Yksin matkustaminen on parasta

Eka kertaa yksin lähdössä oli mukava kun joku kannustaa! Vähän jännittää kyllä yksin matkustaminen, mutta minäkin uskon että hyvin pärjään yksinkin.. =)

Kyllä yksin matkustaminen kotona olon voittaa. Kieltämättä usein kuulen kommentteja (naisilta), että en osaisi/voisi/uskaltaisi yksin lähteä matkalle. Ja jos matkaseuraa ei löydy jäädään mieluummin kotiin! Tämä menee täysin yli ymmärrykseni, ei suomalainen nainen voi olla niin avuton.

Itse harrastan, yksin lähtiessäni, turvallista pakettimatkailua, joka on toisille ihan kauhistus :) Siellä on mahdollista hakeutua maanmiesten seuraan jos kaveria kaipaa. Ja hauskoja reissuja on ollut. Kaikki ovat lomalla rennompia ja tutustuminen on helpompaa.

Joissakin maissa, missä naisen asema on erilainen kuin Euroopassa, on ollut kiikkeriä tilanteita - Egypti, Tunisia, Marokko.

Olen nyt puolen vuoden aikana ollut kahdesti yksin etelänmatkalla. Outoahan se oli monikymmenvuotisen "parimatkustamisen " sijaan. Mutta ei pelosta , vaan kun ei ollut ketään, kenen kanssa jakaa kokemuksia nähtävyyksistä, paikallisista herkuista ym. Mutta nautin yksin menemisstä toisaalta.

Yksinmatkailu on parasta.
Pakettimatkalle voi lähteä,mutta seikkailu yksin perillä omin nokkineen on parasta mitä tiedän. Voit mennä minne vaan vaikka vuokraamalla fillarin jos se vaan on mahdollista.
Eikä tarvitse nuohota porukalla niitä ihan jokaista possujuhlaa jollei halua.

Omatoiminen retkeily kohteessa saattaa tuottaa ne parhaimmat muistot.

Tosiasiahan on se, että me kaikki ihmiset ollaan erilaisia ja pidetään eri asioista. toiset tykkää matkustaa yksin ja toiset taas suurella porukalla, ihmisenä ei ole yhtään sen parempi, matkusti sitten yksin tai seurassa. Mutta hienoahan se on, että löytää hyviä puolia asioista. Hyviä matkoja sulle!

just olen yksin lähdössä formulamatkalle belgiaan.
kukaan kavereista ei halua tai ole kiinnostunut joten menen yksin.
big deal ja maalaisjärki.

Kiitos rohkaisusta. Olen lähdössä syksyllä yksin parin kuukauden omatoimimatkalle Espanjaan ja vähän jännittää, miten selviän, etenkään kun en puhu espanjaa. Kirjoitin tunnelmia blogissani www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/

Aikoinani matkustelin ja toisinaan yhä matkustelen porukalla, mutta kokemus on aidompaa kun kaikki on tehtävä itse eikä ole porukkaa puskurina saa aivan itse päättää miten homma etenee.

Yksin vai kaverin kanssa? Riippuu kaverista ja matkustustavasta.

Autoreisuilla on eukko ollut hyvä repsikka. Pitkillä taipaleilla lukenut karttaa, ilmoittanut ennakkoon risteykset ja niissä ajamisen, tienumerot yms. seuraavat huoltsikat ja pitänyt seuraa.

Rinkkareisuilla keveri on hyvä rinkan vahti, varsinkin rautatie-, bussi- ja lentoasemilla.

Olen (-mme) käyttäneet myös pakettimatkoja ja risteilyjä mutta irrottautuneet heti porukasta kun se on ollut mahdollista.
Aina joukossa on niitä henkselinvenyttäjiä joita on odotettava tolkuttomasti. Liikuntarajoitteiset havahtuvat poikkeuksetta viimeisinä lähtöön.
Risteilyjen retket olemme tehneet eukon kanssa paikallisilla välineillä omatoimisesti soveltaen.

Nuoruusvuosien jälkeen olen seilaillut melko vähän yksin. Useimmiten eukko on ollut mukana.

Olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä :)

Kyllä meillä vaimon kanssa on mukavaa matkustella yhdessä.

