Onnellisuus

Tuli muuten just hyvään kohtaan tuo Areena-linkkisi. Onnea on sitäkin että näkee ja arvostaa mitä kaikkea omassa elämässä on. Kaikki eivät näe, ottavat vaikka tuon näkemisen tai kuulemisenkin itsestäänselvyytenä.

Tuosta rakkaudesta. Olet kuitenkin valinnut olla onnellinen vaikkei sulla just nyt olekaan kumppania? Voisko niin ajatella? Koska voisithän sä heittäytyä yksinäiseksi surkimukseksikin.

hmp.f kirjoitti:

Tuli muuten just hyvään kohtaan tuo Areena-linkkisi. Onnea on sitäkin että näkee ja arvostaa mitä kaikkea omassa elämässä on. Kaikki eivät näe, ottavat vaikka tuon näkemisen tai kuulemisenkin itsestäänselvyytenä.

Tuosta rakkaudesta. Olet kuitenkin valinnut olla onnellinen vaikkei sulla just nyt olekaan kumppania? Voisko niin ajatella? Koska voisithän sä heittäytyä yksinäiseksi surkimukseksikin.

Lue lisää

Voisin heittäytyä yksinäisyyttäni marisevaksi. Ja varmaan heittäytyisinkin, jos olisin vain kotona odottanut prinssin saapumista.
Hyvä oloni nyt on työvoitto. Olen tyytyväinen ahkeruuteeni, että laitoin itseni peliin:, tutustuin ihmisiin. Miehiin tutustuin siinä mielessä, että olisiko meillä mahiksia parisuhteeseen.
Tiedän, mitä on tarjolla minulle. Tunnen paremmin itseni ja millaisen ihmisen kanssa voisin olla lähisuhteessa. Tiedän senkin, että useat eivät tahdo vakiintua. Myös sen, että useat kurkottavat kuuseen. Jos jokainen haluaa omaa tasoaan paljon paremman, niin kukaan ei saa ketään.
Häpeän tunnustaa, että vielä tässä iässä aikalailla kohtaloon uskoin aloittaessani tutustumisretkeni. Ett kohtalo tuo Sen Oikean eteeni. Sellainen tunne tuli monta kertaa jonkun kohdalla alussa, että nyt kohtalo toi Sen Oikean. Pilvissä leijuin. Sitten tuli itku ja pettymys.
Sen viisastuin, että nyt olen sitä mieltä, että katson aivan avoimin silmin ja realistisesti mahdollisuuksia onnistuneeseen parisuhteeseen.

enmilläänkeksi kirjoitti:

Voisin heittäytyä yksinäisyyttäni marisevaksi. Ja varmaan heittäytyisinkin, jos olisin vain kotona odottanut prinssin saapumista.
Hyvä oloni nyt on työvoitto. Olen tyytyväinen ahkeruuteeni, että laitoin itseni peliin:, tutustuin ihmisiin. Miehiin tutustuin siinä mielessä, että olisiko meillä mahiksia parisuhteeseen.
Tiedän, mitä on tarjolla minulle. Tunnen paremmin itseni ja millaisen ihmisen kanssa voisin olla lähisuhteessa. Tiedän senkin, että useat eivät tahdo vakiintua. Myös sen, että useat kurkottavat kuuseen. Jos jokainen haluaa omaa tasoaan paljon paremman, niin kukaan ei saa ketään.
Häpeän tunnustaa, että vielä tässä iässä aikalailla kohtaloon uskoin aloittaessani tutustumisretkeni. Ett kohtalo tuo Sen Oikean eteeni. Sellainen tunne tuli monta kertaa jonkun kohdalla alussa, että nyt kohtalo toi Sen Oikean. Pilvissä leijuin. Sitten tuli itku ja pettymys.
Sen viisastuin, että nyt olen sitä mieltä, että katson aivan avoimin silmin ja realistisesti mahdollisuuksia onnistuneeseen parisuhteeseen.

Lue lisää

Niin just, sä voisit keskittyä siihen kaikkeen mitä on vielä tavoittamatta :) Koska ihmisen perusluonteeseen sekin kuitenkin kuuluu, niin kuin Siilimuori toi esille Augustinuksen myötä.
Se on myös rankkaa jatkuvasti pettyä. Jossain vaiheessa sillekin pitää kääntää selkänsä ja vaan jatkaa. Löytää tasapainonsa ja onnensa. Mulle onni on paljon kiinni siitä mielenrauhastakin, sekin kun on ollut hukassa niin monta kertaa :)

hyvin kommentoit...!

Kato kato, on näitä joku muukin ajatellut ;))
Edward G. B-L selvästi liittää onnen rakkauteen. Augustinuksen mukaan on inhimillistä tavoitella onnellisuutta, hän ei niinkään sanonut mitä se on? Jeremyn kanssa ollaan vissiin samalla aaltopituudella.

Miksei vois mitata. Kun pojalla oli jatkuvat päänsäryt, sekin mitattiin. Subjektiivisesti mutta kuitenkin. Hänen piti pisteyttää kivun voimakkuutta yhdestä kymppiin ja pitää joka päivä kirjaa tästä.
Jos arvioisi skaalalla 1-10 miten onnellinen olet tänään, mikä se olisi? Koputa puuta jos se on enemmän kuin 5 :))

Sä lähdet siis tavoittelemaan onnea? Vai sekoitatko nyt onnellisuuden ja onnistumisen? Vai ovatko ne sulle sama asia?
Mun ajatus siitä että onnellisuus on valinta, lähti siitä että minusta voi olla onnellinen joka hetki jos niin tahtoo. Mutta jos ei ole, niin sille tarttis tehdä jotain. Just niin kuin sanoit, jos rutiinit stressaavat ja tekevät onnettomaksi, pitää miettiä miten niitä eliminoi. Jos ei voi poistaa stressitekijöitä, pitää valita miten niihin suhtautuu.

hmp.f kirjoitti:

Sä lähdet siis tavoittelemaan onnea? Vai sekoitatko nyt onnellisuuden ja onnistumisen? Vai ovatko ne sulle sama asia?
Mun ajatus siitä että onnellisuus on valinta, lähti siitä että minusta voi olla onnellinen joka hetki jos niin tahtoo. Mutta jos ei ole, niin sille tarttis tehdä jotain. Just niin kuin sanoit, jos rutiinit stressaavat ja tekevät onnettomaksi, pitää miettiä miten niitä eliminoi. Jos ei voi poistaa stressitekijöitä, pitää valita miten niihin suhtautuu.

Lue lisää

Onnea ei voi tavoitella. Se joko on tai sitä ei ole.

Onnistuminen antaa onnen tunteen. Esim. saven käsittelyn opetteleminen, sen muokkaus kauniiksi esineeksi, antaa onnistumisen ilon, onnistuminen tekee onnelliseksi.

Päivä oli upea. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuulikin heikkeni iltaa kohti.

Korppis1 kirjoitti:

Onnea ei voi tavoitella. Se joko on tai sitä ei ole.

Onnistuminen antaa onnen tunteen. Esim. saven käsittelyn opetteleminen, sen muokkaus kauniiksi esineeksi, antaa onnistumisen ilon, onnistuminen tekee onnelliseksi.

Päivä oli upea. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, tuulikin heikkeni iltaa kohti.

Lue lisää

Noin mäkin ajattelin eilen kun sulta kyselin lähditkö onnea tavoittelemaan. Mutta sitten taas toisaalta... voihan sitä tavoitella, ja pitääkin. Esim. tänään pitää pyrkiä tekemään sapuskaa joka hivelee makunystyröitä :)) Vai menikö taas hiustenhalkomiseksi, tais mennä.
Nyky-ihminen tekee minusta ihan liian vähän käsillään. Se on totta että se tuo syvää tyytyväisyyttä ja iloa. Ylpeyttä itsestään, ja varmuutta. Kehittää ihmistä kohti jotain positiivista. Me odotetaan ihan liikaa että joku tulee ja viihdyttää meitä, telkkari tai rakkaus tai kissanpentu. No tuo viimeinen on erittäin hyvä vaihtoehto.

Ei muuten niin voikaan... oot oikeassa. Mutta ne pimeätkin hetket voi auttaa taas näkemään kun asiat ovat hyvin. Voisko siis olla niin että ne ei-onnelliset hetket tarvitaan olemaan onnellinen?

hmp.f kirjoitti:

Ei muuten niin voikaan... oot oikeassa. Mutta ne pimeätkin hetket voi auttaa taas näkemään kun asiat ovat hyvin. Voisko siis olla niin että ne ei-onnelliset hetket tarvitaan olemaan onnellinen?

Lue lisää

Niin, sitä osaa arvostaa onneaan kun on huonot ajat takana.

Minä ajattelen niin, että onni löytyy arjen pienistä asioista ja se asia ei ole aina joka päivä sama. Tietenkin on se ns. Perusarkionnellisuus, mutta ne ylimääräiset onnenpipanat pitää erikseen löytää. Ja siinä tarvitaan omaa asennetta.

siilimuori kirjoitti:

Minä ajattelen niin, että onni löytyy arjen pienistä asioista ja se asia ei ole aina joka päivä sama. Tietenkin on se ns. Perusarkionnellisuus, mutta ne ylimääräiset onnenpipanat pitää erikseen löytää. Ja siinä tarvitaan omaa asennetta.

Lue lisää

Itse katsoisin silloin kysessä olevan tyytyväisyys eikä niinkään onnellisuus. Nämä tunne asiathan voivat merkitä ihan eri asioita itselle kuin toiselle. Mitä mahdat tarkoittaa asenteella. Ihminen joko tuntee onnellisuutta tai sitten ei.

Nittaminax kirjoitti:

Itse katsoisin silloin kysessä olevan tyytyväisyys eikä niinkään onnellisuus. Nämä tunne asiathan voivat merkitä ihan eri asioita itselle kuin toiselle. Mitä mahdat tarkoittaa asenteella. Ihminen joko tuntee onnellisuutta tai sitten ei.

Lue lisää

Mulla on yleensä tyyty olo joskus hirvee tyyty olotila johtuu siitä kun en tykkää pahasta mielestä.

Nittaminax kirjoitti:

Itse katsoisin silloin kysessä olevan tyytyväisyys eikä niinkään onnellisuus. Nämä tunne asiathan voivat merkitä ihan eri asioita itselle kuin toiselle. Mitä mahdat tarkoittaa asenteella. Ihminen joko tuntee onnellisuutta tai sitten ei.

Lue lisää

No ehkä minä ajattelen että onni on yhtä kuin tyytyväisyys. Minulle onni ei ole suuria elämääsyleieviä tunnepaloja van ihan pieniä häivähdyksiä arjessa. Suuret roihahduksethan eivät ole pysyviä vaan ohimeneviä.

Yhdyn tähän ajatukseen:
onnellisuus ei riipu vain geeneistä tai hyvästä tuurista, kuten esimerkiksi lottovoitosta tai aarteen löytämisestä. Kyse on pikemminkin elämäntavasta, omista suhtautumistavoistamme ja asenteistamme. Onnellisuustutkija Sonja Lyubomirskyn (2007) "piirakkamallin" mukaisesti on arvioitu, että noin 50 prosenttia onnellisuudesta on geneettisesti määrittynyt ja vain 10 prosenttia olisi seurausta niin sanotuista ulkoisista olosuhteista (terveys, rikkaus, ikä, ammatti, etninen alkuperä, elämän tapahtumat jne.). Peräti 40 prosenttia onnellisuudesta näyttäisi olevan muutettavissa, riippuvan omista asenteistamme, näkökulmista ja elämäntavastamme.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ont00035

1eero kirjoitti:

Mulla on yleensä tyyty olo joskus hirvee tyyty olotila johtuu siitä kun en tykkää pahasta mielestä.

