Tein tuossa aloituksen ja ihmettelen joidenkin kommentoijien tietämyksen tasoa tässä asiassa.
En tietenkään itse tiedä kaikkea, siksi kysynkin. Mutta jotain kuitenkin tiedän.
On useita kommentteja joissa kuvitellaan että pesän pystyy jakamaan tuosta vaan jos joku pesän osakas sitä haluaa ja sen jälkeen hän voi vaatia - ja myös saa - osuutensa pesästä rahana. Voi voi lapsoset, ei se ihan niin mene.
Miettikää lapsoset ensin tätä: jos pesän jakaminen jonkun perillisen halutessa kävisi tuosta vaan, niin miksi on vuosikausia ja vuosikymmenkausia vanhoja pesiä jakamatta, ja nimenomaan riitojen takia. On niitä tietysti muitakin syitä mutta niistä ei puhuta nyt.
Jos pesän jakaminen ja osuuksien jako tapahtuisi tuosta vaan, miksi se voi maksaa kymmeniä tuhansia ja on tapauksia että koko pesä on riidelty tyhjiin. Näinhän ei voi käydä jos pesän jakaminen olisi helppoa, että sille olisi joku tietty proseduuri jota noudattamalla vääjäämättä päädyttäisiin pesän jakamiseen.
Se jos joku pesän osakas myy osuutensa jollekulle, mahdollisesti vieraallekin, ei ole pesän jakamista, pesä säilyy, osakas vain vaihtuu. Se, onko uudella osakkaalla enää kaikkia samoja oikeuksia kuin perillisellä, on sekin oma lukunsa, mutta toki hänellä saattaa olla tilalla jotain sellaista mitä perillisellä ei ole.
Usein sanotaan että riitaisan asian voi viedä oikeuteen. No totta kai voi, ja oikeus voi päättää mikä osa perinnöstä kenellekin kuuluu. Mutta sen päätöksen perusteella ei pesän omaisuutta voi laittaa pakkomyyntiin jonkun osakkaan vaatimuksesta. Jos haluaa velkoa jotain toiselta, tarvitaan velkomuskanne tms. (en tiedä tarkalleen mikä) eikä sellaista voi tehdä vain siksi että haluaa pesästä osuutensa. Pesän omaisuutta voidaan pakkomyydä vain sitten kun joku pesän osakas on ulosmittauksessa eikä hänellä ole riittäviä tuloja velkansa maksuun.
Eikö palstalla todellakaan ole asiasta jotain oikeasti tietävää henkilö. Ei siis sellaista, joka sanoo että "on parasta sopia", koska nyt käsitellään nimenomaan pesää josta ei voi sopia.
En tietenkään itse tiedä kaikkea, siksi kysynkin. Mutta jotain kuitenkin tiedän.
On useita kommentteja joissa kuvitellaan että pesän pystyy jakamaan tuosta vaan jos joku pesän osakas sitä haluaa ja sen jälkeen hän voi vaatia - ja myös saa - osuutensa pesästä rahana. Voi voi lapsoset, ei se ihan niin mene.
Miettikää lapsoset ensin tätä: jos pesän jakaminen jonkun perillisen halutessa kävisi tuosta vaan, niin miksi on vuosikausia ja vuosikymmenkausia vanhoja pesiä jakamatta, ja nimenomaan riitojen takia. On niitä tietysti muitakin syitä mutta niistä ei puhuta nyt.
Jos pesän jakaminen ja osuuksien jako tapahtuisi tuosta vaan, miksi se voi maksaa kymmeniä tuhansia ja on tapauksia että koko pesä on riidelty tyhjiin. Näinhän ei voi käydä jos pesän jakaminen olisi helppoa, että sille olisi joku tietty proseduuri jota noudattamalla vääjäämättä päädyttäisiin pesän jakamiseen.
Se jos joku pesän osakas myy osuutensa jollekulle, mahdollisesti vieraallekin, ei ole pesän jakamista, pesä säilyy, osakas vain vaihtuu. Se, onko uudella osakkaalla enää kaikkia samoja oikeuksia kuin perillisellä, on sekin oma lukunsa, mutta toki hänellä saattaa olla tilalla jotain sellaista mitä perillisellä ei ole.
