On se kumma jos ei normijärjellä ja avuilla varustettu keski-ikäinen nainen löydä enää yhtään varteen otettavaa kumppania itselleen.
Saako valittaa - valitan, saa tai ei.
Olen tutustunut qruiseriin ja mikälie-seuraa jokaiselle-deittisivustoon. Takkiin tuli, nimittäin yksi ainoa ja silläkin jonkun sortin mt-ongelma. Muut eivät sitten profiilien olemassa olostaan huolimatta viitsi edes kirjautua sivuilleen tsekkaamaan mahdollisesti tulleita yht.ottoja.
Miksi jättää roikkumaan profiili, jos ei enää siellä käy? No jokainen tyylillään, turhaa vaan vinkua kenenkään, ettei mitään koskaan milloinkaan.
Joo ja mitä noihin normaaleihin tulee - onko niitä enää vapaalla jalalla? Jos on, niin ei ne ainakaan seuraa hae. Jos ne vaan vinkuu ja odottaa ovikellon soittoa? Mä voisin tulla soittaa sitä ovikelloa, mutta tartteis vähintään se osote... tai ainakin jonkun lähellä olevan kahvilan nimi tietää. Voisi sitten siellä tavata ja jutella niitä normaaleja ja olla muutenkin ihan normisti ilman mitään herneen vetoja tai muuta hässäkkää ennen kuin tutustuukaan kunnolla :)
Päivän mielipide ja jos yksikin ajattelee asiasta samallalailla, niin olemme askelta lähempänä onnistumista :)
Saako valittaa - valitan, saa tai ei.
Olen tutustunut qruiseriin ja mikälie-seuraa jokaiselle-deittisivustoon. Takkiin tuli, nimittäin yksi ainoa ja silläkin jonkun sortin mt-ongelma. Muut eivät sitten profiilien olemassa olostaan huolimatta viitsi edes kirjautua sivuilleen tsekkaamaan mahdollisesti tulleita yht.ottoja.
Miksi jättää roikkumaan profiili, jos ei enää siellä käy? No jokainen tyylillään, turhaa vaan vinkua kenenkään, ettei mitään koskaan milloinkaan.
Joo ja mitä noihin normaaleihin tulee - onko niitä enää vapaalla jalalla? Jos on, niin ei ne ainakaan seuraa hae. Jos ne vaan vinkuu ja odottaa ovikellon soittoa? Mä voisin tulla soittaa sitä ovikelloa, mutta tartteis vähintään se osote... tai ainakin jonkun lähellä olevan kahvilan nimi tietää. Voisi sitten siellä tavata ja jutella niitä normaaleja ja olla muutenkin ihan normisti ilman mitään herneen vetoja tai muuta hässäkkää ennen kuin tutustuukaan kunnolla :)
Päivän mielipide ja jos yksikin ajattelee asiasta samallalailla, niin olemme askelta lähempänä onnistumista :)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tuolla tyylillä ja asenteella, et tuu ikinä löytämäänkään kumppania itsellesi. Mistä voit tietää, minkälainen ihminen siellä mt-ongelmien takana oli, jos et antanut hänelle edes mahdollisuutta? Sulla on tietysti oikeus vaatia, mitä haluat, mutta silloin et voi itse vinkua, jos et kumppania löydä. Kannattaisko tulla edes puolitiehen vastaan, muuttaa käsitystä ihmisistä. Me kaikki ollaan normaaleja ihmisiä sairauksista ja vammoista huolimatta. Kaikilla on oikeus onneen ja rakkauteen.
Keskustelu lähtee väärille urille, mutta menkööt. Pakko kommentoida edellistä. Mielenterveysongelmat ovat niin kuluttavia etten minä enää suostuisi seurustelemaan sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielenterveys ei riitä ylläpitämään häntä itseään eheänä.
Esimerkkejä:
Itsensätappamisuhkailut, itsetunto-ongelmat, jotka estävät toista uskomasta, että kukaan pystyy häntä rakastamaan, harhaisuus, jonka vuoksi joutuu koko ajan pelkäämään toisen ja itsensä puolesta ovat aivan ehdoton ei. Miten lähdet edustamaan juhliin kumppanin kanssa, joka vetää ahdistuneisuuden vuoksi paniikkikohtauksen? Syömishäiriöinen, jonka jokaisen suupalan seuraat vierestä?