Niivvai eihän sitä erottaisi hyvää mieltäkään jollei välillä olisi sitä pahaa. Minun mielestäni ihminen voi itse vaikuttaa sillain et heti aamusta ylösnoustessa miettii niitä hyvä ja positiivisia onnea tuottavia asioista eikä palauta mieliin et mikä tänään onkaab huonosti

siilimuori kirjoitti:

No ehkä minä ajattelen että onni on yhtä kuin tyytyväisyys. Minulle onni ei ole suuria elämääsyleieviä tunnepaloja van ihan pieniä häivähdyksiä arjessa. Suuret roihahduksethan eivät ole pysyviä vaan ohimeneviä.

Yhdyn tähän ajatukseen:
onnellisuus ei riipu vain geeneistä tai hyvästä tuurista, kuten esimerkiksi lottovoitosta tai aarteen löytämisestä. Kyse on pikemminkin elämäntavasta, omista suhtautumistavoistamme ja asenteistamme. Onnellisuustutkija Sonja Lyubomirskyn (2007) "piirakkamallin" mukaisesti on arvioitu, että noin 50 prosenttia onnellisuudesta on geneettisesti määrittynyt ja vain 10 prosenttia olisi seurausta niin sanotuista ulkoisista olosuhteista (terveys, rikkaus, ikä, ammatti, etninen alkuperä, elämän tapahtumat jne.). Peräti 40 prosenttia onnellisuudesta näyttäisi olevan muutettavissa, riippuvan omista asenteistamme, näkökulmista ja elämäntavastamme.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ont00035

Lue lisää

Suuret roihahdukset? Eikös silloin voitaisi puhua myös rakkaudesta jos kyse on ihmissuhteista. Vitsi kun osaisin selittää kunnolla.
Mua ei kiinnosta mitä joku selittää mikä on mitäkin omien piirakkamallien mukaan. Yritän kertoa miten minä asiat koen tai tunnen ja näen.
Voin toki tuntea mielihyvää jos voittaisin lotossa ja saisin velkoja maksettua tai ostettua jotain tarpeellista, siinä mielessä olen samaa mieltä tän onnellisuustutkijan kanssa. Ihmetyttää vain mitä hittoo se geenejä asiaan vetää?

1eero kirjoitti:

Mulla on yleensä tyyty olo joskus hirvee tyyty olotila johtuu siitä kun en tykkää pahasta mielestä.

Itsekin olen tyytyväinen olotilaani, mutta voidaanko silloin sanoa että olen onnellinen?
Toi parometria joka tehtiin eri kansoista et ketkä on tyytyväisempiä niin mun mielestä oli harhaanjohtava. Perustelen sitä sillä kun ihmiset voivat käsittää onnelisuuden eri tavalla.

Nittaminax kirjoitti:

Suuret roihahdukset? Eikös silloin voitaisi puhua myös rakkaudesta jos kyse on ihmissuhteista. Vitsi kun osaisin selittää kunnolla.
Mua ei kiinnosta mitä joku selittää mikä on mitäkin omien piirakkamallien mukaan. Yritän kertoa miten minä asiat koen tai tunnen ja näen.
Voin toki tuntea mielihyvää jos voittaisin lotossa ja saisin velkoja maksettua tai ostettua jotain tarpeellista, siinä mielessä olen samaa mieltä tän onnellisuustutkijan kanssa. Ihmetyttää vain mitä hittoo se geenejä asiaan vetää?

Lue lisää

Nii, rakkaus on yksi seikka joka liitetään onnellisuuden kokemukseen. Rakkautta on tutkinut mm Rakkausprofessori Kaarina Määttä.

Mua kiinnostaa piirakkamallit(kin) siin mielessä jos löydän tuloksista yhtymäkohtia omiin ajatuksiini ja käsityksiini asioista. Näyttäisi siltä että geenit onnelisuustutkijan mielestä ovat yksi tekijä, joka ihmisen onnellisuutta määrittää :).

siilimuori kirjoitti:

Nii, rakkaus on yksi seikka joka liitetään onnellisuuden kokemukseen. Rakkautta on tutkinut mm Rakkausprofessori Kaarina Määttä.

Mua kiinnostaa piirakkamallit(kin) siin mielessä jos löydän tuloksista yhtymäkohtia omiin ajatuksiini ja käsityksiini asioista. Näyttäisi siltä että geenit onnelisuustutkijan mielestä ovat yksi tekijä, joka ihmisen onnellisuutta määrittää :).

Lue lisää

Niin kauan kun tutkijat eivät pysty osoittamaan että ihmisillä on geenejä alkoholismiin tai lihavuuteen, niin en usko mihinkään onnelisuus geeneihinkään. Tietääkseni ajatuksia ei vielä ole pystytty todistamaan silleen et voitaisiin sanoa kysessä olevan geeni. Eli eikö onnelisuus ajatus ole pelkkä tunne joka ei näy missään geenissä.

Nittaminax kirjoitti:

Niin kauan kun tutkijat eivät pysty osoittamaan että ihmisillä on geenejä alkoholismiin tai lihavuuteen, niin en usko mihinkään onnelisuus geeneihinkään. Tietääkseni ajatuksia ei vielä ole pystytty todistamaan silleen et voitaisiin sanoa kysessä olevan geeni. Eli eikö onnelisuus ajatus ole pelkkä tunne joka ei näy missään geenissä.

Lue lisää

Nii, viisas oisin jos sen tietäisin. Mutta voisi kuvitella että luonteenpiirre voisi periytyä, siis positiivisuus, optimistisuus tai pessimistisyys, taipumus masennukseen. Tuota kautta ehkä.

siilimuori kirjoitti:

Niivvai eihän sitä erottaisi hyvää mieltäkään jollei välillä olisi sitä pahaa. Minun mielestäni ihminen voi itse vaikuttaa sillain et heti aamusta ylösnoustessa miettii niitä hyvä ja positiivisia onnea tuottavia asioista eikä palauta mieliin et mikä tänään onkaab huonosti

Lue lisää

Tuo on sellaista onnellisuuden tekohengitystä. Peittää ne huonot asiat niinkuin niitä ei olisikaan vaikka ne on siellä silti.
Vähän samaa kuin peittäisi koirankakan kadulla ruoholla sen sijaan, että keräisi ylös ja heittäisi roskikseen.

Nittaminax kirjoitti:

Niin kauan kun tutkijat eivät pysty osoittamaan että ihmisillä on geenejä alkoholismiin tai lihavuuteen, niin en usko mihinkään onnelisuus geeneihinkään. Tietääkseni ajatuksia ei vielä ole pystytty todistamaan silleen et voitaisiin sanoa kysessä olevan geeni. Eli eikö onnelisuus ajatus ole pelkkä tunne joka ei näy missään geenissä.

Lue lisää

Sellainen peruspositiivisuus luonteessa voi olla suvussa, usein varmaan opittu ja sitä kautta peritty. Mutta miksei voi olla peräti geeneissäkin? Aivoissa on kuitenkin tietyn näköinen sekoitus kaikkia hormooneja ja muita välittäjä-aineita jotka vaikuttaa hyvin paljon siihen millaisia ollaan. Voi sekin osittain olla perinnöllistä?

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Tuo on sellaista onnellisuuden tekohengitystä. Peittää ne huonot asiat niinkuin niitä ei olisikaan vaikka ne on siellä silti.
Vähän samaa kuin peittäisi koirankakan kadulla ruoholla sen sijaan, että keräisi ylös ja heittäisi roskikseen.

Lue lisää

Ei minusta. Se on vaan sitä et mihin päättää keskittyä, hyvään vai huonoon ja huonoon keskittyminen vie sitten sitä onellisuuden/tyytyväisyydentunnetta alaspäin. Sillä kaikille negatiivisille asioille elämässä ei voi mitään, niitä ei tarvitse unohtaa eikä peitellä, mutta ei niiden kannata antaa vaikuttaa päällimmäisenä elämässä. Siis tekee niille asioille jotain mille voi eikä käytä energiaa niihin mitkä on energiasyöppöjä, mutta joille ei voi mitään.

hmp.f kirjoitti:

Sellainen peruspositiivisuus luonteessa voi olla suvussa, usein varmaan opittu ja sitä kautta peritty. Mutta miksei voi olla peräti geeneissäkin? Aivoissa on kuitenkin tietyn näköinen sekoitus kaikkia hormooneja ja muita välittäjä-aineita jotka vaikuttaa hyvin paljon siihen millaisia ollaan. Voi sekin osittain olla perinnöllistä?

Lue lisää

Mielestäni opittu asia ei periydy geeneihin sukupolvelta toiseen, ainakaan nykypäivänä. Toki jos suvussa on sukurutsausta tai muuta heikkolahjakuutta niin se periytyy, tietääkseni.

Nittaminax kirjoitti:

Mielestäni opittu asia ei periydy geeneihin sukupolvelta toiseen, ainakaan nykypäivänä. Toki jos suvussa on sukurutsausta tai muuta heikkolahjakuutta niin se periytyy, tietääkseni.

Lue lisää

Ei opittu asia geeneissä ole, ei. Mutta mielen tietyt heikkoudet, johtuen just tuosta hormoonisekoituksesta.
Esim. tiedän naisen joka on helisemässä masennusten kanssa. Hänen veljensä myös. Kai se voi olla opittuakin käytöstä, kotoa tullut. Mutta voisi se fysiologistakin olla?

siilimuori kirjoitti:

Ei minusta. Se on vaan sitä et mihin päättää keskittyä, hyvään vai huonoon ja huonoon keskittyminen vie sitten sitä onellisuuden/tyytyväisyydentunnetta alaspäin. Sillä kaikille negatiivisille asioille elämässä ei voi mitään, niitä ei tarvitse unohtaa eikä peitellä, mutta ei niiden kannata antaa vaikuttaa päällimmäisenä elämässä. Siis tekee niille asioille jotain mille voi eikä käytä energiaa niihin mitkä on energiasyöppöjä, mutta joille ei voi mitään.

Lue lisää

Niin just! Kaikessa on kuitenkin puolensa. Jos valitsee katsella niitä huonoja puolia, niin ei varmaan kauhean onnellinen ole. Eihän se tarkoita ettei tiedostaisi että huonoja puolia on, mutta ei jää rypemään niihin. Rypee mieluummin niissä hyvissä asioissa :)

Onnentuntemuksiin voi itse pyrkiä hakeutumaan kun tietää ja tuntee itsensä et mistä oma onni koostuu.

siilimuori kirjoitti:

Onnentuntemuksiin voi itse pyrkiä hakeutumaan kun tietää ja tuntee itsensä et mistä oma onni koostuu.

Ja kuten ylempänä osoitettiin, onnellisuudentunteeseen voipi paljoti itse vaikuttaa, ei se onni itsestään tule vaan sen eteen täytyy itsekin tehsö muuta kuin odotella että millos se Onni ovehen kolkuttaa :)

siilimuori kirjoitti:

Onnentuntemuksiin voi itse pyrkiä hakeutumaan kun tietää ja tuntee itsensä et mistä oma onni koostuu.

Tuo on kuin humalahakuista juomista tai endorfiinihakuista kuntoilua.

enmilläänkeksi kirjoitti:

Tuo on kuin humalahakuista juomista tai endorfiinihakuista kuntoilua.

Tai orkkuhakuista naimista

enmilläänkeksi kirjoitti:

Tuo on kuin humalahakuista juomista tai endorfiinihakuista kuntoilua.