Usein sanotaan että riitaisan asian voi viedä oikeuteen. No totta kai voi, ja oikeus voi päättää mikä osa perinnöstä kenellekin kuuluu. Mutta sen päätöksen perusteella ei pesän omaisuutta voi laittaa pakkomyyntiin jonkun osakkaan vaatimuksesta. Jos haluaa velkoa jotain toiselta, tarvitaan velkomuskanne tms. (en tiedä tarkalleen mikä) eikä sellaista voi tehdä vain siksi että haluaa pesästä osuutensa. Pesän omaisuutta voidaan pakkomyydä vain sitten kun joku pesän osakas on ulosmittauksessa eikä hänellä ole riittäviä tuloja velkansa maksuun.
Eikö palstalla todellakaan ole asiasta jotain oikeasti tietävää henkilö. Ei siis sellaista, joka sanoo että "on parasta sopia", koska nyt käsitellään nimenomaan pesää josta ei voi sopia.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Riitasen pesän hoitaa asianajajat. Riita-asiat ratkaisee oikeus sitten. Muuta mahdollisuutta ei ole jos ette pysty sopimaan.
"jos pesän jakaminen jonkun perillisen halutessa kävisi tuosta vaan, niin miksi on vuosikausia ja vuosikymmenkausia vanhoja pesiä jakamatta, ja nimenomaan riitojen takia."
Ne riidat eivät juuri koskaan johdu siitä että joku ei missään nimessä haluaisi jakaa pesää ollenkaan, vaan siitä että pesän osakkaat eivät pääse yksimielisyyteen omaisuuden arvosta ja siitä kuka saa mitäkin.
Toisessa viestissä kuvaamassasi tapauksessa ei ihan oikeasti ole mitään tapaa millä pystyisit estämään pesänjaon ja toista rintaperillistä saamasta osaansa.
Te kaksi rintaperillistä omistatte yhdessä
a) puolikkaan omakotitalosta
b) kesämökin.
Tuo puolikas omakotitalosta on mahdollisesti ongelmallisempi, jos avoleskelle on testamenttu elinikäinen hallintaoikeus. Huom! Kyseessä ei siis ole avioleski jolla hallintaoikeus olisi automaattisesti.
Mutta kesämökin kanssa ei ole mitään ongelmaa. Sen jakamista on sinun mahdoton estää. Jos sinä ja toinen rintaperillinen että pääse sopuun mökin arvosta ja siitä kumpi esim. ostaa toisen osuuden, niin kuvioon tulee pesänjakaja joka loppuvaiheessa myy mökin.
Vaikka miten paljon rahaa haluaisit asiaan tuhlata niin tuota et pysty estämään.
Sulla tuo tietämys on hieman vajaata.
Ensinnäkin pesäosuuden myyjä/luovuttaja säilyttää pesän osakkuuden vaikka hän osuutensa myy/luovuttaa.
Pesäosuuden saajalla taas on suht samat oikeudet kuin muillakin pesän osakkailla vaikka saaja olisikin vaikkapa naapurin esko.
"Jos pesän jakaminen ja osuuksien jako tapahtuisi tuosta vaan, miksi se voi maksaa kymmeniä tuhansia"
Tuohon on helppo vastata,lakimies vie omaan pussiin täppiä riippuen pesän laajuudesta.
Jos pesän arvo on vain 10k niin ei kannata lähteä riitelemään kun helposti koko pesän säästö meneekin lakimiehen tilille ja perillisille ei jää mitään.
"Usein sanotaan että riitaisan asian voi viedä oikeuteen. No totta kai voi, ja oikeus voi päättää mikä osa perinnöstä kenellekin kuuluu."
Ensikädessä pesänjakaja päättää että kuka saa ja mitä saa,sitä ennen tiedustellaan pariinkin otteeseen josko osakkaat olisivat päässeet yhteisymmärrykseen että miten pesä jaetaan..jos sopuun ei päästä niin sitten jakaja päättää että kuka saa ja mitä saa.
