Niksinurkka

Minun kissani ei yleensä juuri välitä kalliista, kaupasta ostetuista leluista, poikkeuksena dynamiittipötkön muotoinen kissanmintulla täytetty patukka jonka muori repi rikki ja kaivoi mömmöt pumpulin sisältä lattialle.

Parhaita ovat kuitenkin kaikki esineet joita se löytää ihan itse: yhteen aikaan se heitteli lyijykynän paksuista oksanpätkää ja pelkäsin että se puhkoo silmänsä joten heitin tikun vähin äänin roskiin. Pääsisäisnoidat taas antoivat pari vitsaa ja kissa oli innoissaan, höyheniä ja kaikkea.. Kestosuosikki on kuitenkin kuulakärkikynän sisältä löytynyt vieteri jota kissa kanniskelee suussaan, piilottaa matonreunan alle ja alkaa potkia mattoa hullunkiilto silmissään.

Muori innostuu hirveästi myös niistä pienistä taskukokoisista nenäliinapaketeista, paiskoo ilmaan ja hyppää ottamaan kiinni, ottaa hampaisiinsa ja ravistelee. Kaverini taas oppi kantapään kautta kätkemään tupakkansa paremmin kun näki kissan juoksevan huoneen poikki tupakka hampaissaan..

meillä näyttää olevan rypistetty lottokuponki, siis se johon kirjaillaan rastit. Sitä kuskataan suussa saaliina, sitä paiskotaan ja ryntäillään sen perässä niin että kynnet rapisevat parketilla.. Josta tulikin mieleen kysyä: juokseeko muiden kissat kynnet ulkona? Täällä kurvaillaan siihen malliin että taitaa olla kohta parketti naarmuilla. Katilla ikää vähän yli puoli vuotta.

Korvatulppa. Mikään ei ole niin ihana, kuin korvatulppa!

Laiskaakin laiskempi kollipoika ottaa sillon tällön (tietysti yöllä...) hepulia ihan ilman leluja, mitä nyt joskus pitää "leluna" kiinanharjakoiraamme...

Kisutyttömme taas nuorena jaksoi noutaa muovista rinkulaa tunti kausia, kun sitä sille heittelin. Sittemmin kun se lelu hajosi, ei mikään muu kelvannut noutoon, ei, ennen kuin nyt 12 vuotta myöhemmin mun rintsikoiden muovinen kaarituki. Mulla siis oli liivit, joissa oli irrotettavat kaarituet.
Kun liivit laitoin pyykkiin, oli aivan sama minne yritin piilottaa ne tuet, pian ne jo olivat kissan hampaissa =) Kun totesin niiden liivien saavuttaneen matkan päänsä, lahjoitin molemmat kaarituet kisulle ja voi sitä onnea!! Nyt taas saan istua sohvalla ja kisu tuo kaaren heitettäväksi aina uudestaan tai heittelee sitä itse ilmaan ja jahtaa xD

Paperitollot saavat kollipojankin joskus innostumaan, tai kun peiton alla rapisuttaa jotakin, alkaa katti hyppiä peiton päällä ja tunkee tassuja peiton alle...

Kissoille tarkotetut hienot ja kalliit lelut saavat katit yleensä vain tuhahtamaan :)

Leluiksi kelpaa kaikki pieni ja helposti lattialla pyörivä paperitolloista pääsiäismunan sisäpalloihin ja pikkukiviin ja nippusiteisiin... suuressa suosiossa olivat myös eläinkaupan leikkihiiret joilta turkki syötiin päältä vartissa, mutta viimeksi herramme onnistui nielaisemaan hiiren muovisen sisuksenkin (sen kakan näköisen..) kokonaisena sillä seurauksella että se ei tullut pihalle ilman parin päivän oksentelua ja parafiiniöljyä, eli ei enää hiiriä meille.. Paras "leikkikalu" on kuitenkin toinen kissakaveri!

Meillä rakastetaan yli kaiken sixpackin ja 12packin eli mäyräkoiran pahvi päällyksiä, niiden läpi on niiiiin kiva juosta ja vaania sormea joka tunnelin toisessa päässä rapsuttaa, välillä mennään vain sisälle makoilemaan ja odotetaan että mamma nostaa ilmaan, siellä on sitten kiva killua ja katsella maisemia. On kuin lentäisi :O)
Teippailinpa joskus niitä yhteenkin että tuli pidempi tunneli mutta se häkötys ei kauan kestänyt.
Lepattavien yöhousujen lahkeidenkin perässä on kiva juosta ja välillä käydä kiinni.
Kisujen ihan oma kahdenkeskinen leikki on juosta kilpaa kattoon asti ulottuvaan kiipeilypuuhun, hävinnyt saa tyytyä jäämään toiseksi ylemmälle tasolle.
Sanomalehdet on myös kivoja kun ne on levällään lattialla tai kun mamma yrittää niitä lukea. On kiva ottaa vauhtia ja liukua vauhdilla lehtien ylitse tai sitten kaivautua sivujen väliin niin ettei lukemisesta tule yhtään mitään.