Aivan, lienee yksilöllistä mikä saa itse kullekin onnentunteen aikaiseksi.

enmilläänkeksi kirjoitti:

Tai orkkuhakuista naimista

Nii, kun tietää et on sitä muunkinlaista :DD
Hohhoijaa päivän pohjakosketus.

Ent. siivojaparka, näissä asioissa me taidetaan olla kuin kissa ja koira :)
Kyllä, tarkoitin just sellaista itsensä psyykkaamista. Oon kertonut täällä joskus masennuksestani, ja pääsin sen yli nimenomaan sillä tavalla. Mieli ohjasi mut pimeälle polulle, ja otin ja talutin sen sieltä pois. Annoin muuten vähän piiskaakin sille aina kun se vaipui taas pahoille teille.
Minusta siis mieltä pitää ohjata. Ei se tarkoita tukahduttamista kuitenkaan. Siis ei sitä ettei myönnä tuntevansa muuta kuin vain jippikajee-juttuja.

siilimuori kirjoitti:

Nii, kun tietää et on sitä muunkinlaista :DD
Hohhoijaa päivän pohjakosketus.

Kosketelkaa, sanoi joku Taaberman joskus, ettei hän vaan just tällaista tarkoittanut :)))

hmp.f kirjoitti:

Ent. siivojaparka, näissä asioissa me taidetaan olla kuin kissa ja koira :)
Kyllä, tarkoitin just sellaista itsensä psyykkaamista. Oon kertonut täällä joskus masennuksestani, ja pääsin sen yli nimenomaan sillä tavalla. Mieli ohjasi mut pimeälle polulle, ja otin ja talutin sen sieltä pois. Annoin muuten vähän piiskaakin sille aina kun se vaipui taas pahoille teille.
Minusta siis mieltä pitää ohjata. Ei se tarkoita tukahduttamista kuitenkaan. Siis ei sitä ettei myönnä tuntevansa muuta kuin vain jippikajee-juttuja.

Lue lisää

Minä olen tuossa samaa mieltä. Ihminen pystyy ohjalemaan onnen ja tyytyväisyydentuntemuksiaan, ainakin jossain määrin. Jos huomaa et ajatus alkaa kiertää liiaksi synkkää ja alakuloista rataa, voi koittaa tietoisesti keskittyä niihin asioihin, mistä saa iloa elämään ja mistä nauttii. Hankkiutua sellaisten asioiden piiriin. Uskon että niillä voi ehkäistä syvemälle alakulon syövereihin joutumista.

siilimuori kirjoitti:

Nii, kun tietää et on sitä muunkinlaista :DD
Hohhoijaa päivän pohjakosketus.

Kuinka niin pohjakosketus?
On sitä rakastelua rakastaen, hellää tunnetta rakastaan kohtaan tuntien ja antaen.

hmp.f kirjoitti:

Kosketelkaa, sanoi joku Taaberman joskus, ettei hän vaan just tällaista tarkoittanut :)))

No jos sen verran tästä et voishan sitä olla objekti vaan ei subjekti. Miehillä vissiin on rumempikin ilmaisu asiasta :).

enmilläänkeksi kirjoitti:

Kuinka niin pohjakosketus?
On sitä rakastelua rakastaen, hellää tunnetta rakastaan kohtaan tuntien ja antaen.

No en sitä tarkoittanutkaan. Ehkä kuitenkin koen että en tällä saitilla kovin ala naimajuttuja revittelemään :). Kun toiedän et kaikki ei siitä pidä.

hmp.f kirjoitti:

Ent. siivojaparka, näissä asioissa me taidetaan olla kuin kissa ja koira :)
Kyllä, tarkoitin just sellaista itsensä psyykkaamista. Oon kertonut täällä joskus masennuksestani, ja pääsin sen yli nimenomaan sillä tavalla. Mieli ohjasi mut pimeälle polulle, ja otin ja talutin sen sieltä pois. Annoin muuten vähän piiskaakin sille aina kun se vaipui taas pahoille teille.
Minusta siis mieltä pitää ohjata. Ei se tarkoita tukahduttamista kuitenkaan. Siis ei sitä ettei myönnä tuntevansa muuta kuin vain jippikajee-juttuja.

Lue lisää

"Kuin kissa ja koira"?
Oli söpön näköistä, kun vein kerran likan hoitokoiran sisälle sateesta ja kissa alkoi nuolemaan sitä kuivaksi.
Ei olla niinkuin kissa ja koira (en halua ola nuoltava enkä nuoleksija) vaan lähinnä niinkuin päivä ja iltahämärä. Kaikille tunteille on oma aikansa silloin kun se tulee.
Ihminen jo sinänsä on yksi tunteiden vyyhti. Mietipä mitä kaikkia tunteita sinäkin juuri tällä hetkellä tunnet. Oletko sinä itse ne kaikki tunteet valinnut itsellesi? Kauhistutko, jos tunnet vaikka samaan aikaan rakkautta, onnellisuutta, pelkoa, surua, huolta, epävarmuutta... Tekeekö mielesi alkaa niistä kitkemään jotain pois ja miksi? Mikä niistä spontaaneista tunteista on niin kielletty, että pitäisi psyykata itsensä tunteman pelkästään sitä puhdasta onnellisuutta?

ent.siivoojaparka kirjoitti:

"Kuin kissa ja koira"?
Oli söpön näköistä, kun vein kerran likan hoitokoiran sisälle sateesta ja kissa alkoi nuolemaan sitä kuivaksi.
Ei olla niinkuin kissa ja koira (en halua ola nuoltava enkä nuoleksija) vaan lähinnä niinkuin päivä ja iltahämärä. Kaikille tunteille on oma aikansa silloin kun se tulee.
Ihminen jo sinänsä on yksi tunteiden vyyhti. Mietipä mitä kaikkia tunteita sinäkin juuri tällä hetkellä tunnet. Oletko sinä itse ne kaikki tunteet valinnut itsellesi? Kauhistutko, jos tunnet vaikka samaan aikaan rakkautta, onnellisuutta, pelkoa, surua, huolta, epävarmuutta... Tekeekö mielesi alkaa niistä kitkemään jotain pois ja miksi? Mikä niistä spontaaneista tunteista on niin kielletty, että pitäisi psyykata itsensä tunteman pelkästään sitä puhdasta onnellisuutta?

Lue lisää

Se on totta minkä kirjoitat, että meillä on kaikkia tunteita, joskus sekaisin ja joskus järjestyksessä.
Mulla vaan tahtoo mennä niin että joku tunne on muita voimakkaampi, ja on tunteita jotka saavat vyöryn aikaiseksi. Jään niiden pyörteeseen. Itsesääli on yksi tällainen jonka nykyisin kitken heti kun tunnistan. Stressi on toinen. Pelolle en anna kovin paljon valtaa, sivuutan sen mieluusti.

hmp.f kirjoitti:

Se on totta minkä kirjoitat, että meillä on kaikkia tunteita, joskus sekaisin ja joskus järjestyksessä.
Mulla vaan tahtoo mennä niin että joku tunne on muita voimakkaampi, ja on tunteita jotka saavat vyöryn aikaiseksi. Jään niiden pyörteeseen. Itsesääli on yksi tällainen jonka nykyisin kitken heti kun tunnistan. Stressi on toinen. Pelolle en anna kovin paljon valtaa, sivuutan sen mieluusti.

Lue lisää

Kyllä minulle kaikki tunteet ovat sallittuja. Miksi niitä muuten ihmisellä olisi. Jatkuvasti minulla on monet tunteet päällekkäin, enkä välitä käyttää energiaani niitten erittelemiseen, mikä niistä pitäisi haudata toisen tunteen alle. Negatiivisia tunteita en ruoki kauan, mutta en niitä kielläkään. Ne on yhtä tarpeellisia elämän riepumatossa kuin ällön positiivisetkin tunteet.
Itsesääliin vaivun aina (harvoin muuten) jos joudun heräämään herätyskellon soittoon epäkristillisen aikaan. Siihenkin tunteesen olen oikeutettu aamu-unisena. Jos minulla olisi puhuva papukaija, niin opettaisin sen sanomaan; "voi ******-raukkaa" aina, kun herätyskello soi.
Pelkoa on niin monenkirjavaa ja monen tasoista, mutta on sekin ihan inhimillinen tunne, mitä en aio kieltää silloin, kun siihen on aihetta. Eilenkin pelkäsin, kun oli 4-5 Kanadan hyväksi, että Ruotsi vielä tasoittaa, mutta onneksi se pelkoni osoittautui turhaksi.
Ei, en minä halua sivuuttaa mitään tunnetta. Jos niin tekisin, niin tuskin olisin onnellinen, olisin vain näennäisesti teko-onnellinen, kotikutoisesti onnellinen.

Huomioni kiinnittyi kuvaukseen, ällön positiiviset tunteet?

siilimuori kirjoitti:

Huomioni kiinnittyi kuvaukseen, ällön positiiviset tunteet?

Kuvittele elämää ilman mitään negatiivisia tunteita koskaan. Miten ällöä. Sairasta. Et edes sinä pysty siihen ilman, että saat tunnepatoutumia.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Kuvittele elämää ilman mitään negatiivisia tunteita koskaan. Miten ällöä. Sairasta. Et edes sinä pysty siihen ilman, että saat tunnepatoutumia.

Juujuu mutta minkälainen tunne on mielestäsi ällön positiivinen?

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Kyllä minulle kaikki tunteet ovat sallittuja. Miksi niitä muuten ihmisellä olisi. Jatkuvasti minulla on monet tunteet päällekkäin, enkä välitä käyttää energiaani niitten erittelemiseen, mikä niistä pitäisi haudata toisen tunteen alle. Negatiivisia tunteita en ruoki kauan, mutta en niitä kielläkään. Ne on yhtä tarpeellisia elämän riepumatossa kuin ällön positiivisetkin tunteet.
Itsesääliin vaivun aina (harvoin muuten) jos joudun heräämään herätyskellon soittoon epäkristillisen aikaan. Siihenkin tunteesen olen oikeutettu aamu-unisena. Jos minulla olisi puhuva papukaija, niin opettaisin sen sanomaan; "voi ******-raukkaa" aina, kun herätyskello soi.
Pelkoa on niin monenkirjavaa ja monen tasoista, mutta on sekin ihan inhimillinen tunne, mitä en aio kieltää silloin, kun siihen on aihetta. Eilenkin pelkäsin, kun oli 4-5 Kanadan hyväksi, että Ruotsi vielä tasoittaa, mutta onneksi se pelkoni osoittautui turhaksi.
Ei, en minä halua sivuuttaa mitään tunnetta. Jos niin tekisin, niin tuskin olisin onnellinen, olisin vain näennäisesti teko-onnellinen, kotikutoisesti onnellinen.

Lue lisää

Tuosta tekstistä huokuu ehjän ihmisen voima ja tasapaino. Taisin jo kirjoittaa sulle että kyllä elämään kaikki tunteenkirjo, että siinä mielessä ollaan samaa mieltä.
Jos nyt esimerkillä koettaisin valaista mitä tarkoitin tolla ettei päästä negatiivisia tunteita päällimmäisiksi. Olen koko elämäni pelännyt pimeää. En ihan tarkkaan tiedä mistä johtuu, joku olotila jäi kait lapsuudessa päälle, ja liekö persoonallisuudellakin syynsä ;) Joka tapauksessa, viimeiset kymmenen vuotta tämä on alkanut hellittää vain sillä, että menen pimeään, enkä kuuntele sitä pelkoa. Kun se väittää että joku kulkee mun takana, en kuuntele sitä olotilaa enää. Ajattelen jotain ihan muuta. Ja joka kerta se on muuttunut pikkasen helpommaksi, ja viime kesänä olin ylpeä kun keskiyöllä uskalsin aution teollisuustalon ohi kulkea. Koiran kanssa kylläkin, mutta silti...