Nykyään ei juuri tarvitse kartanlukijaakaan, kun on gps-navigaattorit puhelimissakin. Joskus on tullut ajeltua ilman "apumiestä" Briteissä pelkän vanhentuneen karttakirjan avulla. Levähdystauolla panin mieleen tienumerot ja seuraavaat teiden liittymät, joissa käännytään. Yksin matkustamisessa on se hyvä puoli, että voi vapaasti seikkailla, ja tehdä erehdyksiä enemmän kuin mahdollinen matkakumppani sietäisi.

Hyvin onnistuu yksinkin reissaaminen. Harmittaa vain maksaa kuitenkin kahdesta!

Itse olen reissaillut yksin vajaassa kahdessakymmenessä maassa. Ihan parasta, kun saa valita juuri sen matkakohteen, mikä kiinnostaa. Matkatavaroita, kun ottaa vielä suht kevyesti mukaan, niin niidenkään vahtiminen ei sen kummemmin stressaa.

Missään en (miehenä) ole tuntenut oloani erityisen turvattomaksi, kun maalaisjärkeä käyttää ja selvittää vähän etukäteen, millaiseen paikkaan on menossa. Useammin se suomalaisen kaupungin keskusta tuntuu viikonloppuyönä pelottavammalta paikalta kuin jonkun suurkaupungin keskusta.

Kullekin aikansa ja paikkansa. Ennen lasta reissasin lähinnä mieheni, siskoni ja kaverini kanssa. Sitten perheenä.. Seuraavaksi lähden yksin :)

itse olen eronnut ja ensimmäistä kertaa lomamatkalle yksin lähdössä!
Piti elää 45 vuotiaaksi ennenkuin tämä tilanne tuli eteen :)

Nyt kun lapset menivät äidilleen, minä lähden Turkkiin lämmittelemään.
Valitsin ihan perus pakettimatkan, eikä sillä ole väliä, pääasia että pääsee irti tästä.

Saas nähdä miten viihdyn yksin, vai löydänkö seuraa

Itse ainakin nuorempana matkasin yksin joka kesä 3-4 vuoden aikana, ympäri Suomea vain kylläkin.
Tietysti kavereista nyt ei olis löytynytkään selkärankaa lähteä reppureissaamaan, mut oli mulla nyt muutenin enempi ehkä mielenkiintoa mennä yksin oman pään mukaan kuin jossain talutushihnassa muun porukan perässä.
Otin aina 2-3vko kesässä vapaata(olin pätkätyöläinen silloin), pakkasin riittävän ison kassillisen vaatteita hygieniavälineet mukaan, ostin ekan junalipun jonnekin ja sitten mentiin. Viimeisenä kesänä olin peräti reilu 4vko reissussa, kun tiesin et jää ainakin toistaiseksi vikareissuksi ja olin saanut muutenkin hyvän matkakassan säästöön.
Matkasuunnitelma vielä muokkautui siinä reissun edetessä tarkemmaksi, vaikka mulla ennen reissuunlähtöä olikin idea valmiina. Välillä meni pari päivää melkein pelkästään junassa istuen ja sit olin jonkun päivän jossain päin Suomea jne jne. Eli periaatteessa suunniteltua hortoilua malliin aamupala länsirannikolla, iltaoluet itärajalla ja yöjunalla Kainuuseen.
Ja hyvät muistot jäi, varmaan aika paljon tuonkin takia, että reissut oli aina just mun itseni näköisiä. Ja tulihan sitä tutustuttua uusiin ihmisiin ja koettua muutenkin kivoja hetkiä, mikä ei välttämättä olisi onnistunut/muuten vain tapahtunut porukalla liikkuessa. Esimerkiksi yksi mieleenjääneitä reissunalkuja oli tällainen, kun olin menossa valmiusjoukkojen pääsykokeisiin Säkylään(olin silloin miettinyt sotilasuraa muutenkin työkseni, mutta mietteiksi se jäikin) ja pääsykokeista sitten jatkoin maakuntakierrokselle. Niin junan tupakkakopissa eräs rouva rupesi juttusille mun kanssa ja siinä menikin sitten koko matka ja aski tupakkaa turistessa niitä näitä. Ja koko jutustelu alkoi siitä, kun kerroin vain meneväni näihin pääsykokeisiin ja jatkavani sieltä jonnekin päin Suomea ja hän sitten juttelikin, että hänen poikansa on ulkomailla sotilaana jne.
Et ainoa oikeastaan, mikä siinä harmittaa on se, ettei sitä nykyään oikein ole mahdollisuuttakaan ottaa tuollaisia harkittuja irtiottoja.
Mutta tosiaan, jos haluat lähteä itseksesi matkailemaan, niin mene ihmeessä. Ei siinä ole mitään hävettävää, isompi häpeä se on, jos aikuinen ihminen tarvitsee esiliinan reissuillensa;)
Ja muutenkin, yksin reissaamisella saa yhtä lailla hyviä muistoja itselleen ja järjen käyttö turvaa kyllä ihmisen siinä missä iso porukkakin.

ite reissaan joskus yksin metrol. mut yleensä on mies ja lapset mukana.

