Eikö ole ihmeellistä miten virolaisista kommareista ja niiden puuhista ei ole jäänyt minkäänlaista aineistoa ja miten niistä ei puhuta lainkaan?
Kun Viro uudelleenitsenäistyi 90-luvulla kirjoiteltiin paljon kuinka KGB tuhosi kaikki aineistot Virossa ja ns. totuuden kertominen jäi virolaisille.
Uskon vahvasti että eestiläiset kommarit tuhosivat kaiken aineiston niin ettei ulkomaailma saisi koskaan tietää virolaisten omasta toiminnasta, niinpä tänä päivänä Viron hallituksessa istuu virolaisten kommareiden jälkeläisiä mutta kukaan ei nosta siitä meteliä.
Aineiston haaliminen on jäänyt muiden maiden salaiselle poliisille ja tässä varsinainen jännäri kuinka Suomen ja Ruotsin poliisi salakuuntelivat kun virolaiset sattuivat käymään pohjoismaissa.
Miten Virosta tuli osa Neuvostoliittoa (EKP on lyhenne Viron Kommunistisesta Puolueesta)
Kirjoittanut Mike Jones
EKP oli laiton v. 1920 lähtien. v. 1924 joulukuussa 400 virolaista kommunistia yritti kaataa hallituksen. Viroa hallitsi auktoritäärinen hallitus vuodesta 1934-1939.
1938 noin sata vangittua virolaista kommunistia vapautettiin vankilasta osoituksena demokratiaan siirtymisestä. Maanpaossa elävät virolaiset kommunistit palasivat Viroon.
1923 EKP sai 43,000 ääntä parlamenttivaaleissa. Vallankaappausyritys 1924 pilasi EKP:n maineen. Puolue eristettiin ja sen jäsenet pakenivat Neuvostoliittoon missä kolmella virolaisella kommunistilla oli johtava asema; Hans Pöö gelmann, Jaan Anvelt ja Arthur Mehring - Johannes Meerits oli seuraavana jonossa.
Mehringin tehtävä oli puolueen purkaminen ja uudelleenrakentaminen siten ettei EKP:n lohkoilla ollut yhteyttä Politbyron alaisiin virolaisiin tovereihin - tätä laitonta operaatiota johdettiin pohjoismaissa olevasta keskuksesta käsin joka oli tilivelvollinen Moskovan Baltian sektorille. Puolueen dokumentit valmistettiin pohjoismaissa jonka jälkeen ne salakuljetettiin Viroon - koko systeemi perustettiin 1932 Tukholmassa. Johannes Meerits oli EKP:n todellinen johtaja koska moskovalaisilla puoluejäsenillä oli kädet täynnä Politbyrossa.
1933 laiton EKP-koneisto muutettiin Kööpenhaminaan, minne muutti toinen länsimainen kommunistinen puolue Berliinistä. Meerits kutsui suojattinsa Karl Sären Moskovasta Kööpenhaminaan missä asui 24 virolaista kommunistia.
EKP:n konferessi Moskovassa 1934 linjasi uuden lähestymistavan Viron lailliseen Nigol Andresenin johtamaan vasemmistopuolueeseen, missä työväenluokan radikaaleja osastoja piti voimakkaasti vaikuttaa. Iskulause "sosiaalinen fasismi" vaihdettiin "fasismiin" millä taisteltiin Pätsin hallitusta vastaan.
Heinäkuussa 1935 Meerits tapasi Andresenin Suomessa missä he allekirjoittivat sopimuksen. Elokuussa 1935 pidettiin 7. konferenssi Moskovassa missä EKP:tä edusti Meerits, Karl Säre, Jaan Anvelt, Arthur Mehring ja Albert Sakkart. Erik Nörgaardin mukaan Arthur Mehring kertoi Meeritsille että Johannes Eltermann, luotettava toveri joka työskenteli maanalaisessa organisaatiossa, oli pidätetty Virossa ja hän oli vapautuessaan syyttänyt että tietyt EKP:n jäsenet pettivät hänet sekä kritisoi Kööpenhaminan keskusta leväperäisyydestä ja mainitsi Meeritsin nimen. EKP:n jäsenet Leningradissa tukivat Eltermannia, mutta Arthur Mehring tuki Meeritsiä ja aloitti kampanjan missä Eltermannin väitettiin olevan Viron poliisin salainen agentti. Eltermann murhattiin Kööpenhaminassa 1936 Meeritsin, Sären ja virolaisen merimiehen August Wakepean toimesta. 1937 Säre matkusti Amerikkaan missä hän teki töitä virolaisten yhteisön kanssa ja Wakepea lähti Espanjaan sotimaan. Kun Säre armahdettiin hän matkusti takaisin Viroon.
