Mitä hyviä juttuja näette mäyräkoirassa te joilla sellainen on( kaniini, kääpiö tai tavallinen)? Mitä otuksessa on vähemmän hyvää? Mäyräkoiran omistajat näkyvät olevan erittäin rotu-uskollisia, kerran mäyris, aina mäyris. Miksi näin?
Miksi mäyräkoira?
Pepe
4477
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kysyit miksi mäyräkoira. Meille otettiin nelisen kuukautta sitten 7 vuotias mäyris, joka oli terve ja olis lopetettu pitivaikeuksien takia. Se oli meille tuntematon rotu.
Hyvät puolet: erittäin seurallinen, ystävällinen, huumorintajuinen ja leikkisä, viisas ja oppivainen, oikea sylikoira, tykkää nukkua peiton alla lämpimässä.
Huonot puolet: erittäin kovapäinen, kun on sillä päällä, ei varmasti tee mitään käskystä, varmasti joillekin liiankin seurallinen, koska seurailee koko ajan, ei viihdy yksin huoneessa kauaa. Erittäin kova haukkumisääni. Jos haukkuu paljon, häiritsee kerrostalossa, koska todella kuuluu.
Ihana koira, joka on kotiutunut hyvin. Välillä kuitenkin väsymme siihen, että se muistuttaa olemassaolostaan koko ajan, et voi unohtaa hetkeksikään, että sinulla on koira. Kaipaa seuraa tosi paljon. Ei viihdy hyvin kotona yksin.
Tässä minun kokemukset mäyriksestä. Tykkään kovasti, mutta en ottaisi uutta mäyräkoiraa. Minulle liian tuppautuva ja jatkuvasti seuraa hakeva.
Toivottavasti tää valaisi vähän. Yksilöitähän mäyriksetkin ovat, mutta nää kuuluvat olevan yleispiirteitä.
Terveisin Matilda
Juu tohon juttuun ei voi lisätä enää oikeastaan mitään!
Äitilläni on vähän päälle kaksi vuotias pitkäkarvainen mäyräkoirauros.Se on niin sylikoira ja seurallinen että se ei voi olla hetkeäkään ilman äitiä,menee paniikkiin jos joutuu jäämään hetkeksi autoon,ei anna äidin kunnolla nukkua vaan änkee ihan poskeen kiinni ja tuhisee tyytyväisenä korvaan...eli ei mitään yksityiselämää...
Mä rakastan sitä rotua tämän koiran ansiosta,mun mielestä siinä ei ole mitään vikaa..ainut tietenkin jos ei tykkää liian seurallisesta eläimestä..
Mäyrikset eroavat suuresti toisistaan karvalaadusta riippuen. Karkeakarvainen on vahvaluonteisin, ja pitkäkarvainen on kaikkein pehmein. Mun karkkari ei ollut liian tuppautuva ja seuran hakuinen (karkeakarvainen). Se oli varsin itsenäinen ja vahvan persoonallinen, fiksu ja omaperäinen yksilö. Mäyriksessä parasta on se että ne ajattelee omilla aivoillaan (huumorintaju!!) ja toimii sen mukaan. Eli ei ole komenneltavissa.
Sepä onkin myös ongelma jos omistaja ei ymmärrä kuinka fiksu koira on, niin johen ne vetävät höplästä omistajaansa. Mäyris on pienikokoinen, mutta sillä on ison koiran luone - ja tarkoittaa sitä, että sillä on oltava määrätietoiset rajat ja säännöt. Eli kasvattaa pitää. Liian lepsulla omistajalla kehittyy näitä hirveitä pikku petoja joita joskus näkee. Ei uskalla koskea kun puree ja kovaa! Tekarit on nimittäin isot, kuten luonnekin. Hyvä tapainen mäyris on mitä rakastettavin ja uskollisin ystävä!
Mäyrikset on ihania!! itelläni on karkk.mäyris