Olen reissannut yksin muutaman kerran siten että olen käynyt ulkomailla tapaamassa kaveriani tai sukulaista joka on ollut opiskelijavaihdossa. Muutama vuosi sitten olin Pariisissa neljä päivää serkkuni luona ja viimevuonna Brysselissä neljä päivää veljeäni katsomassa. Brysselissä asuin hotellissa, sillä veljelläni oli todella pieni solukämppä joten en sinne kehdannut tungeta. Päivällä kiertelin kaupungilla omin päin nähtävyyksiä katsomassa ja iltaisin sitten velikin ehti mukaan. Ensi keväänä saattaa olla taas mahdollisuus uuteen reissuun kun eräs kaverini on lähdössä Roomaan opiskelijavaihtoon.

Muuten kyllä olen lomareissuni tehnyt jonkun kaverini kanssa kahdestaan. Saa nähdä tuleeko koskaan isommalla porukalla mihinkään lähdettyä kun sellaisten reissujen suunnittelu on aina vähän hankalaa kun reissun ajankohta pitää kuitenkin hyvissä ajoin päättää että saa töistä vapaata ja matkakassaa kerätä jne.

Suosittelen yksin lähtemistä että ei vaan kotona ole.
Minäkin kävin kaupas yksin. Jännitti tosi paljon mutta reissu oli hyvä. Sain mukaani kalapuikkoja ja ranskalaisia.

Olenpa niin tyhmä/tietämätön/ymmärtämätön että ihmettelen, miksi yksin matkustamisesta puhutaan, että "ei kehtaa"? Miksi ei kehtaa, mitä häpeämistä siinä olisi? Voisiko joku selittää tuollaista ajatuskulkua!

Ainut huono puoli on se rahastus - lennot ja hotellit, liki samalla hinnalla lomailee kaksi.

Jos matkustat työn tai harrastuksen takia tai vaikkapa kaveria tapaamaan, niin yksin voi aivan hyvin matkustaa. Jos matkan tarkoitus on nähtävyyksien bongaaminen eli normaali turistimatka, niin kyllä kaksi silmäparia huomaa paljon enemmän kuin yksi.

Olen päättänyt että niin kauan kun olen sinkku, niin matkustan yksin. Mutta jos olisi kumppani, niin vielä mielukkaammin matkustan kumppanin kanssa. Tämmösen päätöksen tein että sinkkuna ollessani en tästä lähtien ota ketään kaveria mukaan, vaan matkustan mielummin yksin. Viime toukokuussa matkustin Mallorcaan serkun miehen kanssa ja olin todella pettynyt, kun mulle aiheutui serkun miehen takii pelkkää stressii, kun lomalla olis tarkoitus rentoutua ilman mitään stressii. Ensimmäisenä matka iltana kun mentiin paikalliseen yökerhoon, niin serkun miehen kanssa päädyttiin juttelee Suomalais kaunottarien kanssa. Mä mainitsin että se on serkun mies. Kun tytöt meni käymään jossain, niin serkun mies kehtas mutista mulle etten olisi saanut kertoa että hän on serkkuni mies, vaan olis pitänyt sanoa että ollaan vain kavereita. Siitä alkoi mulla matkan eka hermostuminen ja stressi, kun oman serkun mies kehtaa pitää mua semmosena kihlatun sukulaisena, jonka aikana pitää salaa mistä me tunnetaan. Sitten seuraavana päivänä olin koko päivän rannalla ottamassa aurinkoa ja serkun mies nukkui koko päivän huoneessa. Kun iltapäivällä kävin sanomassa että nyt mulla on nälkä ja menisin syömään ja onko halukas tulee mukaani. Se sitten oli koko aika vaan lähdössä mukaan ja sitten se vaan sanoi "Otetaan huoneessa yhet kaljat ja mennään sitten syömään". Siihen meni sitten muutama tunti, kun päästiin lähtee ja tressas, kun mä olisin ollut koko aika lähdössä ja serkun mies siihen painosteli että odottaisin ja mennään yhtä matkaa. Jäi siitä stressi, kun sain olla liian kauan nälkäisenä. Kun oltiin syöty ravintolassa (johon vihdoin ja viimein päästiin lähtee), niin kävin syömisen jälkeen vessassa. Kun tulin vessasta, niin taas tuli stressi, kun serkun mies kysyi "Tuliko iso kakka?". Mulle on ihan sama oliko se läppä kysymys vai ei, mutta mä en tykkää tommosista kysymyksistä. Kun olin huoneemme vessassa kakalla, niin ei saanut kakkaa rauhassa, kun serkun mies usein koputteli oveen ja siitä tuli taas stressi. Yhtenä päivänä, kun oltiin menossa meriretkelle ja oli tarkoitus käydä aamiais puffetilla ajoissa että keritään ajoissa pikkulaivaan. Mä olisin ollut ajoissa valmis ja serkun mies koko aika vetkutteli ja ei ollut mitään kiirettä, vaikka olisi pitänyt kiirehtiä, kun oltiin kerta maksettu retki etukäteen. Ei keritty olemaan aamiais puffetilla kun jotain 5 minuuttia, kun piti kiirehtiä pikkulaivaan. Serkun mies ei mitenkään kiirehtinyt. Mä sitten hoputin että nyt kiirehditään laivaan ja toinen vaan oli rauhallinen. Sitten viime hetkellä kerittiin laivaan, kun se oli lähdössä. Siitä taas alkoi stressi, kun meinas mennä paljon rahaa hukkaan, jota maksettiin retkestä ja yhden ainoan kusipään takii. Aikasemmin olen ollut muutaman kerran matkustanut yksin ja yksin on ollut paljon kivempaa, kun sen kusipään serkun miehen kanssa!!!!!!!!!!!