Haluan elää elämääni niin ettei tarvitse toista vahtia jatkuvasti. Kumppani, joka selviää myös itsenäisesti.
Ymmärrän mielipiteesi. Mutta siltikään kaikki mt-ongelmat eivät ole noin rajuja. On ihmisiä, jotka tulevat sairautensa kanssa toimeen, lääkkeet ja terapia tukena. Meistä kukaan ei voi sairauksiaan valita.
Kukaan ei voi valita omia sairauksiaan, mutta kumppanin voi valita. Olen seurustellut psykoottisen ja itsetuhoisen ihmisen kanssa. Olin aivan loppu päästessäni siitä suhteesta ja toipuminen kesti pitkään. Lievä masennus suhteen alussa olisi voinut toimia varoitusmerkkinä, mutta uskoin parempaan huomiseen. Sitä päivää ei ikinä tullut. Ja jo lievä masennus aiheutti sen, ettei hän jaksanut huolehtia kodista aktiivisesti, töissäkäynti sujui heikosti (mikä johti taloudellisiin haasteisiin) eikä hän jaksanut panostaa suhteeseen yhtä paljon kuin minä. En väitä, että kaikilla kävisi näin.
Aloittaja tietää, mitä haluaa. Hän haluaa terveen ihmisen tasapainoiseen suhteeseen. Elämässä on tarpeeksi vastoinkäymisiä muutenkin, joten on vain fiksua minimoida riskit.
Minäkin etsin aikani, että löysin sen tasapainoisen naisen. Onneksi meillä on nyt toisemme elämän kaikissa mutkissa. <3
Mä olen Qruiserissa, terve, tuskin olen saanut postia sulta.
Mulla särähti tuossa sana "itsetappamisuhkaukset". Minä olen ollut eron jälkeen sellaisessa tuskatilassa, että olen tuntenut kuinka minun sielustani repeytyy pala pois. Lähinnä tulee mieleen kuvaukset jostain Danten helvetistä. Siinä tilanteessa ainoa asia, mikä mun mielessäni oli, oli että tämän tuskan pitää loppua ja mulla oli keino siihen. Koska mitä ilmeisimmin eräs mun tuttavani oli tehnyt itsemurhan vain kadoten, niin halusin kertoa kavereilleni, että jos musta ei kuulu, niin so long, tätä olen tehnyt ja näytin kuvaa patruunasta. Siinä vaiheessa ne menivät sekaisin ja isot rattaat rupesivat pyörimään ja minä menin osastolle. Tarkoitus ei ollut uhata, pelata, kiristää yms., mä nain vain mun tuskani ja että sen piti saada loppumaan. Mun pelit, jos niitä nyt on muutenkaan ollut, olivat loppuneet ja hävitty. Tämä on mun kokemus. Jos tulee eteen ottaa 7,62 millin Burana, niin en mä usko, että siinä on enää mitään uhkauksia.
Kaikilla mun hempukoillani on ollut mt-ongelma, paitsi yhdellä oli krooninen väsymysoireyhtymä. Meillä lyhytkyntisillä niitä nyt vain on. Eri asia sitten, muodostuuko siitä sellainen asia, joka tuhoaa parisuhteen.
Hyvin kirjoitat, "aitonainenoon"!
"Mistä voit tietää, minkälainen ihminen siellä mt-ongelmien takana oli, jos et antanut hänelle edes mahdollisuutta?"