Jakajan päätöksestä voi sitten valittaa oikeuteen jos se ei miellytä silmää.
Siellä sitten punnitaan että toimiko jakaja oikein vai ei.Ja mahdollisesti muutetaan jakajan jakotapaa hiukan.
"niin miksi on vuosikausia ja vuosikymmenkausia vanhoja pesiä jakamatta,"
No siksi kun niitä ei ole jaettu,ei siihen erillistä syytä tarvitse hakea.
Jos on olemassa pesä josta kaikki haluaa kaikkea ja ei päästä sopuun niin ainut vaihtoehto on se että 1 osakas vaatii pesänjakajaa,kun vaatii niin sen myös saa ja sitten muut osakkaat voivat itkeä kun heidän oma perintöosuus pienenee kun tämä yksi hakee pesänjakajan.
Pesästähän saa osuutensa kun hakee pesänjakajan,ei siinä velkomuskannetta tarvita ja toiseksi jos pesän osakkaalla on saatavia saamatta kuolinpesästä niin ne otetaan päältä pois.
" Pesän omaisuutta voidaan pakkomyydä vain sitten kun joku pesän osakas on ulosmittauksessa eikä hänellä ole riittäviä tuloja velkansa maksuun."
Riittää että ollaan ulosotossa,ensin vouti nappaa velkaisen osakkaan osuuden,jos rahavaroja ei ole niin sitten muuta omaisuutta myydään.
Ja senkin pystyy kiertämään jos osakkaalla on lapsia.
Ja pesän jakaminen osakkaiden kesken on helppoa,ongelmia syntyy vasta kun joku osakas panee hanttiin ja näin ei aina tapahdu vaan pesä jaetaan yhteistuumin.
EI kulujen tarvitse olla suurta ja mahtavaa,1 tunti riittää lakimiehen neuvoja ja kas kummaa pesä on jaettu ja kaikilla on kivaa kun takataskut täynnä täppiä.
Ei pesänjakakja voi myydä perikunnan omaisuutta jos joku pesästä ei kauppaan suostu tai määrittää sellaisen hinnan ettei ketään osta.
Jos sopua ei löydy, pesänjakaja hakee tarvittaessa myyntiluvan käräjäoikeudelta.
Pesänjakaja ei myy mitään.....pesänselvittäjä myy. Pesänselvittäjällä mahdollisuus myydä irtainta omaisuuttai llman oikeuden lupaa.....
Kannattaisi nyt täällä kommentoivien ottaa nyt oikeasti selvää tälläisistä selvistä perusasioista, mitä pesänjakaja tai pesänselvittäjä voivat tehdä, ennen kuin meneevät vastaamaan väärin ihan alkeellisiin kysymyksiin.
hakee jos velkojille ei löydy pesästä tuohta,jos löytyy niin ei hae myyntilupaa.
Mikäli pesä on velaton ja osakkaat eivät pääse yhteisymmärrykseen niin pesänjakaja ei saa myyntilupaa ellei kaikki osakkaat siihen suostu.
Käräjät eivät auta asiaa millään muotoa,se koskee tilanteita jossa pitää realisoida maata/metsää jne jotta velat saadaan maksettua.
Ei pidä paikkaansa. Myyntiluvan voi saada, jotta jako ylipäätään pystytään toteuttamaan. Jos esim. kiinteistö ei mahdu kenenkään perintöosuuteen, ja kakarat tappelee eli yhteisomistus ei onnistu, on ainoa ratkaisu se että mökki myydään ja rahat jaetaan.
Pesänjakaja ensin jakaa pesän eli määrää mikä kuuluu kenellekin.
Tässä aloittajan tapauksessa melko varmasti menee helpoimman kautta, eli määrää että kumpikin saa omakotitalolsta 1/4 ja kesämökistä 1/2.
Sen jälkeen toinen kesämökin omistajista hakee käräjäoikeudelta yhteisomistuksen purkua.
Oikeus vahvistaa hakemuksen ja määrää uskotun miehen hoitamaan asiaa, käytännössä lakimiehen.