pattajalle kannattaapi mennä yksin koska kokemukset on parempia paikallisten kans

Jos varaan lennot ite ja hotellin itselleni niin maksanko siitä ylimäääsestä sängystäkin, eli kahden henkilön maksun? Vai puolitetaanko se 2henkilön huoneen hinta?
Entä hostelli? Niissäkin on kahden hengen huoneita niin saako nekin periaatteessa puoleen hintaan?

Olen stereotyyppinen suomalainrn tuppisuu, niin olisi kiva jos saisi edes joka toisen illan mennä nukkumaan yksin ja herätä yksin! Se on niin älyttömän vaivaannuttavaa sekä ahdistavaa jos huoneeseen sattuu ihminen joka hölöttää asioista jotka ei itseä kiinnosta!

Ja vielä viimisenä. Miten suomen lääkärit määrää jotain rauhottavia matkalle, kun täällä suomessaki lievästi ahdistaa kaupungilla liikkuminen ja olo on epävarmaa. Ekalla paniikkikohtauksella taksikuski vei TYKSiin ja toinen oli himassa kun kaverit painosti "juhlimaan/pitämään hauskaa"
Olisi painajainen jos matka menisi piloille ahdistuksen tai paniikin takia!

Tilanteiden mukaan. Olen käynyt läpi koko skaalan.
Poikamiehenä aina yksin. Eniten Suomen, Ruotsin välejä kansipaikalla. Tosin ne eivät oikeastaan ole mitään matkoja mutta silloin, 60-luvulla, Ruotsikin tuntui ulkomaalta. Passivapaus oli nuori ilmiö kuten myös kruunujen vaihtaminen matkalippuja näyttämättä.

Omaisuus mahtui jenkkikassiin joten ei ollut siitä huolta.
Sittemmin kuplalla suunnittelemattomia reisuja. Myös autossa yöpymisiä.

Nykyisen eukon kanssa jokunen omatoimimatka ja penskojen tultua olimme kaikki lomat reisussa. Monta vuotta auto-teltta yhdistelmä Keski-Euroopassa.
Sittemmin majoitus leirintäalueiden asuntovaunuissa ja mökeissä. Lasten varttuessa lajensimme liikkumisen piiriä ja siirryimme hostaaleihin ja zimmereihin.
Luumuilimme myös reisuissa syntyneiden ystävyyssuhteiden luona, lähinnä Unkarissa ja Itävallassa, yksi tuttu myös Englannissa, Matloc-kylässä.

Useampi halpislento, kentältä automatka ilman majoitusvarauksia. Nämä eukon kanssa.
Muutama asioiden vuoksi yksin tehty matka.
Vaimo on muutaman kerran palannut Suomeen yksin. Ensimmäisellä kerralla aristi välilaskujen yhteydessä koneen vaihtoa.

