Valkoinenpaimenkoira?

En noita kovin hyvin tunne, mutta jotenkin tullut sellainen mielikuva että olisivat monesti aika heikkohermoisia. Potentiaalisia pelkopurijoita siis. Eivät useimmiten varsinaisesti aggressiivisia joten voisi sanoa että ovat säyseämpiä kuin sakut. Voi olla että soveltuisivat paremmin juuri maaseudun rauhaan kuin tänne kaupungin vilinään. Ja eiköhän lähes kaikki koirat sopeudu omaan perheeseen kuuluviin muihin elukoihin niin kissaan kuin karjaankin, varsinkin kun pennusta otatte.

Ei ole valkkarista kokemusta, mutta koulutusta vaativa (kuten sakemanni) kyseessä on siis paimenkoira, jolla vietitkin sen mukaiset. Koulutusta, koulutusta ja todennäköisesti terveyspuolikin on sitä luokkaa, mitä kaikilla jalostetuilla koirilla on. Eli suosittelen monirotuista

Sopisi varmasti teille.

Minullakaan ei ole omaa kokemusta rodusta, mutta minulla on myös sellainen kuva, että arkuutta löytyy paljon ja hermorakenne aika huono. Yhden leikatun uroksen tiedän ja se on ihan rikki.

Meillä on naapurissa tollanen, taitaa olla vielä narttu.

Kuulemma lampaat ajaa hyvin,mutta kauhean arka ja huonot hermot,ei kuulemma pysty viemään teuras autoon lampaita ettei koira sekoa....
Vissiin huutaa ja pyörii joka suuntaan.

mä en tiedä tosta rodusta muuta.

Mutta toivottavasti tulee joku rodun tunteva kertoo jotain tästä.

Muutaman nähnyt. Toinen oli tytöllä ja koira pyöri kuin hullun mulkku ja haukku kaikki 50m metrin säteellä. Toinen taas vanhalla gubbella oli ihan ok.

Ainoa kokemukseni valkkarista on, että arka koira ja hyvin varauksellinen. Puri käytävässä peloissaan ihmistä ja lähetettiin maalle.

Tuo on täyttä paskaa!! Vain harvat valkkarit ovat noin outoja. Minulla on 4 valkkaria, 2 undulaattia,3 kissaa,2mopsia ja 4 rottaa (kesyrottaa)
Kaikki sopeutuivat toisiinsa pienestä pitäen. Erityisesti rotat,koirat ja kissat ovat olleet hyvin ystävällisiä toisilleen! Undulaatit viettävät aikaa kaksin ja lentelevät pitkin kämppää. Asun yksin jos lemmikkejä ei lasketa :) . joskus me kaikki istumme illalla sohvalla ja katsotaan jotain leffaa. Valkkarit ovat tehneet suuren vaikutuksen ja vaikka ovekelloa joku soittaa niin kaikki ovat hiljaa mutta häntä heiluu ^•^.

Paljon arkoja yksilöitä vaikkeivat niin paljoa rähjää kuin sakemannit joten sosiaalistamiseen panostettava oikein todella ja näytettävä myös ettei huonoa käytöstä sallita! Eivät yleensä jää omistajat jutulle kuten ei sakemanneissakaan. Ainoa tuntemani omaa autoimmuunitaudin mutta pärjäilee lääkityksellä ihan suht ok. Eivät sosiaalisimmasta päästä kun paimenina enemmän ovat oman perheen perään

Hyvä rotu jos ostaa oikeasta paikasta. Eli kuten muillakin isoilla roduilla pitää valita oikea kasvattaja joka vähintäänkin luonnetestaa ja lonkkakuvauttaa koiransa sekä toivoo sitä kasvateiltaan. Tällöin pääsee pennunostossa emän ja jälkeläisien tuloksia tutkimalla jonkinmoiseen käsitykseen koiran mahdollisista ominaisuuksista. Sama juttu isän kohdalla. Luonnetestaamattomista tai surkeilla pisteillä rimaa hipoen läpi menneistä vanhemmista ei kannata missään rodussa pentua ottaa, eli seropit voi unohtaa. Oma valkkari on toimelias, luoksepäästävä, leikkisä, avoin eikä suuremmin vahdi. Yksikseen valkkari ei viihdy, joten seuraa on hyvä olla.