Just noin minäkin löydän onneni, riemuna milloin mistäkin. Ulkona on lämmintä ja tiput lauleskelevat kuin viimeistä päivää. Siinä voi laittaa silmät kiinni ja vain nauttia hetken. Olla onnellinen.
Mielenrauha ja seesteisyys on hyviä aineita. Mutta joku joka on ollut seesteinen koko elämänsä, ei välttämättä näe sitä, vaan pitää sen itsestään selvyytenä. Mitään ei näe niin tärkeänä kuin sen minkä menettää.

hmp.f kirjoitti:

Just noin minäkin löydän onneni, riemuna milloin mistäkin. Ulkona on lämmintä ja tiput lauleskelevat kuin viimeistä päivää. Siinä voi laittaa silmät kiinni ja vain nauttia hetken. Olla onnellinen.
Mielenrauha ja seesteisyys on hyviä aineita. Mutta joku joka on ollut seesteinen koko elämänsä, ei välttämättä näe sitä, vaan pitää sen itsestään selvyytenä. Mitään ei näe niin tärkeänä kuin sen minkä menettää.

Lue lisää

"Mitään ei näe niin tärkeänä kuin sen minkä menettää."
Tuo on totta, tai sen minkä on ollut vaarassa menettää.

siilimuori kirjoitti:

"Mitään ei näe niin tärkeänä kuin sen minkä menettää."
Tuo on totta, tai sen minkä on ollut vaarassa menettää.

"Sinä hetkenä kun menit, tiesin että tarvitsen sinua"
Tuo oli jostain toisesta elämästä, mutta pätee elämään noin muutenkin. Terveyteen varsinkin.

hmp.f kirjoitti:

"Sinä hetkenä kun menit, tiesin että tarvitsen sinua"
Tuo oli jostain toisesta elämästä, mutta pätee elämään noin muutenkin. Terveyteen varsinkin.

Juu, näin on. Varsinkin terveyden arvon huomaa usein vasta kun sen on vaarassa menettää tai jo menettävnyt.Liian usein sitä pitää itsestäänselvyytenä.

Felicitas onnellisuuden jumalatar roomalaisessa tarustossa. Terveys ja rikkaus katsottiin onnen perustaksi.

PalomaLennosta kirjoitti:

Felicitas onnellisuuden jumalatar roomalaisessa tarustossa. Terveys ja rikkaus katsottiin onnen perustaksi.

Muuten olen sitä mieltä että onnellisuutta ei voi oikein edes tutkia, koska käsite on äärimmäisen subjektiivinen. Sinun onnellisuutesi on mulle just ja just riman ylittämistä. Mun onnellisuuteni on sulle kauheeta utopistista vouhottamista. Tasan ei käy.

Sanana se ei varmaan ole kuin jotain millä tiedetään mistä puhutaan. Voihan sitäkin alkaa ruotimaan, jos haluaa. Mulle onni on se joka saa mut hymyilemään, eri asteiset lämmön tunteet enkä nyt tarkoita fysiikkaa.
Miksi sä elät? Vai hengaatko vaan koska et muutakaan voi?

Olen samoilla linjoilla aloittajan kanssa. Onnellisuus on se hetki, jolloin näet, löydät neliapilan, sellainen tunne, riemu, löytämisen, huomaamisen ilo. Sellaisen voi kokea muinakin hetkinä kuin kesänurmikolla. Hetket voivat olla isoja tai pieniä, mutta niistä nousee joku sellainen uusi ilme ja hohto mieleen, että sen on pakko olla onnea.

Hoksaamisenhohto kirjoitti:

Olen samoilla linjoilla aloittajan kanssa. Onnellisuus on se hetki, jolloin näet, löydät neliapilan, sellainen tunne, riemu, löytämisen, huomaamisen ilo. Sellaisen voi kokea muinakin hetkinä kuin kesänurmikolla. Hetket voivat olla isoja tai pieniä, mutta niistä nousee joku sellainen uusi ilme ja hohto mieleen, että sen on pakko olla onnea.

Lue lisää

Niin just, sellainen kiitollisuus pienistä asioista!

No voi vitsi..ettekö te itse osaa määrittää milloin olette onnelisia vaan vasta silloin jos joku sen teille sanoo. Itse en juokse kaikenmaailman tutkijoiden perässä ja lausuntojen, vaan määritän itse milloin olen onnelinen.

Onni on kuin kaunis kukka tai perhonen.
Onni ei taivu revittäväksi palasiksi ja mikroskoopin alle tutkittavaksi.
Onni on tunne.

Heh, onnellisuusprofessori, onnellisuustutkimus.
Tyytyväisyys on ihan eri kuin onnellisuus.

Nittaminax kirjoitti:

No voi vitsi..ettekö te itse osaa määrittää milloin olette onnelisia vaan vasta silloin jos joku sen teille sanoo. Itse en juokse kaikenmaailman tutkijoiden perässä ja lausuntojen, vaan määritän itse milloin olen onnelinen.

Lue lisää

No pittääkö se sanoa erikeen että olen noiden siteeraamieni kanssa samaa mieltä :)?. Siis saan vahvistusta noista omalle käsitykselleni eikä niin että minulle sen kertoisivat. Mut aina joku osaa sanoa asian viisaammin kuin mihin itsellä riittää paukut. Älä ärsyynny, koita kestä.

enmilläänkeksi kirjoitti:

Onni on kuin kaunis kukka tai perhonen.
Onni ei taivu revittäväksi palasiksi ja mikroskoopin alle tutkittavaksi.
Onni on tunne.

Heh, onnellisuusprofessori, onnellisuustutkimus.
Tyytyväisyys on ihan eri kuin onnellisuus.

Lue lisää

Minullekkait onni ja tyytyväisyys elämään on aika pitkälti sama asia.

siilimuori kirjoitti:

No pittääkö se sanoa erikeen että olen noiden siteeraamieni kanssa samaa mieltä :)?. Siis saan vahvistusta noista omalle käsitykselleni eikä niin että minulle sen kertoisivat. Mut aina joku osaa sanoa asian viisaammin kuin mihin itsellä riittää paukut. Älä ärsyynny, koita kestä.

Lue lisää

Hih...mää mitään ärsyyny, mulla sellasia geenejä ole. :)

Olen siilimuori, sun kanssa samoissa aatoksissa. Onnen tunnetta tulee just arkisista pienistä jutuista, kantsii havahtua välillä miettimään elämän kauniita puolia. Kaikkea sellaista hyvää mitä on omassa elämässä. Se on valinta, että näkee ne asioiden kauniin puolen, eikä keskity siihen mitä ei voi saavuttaa.

hmp.f kirjoitti:

Olen siilimuori, sun kanssa samoissa aatoksissa. Onnen tunnetta tulee just arkisista pienistä jutuista, kantsii havahtua välillä miettimään elämän kauniita puolia. Kaikkea sellaista hyvää mitä on omassa elämässä. Se on valinta, että näkee ne asioiden kauniin puolen, eikä keskity siihen mitä ei voi saavuttaa.

Lue lisää

Just näin. Kun väsyttää ja ketuttaa kannattaa silloin palutella mieliin et mitkä ne itselle voimaannuttavat ja tärkeät asiat ovatkaan ja hankkiutua niiden pariin. Mulla se auttaa ainakin.

Tuo loppukommentti oli loistava! Istui tähän hyvin kun täällä ollaan pähkäilty onko tyytyväinen vai onnellinen.

Olin muutama vuosi sitten, (olen kaiketi kirjoittanut) Osmo Soininvaaran luennolla. Sen tilaisuuden aihe oli onnellisuus, muitakin luennoimassa.
Soininvaaran viesti oli, onnellisuus vaatii rahaa, hän perusteli sen hyvin koska rahalla voi saada niitä tekijöitä jotka vaikuttavat onnellisuuteen.
Kääntäen jos ei ole yhtään rahaa, miten selvitä on koko ajan mielessä, kyllähän siinä onnellisuus jää taka-alalle.
Toki yksilön onni on subjektiivinen ym. ....

kawe kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten, (olen kaiketi kirjoittanut) Osmo Soininvaaran luennolla. Sen tilaisuuden aihe oli onnellisuus, muitakin luennoimassa.
Soininvaaran viesti oli, onnellisuus vaatii rahaa, hän perusteli sen hyvin koska rahalla voi saada niitä tekijöitä jotka vaikuttavat onnellisuuteen.
Kääntäen jos ei ole yhtään rahaa, miten selvitä on koko ajan mielessä, kyllähän siinä onnellisuus jää taka-alalle.
Toki yksilön onni on subjektiivinen ym. ....

Lue lisää

Siis rahattomat ovat onnettomia? Suomi on kuitenkin vielä hyvinvointivaltio jossa maksetaan tukia. Kukaan ei sillain jää heitteille. Raha yksin ei tuo onnea, rikaskin voi olla onneton.

siilimuori kirjoitti:

Siis rahattomat ovat onnettomia? Suomi on kuitenkin vielä hyvinvointivaltio jossa maksetaan tukia. Kukaan ei sillain jää heitteille. Raha yksin ei tuo onnea, rikaskin voi olla onneton.

Lue lisää

Raha luo turvallisuutta, sillä ilman turvallista toimeentuloa on varmasti vaikea olla onnellinen. Se ei ole helppo sellaisen ymmärtää, jolla on aina ollut leipää pöydässä.
Ei kai kukaan ole väittänytkään, että yksistään raha toisi onnea.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Raha luo turvallisuutta, sillä ilman turvallista toimeentuloa on varmasti vaikea olla onnellinen. Se ei ole helppo sellaisen ymmärtää, jolla on aina ollut leipää pöydässä.
Ei kai kukaan ole väittänytkään, että yksistään raha toisi onnea.

Lue lisää

Lisäisin vielä tuhon muistikuvan siitä, miten siilimuori harmitteli, kun palkka ei ollut tullut tilille määräpäivänä.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Raha luo turvallisuutta, sillä ilman turvallista toimeentuloa on varmasti vaikea olla onnellinen. Se ei ole helppo sellaisen ymmärtää, jolla on aina ollut leipää pöydässä.
Ei kai kukaan ole väittänytkään, että yksistään raha toisi onnea.

Lue lisää

Juu mut kawe kirjoitti: Soininvaaran viesti oli, onnellisuus vaatii rahaa, hän perusteli sen hyvin koska rahalla voi saada niitä tekijöitä jotka vaikuttavat onnellisuuteen.
Minä kommentoin sitä.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Lisäisin vielä tuhon muistikuvan siitä, miten siilimuori harmitteli, kun palkka ei ollut tullut tilille määräpäivänä.

Milloin minä semmosta olen kirjoittanut en yhtään muista? Yleensä meille kyllä tulee tili takitilleen.

siilimuori kirjoitti:

Milloin minä semmosta olen kirjoittanut en yhtään muista? Yleensä meille kyllä tulee tili takitilleen.

Sitä kun paljon kirjopittaa, niin ei itse enää muista.
Minulla on järkyttävän hyvä muisti vielä ollakseni tämän ikäinen. Muistan paljon sellaistakin, mitä en välttämättä enää haluaisi muistaa.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Sitä kun paljon kirjopittaa, niin ei itse enää muista.
Minulla on järkyttävän hyvä muisti vielä ollakseni tämän ikäinen. Muistan paljon sellaistakin, mitä en välttämättä enää haluaisi muistaa.