Kiertomatkoilla olemme tavanneet muutaman yksin matkaavan mutta seuraa ovat hekin saaneet.

Seuraava kaksin lähtömme on 14.09. ja sen jälkeen 17.10. myös eukon kanssa.

Vanha kiinalainen viisaus: "Se joka kulkee yksin, kulkee nopeimmin."

Itse turistiporukassa irrottaudun aina toviksi omille teilleni, jätän oppaan pulisemaan ja lähden itse tutkimaan maastoa. Näin seikkaillen saan enemmän irti, kuin vain haavi auki tuijottelemalla oppaan käden heilautuksia ja selostuksia jonkin kupolin historiasta.

Etukäteen kannattaa kirjata itselleen muistiin, mitä todella haluaa nähdä ja esim. itse paikanpäällä tehdä ja ostaa.
.

Ja jos ulkomaanmatka yksin vielä jännittää, ainahan voi aloittaa kotimaasta. Tänä kesänä olen reissannut yksin kotimaassa ja yllättynyt iloisesti. Kokemuksia täältä: http://www.rantapallo.fi/samppanjaamuovimukista/2017/07/09/hyppaa-kotimaiseen-kaupunkiseikkailuun/

Hyvin usein olen yksin matkustellut niin Euroopassa kuin Aasiassa eikä ole mitään ongelmia ollut. Hyvin pärjää kielen suhteen ja ihan turvallista on ollut. En yleensäkään tykkää mistään massan mukana liikkumisesta, mieluummin retkeilen omatoimisesti. Paikalliset ovat yleensä hyviä "oppaita" ja huomattavasti edullisempia kuin matkatoimistojen valmiit retket. Myös iltaelämässä liikun mieluummin yksin kuin isomman joukon mukana. Helpointa on vuokrata taksi tai joku paikallinen ja sopia hinta jo etukäteen mutta myös metro, paikallisjuna tai -bussi on kätevä. Senkun hyppää kyytiin ja jossain kohtaa nouset pois kyydistä ja jatkat kävellen.

Viimenen reissuni oli Dubaissa jossa tosin olin hyvän ystävän kanssa, hyvinhän sekin reissu meni ja mukavaa oli. Ystäväni tykkää myös mieluummin retkeillä omatoimisesti kuin valmiin retkiohjelman mukaan joten otimme taksin ja hurautimme päiväksi Abu Dhabiin. Toinen omatoimisesti tehty retki oli iltareissu Dubai Marinaan. Yhtenä iltana ystävä jäi lepäämään joten lähdin omatoimisesti kiertelemään Dubain aluetta, matkalla paikallinen henkilö tarjosi mahdollisuutta nähdä kaupunkia laajemminkin ja sehän sopi. Sitten kierreltiin hänen autollaan ympäriinsä ja lopuksi hän vei syömään hyvään mutta edulliseen paikalliseen ravintolaan. Oli hieno kokemus.

Niimpä niin.Mutta kun ei osaa englantia kuin vähän eikä muitakaan kieliä,kouluajoista on sen verran kauan,niin ei uskalla jos tulee jotain sensuuntaisia ongelmia.
Olen sentään nuorempana reissannut mut aina porukan kanssa,kaksin tms.joten jotain on näin vanhana mitä muistella.Mutta se matkustamisen palo elää sisälläni loppuun saakka ja sanonta : jos olisin nuorempi niin.....

Mä olen aikoinani matkustanut paljon. Ensin kavereiden kanssa joskus yksin, sitten lasteni kanssa ja nyt kun he ovat aikuistuneet, matkustan taas yksin.
Minä olen se sama kuin ennenkin, mutta ... ihmisten suhtautuminen vanhempaan, lähes 60-vuotiaaseen matkailijaa onkin muuttunut.
Sitä ei paljoa huomaa esim Virossa tai Espanjassa, mutta viime kuussa olin Aasiassa, Thaimaassa tarkemmin. Siellä paikalliset olivat kovasti vastuussa vanhemmasta tädistä. Minä kyllä puhun englantia aivan hyvin, vuosikaudet olen puhunut, mutta paikalliset eivät puhu eivätkä ymmärrä. Mitään ei saa selville, jos ei tyydy yesyes ja hymyyn. Heidän kielitaitonsa ilman r-kirjainta on todella heikkoa.