Mun kaks kihuani, veljekset, tykkäävät eniten palloista, joita pyrittelen paperista ja teippaan kiinteeks. Ne pomppii kevyesti, ja niit on kiva kannella suusakin. Kaupan pallot ei kelpaa.

Sit kun ostan pitzaa kotiin ja siin ympäril on se kantonaru. Sen toinen nappasee suuhun ja sit toinen pyydystelee siltä, ku se liikkuu. Hauskan näköistä.

mun kissa leikkii ihan langalla jossa on päässä paperinpala, ja vanha pannulappu on kiva ja vanha pyyhe, ja sukat on sen mielestä kiinostavia. kannattaa keksiä itse välillä se on varastanut mun pampulankin, mutta sillä en anna sen hirveesti leikkiä. Nyt ota aivot käyttöön ja keksi ja paperipallot on kissan mielestä kivoja.

...onpas pitkästä aikaa hauska ja hyödyllinen ketju täällä tämä niksinurkka. Kiitos sinulle Eulalia mahtavasta ideasta. :o)

Meidän katit tykkäävät itsetehdyistä 'hiiristä'.
Olen ommellut pieniä leikkihiiriä (yleensä neliskanttisia tai pyöreitä) ja laittanut niiden sisälle vanhasta tyynystä vanua ja kissanminttua.
Tällainen lelu on todella rakas, sitä nakellaan ilmaan, potkitaan takatassuilla, kuolataan läpimäräksi, juostaan perässä jos nakkaan sen.
Tärkeää on tehdä se tarpeeksi vahvasta kankaasta siten että siihen kynnet tarttuu mutta se ei mene heti rikki.
Paperitollerot on myös mukavia ja yllättäen myös viinipullon korkit, ei kuitenkaan korkki korkit, ne menee helposti rikki mutta muoviset, niitä on kevyt kuljettaa tassujen välissä, ainoa huono puoli on se että se yleensä löytyy jostain maton alta ja sitä ei huomaa ja sen päälle astuu paljaalla jalalla. Myöskin tyhjät lankarullat ovat mukavia.
Ja pikkukatti tykkää suklaarakeista, ei se syö niitä mutta niitä on mukava kuljettaa ja vaania jos se sattuu vaikka pyörimään kaapin alle.
Myöskin tyhjät pahvilaatikot jos niissä on aukko ovat mukavia, siellä on mukava kytätä kaveria ja hyökätä päälle. LIDLin pahviset (kalja)laatikot ovat hyviä nukkumapaikkoja varsinkin jos siihen laittaa pehmusteen, siellä on mukava pötköttää tassut toista reunaa vasten.

...on moneksi. se on kevyttä kamaa ja siitä voi muotoilla vaikka mitä. ja kisut on ihan hulluina!

No juu tälläinen kesto suosikki on ollut nakit siis jos äitee tekee esim. nakki kastiketta on kissa heti tarkkana. Yleensä sit äiti laittaa kissan ruokakuppiin muutaman nakin ja voi sitä iloa ja riemua. ei kissa niitä syö, mutta voi että kun on ihanaa niitä kannella ympäriinsä ja juosta niiden perässä. Ja voi sitä ihanuutta kun aamulla nousee paljain jaloin sängystä ja astuu ensimmäisenä limaisen ja suikaloidun nakin päälle! Siinä vasta herätys!! Myös äitin työlaukusta on kesken työpäivän löytynyt nakkeja xD NoLoa!

Kivoja vinkkejä täällä. Itse tahtoisin vielä antaa tällaisen varoituksen:

Jos ripustat naruilla tai kuminauhoilla leluja roikkumaan ovenkahvoihin tai kiipeilypuuhun, kissasi saattaa leikkiessään sotkeutua niihin pahoin ja jopa kuristua yrittäessään rimpuilla irti!

Meidän kisulle meinasi pentuna käydä niin, onneksi äiti kuuli vaimeat hätääntyneet naukaisut, ja leikkasi äkkiä kuminauhan irti lelusta. Kuminauha oli kiertynyt todella kireälle kissan kaulan ympärille.

Suosittelen, että naruissa roikkuvia leluja säilytetään jossain lipaston laatikossa, ja niillä leikitetään itse kissaa, eikä kissaa jätetä itsekseen leikkimään niiden kanssa!

Oikein hyvää Joulua kaikille kisuille ihmis-ystävineen!

Pahvilaatikot, veskirullien hylsyt, joulukuusen pallot, pingispallot.. Jos joku lelu ei kelpaa, niin osta eläinkaupasta kissanminttusuihketta! Kylläpä kissa kiinnostuu.

Kaikkein rakkain nakyy olevan oliivin tuoksuinen kasvosaippua. Siihen on ihanaa hieroa kissankin karvaisia poskiaan oikein antaumuksella

Vieteri hiusponnarit.
Sadan kappaleen pakkaus loppui juuri. Sängyn alta imuriin mennyt koko paketti. Mikään ei ole niin hauskaa kuin näiden rämpytys ja neppailu.