Lue lisää

No niin tuntuu olevan. Tilin tulon myöhästyminen kuitenkaan ei perusonnellisuuttani horjuta, koska tiedän että Se kuitenkin kuukausittain tulee. Ja vaikka jostain syystä tilin tulo loppuisikon, suhtaudun silti luottavaisesti siihen että nälkään tai kylmään en kuole. Sen verta luotan hyvinvointivaltion tukitoimiin omien toimieni lisäksi.

kawe kirjoitti:

Olin muutama vuosi sitten, (olen kaiketi kirjoittanut) Osmo Soininvaaran luennolla. Sen tilaisuuden aihe oli onnellisuus, muitakin luennoimassa.
Soininvaaran viesti oli, onnellisuus vaatii rahaa, hän perusteli sen hyvin koska rahalla voi saada niitä tekijöitä jotka vaikuttavat onnellisuuteen.
Kääntäen jos ei ole yhtään rahaa, miten selvitä on koko ajan mielessä, kyllähän siinä onnellisuus jää taka-alalle.
Toki yksilön onni on subjektiivinen ym. ....

Lue lisää

Ei raha onnelliseksi tee, mutta helpottaa elämää huomattavasti. Laskee stressitasoa. Jos stressiä on elämässä liikaa, en oikein minäkään näe että olisi mitenkään helppoa olla onnellinen.

Näinpä. Kullakin se lähtökohta on erilainen. Sun tyttärelläs oli se mikä oli mutta hänen onnensa oli ymmärtävä isäpappa siinä tukena. Jokainen kurkottelee onnenpisaroitaan omista lähtökohdistaan käsin.

Nojaa, tähän lepotuoliin nojaa. En ole mikään guru ole, enkä tiedä muusta kuin omasta elämästä. Kunhan tykkään pohtia asioita ja saan joskus oivalluksia jotka ei kuitenkaan mitenkään ole veteen piirrettyjä.
Koti-kiusattu, en tiedä täysin mitä sun elämään ole kuulunut, mutta sun kirjoituksista aistin että suuri ja syvä suru.
Olet tietenkin oikeassa. Aina ei voi valita, ainakaan koko paletista. Sun kirjoituksesta ei voi kuin mielikuvitella että aina joskus on niin kovia paikkoja ettei voi edes hirveästi valita suhtautumisensa. Ja niin kuin joku ylempänä kirjoittikin, aina ei voi olla onnellinenkaan. On tilanteita jolloin se on luonnotonta.
On silti tilanteita jolloin voi valita, sekä elämänsä käännekohtaa että suhtautumisensa vastoinkäymisiin. Jos ajattelen omaa elämää, joka ei ihan ruusulla tanssimista ole sekään ollut. Vaikka ei mitään noin hirvittävän suurta kuin teillä, niin olisin silti monessa kohtaa murtunut ellen olisi valintaa tehnyt. Ja kun katselen omaisia ympärillä, jotka tekevät vääriä päätöksiä, oikoteitä onneen niin sanotusti. Ja se sapettaa. Monesti ihminen tietää miten PITÄISI (katos, huutelu on tarttunut minuunkin) elää, mutta menee vaan jotenkin silti aina väärin. Syyllistyn siihen itekin.
Pakko sanoa tähän, että sun tarina tukee sitä aboriginaalien uskomusta, että vain kauneimmat ja vahvimmat sielut kestävät syntyä ei-terveeseen kroppaan, jakaamaan ymmärrystä ja kiitollisuutta omasta elämästä.

hmp.f kirjoitti:

Nojaa, tähän lepotuoliin nojaa. En ole mikään guru ole, enkä tiedä muusta kuin omasta elämästä. Kunhan tykkään pohtia asioita ja saan joskus oivalluksia jotka ei kuitenkaan mitenkään ole veteen piirrettyjä.
Koti-kiusattu, en tiedä täysin mitä sun elämään ole kuulunut, mutta sun kirjoituksista aistin että suuri ja syvä suru.
Olet tietenkin oikeassa. Aina ei voi valita, ainakaan koko paletista. Sun kirjoituksesta ei voi kuin mielikuvitella että aina joskus on niin kovia paikkoja ettei voi edes hirveästi valita suhtautumisensa. Ja niin kuin joku ylempänä kirjoittikin, aina ei voi olla onnellinenkaan. On tilanteita jolloin se on luonnotonta.
On silti tilanteita jolloin voi valita, sekä elämänsä käännekohtaa että suhtautumisensa vastoinkäymisiin. Jos ajattelen omaa elämää, joka ei ihan ruusulla tanssimista ole sekään ollut. Vaikka ei mitään noin hirvittävän suurta kuin teillä, niin olisin silti monessa kohtaa murtunut ellen olisi valintaa tehnyt. Ja kun katselen omaisia ympärillä, jotka tekevät vääriä päätöksiä, oikoteitä onneen niin sanotusti. Ja se sapettaa. Monesti ihminen tietää miten PITÄISI (katos, huutelu on tarttunut minuunkin) elää, mutta menee vaan jotenkin silti aina väärin. Syyllistyn siihen itekin.
Pakko sanoa tähän, että sun tarina tukee sitä aboriginaalien uskomusta, että vain kauneimmat ja vahvimmat sielut kestävät syntyä ei-terveeseen kroppaan, jakaamaan ymmärrystä ja kiitollisuutta omasta elämästä.

Lue lisää

Joku sanoi et kuka on sanonut et elämän kuuluu olla tasaista ja onnellista. Itse meillä kullakin varmasti on ollut elämässään niitä vavisuttavia rajuilmoja kuin niitä aurinkoisia hellejaksojakin, onnettomia kohtaloita. Niiden tulolle ei useinkaan yksinkeraisesti vaan voi mitään ja niiden kanssa pitää jollain lailla oppia elämään ja toimeen tulemaan, sopeutumaankin niin kipeältä kuin välillä tuntuukin. Vakava sairaus ei kysy lupaa tulla vaikka kyseesä on pieni lapsi jolla elmän kuuluisi vielä olla edessä eikä takana. Suru on vaan surtava jos tuntuu että taakka käy liian raskaasti, kannattaa hakeutua avun piiriin, jospa sitä vielä saisi.

siilimuori kirjoitti:

Joku sanoi et kuka on sanonut et elämän kuuluu olla tasaista ja onnellista. Itse meillä kullakin varmasti on ollut elämässään niitä vavisuttavia rajuilmoja kuin niitä aurinkoisia hellejaksojakin, onnettomia kohtaloita. Niiden tulolle ei useinkaan yksinkeraisesti vaan voi mitään ja niiden kanssa pitää jollain lailla oppia elämään ja toimeen tulemaan, sopeutumaankin niin kipeältä kuin välillä tuntuukin. Vakava sairaus ei kysy lupaa tulla vaikka kyseesä on pieni lapsi jolla elmän kuuluisi vielä olla edessä eikä takana. Suru on vaan surtava jos tuntuu että taakka käy liian raskaasti, kannattaa hakeutua avun piiriin, jospa sitä vielä saisi.

Lue lisää

Ja tuohon kotikiusatun sairaalaesimerkkiin vielä viittaisin ihan ystävällisessä hengessä et jännä että tuo naapurinpedin tyttö oli sairaalassa pelkäv varvasmurtuman vuoksi, yleensä sille ei tehdä muuta kuin teipataan päivystyksessä ja kotiin. Saattoiko olla niin että tuolla toisella tytöllä oli muita hoitoon vaikuttavia asioita, joita te ulkoipuoliset ette omassa surussanne tienneet?

siilimuori kirjoitti:

Ja tuohon kotikiusatun sairaalaesimerkkiin vielä viittaisin ihan ystävällisessä hengessä et jännä että tuo naapurinpedin tyttö oli sairaalassa pelkäv varvasmurtuman vuoksi, yleensä sille ei tehdä muuta kuin teipataan päivystyksessä ja kotiin. Saattoiko olla niin että tuolla toisella tytöllä oli muita hoitoon vaikuttavia asioita, joita te ulkoipuoliset ette omassa surussanne tienneet?

Lue lisää

Ja vielä lisään jotta sehän se kipeintä ehkä onkin huomata että vaikka itsellä on maailman raskain surutaakka hartioillaan maailma ympärillä ei silti pysähdy vaan jatkaa pyörimistään. Toisten on oikeus surra vaikka kipeää varvastaan, jos niikseen tulee.

siilimuori kirjoitti:

Ja tuohon kotikiusatun sairaalaesimerkkiin vielä viittaisin ihan ystävällisessä hengessä et jännä että tuo naapurinpedin tyttö oli sairaalassa pelkäv varvasmurtuman vuoksi, yleensä sille ei tehdä muuta kuin teipataan päivystyksessä ja kotiin. Saattoiko olla niin että tuolla toisella tytöllä oli muita hoitoon vaikuttavia asioita, joita te ulkoipuoliset ette omassa surussanne tienneet?

Lue lisää

Siilimuorille.
Se naapuripetin tytön vaiva ei ollut murtunut varvas ,katos kun koitan kirjoittaa niin et kukaan ei ittiään tunne mun jutuista.
Sanotaan kumminkin et jalka oli kipsissä.
Tarina on muuten totta.

hmp.f kirjoitti:

Nojaa, tähän lepotuoliin nojaa. En ole mikään guru ole, enkä tiedä muusta kuin omasta elämästä. Kunhan tykkään pohtia asioita ja saan joskus oivalluksia jotka ei kuitenkaan mitenkään ole veteen piirrettyjä.
Koti-kiusattu, en tiedä täysin mitä sun elämään ole kuulunut, mutta sun kirjoituksista aistin että suuri ja syvä suru.
Olet tietenkin oikeassa. Aina ei voi valita, ainakaan koko paletista. Sun kirjoituksesta ei voi kuin mielikuvitella että aina joskus on niin kovia paikkoja ettei voi edes hirveästi valita suhtautumisensa. Ja niin kuin joku ylempänä kirjoittikin, aina ei voi olla onnellinenkaan. On tilanteita jolloin se on luonnotonta.
On silti tilanteita jolloin voi valita, sekä elämänsä käännekohtaa että suhtautumisensa vastoinkäymisiin. Jos ajattelen omaa elämää, joka ei ihan ruusulla tanssimista ole sekään ollut. Vaikka ei mitään noin hirvittävän suurta kuin teillä, niin olisin silti monessa kohtaa murtunut ellen olisi valintaa tehnyt. Ja kun katselen omaisia ympärillä, jotka tekevät vääriä päätöksiä, oikoteitä onneen niin sanotusti. Ja se sapettaa. Monesti ihminen tietää miten PITÄISI (katos, huutelu on tarttunut minuunkin) elää, mutta menee vaan jotenkin silti aina väärin. Syyllistyn siihen itekin.
Pakko sanoa tähän, että sun tarina tukee sitä aboriginaalien uskomusta, että vain kauneimmat ja vahvimmat sielut kestävät syntyä ei-terveeseen kroppaan, jakaamaan ymmärrystä ja kiitollisuutta omasta elämästä.

