Sanotaan, että suomalainen futis on valovuoden päässä maailman kärjestä. Jos kuka näki Juventuksen ja Real Madridin championsliigan pelin, ei voisi kuvitella montakaan pelaajaa meiltä, joka olisi pysynyt mukana siinä taito- ja tempotasossa, jota nähtiin ottelun läpi.
Seurat tekevät Suomessa arvokasta työtä futisjunnujen kanssa, se on myönnettävä avoimesti. Mutta se vaan ei riitä. Tarvitaan uskomaton määrä omaa harjoittelua sen päälle.
Niklas Moisander ja Jari Litmanen ovat molemmat tehneet paljon ja taas paljon omalla ajalla kehittyäkseen eräiksi maailman kärkeen kuuluvista futaajista.
Nyt tulee se haha! Nuorella täytyy olla oma halu kehittää omia taitojaan aina paremmiksi ja paremmiksi. Mutta tämä ei onnistu ilman sitä toista ha-sanaa eli hauska. Se pitää aidosti tuntua hauskalta. Pallon kanssa ja kavereiden kanssa pitää viihtyä niin paljon, että ei malta odottaa koska seuraavan kerran taas pääsee futailemaan. Niklas Moisander on asettanut jalkapalloilijan tärkeimmäksi ominaisuudeksi taito. Ja sitä Moisander hankki veljensä kanssa aina koulun jälkeen yhdessä pallon kanssa päivästä toiseen ja vuodesta toiseen ja siksi, että se oli molemmista hauskaa ja mieluista. Ja tuloksia tuli, sehän on nähty.
Toisin kuin Litmasen ja Moisanderin nuoruusaikana, nyt on nuoren futisharrastuksen tukena ja kannustimena useita sivustoja netissä. Yhdessä uusimmista bolla.fi etsitään nyt parasta volley-potkua. Siinä voi puhelimella kuvaamalla ja lähettämällä osallistua kilpailuun, jossa taitavin potku palkitaan ja samalla näkee, miten toiset nuoret tekevät saman. Mutta aina on hyvä kuitenkin muistaa, että omaa suoritusta on verrattava omaan suoritukseen kun siinä välissä on harjoitteita ja taas harjoitteita, koska vain omalla työllä tuloksia on odotettavissa. Ja sehän se loppujen lopuksi on kaikkein palkitsevinta, niinkuin se on ollut superpalkitsevaa molemmilla, sekä Litmasella että Moisanderilla.
Seurat tekevät Suomessa arvokasta työtä futisjunnujen kanssa, se on myönnettävä avoimesti. Mutta se vaan ei riitä. Tarvitaan uskomaton määrä omaa harjoittelua sen päälle.
Niklas Moisander ja Jari Litmanen ovat molemmat tehneet paljon ja taas paljon omalla ajalla kehittyäkseen eräiksi maailman kärkeen kuuluvista futaajista.
Nyt tulee se haha! Nuorella täytyy olla oma halu kehittää omia taitojaan aina paremmiksi ja paremmiksi. Mutta tämä ei onnistu ilman sitä toista ha-sanaa eli hauska. Se pitää aidosti tuntua hauskalta. Pallon kanssa ja kavereiden kanssa pitää viihtyä niin paljon, että ei malta odottaa koska seuraavan kerran taas pääsee futailemaan. Niklas Moisander on asettanut jalkapalloilijan tärkeimmäksi ominaisuudeksi taito. Ja sitä Moisander hankki veljensä kanssa aina koulun jälkeen yhdessä pallon kanssa päivästä toiseen ja vuodesta toiseen ja siksi, että se oli molemmista hauskaa ja mieluista. Ja tuloksia tuli, sehän on nähty.
Toisin kuin Litmasen ja Moisanderin nuoruusaikana, nyt on nuoren futisharrastuksen tukena ja kannustimena useita sivustoja netissä. Yhdessä uusimmista bolla.fi etsitään nyt parasta volley-potkua. Siinä voi puhelimella kuvaamalla ja lähettämällä osallistua kilpailuun, jossa taitavin potku palkitaan ja samalla näkee, miten toiset nuoret tekevät saman. Mutta aina on hyvä kuitenkin muistaa, että omaa suoritusta on verrattava omaan suoritukseen kun siinä välissä on harjoitteita ja taas harjoitteita, koska vain omalla työllä tuloksia on odotettavissa. Ja sehän se loppujen lopuksi on kaikkein palkitsevinta, niinkuin se on ollut superpalkitsevaa molemmilla, sekä Litmasella että Moisanderilla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ketä tämä oikeasti kiinnostaa kun jo aletaan Huom! liian aikaisin vaatimaan täysipainoista harjoittelua? Tammikuussa sydäntalvella lapsia viedään väsyneenä
harkkoihin, sitten monet eivät kuitenkaan kaikki seurat lomailevat parhaana harjoitteluaikana kun aurinko paistaa liikaa mussukoille. Haha
Suomessa toki vaikuttaa sää ikävästi tuohon nurmipinnalla juoksemisen mielekkyytteen... ja sitten tietysti vahva lätkäkulttuuri syö pienestä maasta lahjakkuudet (joita ei montaa ole, ehkä yksi / 50.000 asukasta kohden... isoilla mailla aina etu tässä suhteessa).
Mutta toki tärkein on tuo, että treenaa vapaa-ajallaan ja nauttii siitä, ei se 5 kertaa viikossa harkoissa käyminen auta, vaan se joka ilta potkiminen jossain takapihalla tai kentällä niin se on se joka ratkaisee. Lahjakkuus ja käytetyt tunnit koska siitä nauttii.