1937 Meerits sai tietää että johtavat virolaiset kommunistit pidätettiin ja teloitettiin Neuvostoliitossa. Todistajien mukaan Meerits meni paniikkiin kuultuaan tästä, erityisesti koska yksi niistä oli hänen suojelijansa Arthur Mehrin joka määrästi Eltermannin murhan. Jaan Anvelt, Pöögelmann, Otto Rästas, Rudolf Vakmann, Johannes Käspert ja useat muut virolaiset teloitettiin. Vaikkei EKP:tä purettu, Nörgaard uskoo että puolueen johdon teloittaminen Neuvostoliitossa tarkoitti nimenomaan sitä. 1938 Meerits määrättiin Moskovaan komission eteen selvittämään tiettyjä asioita. Meerits ei totellut kutsua. EKP:n Tukholman osasto hiipui vuoden 1938 aikana. 16.2.1939 Meerits käveli Tukholman poliisiasemalle pyytämään laillista oleskelulupaa. Hänestä tuli ruotsin salaisen poliisin agentti, myöhemmin myös suomen salaisen poliisin agentti minkä hän on myös myöntänyt. Nörgaard kertoi että Gestapo ei kelpuuttanut häntä koska uskoivat hänen toimivan vakojaana.
jatkuu.
Viron kommareiden salattu menneisyys
12
110
Vastaukset
Stalinille oli annettu oikeus vallata Puola, Baltian maat ja Suomi. Viro antoi oikeuden käyttää meri- ja ilmavoima -tukikohtia. Latvia ja Liettua tekivät samoin. Ainoastaan Suomi kieltäytyi.
Kun Viro oli suostunut Neuvostoliiton vaatimuksiin Viroon tuli uusi hallitus. 1940 tuli lisävaatimuksia missä Viroon vaadittiin hallitusta joka on myönteinen Neuvostoliiton vaatimuksille. Hallitus erosi. Venäläisiä joukkoja tuli maahan. Andrei Zhdanovista tuli Viron todellinen hallitsija, hän antoi Pätsille listan ministereistä jotka hän halusi hallitukseen - kaikki vasemmistososialisteja, vasemmistolaisia tai NL-myönteisiä kommunisteja. Johannes Vares Barbaruksesta tuli pääministeri, Nigol Andresenista ulkoministeri, Neeme Ruusista sosiaaliminsteri, Maksim Untista sisäministeri ja Alexander Jöeääristä maatalousministeri.
Sillä aikaa Karl Säre oli heivannut kilpailevat virolaiset kommunistit syrjään ja hänestä tuli Zhdanovin oikea käsi joka otti osaa kommunistisen valtauksen suunnitteluun. Nörgardin mukaan kolme vasemmistososialistia - Andresen, Ruus ja Jöeäär – ottivat myös osaa suunnitteluun. He keskustelivat kenelle annetaan virkoja ja Säre suosittelit Meeritsiä pääministeriksi. He tekivät useita yrityksiä saada Meerits palaamaan takaisin Viroon, kukaan heistä ei tiennyt hänen todellista asemaansa Ruotsissa, mutta hän onnistui useiden vedätysten avulla pysymään poissa Virosta.
Tässä vaiheessa Ruotsin poliisi sensuroi kaiken ulkomaisen tietoliikenteen sekä myös ruotsalaisen kommunistipuolueen tietoliikenteen. Meerits lähetti sähkeen Andresenille pyytäen Säreä tapaamiseen Cay Sundströmin luona Helsingissä. Ruotsin salainen poliisi välitti tiedon Suomen salaiselle poliisille mutta unohtivat mainita että Meerits kulki nimellä Nilsson. Nörgard uskoo että ruotsalaiset kertoivat suomalaisille vain että "Nilsson" oli kommunistinen agentti jättäen kertomatta että Meeritsillä oli tapaaminen Sären kanssa saadakseen tietoa mitä Virossa oli meneillään. Suomen salainen poliisi asensi laittomasti mikrofonit Cay Sundströmin taloon ja Nörgaard on näyttänyt poliisin puhtaaksikirjoitetut dokumentit joita ei ole koskaan paljastettu.
Meerits saapui Sundströmin kotiin 1.7.1940. Keskustelu käytiin ruotsin kielellä. Meerits ei kertonut todellista asemaansa. Cay Sundström ilmaisi kuinka yllättynyt hän oli kun Neuvostoliitto ei vaatinut Suomeen uutta hallitusta ja hän kertoi kuinka eristetty vasemmistopuole on Suomessa. Työläiset eivät olleet Neuvostoliiton puolella. Vasemmistoministeri Mauri Ryhmä oli vankilassa. Hän kysyi tietääkö Meerits Hella Wuolijoen. Meerits vastasi että tietää hänet Moskovan kommunistipuoleen kautta. Sundström ehdottaa että Meerits kävisi tapaamassa Wuolijokea koska häntä oli käytetty Tukholmasta käsin tekemään rauhantunnisteluja Neuvostoliitossa. Sundström kertoi että poliisi varjosti häntä ja hän uskoi että hänen puhelinta kuunnellaan. Hän antoi Meeritsille koodin minkä avulla hän saisi tietää kun Säre saapuu.