Hän yrittää ensin ratkaisua jossa toinen omistajista ostaa toisen ulos.
Jos se ei onnistu, kesämökki myydään eniten tarjoavalle (joka voi olla myös ulkopuolinen ostaja).
Myynthinnasta otetaan päältä kulut jotka voivat helposti nousta tuhansiin euroihin.
Loput rahat jaetaan ex-omistajien kesken tasan.
Huom! Tällainen yhteisomistuksen purku oikeuden kautta ei vaadi kaikkien omistajien suostumusta. Tässä on takana juuri se että ketään ei voi pakottaa omistamaan yhtään mitään hamaan tulevaisuuteen asti vain siksi että toinen osapuoli ei halua myydä.
Ei kiinteistöjen yhteisomistussuhteita yleensä kannata muodostaa lyhytaikaisesti. Jos kellään osakkaalla ei ole jakoa vaadittaessa halukkuutta tai varaa maksaa muille osakkaille, niin sitten myydään ulkopuolisille tahoille ja jaetaan rahaa.
Käräjäoikeus antaa kyllä myyntiluvan, jos jakoa ei muuten pystytä suorittamaan.
Mitään ei myydä jos yksikin osakas on hintaan tyytymätön eli ei suostu myymään tai sitten muut jotuvat maksamaan hänelle erotuksen. Muillakin osakkailla on oikeutensa, yksi osakas ei voi pakottaa myymään mitään hinnalla mitä muut eivät hyväksy.
Sinun näyttää nyt olevan jostain syystä kovin mahdotonta hyväksyä tätä asiaa. Usko jo nyt että et voi estää tuota toista rintaperillistä saamasta osuuttaan vaikka miten sitä haluaisit. En tiedä mitä teidän välillänne on tapahtunut että olet joutunut noin suuren kaunan ja katkeruuden valtaan eikä se minulle kuulukaan. Nämä kuitenkin ovat lakiasioita ja lain mukaan mennään.
Pesänjakaja, joka siis tuon pakkomyynnin suorittaa jos ei muuten kertakaikkiaan sopuun päästä, todellakin voi hyväksyä kauppasumman johon yksi tai useampi osakas on tyytymätön.
Jos ei tuo olisi mahdollista niin miksi ihmeessä edes sitten tarvittaisiin mitään pesänjakajia tai yhteisomistuksen purkua, jos yksi osakas pystyisi joka tapauksessa halutessaan estämään myynnin?
Ja jos et usko vaikka sinulle selvästi sanotaan, niin ehkä uskot Korkeimman oikeuden ennakkopäätöstä? https://www.finlex.fi/fi/oikeus/kko/kko/2011/20110094
Tuo vastaa todella hyvin teidän tapaustanne. Kiinteistöä ei voitu osittaa koska se olisi vaatinut ranta-asemakaavan; yhteisomistussuhteen perustaminen ei tullut kysymykseen osakkaiden erimielisyyden vuoksi eikä kuolinpesässä ollut jakamatta muuta omaisuutta niin paljon, että tilan jakaminen kokonaisuutena yhdelle osakkaalle olisi ollut mahdollista.
"Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, voidaanko kuolinpesään kuuluva kiinteistö määrätä pesänjakajan toimesta myytäväksi".
Korkein oikeus on katsonut että koska muuta mahdollisuutta jakaa saatu perintö järkevästi ei ole, estettä tilan myymiseen pesänjakajan toimesta ei ole.
Päätöksessä ei mitenkään sanota että tilasta on saatava hinta jonka kaikki osapuolet hyväksyvät. Sehän olisi täysin järjetöntä koska se voisi pohjan koko päätökseltä kun tuo yksi hangoittelija voisi kieltäytyä hyväksymästä mitään kauppasummaa.
Tuo tapaus on aika uniikki tapaus joten normaalissa perinnönjaossa myyntilupaa ei heru jos osakkaat eivät ole samaa mieltä asiasta.
KKO sanoo myös että osakkaiden ei tarvitse hakea kaavoitusta joten käytännössä myyminen on ainut keino että osakkaat saavat perintöosuutensa.
