Aviopari 4v naimissa/6v tunnettu. Uusperhe 2 2lasta: 9-11v. Yksi yhteinen iltatähti lähes 2v.Taloudellinen tila melko hyvä. Koko suhde ollut jatkuvaa kinastelua, nälvimistä, piikittelyä, riitaa ja lähes sotaa. Silti suhde jotenkin kestänyt ja päälle i: n päälle yhteisen pojan syntyminen (ei vahinko).
Riitaa aiheuttaa vaimon puolelta hänen lapsien huonosta käyttäytymisestä johtuva meikäläisen väärin mitoitetut kurinpitotavat. Rangaistukset ovat liian julmia, en osaa puhua heille, en saa koskettaa heitä, häpeänurkkaa en saa käyttää, huonearestit kiellettyjä.Lisäksi käytän vihamielisen kuuloista käskyttävää komentoääntä ja se kuulemma voi draumatisoida lapsia. Nyt on vaan niin että hempeä lepertely ei auta vaan lapset vaan nauravat minulle kun yritän softempaa strategiaa. Eli että pinna on mulla tiukalla lähes päivittäin. Vaimon lapset huonostikäyttäytyviä ylivilkkaita yliäänekkäitä tottelemattomia riiviöpäitä. Omat lapseni heidän vastakohtiaan hiljaisia rauhallisia tottelevat kuuliaisesti. Lapsien väliset suhteet eivät parhaat mahdolliset eri luonteenpiirteistä johtuen.
Nyt vaimo ilmoitti yksipuolisesti hänen ei tarvitse totella minua eikä hänen lapsiaan kohtaan enää sovelleta meidän uusperheen yhteisiä hyväksyttyjä sääntöjä. Olin täysin ihmeissäni ja samalla todella pettynyt. Tähänkö tämä vuosien piinaava yhteiselo nyt päättyy. En nimittäin usko että vaimoni voi muuttua parempaan suuntaan. On tässä jo riittävästi useita yhteisiä vuosia takana. Rakkaus? Onko sitä? Ei ole ainkaan minun suunnalta. Tilalle tullut suuttumys, pettymys, viha, välinpitämmömyys. Itse tunnen olemme yhdessä vain nuorimmaisen yhteisen pikkupojan 2v takia.Oikea suunta lienee ERO?
Riitaa aiheuttaa vaimon puolelta hänen lapsien huonosta käyttäytymisestä johtuva meikäläisen väärin mitoitetut kurinpitotavat. Rangaistukset ovat liian julmia, en osaa puhua heille, en saa koskettaa heitä, häpeänurkkaa en saa käyttää, huonearestit kiellettyjä.Lisäksi käytän vihamielisen kuuloista käskyttävää komentoääntä ja se kuulemma voi draumatisoida lapsia. Nyt on vaan niin että hempeä lepertely ei auta vaan lapset vaan nauravat minulle kun yritän softempaa strategiaa. Eli että pinna on mulla tiukalla lähes päivittäin. Vaimon lapset huonostikäyttäytyviä ylivilkkaita yliäänekkäitä tottelemattomia riiviöpäitä. Omat lapseni heidän vastakohtiaan hiljaisia rauhallisia tottelevat kuuliaisesti. Lapsien väliset suhteet eivät parhaat mahdolliset eri luonteenpiirteistä johtuen.
Nyt vaimo ilmoitti yksipuolisesti hänen ei tarvitse totella minua eikä hänen lapsiaan kohtaan enää sovelleta meidän uusperheen yhteisiä hyväksyttyjä sääntöjä. Olin täysin ihmeissäni ja samalla todella pettynyt. Tähänkö tämä vuosien piinaava yhteiselo nyt päättyy. En nimittäin usko että vaimoni voi muuttua parempaan suuntaan. On tässä jo riittävästi useita yhteisiä vuosia takana. Rakkaus? Onko sitä? Ei ole ainkaan minun suunnalta. Tilalle tullut suuttumys, pettymys, viha, välinpitämmömyys. Itse tunnen olemme yhdessä vain nuorimmaisen yhteisen pikkupojan 2v takia.Oikea suunta lienee ERO?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oletteko hakeneet apua mistään ulkopuoliselta? Perheneuvola, pariterapia... Minua ärsyttää ihmiset, jotka valittavat kun on vaikeaa, eivät osaa itse korjata asiaa, ja eivät silti hae siihen apua. Sitten tulee ero, ja lapsilla hajoaa perhe. Mitä jos ensin koittaisitte selvittää tilannetta, ja miettiä miten tärkeää olisi puhaltaa yhteiseen hiileen?
Jos teillä on molemmin puolista halua vielä yrittää, niin hakekaa apua tilanteeseen! Sinä niin kuin vaimosi viette ongelmanne seuraavaan suhteeseen, jos ette niitä pysty ratkaisemaan. Miten kuvittelet, että seuraava suhde voisi olla yhtään sen parempi, jos toimintamallit ovat samat kuin tässä nykyisessä perheessä?
