Olen todella kyllästynyt tähän. Tuntuu että ympärillä koko ajan joku ilmoittaa olevansa raskaana ja vain minä en ole.
En halua nähdä ystäväni juuri synnyttämää lasta koska itsestäni tuntuu pahalta. Olenko itsekäs? Varmasti olen valmis näkemään vauvan kunhan se on vähän kasvanut ja kaikki se alkuihastus/hössötys on mennyt ohi mutta en vielä.
Me olemme yrittäneet lasta heinäkuun alusta, tuloksetta.
Pelkään että sairastan jotakin sellaista tautia, etten voi ikinä saada lapsia.
Laparoskopiaan menen näillä näkymin tammikuun lopussa koska lääkärini on sitä mieltä, että kannattaa vielä odottaa muutama kuukausi.
Tiedän, että yritysaikamme on lyhyt, mutta mieli on malttamaton.
Tunnen itseni huonoksi ja vajaaksi... miksi kaikilla muilla tärppää heti mutta minulla ei merkkiäkään. JOskus toivon, että tulisin raskaaksi ja saisin vaikka keskenmenon. tietäisin, että elimistössäni tapahtuu edes jotakin..
Vatsaan koskee kaksi viikkoa neljästä ja kuukautiset ovat säännölliset mutta ennen kuukautisia on ollut pari päivää tiputtelua.
Menkkojen pitäisi alkaa viikon päästä ja nyt tuo tiputtelu alkoi jo tänään.
Olen todella väsynyt ja pettynyt.
Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi senkin takia, etten nyt vain halua satuttaa itseäni menemällä katsomaan sitä vauvaa. Onko minulla oikeus ajatella omaa hyvinvointiani?
Kertokaa minulle taustoja teidän yrityksistänne ja lopputuloksista. Keskeneräisisistä tai valmiista.. ihan mistä vain.
En halua nähdä ystäväni juuri synnyttämää lasta koska itsestäni tuntuu pahalta. Olenko itsekäs? Varmasti olen valmis näkemään vauvan kunhan se on vähän kasvanut ja kaikki se alkuihastus/hössötys on mennyt ohi mutta en vielä.
Me olemme yrittäneet lasta heinäkuun alusta, tuloksetta.
Pelkään että sairastan jotakin sellaista tautia, etten voi ikinä saada lapsia.
Laparoskopiaan menen näillä näkymin tammikuun lopussa koska lääkärini on sitä mieltä, että kannattaa vielä odottaa muutama kuukausi.
Tiedän, että yritysaikamme on lyhyt, mutta mieli on malttamaton.
Tunnen itseni huonoksi ja vajaaksi... miksi kaikilla muilla tärppää heti mutta minulla ei merkkiäkään. JOskus toivon, että tulisin raskaaksi ja saisin vaikka keskenmenon. tietäisin, että elimistössäni tapahtuu edes jotakin..
Vatsaan koskee kaksi viikkoa neljästä ja kuukautiset ovat säännölliset mutta ennen kuukautisia on ollut pari päivää tiputtelua.
Menkkojen pitäisi alkaa viikon päästä ja nyt tuo tiputtelu alkoi jo tänään.
Olen todella väsynyt ja pettynyt.
Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi senkin takia, etten nyt vain halua satuttaa itseäni menemällä katsomaan sitä vauvaa. Onko minulla oikeus ajatella omaa hyvinvointiani?
Kertokaa minulle taustoja teidän yrityksistänne ja lopputuloksista. Keskeneräisisistä tai valmiista.. ihan mistä vain.
Vastaukset 8
Vanhimmat
joo eli meillä lapsettomuutta takana nyt n.vuosi. itse kävin kesällä tutkituttaan itseni ja kaikki ok. kierto on tosin epäsäännöllinen, mut ei lääkärit olleet huolissaan siitä.
menkkojen pitäs alkaa nyt hetkenä minä hyvänsä.. on siis jo 34pv viime kk:sta. ja nyt tänään nippaili oikeelle puolelle eli sieltähän NE TAAS EI TOIVOTUSTI ALKAA!! raskaustestin ostin tänään, tuolla se kaapissa odottaa, kun en viitsi vielä tehdä sitä, kun menkat kuiteski alkaa heti kun olen tehnyt sen!