Puhtaaksikirjoittaja ottaa selvää ketkä ovat Viron lennolla. Viron lennolla oli vain yksi matkustaja, Jaan Reeberg (eli Karl Säre joka matkusti Viron hallituksen myöntämällä väärällä passilla) joka suuntasi tapaamaan Cay Sundströmiä.
He keskustelivat venäjäksi ja saksaksi. Reeberg (Säre) kertoi olevansa diplomaattimatkalla tapaamassa 'laitonta' jonka on määrä saapua Tukholmasta ja jonka matkaa Viroon hänen on järjestettävä. Hän kertoi Sundströmille mitä Virossa oli meneillään.“Virossa on tapahtunut suuria muutoksia. Virallisesti hallituksessa ei ole yhtäkään kommunistia mutta käytännössä hallitus oni kommunistien täydellisessä hallinnassa.
“Kun Zhdanov näki että virolainen porvaristo ei ollut täysin ymmärtänyt mitä Puna-Armeijan saapuminen Viroon merkitsee ja kuinka Päts oli yrittänyt toteuttaa mitättömiä muutoksia hallitukseen tyydyttääkseen venäläiset, Zhdanov oli määrännyt kommunistit järjestämään työläisten mielenosoituksia kaataakseen hallituksen. Mielenosoitus onnistui täydellisesti. Suuret määrät työläisiä otti osaa mielenosoituksiin joita johti kommunistit ja vasemmistososialistit. Kun Säre tapasi Zhdanovin seuraavan kerran oli hän kiitellyt kuinka se onnistui yli kaikkien odotusten. Vuosien 1905 ja 1917 perinteet olivat elossa virolaisilla työntekijöissä.
“Oli puhetta siitä että kommunistit menisivät hallitukseen heti alusta, mutta sitten pääteltiin että se on liian aikaista ja se saattaisi antaa huonon kuvan ulkomailla. Virolaiset massat eivät olleet vielä täysin kommunistisen hallituksen puolella. Joka tapauksessa kommunistinen vaikutus oli taattu koska kaikki ministerit ovat tehneet yhteistyötä Politbyron ja EKP:n kanssa. Vuodesta 1935 lähtien viron kommunisteilla oli yhteinen rintama Viron vasemmistososialistisen puolueen kanssa ja sen nykyisten johtohenkilöiden Vares-Barbaruksen, Untin, Ruusin ja Jöeäärin ym. kanssa.
“Hallituksessa on epäpoliittisia henkilöitä mutta heidän tehtävät ovat merkityksettömiä. Hallitus on kokonaan EKP:n hallinan ja johdon alaisena. Lisäksi kommunisteilla on hallinnassa kaikki tärkeät poliittiset elimet ja järjestöt”
“Poliisipäällikkö oli vanha kommunisti, Murro oli 14 vuotta vangittuna. Työläisten armeija on täysin kommunistien johdon alaisena. Kommunistinen johto on perustanut erityisen santarmin. Kaikki varapoliisipäälliköiden virat on kommunistien, myöhemmin heistä tulee poliisipäälliköitä. Sotaministeriöön on perustettu erityinen propagandaosasto jota johtaa kommunisti Keerdo. Kaiken kaikkiaan yli 300 kommunistia saivat johtavat virat hallituksen koneistossa ja katkeamaton suuri puhdistus on tuloillaan. Kaikki edellisen hallituksen tukijat saavat lähtöpassit!"
“Zhdanov järjesti venäläisen KGB-miehen joka on vastuussa puhdistusoperaatiosta. Hän ei näyttäydy virallisesti mutta hänellä on erityinen salainen asunto ja hän toteuttaa ne ohjeet jotka hän saa viron kommunisteilta. Meillä on jo luonnos määräyksistä vangita kaikki henkilöt edellisistä poliisiasemista Kirsimägissä ja Edesalussa kuten myös pääosastot Narvassa ja Pärnussa. Edellinen poliisipäällikkö ei ole vielä vangittu, mutta hänet on pakotettu menemään päivittäin KGB-miehen luokse kertomaan poliisin toiminnasta ja poliisin palkkaamista henkilöistä. Salainen Poliisi tuhosi miltei kaikki arkistot, mutta nimilistoja ja muita asiakirjoja on vielä olemassa. Sooman, Kirsimägi ja Edesalu ovat valmiita myöntämään kaiken ja kertomaan kaiken.”
Nørgaard kertoo että Tuulse, salaisen poliisin päällikö, määräsi kaikki arkistot hävitettäviksi minkä jälkeen hän yhdessä vaimonsa kanssa teki itsemurhan.