Mutta ne muut 1000 tapausta yhdestä ovat hyvinkin erilaisia joten yleisesti ottaen lupaa myymiselle ei heru paitsi jos osakas on ulosotossa tai muut velkojat eivät saa pesästä rahojaan ulos ilman että omaisuutta realisoidaan.
Toinen seikka on se että kaavoitus olisi nostanut pesän arvoa yli sen mikä se käytännössä olisi ollut ennen kaavoitusta ja sehän taas on asia erikseen.
Tontin arvo 1,6 millii,kaavoituksen jälkeen reippaasti yli 2 miljoonaa.
Tonttiahan ei olisi pystytty lohkomaan ilman kaavoitusta ja yhteisomistajuus sinänsä ei tullut myöskään kyseeseen.
Pesänjakaja saa myydä jos perusteet ovat olemassa mutta 99 tapauksessa sadasta niitä ei ole joten tuo keissi hyvinkin pitkälti ei sovellu normaaliin perinnönjakoon jos jaon suorittaa pesänjakaja.
Lähtökohtaisesti pesänjakaja saa myydä omaisuutta ilman osakkaiden suostumusta jos jollain on ulosottovelkaa ja vouti tulee kuvioihin..tai velkojille ei löydy tuohta muulla tavalla kuin myymällä ja lopuksi juurikin tuollaisen tyylisellä tapauksella (KKO) jossa maaplänttiä ei pystytä jakamaan 1/3 per naama,johtuen muista seikoista jotka estävät sen.Se että joku osakas tuossakin tapauksessa vaatii että "ei jaeta sitä kolmeen pekkaan" ei tarkoita sitä että se olisi se peruste jolla myyntilupa irtoaa vaan asiassa ratkaisee muut faktat kuten se että mihin on pakko suostua ja mihin ei.
On kyllä ihme vänkääjä tämä aloittaja. PK 23:8.2: "Jollei jakoa muutoin saada toimitetuksi, voi oikeus pesänjakajan esityksestä määrätä, että tietty omaisuus tai tarvittaessa pesän koko omaisuus on pesänjakajan toimesta myytävä."
Mikä tässä, täysin selvän lainkohdassa, nyt on niin vaikeaa?
"Mutta ne muut 1000 tapausta yhdestä ovat hyvinkin erilaisia joten yleisesti ottaen lupaa myymiselle ei heru paitsi jos osakas on ulosotossa..."
Se seikka, onko osakas ulosotossa vaiko ei, ei vaikuta pesänjakajan PK 23:8.2:n mukaisen myyntiluvan tarpeellisuuden arviointiin, vaan kriteeri on se, saadaanko jako jotenkin muuten toimitettua vaiko ei.
"...tai muut velkojat eivät saa pesästä rahojaan ulos ilman että omaisuutta realisoidaan."
Myöskään tämä seikka ei vaikuta mitenkään pesänjakajan PK 23:8.2:n mukaisen myyntiluvan tarpeellisuuden arviointiin. Pesän velat maksaa sitä paitsi pesänselvittäjä. Pesänjakajan tehtävä ei voi edes alkaa, ennen kuin pesä on selvitetty, ja pesähän ei voi olla selvitetty jos sillä on velkoja joiden hoitamista ei ole järjestetty mitenkään. Näin ollen koko kysymys jaon toimittamistavasta on ennenaikainen.
Kyllä on ääliöitä vastaajia. Googlaa aloittaja sana "toimitusjako" (sana jota kukaan ketjun sepittelijöistä ei ole maininnut) niin saat tietää vastauksen kysymykseesi.
Perintö todellakin voidaan myydä pakolla mutta täytyy sille löytyä ostajakin. Ja sitten on vielä myyjän, eli tässä perikunnan, vastuukysymykset, niin että taitaapi pakkomyynnistä huolimatta perikunnan osakkaat kaikki olla vastuussa myydystä omaisuudesta vaikka joku ei olisi halunnut myydä. Jos myydään talo josta löytyy hometta niin siinähän sitten vastuukysymyksiä setvitäänkin.
myyntiin menee jos yksi tahtoo osansa pois mikä on erittäin hyvä.perikuntia on hyvän tahtoisuudesta jäljellä kun eivät ole alkaneet riitelemään asiasta.