Perheenne ongelmat johtuvat teistä aikuisista. Teillä ei ole yhtenäisiä sääntöjä miten eri tilanteissa toimitaan. Sinun ja vaimosi pitäisi vetää yhtä köyttä, jotta homma voisi toimia. Teidän tulisi olla samalla puolella, eikä taistella toisianne vastaan. Te murennatte toistenne auktoriteettia riitelemällä lasten kuullen. Jos olette eri mieltä asioista, niin ne pitäisi hoitaa kahden kesken.
Biologinen aikuinen vahvistaa lapsille toisen aikuisen auktoriteetin eli tekee selväksi, että toista aikuista tulee myös totella ja kunnioittaa. Sinä et ole selvästikään saanut miehen paikkaa perheessä ja se suututtaa sinua, mikä onkin täysin ymmärrettävää. Ei ole oikein, että lapset ilkkuu sinulle ja käyttäytyy sopimattomasti. Oletko kertonut vaimollesi miltä tämä sinusta tuntuu?
Tuntuu, että vaimosi kostaa sinulle jotain lasten kautta. Onko lapset teidän riitojen välikapuloita?? Puratko sinä kiukkusi ja turhautumisen vaimosi lapsiin ja hän kostaa sinulle raivokkaasti puolustamalla lapsia? Tulee tunne, että vaimosi ja sinun välillä on paljon käsittelemättömiä tunteita.. pystyttekö puhumaan kaikista asioista? Oletteko henkisesti läheisiä? Millainen on fyysinen suhde?
Se miten vaimosi käyttäytyy ei ole oikein sinua kohtaan, mutta se miten sinä käyttäydyt ei ole myöskään kovin rakentavaa. Vaimosi lapset taitavat pelätä sinua. Se ei ole kovin hyvä pohja suhteiden rakentumiselle. Jos sinun vuorovaikutus vaimosi lapsiin on ainoastaan negatiivista, niin eipä ne lapsetkaan ole kivoja sinulle.
Olet aivan oikeassa siinä, että kuria pitää olla.. mutta se miten sitä pidetään on eri asia. Lapset tulee saada tottelemaan muulla tavoin kuin kurittamalla heitä fyysisesti tai solvaamalla sanallisesti. Lapsia tulee kehua, kannustaa ja antaa paljon myönteistä palautetta. Jos lapsi ei tottele yhteisiä sääntöjä, niin tehokkaita keinoja ovat ottaa lapselta pois etuuksia, laittaa tietokone kielto, pyöräkielto, viikkoraha pois, lempilelu määräajaksi pois ja jne. Jonkin asian evääminen toimii tehokkaasti. Teko ja seuraamus pitää olla oikein suhteutettuna. Liiallinen ankaruus ei toimi, vaan herättää uhmaa.
Lopuksi muistakaa, että lapset oppii ESIMERKIN KAUTTA!! Millaisia esimerkkejä te olette?? Millaista käyttäytymistä te opetatte lapsille? Miten voitte odottaa lapsilta hyvää käytöstä, jos teidän aikuisten käytös on tolla tasolla? Kunnioitus ja arvostus puuttuu teidän perheestänne täysin.
Ota Poika kainaloon vaan ja menoksi, vittujako tuollaista akaa kattelet. Se eläin on syntynyt yyhhoksi.
Meillä oli vähän vastaava tilanne. Molemmilla kaksi lasta aikaisemmasta liitosta mutta ei onneksi yhtään yhteistä. Mun jälkikasvu nyt jo nuoria aikuisia niinkuin miehen vanhempi lapsi myös. Miehen nuorempi on 12-vuotias ja asui vuoroviikoin meillä. Hänellä on vaikeuksia hyväksyä auktoriteetteja niin koulussa kuin kotona. Koulun käynnissä paljon ongelmia ja kotonakaan ei hyvin mennyt. Ei hyväksynyt että yritin pitää kiinni säännöistä jotka oli porukalla ja jopa lastensuojelun ihmisten kanssa sovittu. Isä lepsuili säännöistä ja asettui puolustamaan poikaansa. Poika oppi kuvion eli riita mun kanssa sai aikaan riidan aikuisten välillä ja näin hän sai isän huomion johonkin kivaan yhdessätekemiseen. Poika on tottunut ikänsä olemaan paljon yksin tai isompien sisarusten ( täyssiskon lisäksi äidin puolelta kolme isompaa sisarusta) kanssa. Tuntuu että vähäinen aika palkitaan lepsuiluna ja periksiantamisena molemmissa kodeissa. Mä valitettavasti en jaksanut vääntöä ja välillä meni yli riidat vaikka olis varmaan pitänyt katsoa läpi sormien ja olla välittämättä. Aikuisten lasten käytös ei ollut ongelma mut ongelma oli tietty meillä vanhemmilla se että kinattiin oltiinko tasapuolisia. Hirveen vaikeita yhdistää kaksi perhettä yhdeksi jos arvomaailma on kovin erilainen. Myönnän me hätäiltiin ja naiveina ajateltiin että kaikki menee hyvin, ei mennyt ja nyt ero edessä. Surullista mut jotenkin helpottavaa kun ei tarvitse yrittää sietää ja sopeutua melkein kokoaikaisesti. Taas koti tuntuu paikalle jossa hyvä olla eikä ole suurta taistelukenttää. Tsemppiä sulle ja toivotaan että teillä puhe auttaisi ja sais solmut aukeamaan.