“Sooman on selittänyt että koska hän oli pelkkä virkamies joka teki työnsä hänellä ei ole mitään salattavaa ja hän on valmis yhteistyöhön. Tietenkään KGB-mies ei usko kaikkea mitä Sooman sanoo, mutta hän haluaa varmistaa että Soomanin avulla saadaan tietää kaikki jotka tekivät yhteistyötä salaisen poliisin kanssa. Venäläiset ovat erityisen kiinnostuneita tietämään miten suurvallat tekivät yhteistyötä Viron poliisin ja armeijan kanssa ja miten Venäjänvastainen vakoilu oli organisoitu. Kun kommunistit ovat laajentaneet ydinjoukkonsa uudistetaan poliisivoimat kokonaan. Säre uskoi että Sooman ja muut johtohenkilöt lähetetään Neuvostoliittoon millä estetään niiden pakeneminen ulkomaille.”
“Hallituksen sanomalehti Rahva Hääl (entinen Uus Eesti) on kommunistien editoima, päätoimittaja ja suurin osa henkilöstöstä on kommunisteja. Tönissönin aiemmin omistama sanomalehti Postimees on nyt kommunistien hallussa. Armeijassa tapahtuu vielä suuria muutoksia kun se puhdistetaan upseereista ja poliittisista osastoista. Puolustuministeri Rotberg ja armeijan ylipäällikkö Jonson luultavasti tekevät kaiken mitä NL ja kommunistinen johto päättää. Kiväärikomppania on lopetettu ja uusi hallitus on pystyttänyt nk. työläisten armeijan jota johtaa kommunistit. Sen päällikkö on entinen poliittinen vanki Hansson, joka taisteli Espanjassa punaisten puolella."
“EKP ja NL suurlähettiläs luonnostelee uutta hallitusta. Ulkopolitiikka määräytyy NL:n ohjeiden mukaisesti ja ulkomaisissa lähetystöissä on odotettavissa astettaisia henkilöstömuutoksia. Maatalouteen on tulossa muutoksia jotta se sopii paremmin kommunistiseen ohjelmaan, kuten myös sosiaaliseen sektoriin. Tällä hetkellä taloudellinen systeemi pysyy samana eikä maataloutta kollektivoida. Zhdanov sanoi että voi viedä pitkän aikaa ennenkuin Baltian maat on sovietisoitu. Paljon riippuu sisäisestä kehityksestä."Keskustelun nauhoittamisen jälkeen Suomen salainen poliisi seurasi Säreä kaupungille missä hän tapasi Meeritsin kadulla ja seurasi heitä ravintolaan mutta ei kuullut heidän keskusteluaan.
Nörgaard muistuttaa että 14 kk myöhemmin Suomen poliisi kuulusteli Säreä ja hän kertoi mitä oli keskustellut Meeritsin kanssa. Keskustelu koski hänen ehdokkuutta tulevissa vaaleissa ja hän lupasi Meeritsille varmaa voittoa ja johtoasemaa. Hän ehdotti että menisivät Viron lähetystöön saman päivän aikana anomaan Meeritsille passia, mutta Meerits keksi tekosyitä ettei tarvinnut mennä sinne. Säre kertoi että hän tarjosi Meeritsille EKP:n pääsihteerin pallia josta hän itse oli kieltäytynyt antaakseen sen vanhemmalle Meeritsille. Meerits ehdotti yhtä vapautettua kommunistia, Alexander Reseviä. Säre ei silloin myöntänyt että hän oli tarjonnut Meeritsille pääministerin paikkaa. Nörgaardin mukaan virolaisten kommunistien lähteet paljastivat sen kirjeessä Nigol Andreseniltä Karotammille, missä kerrotaan että kyseinen tarjous oli tehty Zhdanovin luvalla. Kun Kööpenhaminan poliisi haastatteli Säreä v. 1942 Säre oli kertonut että he keskustelivat Meeritsin kanssa Eltermannin murhasta. Nörgaard arvelee että asia vaivasi heitä jos selviäisi ettei Eltermann ollutkaan petturi. Wakepea, toinen osallinen murhaan, oli luultavasti kaatunut Espanjan sodassa.
Tapaaminen Sundströmin kotona 2.7.1940 nauhoitettiin myös. Sundström ehdotti että Neuvostoliitto painostaisi Suomea pystyttämään vasemmistohallituksen ja mainitsi mitkä tahot tukisivat sitä. Hän tarjoutui viemään postia Politbyrosta pohjoismaisille kommunisteille ja keskusteli Neuvostoliiton vaatimasta Ahvenanmaasta. Sundströmin lähdettyä keskustelu käytiin viron kielellä mitä poliisi ei ymmärtänyt vaikka se oli sukua suomenkielelle. Kun Säre ja Meerits lähtivät Sundströmin luota heidät vangittiin. Vangitsemisella haluttiin luultavasti estää Meeritsiä matkustamasta Viroon, mitä hän arvosti. Särellä oli diplomaatti passi jolla hän pystyi palaamaan Viroon. Kun Meerits palasi Ruotsiin hän meni maan alle. Ruotsiin lähetettiin edustajia Meeritsin perään ja he esittivät uhkailuja, mutta ruotsalaiset ja suomalaiset sanoivat etteivät tiedä missä hän on. Ruotsin salainen poliisi oli piilottanut Meeritsin. Häntä pidettiin edelleen arvokkaana sekä Virossa että Neuvostoliitossa. Sinä päivänä kun Säre vangittiin salaisessa osoitteessa oli hänen määrä organisoida partisaanien liike Saksan rajojen takana ja Meerits oli juuri käynyt Helsingissä. Nörgaard pohtii josko hän osoitti Sären saksalaisille suomalaisten välityksellä, vaikka ajatus on melko uskomaton.