Lue lisää

hooämpeeäffä
Ei todellakaan ihmisen kuulu koko elämäänsä höllötellä pehmeellä ja hyvää syörä.
Sanotaanko niin et mä olen nyt todella onnellinen elämääni ja sen rauhallisuuteen.
Melkein polvirukous tekis mieli heittää joka aamu ,vaikken varsinainen uskova olekkaan.
Kun ensin saa santaa sieraimiin ja sit kultaa kukkaroon ,(ven san,lask)
Sitä on niin sanotusti perspektiiviä katella taakse päin ja elää nykypäivässä ja vertailla menneitä nykyiseen ,
Musta onnellisuures on tärkeetä osata päästä menneestä irti ja koittaa elää ilman katkeruutta ja vihaa .

k-kk kirjoitti:

hooämpeeäffä
Ei todellakaan ihmisen kuulu koko elämäänsä höllötellä pehmeellä ja hyvää syörä.
Sanotaanko niin et mä olen nyt todella onnellinen elämääni ja sen rauhallisuuteen.
Melkein polvirukous tekis mieli heittää joka aamu ,vaikken varsinainen uskova olekkaan.
Kun ensin saa santaa sieraimiin ja sit kultaa kukkaroon ,(ven san,lask)
Sitä on niin sanotusti perspektiiviä katella taakse päin ja elää nykypäivässä ja vertailla menneitä nykyiseen ,
Musta onnellisuures on tärkeetä osata päästä menneestä irti ja koittaa elää ilman katkeruutta ja vihaa .

Lue lisää

Ehkä se on joku suojausmekanismi sekin, että ihminen jaksaa noin normaalisti olla vain aikansa rypeemässä, sitten on päästävä pois. Tai se voi olla valinta sekin, miettii että nyt tää riittää, elämä menee hukkaan. Mun kohdalla ainakin oli, tietoinen valinta.

Hippuset ovat elämän suola, juuri ne hetket tekevät "elämästä kokonaisesti onnellista". Aivan samoin kuin tyytyväisyys, ilo, toiveikkuus, hyväntuulisuus, terveys, oikea asenne ...

Ikinä en kehtaisi sanoa olevani onnellinen, mieluummin vaikka hömppä.
Kun kuulen, että joku kehuu olevansa onnellinen, niin silloin siinä pään päällä hehkuu epäaitouden sädekehä.

rosaliiin kirjoitti:

Ikinä en kehtaisi sanoa olevani onnellinen, mieluummin vaikka hömppä.
Kun kuulen, että joku kehuu olevansa onnellinen, niin silloin siinä pään päällä hehkuu epäaitouden sädekehä.

Lue lisää

Minä kehtaisin, mutta en uskalla. Kohtalottaret inhoavat onnellisia ihmisiä ja nauravat ivallisesti joka kerta kun kuulevat jonkun tollasta väittävän. Ratas pyörähtää käyntiin....

Nämä kommnetit johtunevat siitä pimeän keskiajan opetuksesta, että "kell' onni on, se onnen kätkeköön". Oletan, että nimimerkit ovat jo aikuisia ihmisiä, eikö koskaan ole juolahtanut mieleen, että harhaanjohtajia ei tarvitse eikä kannata kuunnella. Yhtäkään niistä.

Mä kirjoitin jonnekin tänne että minusta onnellisuus on olotila. Saahan sitä olotilaa hakea noistakin jutuista, mutta luulen että se löytyy sisältäsikin jos kaivat. Jos nostat nyt hetkeksi katseen näytön ruudusta. Mietit mitä kaikkea hyvää sulla on. Mä en voi tietää mitä ne ovat sun elämässä, eikä ihminen välttämättä huomaakaan niitä ennen kuin tapaa jonkun jolta puuttuu jotain mitä olet pitänyt itsestäänselvyytenä. Näkö, omaiset, katto...

Sinusta on saanut sellaisen vaikutelman ettet kykene/halua itsestäsi oikeasti mitään antaakkaan. Mutta hyvä sinä silti.

siilimuori kirjoitti:

Sinusta on saanut sellaisen vaikutelman ettet kykene/halua itsestäsi oikeasti mitään antaakkaan. Mutta hyvä sinä silti.

hunksz on ihanan isänmaallinen ♥
Varmasti antaa kaiken isänmaan puolesta.
Miehiset miehet ei jaksa lässyttää.
"Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat." (Linna)

siilimuori kirjoitti:

Sinusta on saanut sellaisen vaikutelman ettet kykene/halua itsestäsi oikeasti mitään antaakkaan. Mutta hyvä sinä silti.

"siilimuori"

Miten määritellä sana "pyytää".
Ihminen vastaa siihen usein myönteisesti.
Kala taas vasta-hakoisesti.
Turhan usein ovat molemman hölmösti väärässä.
Minä en ole koskaan.

H.

hunksz kirjoitti:

"siilimuori"

Miten määritellä sana "pyytää".
Ihminen vastaa siihen usein myönteisesti.
Kala taas vasta-hakoisesti.
Turhan usein ovat molemman hölmösti väärässä.
Minä en ole koskaan.

H.

Lue lisää

Ikävä tuottaa tämä järkytys mutta sinäkin olet vain ihminen joka sellaista ihmistä ei olekaan joka olisi aina oikeassa. Ehkä aika oppia jo ymmärtämään tämä tosiseikka :).

enmilläänkeksi kirjoitti:

hunksz on ihanan isänmaallinen ♥
Varmasti antaa kaiken isänmaan puolesta.
Miehiset miehet ei jaksa lässyttää.
"Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat." (Linna)

Lue lisää

Onko sinusta keskustelupalstalla itsestään antaminen lässyttämistä, mielenkiintoista.

siilimuori kirjoitti:

Onko sinusta keskustelupalstalla itsestään antaminen lässyttämistä, mielenkiintoista.

Mä oon sitä mieltä että jos täällä kuka lässyttää niin se on juuri hunksz.

siilimuori kirjoitti:

Onko sinusta keskustelupalstalla itsestään antaminen lässyttämistä, mielenkiintoista.

Hienoa, että sinua kiinnosti kirjoittamani.

seuraan.tilanteita kirjoitti:

Mä oon sitä mieltä että jos täällä kuka lässyttää niin se on juuri hunksz.

No ehkä se on juuri sitä ettei muuta itsestään halua jostain syystä antaa. Pitää pyrkiä ymmärtämään erilaisia persoonallisuuksia menemättä kiusaamisen puolelle.

enmilläänkeksi kirjoitti:

Hienoa, että sinua kiinnosti kirjoittamani.

Minä pyrin aina vastaamaan hälle joka minua puhuttelee.

seuraan.tilanteita kirjoitti:

Mä oon sitä mieltä että jos täällä kuka lässyttää niin se on juuri hunksz.

Ilahdun, kun löydän ihmisestä hyvää, jopa upeaa.
Valitsen tämän havaintoni jälkeen, että se hyvä tulee ensimmäisenä mieleeni hänestä.

Olin pitkään sitä mieltä, että hunksz on täyspsska. Kunnes hän keskeytti lässyttämisensä ja alkoi paljastella upeaa puoltaan ;)

enmilläänkeksi kirjoitti:

Ilahdun, kun löydän ihmisestä hyvää, jopa upeaa.
Valitsen tämän havaintoni jälkeen, että se hyvä tulee ensimmäisenä mieleeni hänestä.

Olin pitkään sitä mieltä, että hunksz on täyspsska. Kunnes hän keskeytti lässyttämisensä ja alkoi paljastella upeaa puoltaan ;)

Lue lisää

Aivan. Uskon minäkin et hänenkin kuorensa alla piilee ihan kelpo ihminen. Se ei vaan taviksille aina esiin sieltä loista :). Ehtohan kanssakäymiseen on että pitää ymärtää edes joillain tasolla, mitä toinen puhuu, tai mistä.

Hunkkelis, väitän edelleen että ihminen on neutraali jos valitsee niin. Hän voi olla niin paljon muutakin. Vastustan sitä ajatusta että ihmisen ei pidä muokata itseään. Tai ettei muka voi. Tai että se oli luonnotonta tai teennäistä. Minusta se on yksi tekijä joka erottaa meidät muista eläimistä.
On tietysti ihmisiä jotka ovat niin ihanat ettei tarvi muokata, tai jolla on niin vähäiset virheet että mitä niitä manipuloimaan... kun ei kukaan meistä ole täydellinen. Ja sitten löytyy Hitlereitä ja Putineja ja ties vaikka mitä, kiusaajia ja kiusattuja.

hmp.f kirjoitti:

Hunkkelis, väitän edelleen että ihminen on neutraali jos valitsee niin. Hän voi olla niin paljon muutakin. Vastustan sitä ajatusta että ihmisen ei pidä muokata itseään. Tai ettei muka voi. Tai että se oli luonnotonta tai teennäistä. Minusta se on yksi tekijä joka erottaa meidät muista eläimistä.
On tietysti ihmisiä jotka ovat niin ihanat ettei tarvi muokata, tai jolla on niin vähäiset virheet että mitä niitä manipuloimaan... kun ei kukaan meistä ole täydellinen. Ja sitten löytyy Hitlereitä ja Putineja ja ties vaikka mitä, kiusaajia ja kiusattuja.

Lue lisää

Minulle vain ei mene perille nämä itsensä muokkajat.
Miksi sellaista tehdään? Kenen takia? Itsensä vai toisten?
Onko niin, että ihminen ei jaksa hyväksyä itseään sellaisena kuin on? Minkä normien mukainen silloin haluaisi olla? Kuka ne normit on määrännyt, minkälainen pitäisi olla, minkälaisia tunteita saa tuntea? Onko ne määrännyt itse itselleen vai muokkaako sitä itseään sellaiseksi, että olisi toisten hyväksymä?
Ajattele, miten rasittava elämänikuinen tehtävä itsensämuokkaajilla on. Koskaan et tule olemaan itseesi täysin tyytyväinen ja sitten potkaiset tyhjää ja se oli siinä.
Minä menen helpoimman kautta ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Jos joku toinen ei hyväksy minua minuna, niin se on hänen ongelmansa, eikä minun.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Minulle vain ei mene perille nämä itsensä muokkajat.
Miksi sellaista tehdään? Kenen takia? Itsensä vai toisten?
Onko niin, että ihminen ei jaksa hyväksyä itseään sellaisena kuin on? Minkä normien mukainen silloin haluaisi olla? Kuka ne normit on määrännyt, minkälainen pitäisi olla, minkälaisia tunteita saa tuntea? Onko ne määrännyt itse itselleen vai muokkaako sitä itseään sellaiseksi, että olisi toisten hyväksymä?
Ajattele, miten rasittava elämänikuinen tehtävä itsensämuokkaajilla on. Koskaan et tule olemaan itseesi täysin tyytyväinen ja sitten potkaiset tyhjää ja se oli siinä.
Minä menen helpoimman kautta ja hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Jos joku toinen ei hyväksy minua minuna, niin se on hänen ongelmansa, eikä minun.