Tämä tosiaan on turhauttavaa ja masentavaa! oikeestaan tää on eka kk kun en jaksa "murehtia" enää nii paljoa..ehkä olen jo luovuttanut tai jotain..=(
ens kuussa pitäs tavata taas neuvolassa ja sit vissiin mennä antaan speku näyte tai alottaa mulle hormoonihoito.
ja totta, ympärillä ei ole muita kun lapsillisia ja raskaana olevia ihmisiä...se sattuu , mutta osaan iloita muiden puolesta. eihän meidän lapsettomuus ole heidän vikansa! ja työskentelen lapsien/vauvojen kanssa joka pv niin ympärilläni on KOKO AJAN muitutuksia omasta tilastani.
Mutta nyt ympärilläni on tapahtunut myös niin paljon hyvin pahoja asioita kuten rakkaan ihmisen sairastuminen pahanlaatuseen syöpään..sitä jos mitä on KAMALAA seurata!! eli tuntu tämä oma lapsettomuus hyvin pieneltä siihen nähden mitä kipuja ja toimenpiteitä tuttuni kokee ja tulee kokemaan..
realiteetti kasvoi sisässäni.
odotan huomen aamuun menkkoja ja jos ei ala niin teen testin..vaikka tuntuu turhalta kun tiedän että se on nega! ei ole mtn raskausoireitakaan..
-kohtalotoveri
Meillä yritystä takana kohta 2 vuotta, eikä toivottua tulosta! Itse olen käynyt tutkimuksissa, eikä mitään vikaa löydy, myös mieheni spermanäyte normaali, minkäänlaista hormonihoitoa lääkärit eivät ole edes ehdottaneet minulle!
Tiedän tasan miltä sinusta tuntuu, yhdyn täysin sanoihisi ja tuntemuksiisi. Lisäksi minua suorastaan etoo se, että moni alkoholisi ja narkomaani tulee raskaaksi ongelmitta ja tahtomattaan, ja kun lapsi syntyy, ei kauaa ole äidillä, koska huostaanotto on edessä! Miksi nuo epäkelvot "äidit" onnistuvat, mutta ne jotka lasta oikeasti haluaa ja tahtoo hoivata ja rakastaa nyyttiään enemmän kuin mitään muuta, eivät lasta yrityksistä huolimatta saa?!?
Olen aivan varma, että minussa on jotain vialla ja syytän lapsettomuudesta itseäni. Joka kuukausi joutuu pettymään, kun toive lapsesta valuu verenä alas. Tuntuu pahalta sanoa, mutta myös minä haluaisin kokea edes keskemenon, että tiedän että pystyn edes hedelmöittymään, mutta, ei ,ei kerrassaan mitään merkkiä, että pystyisin lapsen saamaan. Alan olemaan epätoivon partaalla ja itku herkässä. Menkkojen pitäisi lauantaina alkaa, vielä ei menkoista muuta merkkiä, kuin tuo tuttu nipistely oikealla puolella alavatsassa..eli lauantaina taas itketään ja rankasti!
Mitä tässä tilanteessa pystyy tekemään, lääkäreistä tuskin on apua, kun ei mitään muka vialla ole! Vaikka tiedän että on!!!
Tsemppiä teille yritykseen, toivottavasti onnistutte!
ymmärrän hyvin tuntemuksesi siitä että on hankalaa mennä katsomaan muiden pienokaisia. Tunnen itse samoin, joka on joskin ikävää.. Yritystä takana reilu vuosi ja yksi keskenmenokin koettu. Ensin olin "hyvilläni" keskenemenosta eli en ole ihan toivoton tapaus. Mutta mitä enemmän aikaa menee niin sitä ikävämmältä sekin tuntuu eli miksi senkin piti tapahtua..
Tiedän miltä sinusta tuntuu. Toivon itsekin, että saisin oman nyytin, mutta se ei ole niin yksinkertaista. Minulla on PCO, joka todennäköisesti vaikeuttaa jonkin verran oman lapsen saamista. Kuukautiskiertonikin on aika sekaisin. Uskon kuitenkin, että joskus vielä tärppää. Jos ei luonnollisesti, niin sitten hoidoilla.
Sinun tilanteessa on ainakin positiivista, että kiertosi on säännöllinen. Kyllä se siitä!!
Tavallaan mukava kuulla että löytyy kohtalotovereita vaikkakaan en ole iloinen siitä, että toiset ei saa lapsia.. ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.
Kuten sanoin, varmasti pystyn iloitsemaan ystäväni vauvasta, ja olen onnellinen heidän puolestaan. Ja tiedän myös sen, että maailmassa on niin paljon isompiakin ongelmia ja elämässä sattuu ja tapahtuu.
Mutta oma suru tuntuu usein vaan isoimmalta, eikä kukaan ole oikeastaan kelvollinen sanomaan että eihän toi mitään, koska joskus lyhytaikaisen poikaystävän menettäminen on ollut hänelle maailman suurin suru.. Ymmärrättekö mitä tarkoitan..?