Itse en nappulana fudista pelannut kun kavereiden kanssa - koulussa ja jengeissä oli liian totinen meininki, siinä oli pelaamisen ilo kaukana kun voitto oli heti ainoa tavoite eikä peli-ilo. Suomen tosikkomaisuus on haitta myös tällä osastolla.
Tuo tosikkomaisuus on kyllä havaittu futiskentän laidalla ja jos sitä esim. vertaa
talvilajeihin niin meno on letkeämpää kuin jaliksessa.
Kiinnostavaa tässä on, että olemme esimerkiksi lumilautailussa maailman huippuja ja salibandyssäkin olemme päässeet pitkälle. Molempien lajien menestys on, ainakin näin penkkiurheilijan silmin, perustunut pohjimmiltaan uteliaisuuteen, ilon kautta tekemiseen ja tuhansiin, tuhansiin ilmaveiveihin. Lumilautailussa myös videot, sosiaalinen media ja aito näyttämisen halu, kisailu on kannustanut harjoittelemaan aina vain enemmän ja enemmän. Voisiko lumilautailusta kopioida jotain futikseen?
Lumilautailua harrastaakin muutama hullu, lieneekö kukaan Afrikassa kuullutkaan salibandystä mutta palloa potkii noin miljardi ihmistä. Mikähän siinä on että "tosikkomainen" harjoittelu ja harrastaminen on ok kaikessa muussa paitsi jalkapallossa ja jääkiekossa jo junnuiässä. Kukaan ei vingu sen pikkupojan puolesta joka itkua vääntäen tuhertaa viulun kanssa illasta toiseen kun vanhemmat haluavat pojan jokupäivä soittavan RSO:ssa eikä kukaan korvaansa lotkauta sen tytön perään joka hampaat kirskuen vetää telineellä vaikka tippuu perseelleen joka kerta tai mitenkäs se pikku-Iina joka on neljävuotiaasta vetänyt piruettia balleriinana neljä kertaa viikossa.
Voiskohan se ehkä olla että osa muksuista ihan oikeasti haluaa pärjätä jalkapallossa ja ovat ihan oikeasti halukkaita treenaamaan? Ei kaikki vanhemmat ole sekopäitä.
Suomalainen futis, potkupalloa se on. Miks Suomessa sitä yleensä pelataan? Pitkäveteistä, aikuiset miehet juoksee nahkapallon peräs. Hohoijaa.
Tosiasia vaan on se että Suomen pelaajat ovat henk.koht.taidoissa hirveän huonoja! pallon käsittely aivan onnetonta,syötöt menevät minne sattuu!Liikkuvuus huonoa eikä haeta vapaita paikkoja.pelisilmättömiä melkein kaikki.Kun vielä valmennus ja "joulukuusi"pelitapa ovat molemmat huonoja niin ei muuta voi odottaakaan!
Ei lisättävää.
Suomifutis teki taas alajat.... Mixu on lahjaton pässi. Se ei tajua joukkueen dynamiikasta yhtään mitään. Mitä moisaner tekee vielä joukkueessa? Mixu ei tajua/välitä, että moisander on juuri hidasälyinen ja juuri se tekijä, joka tekee koko joukkueesta henkisesti ja fyysisesti nollan, epäluovan tollolauman. moisanderin näennäinen itsevarmuus kumpuaa tyhmyydestä. Nyt tarvitaan uutta porukkaa joukkueeseen ja nopeasti ja kokonaan uudella tavalla valmennettua. Räjähtävää nopeutta, tekniikkaa, luovuutta, ei ideatonta näennäisnokkavaa lompsottelua pallon kanssa.
Naurettava väite että muut lajit veisivät lahjakkuudet jalkapallolta. Jos on lahjakas urheilija niin miksi pitäisi valita potkupallo kun nämä "kaikki pelaa" -systeemit viimeistään pilaa lahjakkuudet. Juniorityössä ei keskitytä oleelliseen eli henkilökohtaisen tekniikan ja fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen vaan aletaan opetttamaan nuorille erilaisia taktisia kuvioita.
Ja miksi lahjakkaan urheilija pitäisi ylipänsä valita potkupallo jos muut lajit kiinnostaa enemmän?
jääkiekko ja jalkapallo on pilannut monen monta lahjakasta ja potentiaalista urheilijaa dropout-syteemillään.
Veikkausliigaseurat samoille paikkakunnille Sm-liigaseurojen kanssa ja nimet samoiksi.
Yleisö ka. 4000-5000
Ja näin.
Kyllä Rops nostaa Suomen jalkapallossa maailman huipulle!!. Se on varmaa!.
kun seuraa nuorten pelejäkin niin ei tarvitse ihmetellä miksi suomalainen potkupallo on siinä jamassa missä se on. kaikki energia menee huutamiseen ja kiljumiseen. kolme tuntia pompotellaan palloa ja kierretään kartioita. itse pelaamiseen käytetään muutama minuutti. enemmän peliaikaa saavat ne kenen vanhemmat ovat rikkaimpia.
Laiskojen urheilijoiden työyhteisö taitaa koskea kaikkia seuroja. On näkyvysissä jo junnuissa tämä laiskuus. Tässä eräs mielipide viime vuodelta.
http://www.urheilulehti.fi/jalkapallo/nailla-arvoilla-voitettiin-veikkausliigan-historiallinen-mestaruus-laiskan-tyoyhteison-la