1941 saksalaiset ottivat Karl Sären vangiksi eikä hänestä kuultu sen jälkeen.
Gestapo vangitsi myös Meeritsin, joka ilmiantoi tanskalaiset kommunistit Gestapolle. Myöhemmin Meerits lähetettiin Neuvostoliittoon vaihtokaupan yhteydessä. Meerits luovutettin 14.3.49 ja teloitettiin 1.3.1951 vakoilusta syytettynä.
*************
Mitä mieltä olette, oliko Virolla näppinsä asiassa vai jyräsikö NL Viron ihan noin vaan?Tässä alkuperäinen artikkeli: https://www.marxists.org/history/etol/revhist/supplem/estonia.htm
- Estofiili
Luin kymmenkunta(?) vuotta sitten jostain virolaisesta lehdestä Viron SNT:n KGB:n viimeisen päällikön Rein Sillarin haastattelun. Sillar kertoi monienmuiden mielenkiintoisten juttujen ohessa, että Viron KGB:n arkistot siirrettiin suurimmalta osin sisä-Venäjälle Uljanovskiin jo vuonna 1989. Jotain merkityksetöntä materiaalia jätettiin Tallinnaan, ja näitä papereita Viron KGB:n miehet polttivat elokuussa 1991 kovalla tohinalla, kun Viron korkein neuvosto julisti Viron itsenäisyyden palautetuksi.
Näin siis Rein Sillar. Sillar oli(tai siis on) tosiaan pitkän linjan KGB-ukko (Minskin akatemiassa koulutettu), joten hänen tarinointiinsa täytynee suhtautua aikamoisella kriittisyydellä. Tässä asiassa hänen tarinansa voi kuitenkin kaiken muun asiasta tietämämme perusteella pitää hyvinkin paikkansa.Kiitos vinkistä, löysin kirjan joka käsitteli aihetta googlettamalla Rein Sillarin nimeä!
Kirjan mukaan virolaisia jotka olivat yhteistyössä Viron KGB:n kanssa on haluttu pitää salassa, arvion mukaan n. 20.000 virolaista.
Hallitus ryhtyi toimiin vasta vuonna 1992 kun kahdeksalle ministerille annettiin laajat oikeudet kaikkeen mahdolliseen salaiseen tietoon - joka oli pidettävä salassa. Koska hallitus ei tehnyt asialle mitään päätti komissio saattaa tehtävän loppuun. Uusi laki määräsi että kaikkien jotka olivat yhteydessä Gestapon tai KGB:n kanssa piti luovuttaa dokumentit valtiolle tai muuten heidän nimet julkaistaisiin lehdessä. Se koski ihmisiä jotka jollakin tavalla tekivät yhteistyötä KGB:n tai Gestapon kanssa; ilmiantajia, asunnonvuokraajia, turistioppaita, rekkakuskeja jne. jne. jne. Vastineeksi valtio lupasi pitää heidän nimensä salassa.
Komissio oletti ainakin 20.000 virolaisen tunnustavan rikoksensa, mutta vain noin tuhat ilmoittautui. Ilmeisesti enemmistö ei katsonut tehneensä mitään väärää.
v. 1997 paljastettiin "hurja" lista: kokonaista seitsemän virolaista KGB-agenttia. Kaikki paljastetut nimet littyivät KGB:hen, ei yhtäkään nimeä liittyen Gestapoon. Eikä yhtäkään ilmiantajaa julkistettu - luulisi virolaisten haluavan tietää ketkä niiden läheisistä tuttavista aiheutti suuren kärsimyksen heidän perheilleen ilmiantamalla heidät KGB:lle. Vain 24 tapausta joutui oikeuden eteen. Itse Lennart Meri toimi KGB:n yhdyshenkilönä, silti häntä ei koskaan syytetty.
Joka tapauksessa hallitus päätti että henkilökunta tai virolaiset kansalaiset olivat syyttömiä.
Esim. Männil oli vastuussa lukuisten juutalaisten teloituksista ja silti hänet todettiin syyttömäksi - komissio väitti kirkkain silmin ettei Männil ollut tietoinen juutalaisten kansanmurhasta Virossa. Ketään ei syytetty kansanmurhasta Virossa, ainoastaan rikoksista ihmiskuntaa vastaan.