Millä teitä on tutkittu?
Itse kävin ultrassa reilu viikko sitten ja siinä ei näkynyt mitään. Lararoskopialla sitten katotaan että onko putket auki tai endoa tms.
Ja oikeastaan kuukautisten loppumisen jälkeen olo on ok, seuraaviin kuukautisiin.
Mutta kuukautisten alkaessa tuntuu välillä siltä, että koko elämä menettää merkityksensä.. Tuo pahin fiilis ei kuitenkaan kestä kauan.
Tiedän, että 7 kuukautta ei ole pitkä aika. Ja tiedän, että täysin terveet parit ovat saaneet vauvan alulle vasta esim. vuosien yrityksen jälkeen mutta entä jos...
Tiedän myös sen, että lapsettomuushoidot ovat äärettömän tehokkaita ja että adoptio ei kohdallamme ole todellakaan poissuljettu vaihtoehto..
Mutta emme ole vielä edes naimisissa ja adoptioon ryhdyttäessä täytyy olla 5 vuoden avioliitto takana.
Enkä tiedä onko minulla voimaa lapsettomuushoitoihin tai muuhun sellaiseen kun tämäkin tuntuu jo niin lohduttomalta..
Mutta, tiedän myös sen, että tämä kaikkein huonoin olo helpottaa taas kun kuukautiset loppuu.
Kiitos teille älyttömästi että viitsitte vastata!!
Ja kirjoitelkaa vaan lisää jos tupsahtaa ajatuksia mieleen:)
samanlaisia tuntemuksia on myös täällä... olen kuitenkin yrittänyt olla iloinen niiden puolesta jotka ovat raskaana kuten eräs kaverini on nyt 5kk raskaana ja he yrittivät vauvaa yli vuoden!
Itse olen lopettanut pillerit 2 vuotta sitten ja nyt noin 1,5 vuotta ollaan "yritetty" mutta ei vauvaa ei kuulu ei, todella masentavaa.. varsinkin kun kuukautiset alkaa ja mä oon kuin maani myynnyt =( tarkempia tutkimuksia ei ole tehty kun lääkäri sanoi että pitää yrittää vielä "tiukemmin"...sekin ärsytti todella paljon!! mutta onneksi nykyään lapsettomuuteen on todella hyvät hoidot olemassa!!!!
mä ajattelin seuraavaksi ostaa ovulaatio tikut, niillä saa tietää milloin on ovis ja myös sen että onko sitä ollenkaan!! suosittelen alkuperäinen myös noita ovulaatiotikkuja!!
Meillä on menossa nyt kuudes kierto pillereiden jälkeen ja tulosta ei ole tullut. Viime kierrossa käytin ovulaatiotesti-tikkuja ja sainkin positiivisen tuloksen. No, pettymys oli melkoinen kun menkat taas alkoi. Tässä kierrossa ajattelin vielä tikuttaa ja sitten saa olla. Kaksi lasta minulla jo onkin, jotka on saaneet alkunsa helposti heti. Tämä kolmas nyt vaan on vaikea. Ovulaatio mulla selvästi on, koska tikku sen näytti, mutta ei vaan onnistunut vaikka puuhasteltiin ennen plussaa, samana päivänä ja sen jälkeisinä päivinä.Onnea kaikille yritykseen!
Mä oon kanssa tikutellut muutama kuukausi sitten mutta en tuolloin saanut sitä vahvempaa viivaa. Gynen mukaan kuitenkin munarakkuloita kehittyy, asia erikseen pääseekö ne johtimista mihinkään.
Nyt on tosiaan taas pari päivää tiputellut tosi vähän ja menkkojen pitäisi alkaa vasta ensi viikon to.
Nää oireet on ollut muutaman kuukauden ja hurjat kuukautiskivut noin vuoden verran. Tuo kipuilu vaikuttaa vielä aika normaalilta, koska en ole kipeänä kuin yhden tai korkeintaan 2 päivää menkkojen aikana.
Nyt koskee kummallisesti mahaa tohon ylös, ei siis munasarjojen kohdalle tai mihinkään alavatsaan vaan tohon viitisen senttiä navan yläpuolelle keskelle.
No, kuten totesinkin aiemmin; on helpottavaa kuulla että meitä on useampikin täällä, ettei ole ihan yksin asian kanssa vaikka tietenkään en toivo kenellekään lapsettomuutta!!'
Ehkä me plussaillaan hyvinkin pian, kuka tietää:)