotias uros on tosi seurallinen, sekä ihmisten että muiden koirien kanssa pitäisi leikkiä kaiken aikaa. Jos ei leikkikaveria löydy, niin lelu hampaisiin ja sitä tuhoamaan (valitettavasti kotona on kelvannut muutkin tavarat kuin lelut...) tai ulkona myyrän jälkiä kaivamaan tai mitä tahansa tekemään. Mutta toinen koira on sille paras kaveri. Oma toinen koiramme on niin vanha, ettei enää juuri leiki, mutta onneksi on koirapuistot, jossa kavereita riittää.
hyvä koira ei voi muuta sanoa...
meillä on ollu nelli nyt 1,4 v.
ja on ollu ihan hyvin ajoja
ajaa rauhallisesti ja koira tulee pupun perässä useita minuutteja että on aikaa ampua pupu.
ja mahtava koira muuten sisätiloissa/rauhallinen.
ja on uskollinen ja tottelevainen.
eikä ole repinyt kalusteita eikä sohvia.
luita järsiiolen ihan antanut kunnon kokosii.
pahvirullia ja lehtiä tykkää silputa.(nyt on sekin vähentynyt tuo lehtisilppu)
tässäpä jotain alkuun, toivon onnea oman piikulisi kanssa.
T. Nellukka
Meillä oli beagle 16 vuotta, jotain kokemuksia:
METSÄSTYS - aina innokkaana lähdössä. Oma koiramma hinkui jopa useampaan kertaan päivässä, piti välillä harkita itse että mitähän tuo jaksaa. Vainu pelasi koiralla loppuun asti, vielä 15-vuotiaana ajoi mainiosti. Ajoi suht lyhyttä kiekkaa, joten siinä mielessä koimme metsästyksen helpommaksi kuin esim. suomenajokoiralla. Ajoi jänistä, tosin kerran siltä ammuttiin myös kettu. Ajoi myös poroa... valitettavasti. Mutta siis hyvä ajokoira ja innokas.
KOTONA - pentuna söi yhdet lakerikengät, muuta vahinkoa ei tehnyt. Ei ikinä purrut ketään, paitsi kerran joulupukkia rukkasesta kun meni liian tuttavallisesti ja äkkiä rapsuttamaan vaikka koira murisi ja ärisi. Mitäs meni. Ainut mitä pelkäsi pienenä oli pienet vauvat, tosin ei niillekään mitään murissut tms, lähinnä vetäytyi sivummalle. Todella kiltti luonteinen, esimerkki: ystäväperheen parivuotias tyttö oli käymässä, istui potalla pullapala kädessä niin koira istui nätisti vieressä ja kerjäsi, ei ottanut kädestä. Oli hyvin utelias luonne ja ystävällinen, iloinen. Aina iloisena vastassa. Ulko-ovea piti vahtia tarkkaan, jos ovi jäi auki niin koira lähti. Palasi sitten parin tunnin päästä maata viistäen nöyränä. Oma koiramme opetettiin hiljaiseksi - ei haukkunut kuin metsällä ja joskus toisia koiria. Oppi myöskin sen, että sillä on oma paikka. Koira myöskin pysyi yhdessä kerroksessa, sille opetettiin että ei mene yläkertaa, toimi. Samoin pysyi poissa sohvilta ja sängyiltä. Tottelevainen, tosin itsepäinen jos sille päälle sattui.
Kaiken kaikkiaan hyvä koira niin metsällä kuin kotonakin. Beaglea kyllä suosittelen, kunhan pidetään hyvin ja käytetään metsällä. Siellä näkee tosissaan koiran riemun.
Olemme hankkimassa itsekin (uutta) beaglea.