En lukenut koko kirjaa, mutta on aikalailla selvää että Viro mielummin salaa kuin paljastaa rikollisten nimiä. Viis välittäen siitä että monet heistä ovat luultavasti tänä päivänäkin korkeassa asemassa Virossa.
Hando Rundel piti vakuuttavan puheen vuonna 1992:
"... uskon että meidän ongelmamme tänään on se, että haluamme vähätellä kommunismin historiaa ja mitä se todellisuudessa merkitsi... hiivimme hiljaa tämän kammottavan ja pahan tapahtuman ohi siihen pisteeseen missä emme uskalla pistää sanoja "kommunisti" ja "kommunismi" lakiin.. tämä on synnin polku."
Viron haluttomuus olla tietämätön asioista tulee kostautumaan, tässä on yksi esimerkki:
Virolainen Simm valmistautui NL-poliisiakatemiasta ja hänestä tuli Viron puolustusministeri vuonna 1995. Simm nimitettiin itsenäisen Viron salaisen turvallisuusosaston johtajaksi vuonna 2001 missä hän pääsi käsiksi salaiseksi luokiteltuun tietoon koskien NATOa ja Euroopan Unionia.
Simm tuomittiin vankeuteen vuonna 2009, mutta Viron haluttomuudesta selvittää tiettyjä asioita Naton ja EU:n salaisuudet pääsivät venäläisten käsiin. Voimme kiittää Viroa siitä että kaikki salainen tieto on venäläisten käsissä. Nato varmaankin kumartaa ja kiittää...
Jos kansa kieltää oman historiansa se ei kehity ja toistaa samat virheet uudestaan, tämä on vanha viisaus.
Katsokaa vaikka venäläisiä: sielläkin kielletään historia ja siksi venäläiset eivät ole kehittyneet kansana - pääsy demokraattisiin maihin ei vaikuttanut heihin millään tavalla mikä nähdään tänä päivänä. Miten käy virolaisten jotka kieltävät oman historiansa? Veikkaan ettei hyvin.- Estofiili
strategisti kirjoitti:
Kiitos vinkistä, löysin kirjan joka käsitteli aihetta googlettamalla Rein Sillarin nimeä!
Kirjan mukaan virolaisia jotka olivat yhteistyössä Viron KGB:n kanssa on haluttu pitää salassa, arvion mukaan n. 20.000 virolaista.
Hallitus ryhtyi toimiin vasta vuonna 1992 kun kahdeksalle ministerille annettiin laajat oikeudet kaikkeen mahdolliseen salaiseen tietoon - joka oli pidettävä salassa. Koska hallitus ei tehnyt asialle mitään päätti komissio saattaa tehtävän loppuun. Uusi laki määräsi että kaikkien jotka olivat yhteydessä Gestapon tai KGB:n kanssa piti luovuttaa dokumentit valtiolle tai muuten heidän nimet julkaistaisiin lehdessä. Se koski ihmisiä jotka jollakin tavalla tekivät yhteistyötä KGB:n tai Gestapon kanssa; ilmiantajia, asunnonvuokraajia, turistioppaita, rekkakuskeja jne. jne. jne. Vastineeksi valtio lupasi pitää heidän nimensä salassa.
Komissio oletti ainakin 20.000 virolaisen tunnustavan rikoksensa, mutta vain noin tuhat ilmoittautui. Ilmeisesti enemmistö ei katsonut tehneensä mitään väärää.
v. 1997 paljastettiin "hurja" lista: kokonaista seitsemän virolaista KGB-agenttia. Kaikki paljastetut nimet littyivät KGB:hen, ei yhtäkään nimeä liittyen Gestapoon. Eikä yhtäkään ilmiantajaa julkistettu - luulisi virolaisten haluavan tietää ketkä niiden läheisistä tuttavista aiheutti suuren kärsimyksen heidän perheilleen ilmiantamalla heidät KGB:lle. Vain 24 tapausta joutui oikeuden eteen. Itse Lennart Meri toimi KGB:n yhdyshenkilönä, silti häntä ei koskaan syytetty.
Joka tapauksessa hallitus päätti että henkilökunta tai virolaiset kansalaiset olivat syyttömiä.
Esim. Männil oli vastuussa lukuisten juutalaisten teloituksista ja silti hänet todettiin syyttömäksi - komissio väitti kirkkain silmin ettei Männil ollut tietoinen juutalaisten kansanmurhasta Virossa. Ketään ei syytetty kansanmurhasta Virossa, ainoastaan rikoksista ihmiskuntaa vastaan.
En lukenut koko kirjaa, mutta on aikalailla selvää että Viro mielummin salaa kuin paljastaa rikollisten nimiä. Viis välittäen siitä että monet heistä ovat luultavasti tänä päivänäkin korkeassa asemassa Virossa.