Moni sanoo, että "se, mikä ei tapa, vahvistaa". No, mä en oo ihan samaa mieltä, mutta monien mielestä mä oon itse just se vahva ihminen ja sellaiseksi mä oon tullut, koska mulla on ollut ihan hitokseen kaikkia ongelmia elämäni aikana. Mun kaverini kirjoitti joskus blogissaan, että liian paljon paskaa elämässä katkeroittaa ja mulla rupeaa olemaan kohta se tilanne. Mulla on puute elämän kivoista asioista, niin minusta voisi jalostua vielä ehkä jotain suurta. Kaikki ihmiset antavat jotain, niin mä olen kokenut. Mä olin 15 vuotta suhteessa naisen kanssa, joka oli narkomaani ja alkoholisti ja puukottikin minua vielä ja se oli kuitenkin ihan huippusuhde, kun hän oli älykäs ja hän osasi psyykata minua oikein.
"Sulla on tietysti oikeus vaatia, mitä haluat, mutta silloin et voi itse vinkua, jos et kumppania löydä."
Joo, tuntuu tää kitiseminen olevan lempiharrastus suomalaisilla kädettömyyden ohella. Ihan kiva vain toisaalta, että kertoo jo etukäteen olevansa kyvytön kohtaamaan henkilöä, jolla on joitain ongelmia.
"Me kaikki ollaan normaaleja ihmisiä sairauksista ja vammoista huolimatta. Kaikilla on oikeus onneen ja rakkauteen."
Aamen! Mitä puumempia (ja kuumempia) hempukoita tapaa, sitä enemmän tulee mukana kaikkea pientä ylimääräistä. Eräskin häpeili sitä, että hän joutuu käyttämään lääketieteellistä apuvälinettä. Mun mielestäni on ihan naurettavaa hävetä tuollaista! Rakastan hempukkaa sinä <3 ihanana hempukkana mikä hän on<3 ja jätän kaikki omituisuudet omaan arvoonsa!
Sinulle "aitonainenoon" :) Kerrohan yksikin hyvä syy, miksi pitäisi tutustua naiseen, joka ennen ensimmäistä tapaamista haukkuu, syyllistää, lietsoo itsensä tilaan, jollainen ei ole tervettä? Ja kaikki menee sen piikkiin että hänellä on "vaan" välillä ongelmia itsetuntonsa ym. kanssa jonka jollain kierolla tapaa saa väännettyä vastapuolen ongelmaksi?
Minä ymmärrän sairaita, ymmärrän mt-ongelmaisia, mutta eheän parisuhteen perustamiseksi ei ymmärrykseni riitä, jos vastapuoli käyttäytyy huonosti ja ikävästi jo ensimetreillä. Olen ihan hitoksee onnellinen siitä, että tiedän mitä haluan ja tiedän mitä enhalua - kaikella kunnoituksella :)
Kerranpa tapasin naisen ja jopa hetken aikaa seurustelin hänen kanssaan. En kuitenkaan kelvannut hänelle, koska minulla ei ollut mitään erityisiä mt-ongelmia (jos normaaleja rakkaussuruja ei oteta huomioon), en ollut mitenkään esim. erityisesti vammainen, en käytä mitään apuvälineitä enkä ole päihdeongelmainenkaan, en edes tupakoi ja itsetuntoni on hyvä. Tämä oli hänelle liikaa, sillä hänen itsetuntonsa ei kestänyt sitä, että en ole millään tavalla vammainen fyysisesti tai psyykkisesti, enkä edes ole häntä lyhyempi. Seuraavat hänen tyttöystävät ovatkin olleet järjestään kaikki häntä lyhyempiä ja myös jollain tapaa kehitysvammaisia. Että näinkin voi siis käydä, että jos ei ole mitään erityisiä mt-ongelmia, päihdeongelmia, persoonallisuushäiriöitä, kehitysvammaa tms. niin onkin jo "liian hyvä" eikä kelpaakaan.
Itselläni ei ole mitään mt-ongelmia, olen sinkku, mutta en myöskään hae seuraa. En vingu, että en saa seuraa enkä odota, että joku tulisi kotoa hakemaan. Itseasiassa en edes halua ketään ahdistelemaan ja roikkumaan oven takana. Komppaan kyllä täysin tässä muita, on todella hankala löytää naista, jolla ei olisi jotain mt-ongelmaa, päihdeongelmaa, syömishäiriötä tai persoonallisuushäiriötä puhumattakaan itsetunto-ongelmaisista. Itselleni on kyllä mitta tullut täyteen mitä tulee itsetunto-ongelmaisiin, katkeriin ja kateellisiin ihmisiin.
