Minun kokemukseni veteraaneista on negatiivinen. Pistoolin kanssa ajoi takaa isä minua,
kun menin pelastamaan äitiä, joka huusi: - Nyt se tappaa. Siitä tuli ikuiset traumat.
Hulluja ne veteraanit yleensä olivat. Ei sitä pitäis kymmenvuotiasta poikaa pistoolin kanssa
ajaa hankeen. Muutenkin lapsuus oli yhtä pelkäämistä, että milloin se tappaa koko perheen.
- Tapan kaikki, oli sen vakilause. Ei tullut kriisiapua veteraanin lapselle. Ei tule kunniamerkkejä.
kun menin pelastamaan äitiä, joka huusi: - Nyt se tappaa. Siitä tuli ikuiset traumat.
Hulluja ne veteraanit yleensä olivat. Ei sitä pitäis kymmenvuotiasta poikaa pistoolin kanssa
ajaa hankeen. Muutenkin lapsuus oli yhtä pelkäämistä, että milloin se tappaa koko perheen.
- Tapan kaikki, oli sen vakilause. Ei tullut kriisiapua veteraanin lapselle. Ei tule kunniamerkkejä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla oli kiltti isä. Ei koskaan puhunut sodasta, ei uhkaillut ketään vaikka oli haavoittunutkin kaksi kertaa.
Meidän isä oli myös väkivaltainen. Ei koskaan äidille mutta minulle, luuli että olen jonkun muun siittämä hänen sodassa ollessaan, synnyin jonkin ajan päästä sodan loputtua. Nuorempi veljeni sai olla rauhassa. minua hakattiin vyön solkipäällä ja haukuttiin ihmisarvoa alentavilla nimityksillä. Veteraanikeräykseen en anna penniäkään, heillä on suuri omaisuus, käyttäkööt sen ennekuin viimeinenkin veteraani kuolee.
Kai jotkut sai raumoja sodassa, mutta yhtälailla väkivaltaisuuksia tapahtuu muutenkin, päivittäin saa tiedoitusvälineistä lukea.
Turha parjata sotaveteraaneja joille täysi kunnioitus.
Meillä vedottiin aina sotaan kun isä sai raivareita. Onhan väkivaltaisuutta muutenkin, mutta sodan jälkeinen sukupolvi joutui kärsimään isiensä traumoista, puhumattakaan muusta mitä sodan takia puuttui elämästä. Ei kaikki olleet tietenkään samanlaisia mutta hyvin usein näin oli.
Tämä "julkkisveteraani " ..Hannes on ainakin hyvä esimerkki elämänilonsa säilyttäneestä....laski eilen seppeleen sankarihaudalle....ihmetellä täytyy 102 vuotiasta...veteraania.
Kyllä vain
http://www.iltalehti.fi/linnanjuhlat2014/2014120718903361_lu.shtml
Sotaveteraaneille kerätyt rahat eivät mene itse tarkoitukseen. Tämän kertoi sotaveteraanin lapsi, jonka isä ei ole koskaan saanut mitään tukea tai rahaa mihinkään.
Toki minulla on myötätuntoa sotaveteraaneja kohtaan, mutta keräyksiin en laita senttiäkään. Joku välistävetäjä lihottaa niillä rahoilla omaa tiliään.
Minulla on myös kokemuksia tappamisuhkailusta kännisen isäni taholta.
Saunassa piileskelin äitini kanssa yhden unohtumattoman jouluyön, kun isä riehui puukon kanssa.
Pelot liittyivät lapsuuteeni, mutta onneksi olen päässyt niistä eroon.