Jotkuhan perinnönjättäjät määräävät perinnön jakamattomana pitämisestä kunne s leski on kuollut siihen asti.
Ja jotkut idiootit kuvittelevat että siinä olisi jotain järkeäkin!
Yleensä on kaikkien osapuolten kannalta edullisinta ja helpointa hoitaa ositukset ja perinnönjaot mahdollisimman pian.
Suurin osa pesistä taitaa olla jakamatta siitä yksinkertaisesta syystä, että ihmiset eivät osaa hoitaa asioita, eivätkä ymmärrä mikä olisi järkevintä.
"määräävät" ei ole oikea termi koska se on ihan sama mitä testamentissa lukee asian tiimoilta.
Ei testamentin tekijä voi sellaista määräystä antaa joka sitoisi perillisiä.
Pesä jaetaan jos joku osakas sitä vaatii.
Se on vain pyyntö lähinnä että pesää ei jaeta.EI määräys.
""On useita kommentteja joissa kuvitellaan että pesän pystyy jakamaan tuosta vaan jos joku pesän osakas sitä haluaa ja sen jälkeen hän voi vaatia - ja myös saa - osuutensa pesästä rahana. Voi voi lapsoset, ei se ihan niin mene.""
Lueskelin läpi, kieltämättä nimimerkkienkin vaihtumisenkin osalta sekalaiset, kannanotot myös 28.4. avaamasi jaon estämisen keskustelusta. Provosointi kyllä innostaa vastaajia ja mielestäni käytit vain itse "tuosta vaan" väitettä kumotaksesi sen sitten. Tältä osin "enon opetukset" ovat totta, ei kaikki jaot mene "tuosta vaan". Olit muuten turhan hätäinen tähän päinvastaiseen avaukseen heti aamulla, koska 29.4. illalla esimerkiksi nim. hankala_änkyrä vastasi varsin napakasti edelliseen ketjuun ja osoitti perusteeksi pk 23 luvun 8§ pesänjakajan suorittamalle myynnille osana toimitusjakoa. Pakkomyynti ehkä mielletään vain voudin hommaksi, mutta oikeuden luvalla pesänjakajan tekemä myynti on mielestäni perillisten vinkkelistä pakkomyynti. Olen samaa mieltä, että pesän osakkailla olisi joissain tilanteissa syytä pystyä estämään tai oikeammin siirtämään jakoa, mutta vain pitkittäminen onnistuu "rettelöimällä" ja se voi tulla osakkaille kalliiksi. Railakasta vappua!!!
" mutta oikeuden luvalla pesänjakajan tekemä myynti on mielestäni perillisten vinkkelistä pakkomyynti. Olen samaa mieltä, että pesän osakkailla olisi joissain tilanteissa syytä pystyä estämään tai oikeammin siirtämään jakoa"
Niinpä niin...yhteistuumin kaikki on mahdollista,pidetään pesä jakamatta vain.
Pesänjakajan tekemä pakkomyynti ei ole "pakkomyyntiä" asian varsinaisessa nimessä kun tapauksessa pitää ottaa huomioon osakkaiden oikeudet ja jos osakkaalla on oikeus saada pesästä omansa ulos niin silloinhan se ei ole pakkomyyntiä.
Toinen seikka on se että jos pesää ei pystytä lohkomaan eikä yhteisomistajuus tule kyseeseen niin pakkomyyntiä se ei ole sinänsä silloinkaan.
Voit toki kutsua sitä pakkomyynniksi mutta minä kutsuisin sitä perinnönjaoksi.
SE että joku osakas tahallaan estelee perinnönjakoa voi tulla kalliiksi..nimittäin tälle osakkaalle yksinään.
Jos on perusteita että aletaan tappelemaan niin kulut menee yhteiseen hyvään mutta jos perusteita ei ole niin se rettelöitsijä maksaa viulut.