Siltikin siellä on ainakin minä ja todennäköisesti monta muutakin joihin et ole ottanut yhteyttä.
Näin taitaa olla käynyt myös minulle. Kohtelin hempukkaani hyvin ja lempeästi ja olin tussun alla, se oli liikaa hänelle.
Siinä se mun vammani onkin, mä kohtelen hyvin mun hempukkaani, mut unohdan täysin sen hempukan tarpeet, joka kattoo mua aamulla peilistä.
Tässä kaikille yhdessä ja erikseen vastaus. Mulla otti vaan korvaan, että kaikki mt-ongelmaiset niputettiin samaan ryhmään. Mulla on myös kokemuksia narsistisia piirteitä omaavasta ihmisestä niin paljon, että sairastuin itse masennukseen eli siihen mainitsemaasi mt-ongelmaan. Sellaisesta ihmisestä eroon pääseminen ei ole helppoa ja en hyväksy sitä, että minutkin niputetaan samaan ryhmään kaikkien kanssa. En voinut tietää toisen sairaudesta, ennenkö oli liian myöhäistä ja pois pääsy oli työlästä. Erosta on kauan ja oma masennukseni on historiaa, mutta se on ainoastaan siksi, että puhuin sen terapiassa pois. Tänä päivänä olen se hakemasi normaali ihminen, mitä se sitten tarkoittaakin, muutamaa vaistoinkäymistä viisaampana ja olen oppinut pysymään kaukana tietyistä ihmisistä, mutten silti hylkää kaikkia ihmisiä, joilla on takanaan mt-ongelmia, koska joskus ne voivat olla toisen ihmisen aiheuttamia ja poishoidettuja. Ja kyllä olen itsekin keski-ikäinen nainen, jolla on proofiili jossain ja joka on entisestä masennuksestaan huolimatta löytänyt elämäänsä aivan ihanan naisen. Siihen tarvittiin vain aitoutta ja rehellisyyttä asiasta ja se joko riittää tai ei riitä ja tässä tapauksessa se riitti. Kiitos hänelle ja hänen ymmärtäväisyydelle.
Hyvää kevättä kaikille täältä jostain.
Olen kanssasi samaa mieltä, tosin olen paljon nuorempi kuin sinä (olen 21v) ja olen kans hämmästellyt että eikö mistään löydy normaalia ihanaa naista ilman mt-ongelmia tai muita ongelmia. Olisi ihana löytää tasapainoinen nainen, vaan onkohan noita vapaana vai odottaakohan ne tosiaan sitä ovikellon soittoa... :)
mikä sitten on normaalia? Onko se normaalia että lyttää mt-ongelmaiset kun ei saa naista, minusta ei. Onko se normaalia että sanotaan vinkujiksi muita mutta oma vingunta on varmaan sitten vain pohdintaa? Entä se ulina jos joku ei hoida seuranhaku profiiliaan, ehkäpä siitä vain voisi päätellä että haku ei ehkä olekkaan enää niin ajankohtainen tai kiinnostus jostain muusta syystä on lopahtanut ja sillä selvä. Miksi siitä pitäisi nokkiinsa ottaa?
Miten ihmiset sitten löytävät seuraa, olemalla seurallinen. Näin mä olen ainakin kaikki ihmissuhteeni löytänyt rakkaasta ystäviin ja kaikki siltä väliltä. En tiedä mikä on ihmisenmetsästys, olettaisin siinä käyvän samoin kuin sen juhlahameen etsimisen kanssa. Kun sitä oikeen tarvii ja haluaa, mitään ei löydy. Sitten kun kävelee kiireessä kaupan ohi niin siinähän se on ikkunassa mitä on etsinyt.
Pakolla ja vääntämisellä ei saa mitään hyvää. Asioissa pitää olla rentous ja tilaa niiden tulla. Jos on täysi omaa halua, tahtoa, pakkoa, niin ehkä sinne ei mahdu kukaan muu.