Luonne on todella valloittava, tiettyä jääräpäisyyttä löytyy, mutta on sitten myöskin läheisyyttä kaipaava. Meillä koira teki pentuna sen verran tuhoja, että yhdet kesäsandaalit ja yhden maton hajotti, mutta siinä kaikki. Ei varmaan ole olemassakaan pentua joka ei jotain rikkoisi. Ja mitä sitä ei rakkaalle ystävälle anteeksi antaisi. On siitä sen verran paljon iloakin! Koulutus menee hyvin, kun vaan muistaa palkita. Ja beaglet näyttää tekevän melkein mitä vaan kunhan namin saa palkaksi. Onnea vaan kun olet näin hienon rodun valinnut.
Mulla oli aikasin syttyvä.. Ajo eka kerran 5,5 kuukautisena. eka jänis ammuttiin päivää vaille puoli vuotiaana. Nyt kaksi syksyä takana, jäniksiä nurin parikymmentä, ajaa myös kettua. Sitkeyttä riittää, ainut moite ettei hae kovin kaukaa miehestä. Muuten todella tyytyväinen..
Eurooppa-pokaalin voitti suomalainen beagle jo toisen kerran peräkkäin!
Edellinen voitto tuli muistaakseni Ranskasta ja tämän vuotinen voitto tuli Italiasta!
Koirana Tornirinteen Voitto!
VOITTO KOTIIN!
Kovasti on edelliset kehuneet koiraa seurakoiraksi, mikä pitää paikkansa, sillä onhan se osaksi kehitetty seurakoiraksi.
Beagle on metsästyskoiraksi tietty hidas, ainakin ketun ja jäniksen perässä, mutta ajaa vaikka vuorokaudet läpeensä, jos haju on vahva ja koira jaksaa juosta (kokemusta on).
Erityisen taitava se on silloin, kun hajujälki katoaa, se alkaa tehdä suurenevaa lenkkiä, kunnes hajujälki löytyy ja ajo voi jatkua.
Syömäpuolesta voin todeta, että syö varmaan itsensä kuoliaaksi, jos ruokitaan liikaa.
kyllä meillä koira käy myös metsällä, niin varmaan useimmat beaglet. Mutta kyllähän koira enemmän aikaa on kotosalla ilman muuta vaikka kävisi sallittuun aikaan parikin kertaa viikossa metsällä. Mutta harvassa rodussa yhdistyy käyttö- ja seurakoiran ominaisuudet niin hyvin kuin beaglessa.
Kyllähän noita käyttö-ja seurakoiria on muitakin, jotka ovat beaglen veroisia, mm: Bassett,Dreeveri,Terrierit,Mäyris,jne.
Muistan vain omasta Beaglesta sen, että metsävaisto oli todella voimakas, jos vain silmä vältti, oli koira menossa lähimetsään ja ajoon, ihmisten kanssa "seurustelu" oli koiralle välttämätön "paha".
Mutta sehän on koiran luonteesta kiinni, millainen siitä aikuisena tulee...ja kasvattaja muokkaa sitä ehkä vähän?
Erittäin kestävät tassut, nopea löytäjä, kuuluva ja miellyttävän kuuloinen haukku, toimii joka kelillä, viisas vaikka joskus vähän itsepäinen, yhden isännän koira. Ns. kylmähaku hieman lähihakuista, mutta yöjäljellä lähtee kauemmas. Omani ilmaisee paluuperän pään persoonallisella möläytyksellä. Tietyillä keleillä lievää hakulöysyyttä, mutta yleensä se johtaa ajoon alle 10 min. Ajolöysyyttä ei lainkaan.
Beagle on ihanan suloinen koira, mutta sillä on oma luonteensa...se on vilkas. Meidän beagle söi nuorena poikana monet kengät, pari sohvaa on saanut kärsiä, nahka takki, lapaset..ikäänkuin kaikki muut paitsi lelut...sillä oli myös "uhmaikä" ja kävi minuun pari kertaa todella ikävästi kiinni...vanhemmiten se on rauhoittunut...vaikka poika on 8v niin se on todella leikkisä ja pirtsakka...mutta ei enää kovasti järsi tavaroita...hanskoja tosin ei kannata jättää näkyville..eikä tossuja..=)..