Itsepäiset ilkimykset

Heippa ilkimysten emäntä!,
Kylläpä on tuttua touhua. Kuule, yksinkertaisesti mäyrikset ovat vaan niin itsepäisiä filosofeja. Ei niille voi mit-ään, niiden kanssa pitää luovia ja houkutella niitä . Minulla itselläni on tuo haukkuherkkä 6 vuotias.
Jos vaan on huono ja sateinen ilma, koira ei kertakaikkiaan halua lähteä minnekään. Hätäisesti käydään pissalla ja sitten taas sisään. Meidän neiti on armoton herkkusuu ja otan lenkille aina vähän makupaloja mukaan. Jos ja kun se yleensä lähes jokaisessa tienhaarassa pysähtyy fundeeraamaan, mihin suuntaan mentäisiin. Silloin sanon sanan täällä makupala ja silloin sitä taas mennään.
Onneksi koiramma ei ole kranttu namien suhteen ja kaikki käy. Otan tietenkin jotain hyvin pientä ja jonkun yllärin mukaan jotta koko ajan jännitys säilyy. Näin me edetään tosi pitkiäkin matkoja.
Miten muuten kaksi filosofia pärjää keskenään ja onko se jollakin tasolla helpompaa?

Itsepäisiä ne osaa olla varsinkin jos ei ole aina johdonmukainen.
Määrätyt käyttäytymissäännöt kun pitää aina samoina eikä kukaan perheenjäsenistä lipsu, niin se kyllä äkkiä tajuaa juonen.
Yrittäkäähän ne toki vastustella, mutta kun on juurikin johdonmukainen eikä anna periksi niin kyllä ne oppii.

Rodusta kuulee usein sanottavan että ne on kauheita räksyttäjiä, mutta (sorry nyt vaan

Se on vielä pakko sanoa että jos ne pääsee ns räksytysmielentilaan, niin se täytyy katkaista. Elikkäs saada koiran huomio johonkin muuhun asiaan kuin siihen räksykiihkoon.
Kannattaa laittaa se istumaan ja päästää vasta sitten vapaaksi kun se on ihan hiljaa ja paikallaan. Se ei saa päästää inahdustakaan. Silloin se on rauhallisessa mielentilassa ja esim vasta silloin saa tervehtiä vaikkapa ovesta tullutta vierasta.
Eipä hauku vaan toivottaa iloisesti tervetulleeksi.
Itsepäisiä kun ovat, niin toistoja voi odottaa

Mäyräkoirat nyt eivät vaan oikein hyvin sovi lemmikeiksi. Ehkä metsästyskoirina voivat toimia, mutta muuten aika järkkyä meininkiä omien kokemusteni mukaan...

Mäyräkoirat on itsepäisiä. Ne nyt vaan on.

Kyllähän ne yleensä lemmikeiksi sopii, mutta onhan ne itsepäisiä ja joskus jopa laiskoja. Harvemmin ihan maratoonarin kavereita näkee, ennemmin tykkäävät mennä minne haluavat ja elää hajujen maailmassa. Herkkupalojen perään toki moni on ja parempi keino kuin väkisin perässä vetäminen. Sitten välillä saavat juoksukohtauksia ja mielestään näkevät rusakon loikkimassa jossain.

Mäyräkoira juoksee pitkillä kintuillaan. Mahtava näky. Harmi vaan, kun pakki laahaa maassa.