Minusta qruiseriin yms. ei kannata lähteä kumppanin haku mielessä vaan tutustumaan ihan vain uuteen ihmiseen / uusiin ihmisiin. Yhdestä voi tulla kaveri, toisesta ajanmyötä ystävä, kolmannesta kumppani ja neljänestä ei mitään. Se, että on kumppanin hakumatkalla aiheuttaa turhia paineita niin itselle kuin toiselle.
Musta on kiva buffailla laadukkaita hempukoita, etenkin sellaisia, jotka vilauttavat pintaa tai nokkeluuttaan. Poikkeuksettahan ne qruiserin ja kengän hempukat ovat holtittoman kaukana. Kengässä juttelen sellaisen kanssa, joka asuu toisella pallonpuoliskolla. Qruiserissa en kyä tykkää siitä, kun siellä on liikaa äijiä ylipäätään ja tuntuu että niitä on erityisesti liikaa suhteessa meihin hempukoihin. Omaakin profiiliani käyvät kurkkimassa äijät ja tuntuu, että äijiä on myös hempukkaprofiilien takana, niin hämyä juttua sieltä tulee. Eihän mua haittaa, jos joku on vähän pervo, mutta vois olla rehellinen.
Mutta qruiser on kyl puuduttavan tylsä, ellei suunnittele muuttoa Skandinaviaan.
Tältä näyttää taas!!!!
Viimeisimmät vierailijasi
APJMies, 40, Uusimaa/Nyland
michaeliKundi, 65, Helsinki
niivyareMies, 20, Kampinmalmi/Kampmalmen
ensamälgKundi, 32, Strömstad
Kiimainen
roddeKundi, 41, Norrköping
CrisseMies, Tammisaari
sami85Kundi, 29, Turku
Fred DurstKundi, 36, Östergötland
Kaikki kävijät
Uskon, että laadukkaat neidit saavat seuraa ihan mistä vaan, vaikka sitten silloin kun ovat roskiksia viemässä ulos. Itseasiassa tuskin laadukkaiden neitien tarvitsee koskaan vinkua netissä, että seuraa ei löydy. He löytävät seuraa muutenkin. Sen sijaan olen monesti huomannut, että täällä netissä vinkuvat juuri he, jotka luulevat itsestään liikoja ja vaativat siltä toiselta huomattavasti enemmän suhteessa siihen mitä itse ovat tai mitä itse kykenevät tarjoamaan sille toiselle. Seuraa löytyy helpommin muutenkin niin, että on ihmisten ilmoilla ja on itse seurallinen sekä helposti lähestyttävä eikä niin, että juttelee joillekin koneille yksin neljän seinän sisällä ja haukkuu muut ihmiset lyttyyn. Teille, jotka vingutte, että ette saa laadukasta seuraa, oletteko ihan varmoja, ette itse olette samalla tavoin laadukkaita? Ihan oikeasti? Nyt vähän tervettä itsekritiikkiä peliin:)
Mun periaatteellinen ongelmani on se, että asun hevon tuppukylässä ja täällä on kaikki muut kaapissa, vaikka ei tarttis olla, täällä on ihan hyvä asennoituminen, paljon parempi kuin jossain isommassa kaupungissa.
"Teille, jotka vingutte, että ette saa laadukasta seuraa, oletteko ihan varmoja, ette itse olette samalla tavoin laadukkaita? Ihan oikeasti? Nyt vähän tervettä itsekritiikkiä peliin:)"
No, en kai v i t t u oo, kun oon vahvasti ylipainoinen ja työtön keski-ikäinen, jolla on riippuva persoonallisuushäiriö ja masennuskausia, mut toisaalta mä oon rehellinen, omistautunut, lojaali ja kiltti. Vähän avuton ja nössö. Mulla on kihoottinen missio muuttaa maailma paremmaksi kaikille, jolloin se olis parempi myös itselleni, mutta mä olen palanut loppuun tässä projektissa. Joittenkin mielestä mä oon vahva, kun mä oon saanut niin paljon paskaa elämässäni päälleni, että se upottaisi Titanicin. Mä tilttaan joskus aika pahasti, mutta mä oon sieltä toistaiseksi tullut ihmisten ilmoille takaisin. Viime kerta ei olis saanut kyllä tapahtua. Mä olen täysin epävakaa ja häiriintynyt, mutten oo inhottava, julma enkä katala. Hempukoitani oon aina rakastanut. En oo koskaan hempukkaa hylännyt. Hempukka on mulle niin kaikki kaikessa, et mä unohdan, että se hempukka, jonka pitäis olla ykkönen mun elämässäni, katsoo mua aamulla peilistä. En kai mä sitä voikaan rakastaa, kun mulla on Grande Arcin kokoinen kuvitelma siitä, mikä mun pitäisi olla ja mä olen vain muurahaisen kokoinen siihen verrattuna.