"Herrat Helsingin sinänsä jne, mutta täältä maalta katsellen ja etenkin maana perintönsä haluavan kannalta ilman velkojakin pesänjakajan tekemä kauppa on kuin pakkomyynti. Pesänjakajaa jopa sitoo jossain määrin pk:n henki, että kaikkien perillisten tulisi saada samanlaista perintöä. Pienehköissä pesissä tämä on mahdoton toteuttaa, paitsi realisoimalla kaikki rahaksi. Tähän vetoamalla jakaja saa lähes aina oikeudelta myyntiluvan ja perillisten vastustelusta huolimatta pakko myy kaiken parhaan tarjouksen tehneelle, ei siis välttämättä korkeimman hinnan tarjonneelle.
Tuo vain vastustajalle kalliiksi tuleminen on perinnön jaossa mahdollista vain hakemalla toimitusjako tosi varattomaan pesään, koska hakija maksaa palkkion pesän varojen loputtua. Pesänjakajan viivyttämisen maksaa pesä, eli eniten perivä myös maksaa eniten. Monipolvisesta sukuhaarasta pahnan pohjimmainen voi siis maksattaa lystin suuremman perinnön saajilla. Vasta pesänjakajan tekemästä jaosta muita osakkaita vastaan nostetun perusteettoman kanteen kulut voi kaatua kokonaan omaan niskaan.
Kysyjän mieltä näillä ketjun venyttämisillä tuskin enää jalostetaan, joten osaltani lopetan tähän.
"myy kaiken parhaan tarjouksen tehneelle, ei siis välttämättä korkeimman hinnan tarjonneelle."
Oletetaan että myytävän omaisuuden arvo on 1 miljoona. 3 kiinteistönvälittäjää arvioinut ja keskiarvoksi tullut 1 miljoona.
Tulee 6 tarjousta ja ne ovat suht samoja eli puol miljoonaa muutaman tontun erolla.
Luuletko tosiaankin että pesänjakaja myy sen omaisuuden puoleen hintaan?
Jos luulet niin olet väärässä.
Olen kp:n osakas jossa käo:n määräämä selvittäjä ja jakaja. Selvittäjä alkoi puuhasteleen metsätilojen myyntiä ja kun tarjosin mhy:n arviokirjan pohjalta metsätiloista käyvän arvon, se oli hänen mielestään alle käyvän arvon.......kun pesänulkopuoliset tarjosivat sen yhteissumman ilman kokonaisarvon korjausta eli 30%. Oletan myös että metsälakikohteista ei oltu tiedotettu näille "haamu ostajille".
Tilanne tarjousmenettylystä alkoi tuntua vedätykseltä, ilmoitin että vaadin toimitusjakoa. Kuitenkin viellä tämän jälkeen pesänselvittäjä puuhasteli tilojen myyntiä ja lähetti allekirjoitettavaksi valtakirjan, saatteena oli jos ei tule valtakirja allekirjoitettuna, haen Käo:lta myyntiluvan.
Nyt on murto-osainen lainhuuto kiinteistöihin ja lohkomishakemus vireillä. Mainitsen viellä että tämän pesänselvittäjän ja -jakajan isukki on myös tuomari ja oli / on alv-rekisteröitynyt metsätalouden harjoittajaksi sen jälkeen kun oma poika jätti pesänselvittäjän- ja jakajan hakemuksen.......
Sikäli kun kertomasi ymmärsin, niin myyntilupaa sen "parhaan" tarjouksen etsimiselle ei jakaja edes väkisin yrittänyt hakea. Koska pinta-alaa oli riittävästi lohkomisiin olisit todennäköisesti saanut torpattua hakemuksen. Vastaavan prosessin olen itsekin onnistunut vielä oikeudessa kaatamaan pienemmälläkin pinta-alalla kun kaikki perilliset eivät lopulta halunneetkaan maata.
Metsälöiden ostoissa on vekkulia suhtautuminen tuohon taimikoiden tulevan hoidon yms kulujen arvon korjaukseen ja puuston odotusarvoon, joten käypä hinta on hiukan arvoitus paikkakunnittain.