Seurataanko amk.ssa poissaoloja? Vai onko se niin että jos kurssit saa läpi, on se sama opiskeleeko itsenäisesti (niissä missä voi) vai istuuko tunneilla?
Mulle tuli yllärinä että pääsinkin ekaan hakutoiveeseen - ja en haluis aina viikkoja olla siellä ja vaan viikonloput miehen ja lemmikin luona. Voiko sitä opiskella niin että esim. kolme/neljä päivää on paikanpäällä ja sitten kotomaisemissa. Mitä lyhempi aika poissa kotoo sen parempi...
Vai rupeeko se muu porukka "itkee" ettei toi yks oo paikanpäällä joka päivä jne. Onko kellään kokemuksia. Vai vaatiiko teillä varsinkin sosionomin opiskelut sitä paikanpäällä oloa?
Mulle tuli yllärinä että pääsinkin ekaan hakutoiveeseen - ja en haluis aina viikkoja olla siellä ja vaan viikonloput miehen ja lemmikin luona. Voiko sitä opiskella niin että esim. kolme/neljä päivää on paikanpäällä ja sitten kotomaisemissa. Mitä lyhempi aika poissa kotoo sen parempi...
Vai rupeeko se muu porukka "itkee" ettei toi yks oo paikanpäällä joka päivä jne. Onko kellään kokemuksia. Vai vaatiiko teillä varsinkin sosionomin opiskelut sitä paikanpäällä oloa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Opiskelin Jkl:n amk:ssa sosionomiksi ja ainakin meillä oli yleisesti läsnäolopakko: vain 20 % tunneista sai olla pois. Tosin käytäntö hieman vaihteli opesta riippuen, mutta pääsääntöisesti paikalla piti olla. Toiset opet laittoivat tekemään lisätehtäviä jos oli liikaa pois ja sitä kautta sai kurssin suoritettua, mutta toiset saattoivat olla jyrkempiä: jos olet pois liian paljon, hylsy tulee.
Sinänsä toi systeemi on todella perseestä, muilla aloilla Jkl:n amk:ssa ei läsnäolopakkoa taidakaan olla. Luulen, että jos hyvin perustelet poissaolosi, niin selviät hieman vähemmällä tunneilla istumisella. Mutta luokkatoverit saattavat nostaa asian kylllä esille, jos yhden kanssa "lepsuillaan" jatkuvasti. Enkä usko että opeillekaan riittää poissaolon syyksi se, että haluat olla miehesi kanssa. Ehkä ehdottavat sinua hakeutumaan sitten toiseen kouluun, joka olisi lähempänä kotiasi?
Mutta tsemppiä sulle. Olet valinnut kivan alan!
Enpä tiedä 3 vuotta alalla olleena olen aivan valmis opiskelemaan jotain muuta alaa. Pää hajoaa.
Sos.alan opiskelu oli varsin kivaa ja mielenkiintoista, työelämä kaikkine raadollisuuksineen taas vie kaiken motivaation. Olin varsinainen idealisti lähtiessäni opiskelemaan alaa ja jonkin sortin maailman parantaja, eettiset asiat kiinnostivat paljon.
On rankkaa huomata kuinka raadollista kaikki on.
Osa työkavereista ei välitä ammattietiikasta tuon taivaallista, heille tärkeintä on vaan päästä äkkiä pois töistä ja tehdä vain välttämätön. No eipä kyllä hlökuntaa ole paljon, mutta.....tuntuu, että tällä alalla on aivan liikaa alalle sopimattomia ihmisiä, joilla ei ole kutsumusta, he tulevat alalle kun eivät tiedä muutakaan vaihtoehtoa......en halua dissailla ketään, mutta näin vain on.
Enpä taida itsekään sopia alalle, kun tuntuu, että ei tätä koko elämää jaksa tehdä. Tää on henkisesti tosi rankkaa ja eniten suvaitsemattomuutta esiintyy juuri työntekijöiden kesken, asiakkaille kyllä ollaan suvaitsevampia. Sos.alalla työntekijä ei saa sairastaa tai olla mitenkään "poikkeava", heti alkaa ilkeämielinen juoruilu selän takana.
Joopa joo tuli vuodatusta, mutta onnea teille jotka alalle haette. Teillä on pitkä rankka putki edessä, mutta on varmasti antoisaa.....
Se piti vielä mainita, että paljonhan amk-opiskeluun liittyy sitä ns. itsenäistä opiskelua, eli hyvinkin voi olla jaksoja jolloin koulua on vain esim. 2-3 päivänä viikossa. Ja harjoittelut (yhteensä 30 ov, muistaakseni) voit tietysti suorittaa kotipaikkakunnalla. Sekin vielä, että ainakin meidän ryhmässä alettiin tosi pian "itkee" siitä jos joku viettää kontaktipäivät jatkuvasti toisella paikkakunnalla. Ja onhan se oikeestikin epäreilua jos muilta vaaditaan läsnäoloa ja yhdellä opiskelijalla on erityiskohtelu, eiks niin?
Vaikutat onnekkaalta ja tyytyväiseltä valintaasi?
Pääsitkö itse opiskelemaan ensi yrittämällä ja onko ryhmässsäsi poikia?
Ja kaikkea muutakin voisit kertoa, kiitos : ) olen aikeissa itsekin hakea...tiedä pääsenkö , paperit ovat hyvät, alan arvostus?
...mutta meinasin että jos ei ole sitä läsnäolopakkoa. Arvaahan sen että toisia se voisi ärsyttää, mutta toisaalta miksi...jos itse viihtyy tunneilla. Mulle on ihan sama onko joku koulussa vai ei kun ei siitä palkkaa kellekään makseta - ja jos saa koulun läpi etäopiskeluna - ei haittaa mua. Kiitti sulle vastauksesta, pitää vielä miettiä otanko paikan vastaan. Mä kun olen "kotikissa" ja ikävöisin miehen lisäksi omaa kisuani liikaa :( jossain kolkossa asunnossa.
Miehestäsi joudut kyllä luopumaan ;). Ei läsnäolopakkoa ole kovin usein ollut, mutta jokin kurssi jolta ei pois voi olla osuu aina väärään paikkaan työjärjestystäsi.
Tosin menettelyt poissaolojen suhteen ovat koulu/ala/opettaja kohtaisia, joten minkäänlaista yleispätevää sääntöä ei ole. Mutta jos jo opintojen alkuvaiheessa suunnittelet olevasi pois koulusta 30% opintoviikoista niin ei erityisen hyvältä näytä.
Opintojen loppupuolella koulua tosin saattaa kertyä vain pari päivää viikossa.
kokemukseni sosionomin opinnoista on, että ammattitaidon saadakseen on oltava läsnä tunneilla. ei tätä alaa voi kirjoista oppia!
mutta totta on, että joissakin paikoissa niuhotetaan ihan liikaa. jokainen vastaa opinnoistaan itselleen. tuntuu, ettei meillä ollut mitään yhtenäistä käytäntöä poissaolojen suhteen. kysyin virallisista käytännöistä kerran koulutuspäälliköltäkin, mutta jäin vaille vastausta.
antoisaa opiskelua kumminkin kaikille. on se sen vaivan arvoista!