Hando Rundel piti vakuuttavan puheen vuonna 1992:
"... uskon että meidän ongelmamme tänään on se, että haluamme vähätellä kommunismin historiaa ja mitä se todellisuudessa merkitsi... hiivimme hiljaa tämän kammottavan ja pahan tapahtuman ohi siihen pisteeseen missä emme uskalla pistää sanoja "kommunisti" ja "kommunismi" lakiin.. tämä on synnin polku."
Viron haluttomuus olla tietämätön asioista tulee kostautumaan, tässä on yksi esimerkki:
Virolainen Simm valmistautui NL-poliisiakatemiasta ja hänestä tuli Viron puolustusministeri vuonna 1995. Simm nimitettiin itsenäisen Viron salaisen turvallisuusosaston johtajaksi vuonna 2001 missä hän pääsi käsiksi salaiseksi luokiteltuun tietoon koskien NATOa ja Euroopan Unionia.
Simm tuomittiin vankeuteen vuonna 2009, mutta Viron haluttomuudesta selvittää tiettyjä asioita Naton ja EU:n salaisuudet pääsivät venäläisten käsiin. Voimme kiittää Viroa siitä että kaikki salainen tieto on venäläisten käsissä. Nato varmaankin kumartaa ja kiittää...
Jos kansa kieltää oman historiansa se ei kehity ja toistaa samat virheet uudestaan, tämä on vanha viisaus.
Katsokaa vaikka venäläisiä: sielläkin kielletään historia ja siksi venäläiset eivät ole kehittyneet kansana - pääsy demokraattisiin maihin ei vaikuttanut heihin millään tavalla mikä nähdään tänä päivänä. Miten käy virolaisten jotka kieltävät oman historiansa? Veikkaan ettei hyvin.Kiitos kommentistasi. Siteeraamasi kirjan tarinat kuulostavat tutuilta. Olen varmaankin aikoinaan lukenut niistä virolaisista lehdistä.
Sen verran vielä lisäyksenä aiempaan kommenttiini ja yllä kirjoittamaasi, että Sillar totesi mainitsemassani haastattelussa, että hänen mielestään oli hyvä ratkaisu viedä kaikki "tulenarat" paperit pois Virosta. Sillari nimittäin arveli, että virolaiset repisivät toisensa kappaleiksi, jos nimilistat KGB:n kanssa yhteistyötä tehneistä julkistettaisiin. Tuo arvelu pitänee paikkansa.
Mitä tulee virolaisiin kollaboraattoreihin yleisemmin, voitaneen olettaa ainakin kaikkien ulkomaille muuten kuin turistiryhmien jäsenenä päässeiden olleen ainakin jollain tavalla tiedonantovelvollisia. Lennart Merihän pääsi matkustamaan länteen ensimmäisen kerran muistaakseni 1970-luvun alkupuolella. Sittemmin hän matkusti paljon ja oleskeli pitkiäkin aikoja poissa Neuvostoliitosta.
Meren KGB-yhteyksiin on viitannut mm. edesmennyt Seppo Heikinheimo teoksessaan "Mätämunan muistelmat". Heikinheimohan oli monessa suhteessa äärioikeistolainen ja vihasi Neuvostoliittoa sekä kommunismia yli kaiken, joten tietyllä kriittisyydellä hänenkin tarinoihinsa pitää suhtautua. Heikinheimo oli kuitenkin Meren pitkäaikainen tuttava, ja lisäksi "Mätämunan muistelmat" julkaistiin postuumisti, eli Heikinheimoa eivät rajoittaneet ns. hygieenisyysseikat. Kiitos taas uudestaan, arvostan että jaat tietosi ja mielipiteesi, saan virikkeitä eikä minun tarvitse miettiä näitä asioita itsekseni :)
Kun 'tulenarat' paperit tuhottiin riistettiin samalla virolaisilta mahdollisuus käsitellä asioita. En usko että olisivat repineet toisensa kappaleiksi koska olivat kaikki samassa veneessä enkä usko että yksikään suku olisi ns. puhdas. Sen sijaan että olisivat voineet hakea tukea toisiltaan viha ja katkeruus on kanavoitu Venäjään ja venäläisiin, se on ilkeä noidankehä missä tunteet pysyvät samanlaisina.
Salailun ja arkistojen tuhoamisen voisi ymmärtää paremmin jos maa olisi miehitetty, mutta nyt Viron johtajilla oli päätösvalta ja silti he päättivät tuhota aineistoa joka olisi ollut äärimmäisen tärkeätä tavallisille kansalaisille. En usko että yksikään virolainen uskaltaa luottaa toiseen virolaiseen pitkään aikaan, puhumattakaan poliitikoista joiden ei ole tarvinnut kyseenalaistaa arvomaailmaansa ja menneitä tekojaan. Jotenkin se ei tunnu oikealta.