Mä ajattelen nyt sua colaptes. Älä kiltti enää kirjoittele noin avoimesti tänne nettiin. Ei kaikkien ihmisten tarvitse tietää, mitä oot kokenu ja mitä sairastat. Ei siksi, että sitä tarvitsee hävetä, mutta täällä nyt on vaan kaikenlaisia ihmisiä lukemassa näitä.
Hyvää jatkoa sulle.
Kiitos huolenpidostasi!
Mä oon ajatellut "kaikenlaisista ihmisistä" niin, että pahinta mitä voi sattua on se, että minä kuolen, eikä se oo kovin pahaa. Parasta voi olla, et joku löytää mut. Mä oon kyllästynyt olemaan aloitteentekijä. Mun exäni kehotti mua olemaan avoin ja luottavainen ihmisten kanssa ja mä huomasin, että pahat ajat olivat menneet ohi.
Hyvää jatkoa myös sinulle, aitonainenoot!
Olen myös vähän samoilla linjoilla tuon nimimerkin aitonainenoon kanssa.
Siinä ei ole mitään pahaa, että mitä olet kokenut ja mitä sairastat, eikä niitä tosiaan tarvitse hävetäkään, mutta ehkä olis viisaampaa, että et ihan kaikkea yksityiselämääsi revittelisi tänne. Se, että on avoin, ei tarkoita välttämättä sitä, että kaikki yksityisasiat pitäisi kirjoitella ympäri nettiä tai jos kohtaat uuden ihmisen, että ihan sokkona luotat ihan ventovieraaseen ja löpertelet lähes kaiken yksityiselämästäsi heti. Joku saattaa käyttää sinua hyväksi ja tietojasi vääriin tarkoituksiin. Ehkä on viisaampaa, että on avoin oikealla hetkellä ja oikeassa paikassa. Se ei tarkoita suinkaan sitä, että olisi jotenkin hirveästi kaapissa, vaikka ei heti kaikille revittelisikään omaa yksityiselämää. On varmasti ihmisiä, jotka eivät ole ihan niin luottamuksen arvoisia ja toisaalta täällä pyörii ihan kaikenlaista porukkaa. Joku saattaa vaikkapa innostua kirjoittelemistasi yksityisasioistasi ja alkaa vaikkapa kirjoittelemaan sinuna ja sinun asioita nettiin vuositolkulla tai tosiaan joku saattaakin olla yksi päivä sinun ovesi takana kysymättä ja juu, se voi olla mies tai nainen, ihan kuka vaan. Sama pätee ihan livenäkin ihmisiin, ei nyt ihan liian sinisilmäinen kannata olla, vaikka oletkin kokenut kaikenlaista.
Ei millään pahalla siis tämä ja kaikkea hyvää sinne Colaptesille!