Lue lisää

Jos et ole itseäsi muokkaaja, miten voit tietää että se on rasittavaa? Eihän se työtä ole, eikä edes työlästä, vaan mielenkiintoista. Ja muutenkin, mitä hyötyä on säästää itsensä? Mitä varten sä säästät?
Se että muokkaa itseään, ei tarkoita että olisi tyytymätön, tai huono, tai ettei muka hyväksyisi itsensä. Se tarkoittaa että halua kehittyä. Normit voi jokainen määritellä ite. Se tulee varmaan omasta historiasta, ja kuka kaipaa mitäkin luonteeseensa.
Olen nähnyt omassa elämässä että luonteen laatu kyllä jalostuu itsestäänkin, ilman työpanosta, mutta silloin harvemmin parempaan suuntaan.
Lisäksi saattaa olla luonteenpiirteitä tai opittua käytöstä josta haluaa päästä eroon. Kerroin sulle ylempänä mun pelosta. Elämä on paljon mukavampaa ilman sitä. Lisäksi olen erittäin ylpeä itsestäni kun olen päässyt näin pitkälle. Mulla on muitakin luonteenpiirteitä jotka koen häiritsevinä. Itseni piiskaaminen jos teen jotain väärin. Asioiden vatvomisessa on sekä hyvä että huono puoli, suorasukaisuudessa samoin. Mä voin tehdä sulle listan, mutta tuskin se auttaisi sua ymmärtämään mua sen paremmin.
Tämä on mun tapa elää. Mun on seurattava sitä, mun luonteelle mikään muu ei olisi mahdollista. Sun tapa elää on varmasti sulle just oikein. En halveksi sitä enkä yritä muuttaa sua samanlaiseksi kun itte olen.

hmp.f kirjoitti:

Jos et ole itseäsi muokkaaja, miten voit tietää että se on rasittavaa? Eihän se työtä ole, eikä edes työlästä, vaan mielenkiintoista. Ja muutenkin, mitä hyötyä on säästää itsensä? Mitä varten sä säästät?
Se että muokkaa itseään, ei tarkoita että olisi tyytymätön, tai huono, tai ettei muka hyväksyisi itsensä. Se tarkoittaa että halua kehittyä. Normit voi jokainen määritellä ite. Se tulee varmaan omasta historiasta, ja kuka kaipaa mitäkin luonteeseensa.
Olen nähnyt omassa elämässä että luonteen laatu kyllä jalostuu itsestäänkin, ilman työpanosta, mutta silloin harvemmin parempaan suuntaan.
Lisäksi saattaa olla luonteenpiirteitä tai opittua käytöstä josta haluaa päästä eroon. Kerroin sulle ylempänä mun pelosta. Elämä on paljon mukavampaa ilman sitä. Lisäksi olen erittäin ylpeä itsestäni kun olen päässyt näin pitkälle. Mulla on muitakin luonteenpiirteitä jotka koen häiritsevinä. Itseni piiskaaminen jos teen jotain väärin. Asioiden vatvomisessa on sekä hyvä että huono puoli, suorasukaisuudessa samoin. Mä voin tehdä sulle listan, mutta tuskin se auttaisi sua ymmärtämään mua sen paremmin.
Tämä on mun tapa elää. Mun on seurattava sitä, mun luonteelle mikään muu ei olisi mahdollista. Sun tapa elää on varmasti sulle just oikein. En halveksi sitä enkä yritä muuttaa sua samanlaiseksi kun itte olen.

Lue lisää

Kuka mitenkin, mutta se väkisin muokattu minä en olisi enää minä ja minulle tulisi ikävä itseäni. En minä varmaan haluaisi olla sellainen tarkoituksellisesti muokattu "jaloluonteinen" hymistelijä ilman mitään negatiivisia tunteita, joka pystyisi kehumaan, että minä olen itse tehnyt itsestäni tällaisen positiivisen, "röyh", omalla tahdonvoimallani.
Jos jonkun toisen luonteeseen kuuluu se omien tuntemustensa jatkuva eritteleminen, tarkkaileminen ja ohjaaminen, mitä jalostamiseksikin kutsutaan, niin antaa mennä vaan. Hän on silloin oman luonteensa mukaisesti hän itse.
Minulle se itsensä tietoinen jalostaminen ei ole mitään (sen kai olen kyllä tainnut sanoa jo aikaisemminkin, siinä mielessä oli turha lause). Minä olen jo itselleni täydellinen näin kuin olen. Ja toivoisin, että niin monet muutkin osaisivat oman mielenrauhansa saavuttamiseksi rohkeasti ottaa elämänsä ja itsensä sellaisena kuin on.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Kuka mitenkin, mutta se väkisin muokattu minä en olisi enää minä ja minulle tulisi ikävä itseäni. En minä varmaan haluaisi olla sellainen tarkoituksellisesti muokattu "jaloluonteinen" hymistelijä ilman mitään negatiivisia tunteita, joka pystyisi kehumaan, että minä olen itse tehnyt itsestäni tällaisen positiivisen, "röyh", omalla tahdonvoimallani.
Jos jonkun toisen luonteeseen kuuluu se omien tuntemustensa jatkuva eritteleminen, tarkkaileminen ja ohjaaminen, mitä jalostamiseksikin kutsutaan, niin antaa mennä vaan. Hän on silloin oman luonteensa mukaisesti hän itse.
Minulle se itsensä tietoinen jalostaminen ei ole mitään (sen kai olen kyllä tainnut sanoa jo aikaisemminkin, siinä mielessä oli turha lause). Minä olen jo itselleni täydellinen näin kuin olen. Ja toivoisin, että niin monet muutkin osaisivat oman mielenrauhansa saavuttamiseksi rohkeasti ottaa elämänsä ja itsensä sellaisena kuin on.

Lue lisää

Sä laitat sen muuttamishalun ääriasentoon. En minä pyri jaloluonteiseksi hymistelijäksi ilman mitään negatiivisia tunteita. Eikä mun luonteeseen kuulu jatkuva eritteleminen, tarkkaileminen ja ohjaaminen. Sä pidät väkisin kiinni jostain kuvasta, ja vaikka kuinka koetan oikoa kuvaa, sä tönäiset sen vinoon. Tulee mieleen että sä näet minut tuollaisena ja haluat pitää kiinni siitä kuvasta. Ymmärryksen luukku ei avaudu, olkoon kiinni mun puolesta.
Miksi se että olen oman kasvatukseni tulosta on röhkimistä, jos sinä saat olla tyytyväinen siihen mitä sä olet?

"Paloma.se.co"

Ei saa kiusata siilimuoria :)

H.

hunksz kirjoitti:

"Paloma.se.co"

Ei saa kiusata siilimuoria :)

H.

Oho, varmasti tarkoitit tuon hyväntahtoisesti, etkö tarkoittanutkin ;)?

Ehkä kiusatuksi tuleminen on kiusatun käsissäkin. Kenen antaa pintansa läpi pureutua. Kenen purematyritykset ohittaa jättäen omaan arvoonsa mikä on verrattavissa käsitykseen kiusaajasta. Minun pintani läpi pääsevat vain he joita arvostan,ja joita arvostan eivät kiusaa joten älä huoli ;).

Minusta hyvänmielen tunne on yhtä kuin onnellisuuden tunne. Ohikiitäviä hyvänmielen tuneita arjessa. Ehkä niitä ei uskeinkaan kututa onnellisuudeksi, mutta sitähän ne ovat.

siilimuori kirjoitti:

Minusta hyvänmielen tunne on yhtä kuin onnellisuuden tunne. Ohikiitäviä hyvänmielen tuneita arjessa. Ehkä niitä ei uskeinkaan kututa onnellisuudeksi, mutta sitähän ne ovat.

Lue lisää

Jos se hyvämieli on onnellisuutta, niin se tulla putkahtaa ilman, että päättäisin valita sen hyvänmielen tilan. Jos mä sitten jään tuonne metsään mättähälle istumaan ja kun se hyvänmielen tila valahtaa mieleen, niin päätänkö mä että nyt pysyt tässä. Sitten kun lähen sieltä metsästä ja tuuskahdan puunjuurakkoon turvalleni, niin se onnentunne vain on siinä vaikka silmäklasit olis vinossa ja mudassa.

Elämässä on yksi hetkinen, jolloin onni pulpahtaa rajusti yli ja se on
kun kiitollisuus valtaa kaiken ja mielihyvä siitä muuttuu onnenhetkeksi.
Tavallisesti kiitollisuus on mielihyvää joka kyllä rassaa varsin syvältä,
mutta sekin menee ohi usein jopa ilman sanoiksi muuttumista, on vain tunne.

Joskus tuntee mielihyvää kun näkee ja kokee, että tuo tai nuo ihmiset ovat todella onnellisen näköisiä, sitäkään en voi tietää onko heidän elämänsä täynnä onnellisuutta vai mitä... tapa, tottumus...

tiällä.vastailoo kirjoitti:

Jos se hyvämieli on onnellisuutta, niin se tulla putkahtaa ilman, että päättäisin valita sen hyvänmielen tilan. Jos mä sitten jään tuonne metsään mättähälle istumaan ja kun se hyvänmielen tila valahtaa mieleen, niin päätänkö mä että nyt pysyt tässä. Sitten kun lähen sieltä metsästä ja tuuskahdan puunjuurakkoon turvalleni, niin se onnentunne vain on siinä vaikka silmäklasit olis vinossa ja mudassa.

Lue lisää

Minä ajattelen sillain et kun tiedän esimerkiksi että nautin nyt alkavilla lämpimillä kahvin juomisesta pihakeinussa ulkona. Tärräytän kahvit tulemaan ja menen kiikkuun ryystämään huuli pitkällä ilman sokeripaa huulten välissä, siin on se pyrkimöni onnen tunne, siinä tuumaillessa. Muuta jos siitä pois tullessa kenkäni tökkää ja lasit menee vinoon, siinä kohden ei varmaan huikaiseva onnentunne tle ensimmäisenä mieleen :).

Vai onkohan näin että juuri minun elämäni on niin aneemista että niitä onnentunteita ei sillain enää tule jos ei niihin itse ehdoin tahdoin hakeudu, en tiedä.

siilimuori kirjoitti:

Minä ajattelen sillain et kun tiedän esimerkiksi että nautin nyt alkavilla lämpimillä kahvin juomisesta pihakeinussa ulkona. Tärräytän kahvit tulemaan ja menen kiikkuun ryystämään huuli pitkällä ilman sokeripaa huulten välissä, siin on se pyrkimöni onnen tunne, siinä tuumaillessa. Muuta jos siitä pois tullessa kenkäni tökkää ja lasit menee vinoon, siinä kohden ei varmaan huikaiseva onnentunne tle ensimmäisenä mieleen :).

Vai onkohan näin että juuri minun elämäni on niin aneemista että niitä onnentunteita ei sillain enää tule jos ei niihin itse ehdoin tahdoin hakeudu, en tiedä.

Lue lisää

Pakko lisätä vielä että saattaapihan se onnentunne tulla siinä maassakin rähmällään lasit vinossa maatessa kun huomaa vaikka siinä korressa kesän ensimmäien iki-ihanan leppäkertun pilkkuineen. Jääpi vain siihen makkaamaan ja nautiskelemaan taivaan pilvistä ja metsän tuoksusta :).

rosaliiin kirjoitti:

Elämässä on yksi hetkinen, jolloin onni pulpahtaa rajusti yli ja se on
kun kiitollisuus valtaa kaiken ja mielihyvä siitä muuttuu onnenhetkeksi.
Tavallisesti kiitollisuus on mielihyvää joka kyllä rassaa varsin syvältä,
mutta sekin menee ohi usein jopa ilman sanoiksi muuttumista, on vain tunne.

Joskus tuntee mielihyvää kun näkee ja kokee, että tuo tai nuo ihmiset ovat todella onnellisen näköisiä, sitäkään en voi tietää onko heidän elämänsä täynnä onnellisuutta vai mitä... tapa, tottumus...

Lue lisää

Olen pitkälti samaa mieltä rosaliinin kanssa, että kiitollisuudesta tulee hyvä mieli. Kunhan ei jää kiitollisuuden velkaa, se tosiaan rassaa.

siilimuori kirjoitti:

Pakko lisätä vielä että saattaapihan se onnentunne tulla siinä maassakin rähmällään lasit vinossa maatessa kun huomaa vaikka siinä korressa kesän ensimmäien iki-ihanan leppäkertun pilkkuineen. Jääpi vain siihen makkaamaan ja nautiskelemaan taivaan pilvistä ja metsän tuoksusta :).