Sinut siis ohitetaan eikä vaivauduta oikein edes vastaamaan. Viimeksi esim hotellissa nettiä ja sen salasanaa piti mennä pyytämään 4 kertaa. Silloin viimein sain sen, kun raivostuin ja löin nyrkkiä pöytään (joo tiedän kyllä paikalliset käyttäytymissäännöt, mutta säännöt ja hermot ne on mullakin). Minä en saanut nettiä käyttööni hymyllä ja yesyesillä.
Erästä toista asiaa tiedustelin matkakioskista, sain vinkin että katso itse älypuhelimestasi, vaikka mimmillä oli Google siinä puolen metrin päässä auki.

Ei auteta vaikka kysyt selkeästi. Suhtaudutaan kuin vähäjärkiseen, joka nyt pyörii siinä haittana jaloissa. Tiedän naisiin suhtautumisen kyllä osittaisessa muslimimaassa. Jos siis olet yksin vanhempana naisena matkalla, niin olet paaria-luokkaa. Pitäisi jostain löytää vaikka minkälainen pikkuhippiäinen viereeen, jota voisi sanoa mieheksi.
Tehdään typeriä päätöksiä ilman että niitä tarvitaan. Viimeisimmässä hotellissa respan eukko halusi järkätä minut kulkemaan jalkaisin pimeässä yössä pienen matkan torille, vaikka pyysin häntä tilaamaan taksin. Ei ymmärtänyt miksi sen halusin eikä minulla ole tarvetta selittää sitä hänelle. Ei hänellä ole tietoa terveydentilastani. Lopulta kun kysyin että tuleeko se taksi vai ei, sai toimittua.

Huone siivotaan vain joka kolmas päivä ja silloinkin viimein niin, että laitoin jo täydet roskakorit huoneen ulkopuolelle merkiksi, että voisiko mitenkään ... siivoojat hoitavat myös omistajapariskunnan lapsia nimittäin ,,,

Lähtölennolle respan eukko järjesti minut 3,5 tuntia ennen koneen lähtöä, kun hänen kysyessään kerroin koneen lähtöajan ja sanoin vielä että tulen sitten alas pyytämään taksin tilausta kun olen lähdössä. 2 tuntia olisi riittänyt, pieni kenttä 8 kilsan päässä. Ei kun respan eukko tulee koputtamaan 3,5 tuntia ennen koneen lähtöaikaa että nyt on taksi odottamassa.

Syynä ilmeisesti se, että oli taas tulossa kiinalaisia yhdenyönyöpyjiä lauma, joten kiirettä piti. Äkkiä tuo tuosta ulos ... eikä varmaan hotellivieras ole edes tajunnut että kentällä pitää olla tuntikausia aiemmin. Minulta sen verran kyseli, että miksi latvialaisia ei enää näy. No mistä minä tiedän! Sanoin etten tiedä ja että Suomella ja Latvialla on vain vähän yhteistä. Sanoin myös että muistaakseni AirBalticilla oli jossain vaiheessa rahoitusongelmia.

Se on erittäin ärsyttävää, että ihmisestä otetaan tarpeetonta vastuuta. En ole muutenkaan mikään hiirulainen, pärjään edelleen itse ja olen täysivaltainen ihminen. Eli - tästä lähtien näyttää siltä, että on pakko ottaa matkatoimiston matka. Ei enää erillisiä lentoja ja hotellivarauksia, ettei joudu holhottavaksi.

Yksin matkustaminen on aika harvinaista, kun kyseessä on viikon - parin loma. Olin lähdössä mutama vuosi sitten olosuhteiden pakosta pitkästä aikaa yksin ja mieli kipeänä seurasin kentällä, onko toisilla sama tilanne. Koko koneellisesta huomaisin vain 3 - 4 yksin matkustavaa. En varmasti ihan kaikkia pongannut, mutta silti. Yhtenä syksynä Santorinissa illalla menin rantaravintolaan ja seurasin ihmisvirtaa siinä samalla. Sadasta ihmisestä kuusi oli yksin. Kyllä me ollaan melko kummajaisia, mutta mitä siitä. Ei tosiaankaan tarvitse tehdä kompromisseja ja voi muuttaa lennossa suunnitelmia, jos siltä tuntuu. Toki nytkin tammikuussa lähtisin Kanarialle mielelläni jonkun kanssa, mutta ei ole ketään, jota kysyisin mukaan. Nautinpa siis yksin olon parhaista puolista odotellessani aikaa, jolloin taas matkustan jonkun ihanan ihmisen kanssa.