Hola!
Täällä kirjoittelee 21v nainen. Mulla on kaksi oikein suloista mäyräkoiraa, mutta oon vaan huomannut että ne on hirveen itsepäisiä. Siis viimeksin kun koitin ulos viedä niin ei sitten millään suostuneet liikkumaan vaan jäivät vaan siihen jäkittämään. Ja pari vko sitten oltiin metsässä lenkille niin yhtäkkiä vaan pysähty molemmat enkä minkäänlaista kontrollia niihin piskeihin saanut. Panivat vaan vastaan ja kun mun mies ne vihdoin kanto kotiin niin hirveä räksytys päällä ihan every time. Apuja miltään suunnilta?
Täällä kirjoittelee 21v nainen. Mulla on kaksi oikein suloista mäyräkoiraa, mutta oon vaan huomannut että ne on hirveen itsepäisiä. Siis viimeksin kun koitin ulos viedä niin ei sitten millään suostuneet liikkumaan vaan jäivät vaan siihen jäkittämään. Ja pari vko sitten oltiin metsässä lenkille niin yhtäkkiä vaan pysähty molemmat enkä minkäänlaista kontrollia niihin piskeihin saanut. Panivat vaan vastaan ja kun mun mies ne vihdoin kanto kotiin niin hirveä räksytys päällä ihan every time. Apuja miltään suunnilta?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Heippa ilkimysten emäntä!,
Kylläpä on tuttua touhua. Kuule, yksinkertaisesti mäyrikset ovat vaan niin itsepäisiä filosofeja. Ei niille voi mit-ään, niiden kanssa pitää luovia ja houkutella niitä . Minulla itselläni on tuo haukkuherkkä 6 vuotias.
Jos vaan on huono ja sateinen ilma, koira ei kertakaikkiaan halua lähteä minnekään. Hätäisesti käydään pissalla ja sitten taas sisään. Meidän neiti on armoton herkkusuu ja otan lenkille aina vähän makupaloja mukaan. Jos ja kun se yleensä lähes jokaisessa tienhaarassa pysähtyy fundeeraamaan, mihin suuntaan mentäisiin. Silloin sanon sanan täällä makupala ja silloin sitä taas mennään.
Onneksi koiramma ei ole kranttu namien suhteen ja kaikki käy. Otan tietenkin jotain hyvin pientä ja jonkun yllärin mukaan jotta koko ajan jännitys säilyy. Näin me edetään tosi pitkiäkin matkoja.
Miten muuten kaksi filosofia pärjää keskenään ja onko se jollakin tasolla helpompaa?
Itsepäisiä ne osaa olla varsinkin jos ei ole aina johdonmukainen.
Määrätyt käyttäytymissäännöt kun pitää aina samoina eikä kukaan perheenjäsenistä lipsu, niin se kyllä äkkiä tajuaa juonen.
Yrittäkäähän ne toki vastustella, mutta kun on juurikin johdonmukainen eikä anna periksi niin kyllä ne oppii.
Rodusta kuulee usein sanottavan että ne on kauheita räksyttäjiä, mutta (sorry nyt vaan
Se on vielä pakko sanoa että jos ne pääsee ns räksytysmielentilaan, niin se täytyy katkaista. Elikkäs saada koiran huomio johonkin muuhun asiaan kuin siihen räksykiihkoon.
Kannattaa laittaa se istumaan ja päästää vasta sitten vapaaksi kun se on ihan hiljaa ja paikallaan. Se ei saa päästää inahdustakaan. Silloin se on rauhallisessa mielentilassa ja esim vasta silloin saa tervehtiä vaikkapa ovesta tullutta vierasta.
Eipä hauku vaan toivottaa iloisesti tervetulleeksi.
Itsepäisiä kun ovat, niin toistoja voi odottaa
Mäyräkoirat nyt eivät vaan oikein hyvin sovi lemmikeiksi. Ehkä metsästyskoirina voivat toimia, mutta muuten aika järkkyä meininkiä omien kokemusteni mukaan...
Olen asiasta hieman eri mieltä. Oma karkeakarvainen eli lähes 16-vuotiaaksi, ja oli mitä parhain lemmikki. Jos sun kohdalle on sattunut yksilö, mikä ei ole ollut helppo tapaus, niin älä yleistä kaikkiin.
Mäyräkoirat on itsepäisiä. Ne nyt vaan on.
Kyllähän ne yleensä lemmikeiksi sopii, mutta onhan ne itsepäisiä ja joskus jopa laiskoja. Harvemmin ihan maratoonarin kavereita näkee, ennemmin tykkäävät mennä minne haluavat ja elää hajujen maailmassa. Herkkupalojen perään toki moni on ja parempi keino kuin väkisin perässä vetäminen. Sitten välillä saavat juoksukohtauksia ja mielestään näkevät rusakon loikkimassa jossain.
Mäyräkoira juoksee pitkillä kintuillaan. Mahtava näky. Harmi vaan, kun pakki laahaa maassa.