Mä esiinnyn nimimerkillä, enkä nimellä, mutta oikealla nimellänikin olen sanonut paljon ja esimerkiksi, kun joitain vuosia sitten minulla oli oma poliittinen kampanjani täällä tuppukylällä, joku halus mustamaalata minua. Samoiten, minut on outattu jo vuonna kivi ja keppi, ennen kuin minulle itselleni oli kiteytynyt, mikä mun seksuaalinen identiteettini on. Mä jouduin taistelemaan nyrkit pystyssä taistelemaan, vaikka vielä kuvittelin olevani normihetero. Paska osui tuulettimeen siis jo joskus 1990-luvulla, osin aikaisemminkin. Mun entiset hempukkani ovat myös kertoilleet minusta, vailla pahaa tarkoitusta. Kun mä olen pitänyt esillä myös sukupuolivähemmistöjen asioita, joku on esittänyt, että olisin trans. Jonkun mielestä mulla on myös aids sen jäljiltä, kun olin hiv-positiivisen kumppani 15 vuotta. Täällä on käyty hyvin syvää analyysia mun psykologiastani pohjautuen mun kirjoituksiini, mut mä näen, ettei tää henkilö ole ikinä tavannut minua, saati sitten ollut peiton alla mun kanssani. Ai niin ja sitten mä oon putinisti. Hiv-positiivinen transsukupuolinen putinisti, joka on skp:n jäsen.
Mut siis nää outtaamiset ja juorut alkoivat tosi varhain ja johtivat siihen, että mä sain potkut seurakunnastani koska epäiltiin mun olevan homoseksuaali (Se oli tietysti ihan paikkansa pitävä epäilys). Kukaan ei kertonut mulle miten toimia siinä tapauksessa, että on outattu. Eihän nyt voi kieltääkään, koska silloin ajateltaisiin, että on toi nyt lesbo ja on kaiken lisäksi vielä valehtelija. Älykkäät ihmiset jättävät mvlehti-tason jutut omaan arvoonsa ja kysyvät multa itseltäni, miten asia on. Mä olen joskus joutunut hengittämään paperipussiin sen takia, koska asiat ovat olleet mulle henkilökohtaisesti arkoja ja traumaattisia. Eihän nyt normikeskustelussa kysytä raiskauksistakaan, mut ei ne tajua. Tai no, ehkä ne kysyvät.
Mitä taas tulee noihin oventakajuttuihin niin mä lainaan leffaa "Hopeaa rajan takaa" ja sanon "omalla kylällä en oo pelännyt ennenkään!". Tämä on sen verta pieni kylä, että täällä tiedetään kaikki tulijat ja menijät. Paikalliset persutkin tervehtivät minua. Luonnollisesti kaikki kaapittavat lyhytkynnet sekä homopojat tuntevat minut ja arvostavat minua Tahdon2013-kampanjan paikallisena organisaattorina. Mä koen, ettei minulle täällä voi mitään sattua. Tää kylä pitää musta ja no, minäkin pidän tästä kylästä. Samalla tuulisella niemellä olemme kaikki vihaamassa kesäturisteja. Mä oon käynyt kaukomailla Milonovin konttorin edessä pinkkimustaan pukeutuneena ja muissakin kuumottavissa paikoissa. Mä olen kulkenut Kaisaniemen puiston läpi yöllä. Olettekos katsoneet tsekkoslovakialaisen filmin "Korva"? Siinä pariskunta pelkää puhdistuksia mielettömyyteen saakka ja sitten mies saa korkean viran lopussa, sen takia, että se on pelon hallitsema, ei niiden tarvitse edes vangita sitä. Se, että ajattelee kauhuskenaariota koko ajan hallitsee ja rajoittaa elämää vielä enemmän kuin jotkut uskikset tai persut.
En mä olis ikinä lähtenyt minnekkään Etelä-Amerikkaan, jos mä olisin koko ajan miettinyt, mitä siellä voi sattua. No, tappajamehiläisten parvi oli kyllä pahin, mitä siellä oikeasti koin. Enkä minä olis lähtenyt mihinkään Pohjois-Amerikkaankaan, vaikka se on ihan kahluuallas verrattuna Etelä-Amerikkaan.
Ehkä pahinta, mitä mulle on tapahtunut, on ollut ihan tavallinen leskeytyminen ja ero hempukasta. Kaikki selkäänpuukotukset voi ottaa, mutta kun tikari pistetään mun sydämeni läpi, niin siitä on ollut kovin vaikea toipua.
Mut mä kuitenkin arvostan teidän huoltanne, kiitos! Olette hyviä ihmisiä!