Jos Viron tilannetta vertaa Suomeen niin eikö täällä olla pyritty läpinäkyvyyteen NL:n hajoamisen jälkeen? Suomi on 5:ttä kertaa ensimmäisellä sijalla lehdistövapautta mitatessa ja täällä käsitellään kaikkia asioita joita ei ollut lupa käsitellä suomettumisen aikana.
Omat isoisäni eivät sanoneet sanaakaan talvi- tai jatkosodasta vaikka molemmat olivat eturintamalla, eivät kertoneet mitään omille lapsilleenkaan ja olen tätä kysynyt useilta ihmisiltä ja he sanovat samaa. Itse muistan ahdistavan ilmapiirin isovanhempien luona, isosisä istui nurkassa hiljaa ja sama suru välittyi lapsilta lapsenlapsille. Ei sitä pienenä ymmärtänyt, sitä muistaa vain kuinka aikuiset kuiskasivat hiljaa toisilleen kun tuli puhe Neuvostoliitosta ja sitä oppi että Neuvostoliitosta ei pidä puhua. Surullista miten urheiden sotilaiden oli oltava hiljaa vaikka heillä olisi ollut paljon opetettavaa jälkipolville, olen muutaman vuoden ajan suorastaan imenyt tietoa joka puolelta ja hävettää kuinka vähän tiesin Suomen historiasta ja yritän parhaani mukaan korjata tllanteen.
Samalla olen yrittänyt oppia Viron historiasta ja törmännyt hiljaisuuteen, ensin ihmettelin sitä mutta sitten tulin uteliaaksi koska halusin tietää mistä vaietaan ja miksi.
Tiedätkö miten Liettua ja Latvia on käsitellyt tätä samaa aihetta?
Natsi-Saksa voisi toimia heille loistavana esimerkkinä siitä miten asiat tulisi hoitaa. Saksalaiset eivät pelänneet käsitellä natsismia, he pitivät huolta siitä ettei sama tapahtuisi koskaan, jokainen katsoi sisäänsä ja tänään lapsille kerrotaan kaunistelematta natsi-saksan historia kouluissa.
Anteeksi tämä vuodatus ja kiitos Seppo Heikinheimo -vinkistä, täytyy lukea kirja!
Tämä on kiinnostava artikkeli viroilaisnäkökulmasta:
http://punatahden-varjossa.blogspot.fi/
- mannei
Ansip oli hyvä kommunisti, kunnes huomasi miten enemmän demokratialla tienaa.
Hyvä huomio. Joillekin aatteet on tikapuita ja toisille atteet ovat syvää vakaumusta. Kiipijöiden on helppo valjastaa jälkimmäiset ja ohjata niitä mielensä mukaan.
- tässäsetaasnähtään
strategisti kirjoitti:
Hyvä huomio. Joillekin aatteet on tikapuita ja toisille atteet ovat syvää vakaumusta. Kiipijöiden on helppo valjastaa jälkimmäiset ja ohjata niitä mielensä mukaan.
Oma etu se on itäisille kansoille aina ollut tärkein, Leninkään tuskin venäläisyyttä tuntevana uskoi kolhoosielon onnistuvan.
- toxboobharris
Eikös Savisaar ollut "itsenäisen Viron" ensimmäinen pääministeri. ha ha he
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Aivosyöpää sairastava Olga Temonen TV:ssä - Viimeinen Perjantai-keskusteluohjelma ulos
Näyttelijä-yrittäjä Olga Temonen sairastaa neljännen asteen glioomaa eli aivosyöpää, jota ei ole mahdollista leikata. Hä561968Jos ottaisit yhteyttä, näyttäisin viestin kaikille
Yhdessä naurettaisiin sulle. Ymmärräthän tämän?1651678Heikki Silvennoinen ( Kummeli)
Kuollut 70-vuotiaana. Kiitos Heikille hauskoista hetkistä. Joskus olen hymyillyt kyynelten läpi. Sellaista se elämä on701398Mikä saa ihmisen tekemään tällaista?
Onko se huomatuksi tulemisen tarve tosiaan niin iso tarve, että nuoruuttaan ja tietämättömyyttään pilataan loppuelämä?2411357Pelotelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mutta ei mene perille asti. Miksi Venäjä hyökkäisi Suomeen? No, tottahan se tietenkin on jos Suomi joka ei ole edes soda2281295Kauanko valitatte yöpäivystyksestä?
Miks tosta Oulaisten yöpäivystyksen lopettamisesta tuli nii kova myrsky? Kai kaikki sen ymmärtää että raha on nyt tiuk3391169- 1281155
- 781106
Nyt kun Pride on ohi 3.0
Edelliset kaksi ketjua tuli täyteen. Pidetään siis edelleen tämä asia esillä. Raamattu opettaa johdonmukaisesti, että3161080IL - VARUSMIEHIÄ lähetetään jatkossa NATO-tehtäviin ulkomaille!
Suomen puolustuksen uudet linjaukset: Varusmiehiä suunnitellaan Nato-tehtäviin Puolustusministeri Antti Häkkänen esittel3361070