haluaisin koiran ja äitini olisi myös koiran puolella. iskä sen sijaan ei halua koiraa koska sen mielestä meillä ei olis paikkaa mihi vietäis se ku me matkustellaa muka niin paljon. vaikka me oikeesti ollaan pois Suomesta vaa yks viikko lomal. hoitaisin sen ite lenkittäinim sen ja ruokkisin (en aio ostaa ite sen ruokia kosk me asutaan nii kaukaa keskustasta), leikkisin, kouluttaisin ja hoitaisin Turkin sun muut. tää on mulle oikeesti ongelma. kiitän jo niitä jotka vastaa. ps oon 11 ja oon lukenu yli 20 koirakirjaa jotka on kirjotta nu joku koiraekspertti.
haluan koiran
koirarakastaja
13113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Entäpä kun tulet teini-ikään, vapaa-ajalla kutsuu kaverit eikä koira? Onhan koira jo aikuinen kun pääset yläasteelta ja alat opiskella, unohtuuko koira? Onko se silloin enää niin kiva mitä oli pentuna? Suunnittele ja huomioi huolella oma tulevaisuutesi. Monille nuorille henkilöille koira ja tulevaisuus ja opiskelu ei ole ongelma, meillekin tuli koira kun olin 12, ja koiran otin mukaani kun sitten muutin omilleni. Mutta monille käy myös niin, että koira unohtuu, kaverit tulee edelle ja koiran hoito jääkin vanhemmille, vaikka miten on luvattu koiraa hoitaa. Lopulta koira voi päätyä jopa kiertoon.
Isääsi mietityttää varmasti nämä asiat, hän ei ehkä halua koiraa kontolleen myöhemmin, eikä vielä usko että kykenet ja todella haluat ottaa koirasta vastuun myös teini-iässä ja sen jälkeen.
Niinpä. Esiteini-ikää hätyytteleviä tyttösiä, jotka vannovat koiran hoitavansa aina ja iän kaiken ja sitten viimeistään muutaman vuoden päästä jättävät homman kavereiden ja poikien perässä juoksun takia, on enemmän kuin yyterissä hiekanjyviä. Yleensä koirasta joutuu vastuun ottamaan selkeästi suunniteltua enemmän vanhemmat jo parin kolmen viikon jälkeen. Minäkin tiedän tapauksia. Yhdenkin lapsen lapsellisuudesta kertoo se, että koira jäi täysin vanhempien hoteille, mutta silti halusi uuden koiranpennun, vanhan lisäksi....
Se ei auta että ap on lukenut vaikka tuhat koirakirjaa, sitten kun vanhemmat ovat lukeneet edes pari kpl, kannattaa palata asialle.
Sun pitää nyt ottaa kovemmat keinot käyttöön jotta saat tahtosi lävitse. Isäsi ei selvästikän kuuntele mitä sinulla on sydämellä. Nyt tee näin. Valitse jokin sopiva hetki kun isälläsi on jotain kiirettä tai tärkeää tekemistä, kuten vaikkapa jääkiekon mm-kisojen finaaliottelu käynnissä. Silloin on oikea hetki. Esitä uhkavaatimus "Isi, ellen minä saa koiraa niin kieltäydyn elämästä näin ja kuolen pois". Sitten ota nenästä kiinni, vedä syvää henkeä ja pidätä hengitystä. Ennenkuin ehdit kuolla oikeasti, isäsi varmasti huomaa tilanteen ja sanoo sinulle "voi pikkuinen Ida-kulta, älä kuole, hankitaan sinulle koira heti huomenna". Ja voilá, olet voittanut oveluudellasi pelin ja ennenkuin huomaatkaan sinulla on uusi, ihana, pehmeän suloinen ja pörröinen hauveli hoivattavana. Kannattaa ainakin kokeilla =)
Koiranpennun kasvatus on RANKKAA ja pahimmillaan todella vaikeaa.
11- vuotiaalla ei millään ole taitoa tuosta vain kasvattaa yhteiskuntakelpoista koiraa. Se vaatii aikaa, rahaa, taitoa ja tietoa.
Jokaisen perheenjäsenen on haluttava koiraa, muuten sen ottaminen on väärin sekä halutonta perheenjäsentä, että koiraa kohtaan. Jokaisen tulisi myös osallistua sen hoitoon ja ulkoilutukseen.
Lapsi ei pärjää yksin koiran kanssa pihalla. Mitä teet jos koirasi kimppuun hyökkää toinen koira? Osaatko hoitaa tilanteen? Entä jos oma koirasi tulee aggressiiviseksi ja haluaa syödä muut fifit? Onko taitoa ja uskallusta?
Epäilen suuresti.
kiitos kaikille vastanneille! Sain isäni pään kääntymään ja nyt aiomme ottaa koiran heti kun kesäloma alkaa.
Hienoa, todella hienoa. Onneksi olkoon. Sanoinhan että oveluudella pärjää aina. Niin isien kuin äitienkin kanssa. Jouduitko menemään kuinka pitkälle kovia keinoja ennenkuin isäsi mieli muuttui?
Trolli.
Mulla on täysin sama ongelma. Tuntuu että kaikilla kamuilla on oma lutumutunen koira,MUTTA MÄ EN KOSKAAN SAA KOIRAA! Oon ite vasta 12. Mutta muista ottaa huomioon nuo teini-iän jutut. Alkaa kaverit ja pojat kiinnostamaan. Mutta mulle koira olisi yhtä tärkeä enkä unohtais sitä <3 <3
Lopeta puhuminen isällesi ja sano että jos en saa koiraa en enää ikinä puhu sulle. JA MYÖS LOPETAT SEN!
Hahaaaa luuletko oikeesti että joku 11.v tyttö pystyis oleen puhumatta isälleen?! Vuosisadan vitsi!!!!!
Mitä sä tuut tänne pätemään?! >:(
Pööpötipöö!!!! >:)
Fiksu iskä sulla, mutta sinä oletkin tullut äitiisi?
Koiraa ei pidä hankkia, jos yksikin perheenjäsen on sitä vastaan. Hanki koira sitten, kun sulla on oma huusholli.