Lue lisää

Tuo on kyllä jo sitten sitä päättämistä pitää siitä onnentunteesta kiinni jos jää maatapötköttelemään ;) Yleensä tuossa tilanteessa minun refleksini ovat tosi nopiat, äkkiä ylös ja vilkaisu ympärille että näkikö kukaan. Sitten pahimmat turpeet pyyhitään klaseista ja naamasta.

tiällä.vastailoo kirjoitti:

Tuo on kyllä jo sitten sitä päättämistä pitää siitä onnentunteesta kiinni jos jää maatapötköttelemään ;) Yleensä tuossa tilanteessa minun refleksini ovat tosi nopiat, äkkiä ylös ja vilkaisu ympärille että näkikö kukaan. Sitten pahimmat turpeet pyyhitään klaseista ja naamasta.

Lue lisää

Nii, eihän siihen päiväks tartte jäädä mutta edes 30 sekkaa vois olla ihan hyvä. Huokasta ennen kuin lähtee kattelemaan et löytyykö pitävää pohjaa vettä hörpänneen kumpparin alle :). Ja ei siellä turpaikossa taida samanmoinen ruuhka kattelijoita olla kuin taajama-alueella. Ja siitäi voipi ola onnellinen et aiheutti makiat naurut näille kattojille :).

No ollaanko sitä onnellisia kun montapäivää on otettu porukalla selvää miten määritellä onnellisuus, kumma juttu, minä huomaan heti ilman hölöpötystä oonko onnellinen teille ei ole vielä valjennu, nii miettikää kaikessa rauhassa ilman kiistelyä.

1eero kirjoitti:

No ollaanko sitä onnellisia kun montapäivää on otettu porukalla selvää miten määritellä onnellisuus, kumma juttu, minä huomaan heti ilman hölöpötystä oonko onnellinen teille ei ole vielä valjennu, nii miettikää kaikessa rauhassa ilman kiistelyä.

Lue lisää

No mutta 1eero, eihän mielipiteiden vaihto ole kiistelyä vaan keskustelua : ). Sinä olet varmaankii onnellinen kun jäkaappi plussapisteineen on saatu venneeseen ja maalaismaisema on jo tojellisuutta vai joko sen huomaisit :)?

No kerrohan nyt mikä juuri sinut tekkee sellaiseksi onnelliseksi että huomaat?

siilimuori kirjoitti:

No mutta 1eero, eihän mielipiteiden vaihto ole kiistelyä vaan keskustelua : ). Sinä olet varmaankii onnellinen kun jäkaappi plussapisteineen on saatu venneeseen ja maalaismaisema on jo tojellisuutta vai joko sen huomaisit :)?

No kerrohan nyt mikä juuri sinut tekkee sellaiseksi onnelliseksi että huomaat?

Lue lisää

Ai että mikä no vaikka mitä, nytkin on onnellisesti kiirettä huomenna on onnellisesti rauhallisempaa. Tänään huomasin ekakertaa hiirenkorvia nurmikko vihertää aurinko paestaa ja linnuilla on menossa kilpalaulanta taitaa tulla kesä nii mitenkä tässä voes olla surullinen.
Vieläkö räkä valluu kuin mahla koivun runkoa pitkin.

Tiällä.vastailoo. Itse olen jäänyt joskus henkiseen pakkorakoon, ja joutunut miettimään että noinko jatkan vai teenkö asialle jotain. Olen valinnut että teen.
Masennus ja burnout on uusi kansantauti, sanotaan. Luulen että se johtuu siksi että ihmiset ei valitse, ei tee elämälleen mitään. Odottavat vaan että joku pilleri tai terapia auttaa.
Ihminen voi olla onnellinen jos niin haluaa. Se pitää vaan valita, ja tarttua siihen.

1eero kirjoitti:

Ai että mikä no vaikka mitä, nytkin on onnellisesti kiirettä huomenna on onnellisesti rauhallisempaa. Tänään huomasin ekakertaa hiirenkorvia nurmikko vihertää aurinko paestaa ja linnuilla on menossa kilpalaulanta taitaa tulla kesä nii mitenkä tässä voes olla surullinen.
Vieläkö räkä valluu kuin mahla koivun runkoa pitkin.

Lue lisää

Kiitos kysymästä, rään tulo ehtymässä :). Tukkoinen olo vielä mutta kyllä se taas tästä. Saikkulia vielä tämä päivä ja sitten pitempi useamman päivän vapaa. Saapahan köpistellä sisätiloissa oikein luvan perästä.

hmp.f kirjoitti:

Tiällä.vastailoo. Itse olen jäänyt joskus henkiseen pakkorakoon, ja joutunut miettimään että noinko jatkan vai teenkö asialle jotain. Olen valinnut että teen.
Masennus ja burnout on uusi kansantauti, sanotaan. Luulen että se johtuu siksi että ihmiset ei valitse, ei tee elämälleen mitään. Odottavat vaan että joku pilleri tai terapia auttaa.
Ihminen voi olla onnellinen jos niin haluaa. Se pitää vaan valita, ja tarttua siihen.

Lue lisää

Olet onnekas, kun olet "omin käsin" puskenut itsesi "selville vesille". Tiedän/tunnen joitakin mielenterveyden ammattilaisia, jotka ovat itse vaipuneet pohjalle ja joutuneet alansa auttaviin käsiin. Joskus vaan se "putoaminen" synkkään kuiluun on niin nopeaa ettei alansa taitajatkaan huomaa itsessään tapahtuvia muutoksia.

Siksipä vieläkin kyseenalaistan tuota onnellisuuden omaohjattavuutta. Mielihyvä-kokemukset nostavat serotoniinitasoa ja auttavat voimaan henkisesti hyvin.
Jos on kyse taas fyysisestä pahasta olosta, voi kivut estää näitä näitä mielihyvän tuntemuksia.

Tästä voidaan, niin kuin ykseero vähän vihjailikin, puhua maailman tappiin.
Onko mielihyvän kokemus onnellisuutta?

siilimuori kirjoitti:

Nii, eihän siihen päiväks tartte jäädä mutta edes 30 sekkaa vois olla ihan hyvä. Huokasta ennen kuin lähtee kattelemaan et löytyykö pitävää pohjaa vettä hörpänneen kumpparin alle :). Ja ei siellä turpaikossa taida samanmoinen ruuhka kattelijoita olla kuin taajama-alueella. Ja siitäi voipi ola onnellinen et aiheutti makiat naurut näille kattojille :).

Lue lisää

Kattelin niitä mättähiä tänään sillä silmällä, että josko pötkähtäisi ruohonjuuritasolle mönkiäisiä tutkaisemaan. Oli liian vetistä heittäytyä makuulleen.
Unohdin sitten ottaa pussukoita mihin oisin kerännyt nokkosen alkuja, ketunleipiä ja koivunlehtiä. Vaan ei se masentanut, laitoin huomiseksi valmiiksi lenkkipuvun taskuun.
Hyvällä mielin olen, vaan olenko onnellinen. Minulla taitaa olla hakusessa tuo onnellisuus-käsite.

tiällä.vasteloo kirjoitti:

Kattelin niitä mättähiä tänään sillä silmällä, että josko pötkähtäisi ruohonjuuritasolle mönkiäisiä tutkaisemaan. Oli liian vetistä heittäytyä makuulleen.
Unohdin sitten ottaa pussukoita mihin oisin kerännyt nokkosen alkuja, ketunleipiä ja koivunlehtiä. Vaan ei se masentanut, laitoin huomiseksi valmiiksi lenkkipuvun taskuun.
Hyvällä mielin olen, vaan olenko onnellinen. Minulla taitaa olla hakusessa tuo onnellisuus-käsite.

Lue lisää

Ne ehkä tuo sana onnellinen (happy) ei niin istu meidän suomalaisten suuhun. Voihan sanoa että tyytyväinen tai hyvä mieli jos luontevammalta tuntuu.
Laita huomenna kurapuku ja villaista alle niin onnistuu se märässäkin pötköttely :).

siilimuori kirjoitti:

Ne ehkä tuo sana onnellinen (happy) ei niin istu meidän suomalaisten suuhun. Voihan sanoa että tyytyväinen tai hyvä mieli jos luontevammalta tuntuu.
Laita huomenna kurapuku ja villaista alle niin onnistuu se märässäkin pötköttely :).

Lue lisää

Huomenna on markkinapäivä. Lupasi säätiedotus, että vettä vihmoisi, joten kurapuku olisi ihan paikallaan, että kädet jäisi vapaaksi katsella myyntipöytien anteja.
Happyhyppely :)

tiällä.vastailoo kirjoitti:

Huomenna on markkinapäivä. Lupasi säätiedotus, että vettä vihmoisi, joten kurapuku olisi ihan paikallaan, että kädet jäisi vapaaksi katsella myyntipöytien anteja.
Happyhyppely :)

Lue lisää

Oiiii, sulla on tulossa onnenpäivä happyhyppely :). Hattaraa, lakritsaa, makkaraa ja lättykahvit päälle. Miksi sellaisia sormettomia sormikkaita sanotaan, kynsikkäät ? Ne ois hyvät.

Tänään on aivoissani liikkunut dopamiinia,serotoniinia, noradrenaliinia jotenni tuntuu raukeelta yleinen hyvän olon tunne on laskenut, hohhoijaa.

1eero kirjoitti:

Tänään on aivoissani liikkunut dopamiinia,serotoniinia, noradrenaliinia jotenni tuntuu raukeelta yleinen hyvän olon tunne on laskenut, hohhoijaa.

Woi että, ihan kykenen samaistumaan olotilaasi. Enää ei puutu kuin saunan lämpö ja kiukaan sihinä..

1eero kirjoitti:

Tänään on aivoissani liikkunut dopamiinia,serotoniinia, noradrenaliinia jotenni tuntuu raukeelta yleinen hyvän olon tunne on laskenut, hohhoijaa.

älä ota liikaa, ettei ala oksettaa

siilimuori kirjoitti:

Woi että, ihan kykenen samaistumaan olotilaasi. Enää ei puutu kuin saunan lämpö ja kiukaan sihinä..

ja nainen ennen ja jälkeen saunan. Ja saunan välissäkin.

enmilläänkeksi kirjoitti:

ja nainen ennen ja jälkeen saunan. Ja saunan välissäkin.

Niinpä, mikä ettei jos sellainen on kuvioissa :D.

siilimuori kirjoitti:

Oiiii, sulla on tulossa onnenpäivä happyhyppely :). Hattaraa, lakritsaa, makkaraa ja lättykahvit päälle. Miksi sellaisia sormettomia sormikkaita sanotaan, kynsikkäät ? Ne ois hyvät.

Lue lisää

Kynsikkäät joo. Toisessa kädessä mulla onkin tököttävä pitkä "hanska", täytyy jonkin sortin tarjotinteline siihen kyhätä ;)

tiällä.vastailoo kirjoitti:

Kynsikkäät joo. Toisessa kädessä mulla onkin tököttävä pitkä "hanska", täytyy jonkin sortin tarjotinteline siihen kyhätä ;)

Novoi. Onko sulla sormetkin poikki? Nyt onkin sitten hyvä syy heittäytyä puheisiin markkinoilla ihmisten kanssa, pyytelet apuja :).

siilimuori kirjoitti:

Novoi. Onko sulla sormetkin poikki? Nyt onkin sitten hyvä syy heittäytyä puheisiin markkinoilla ihmisten kanssa, pyytelet apuja :).

Ei ole sormet poikki. Olenkin koko päivän harjoitellut keskisormen nostoa, jos joku kieltäytyy auttamasta huomenna. Se on meinaan kahvinjuonti ja lettujen leikkaaminen vaikeaa yhdellä kädellä. Tuppaavat laittamaan hirveesti hilloa ja kermavaahtoa, ainakin silloin jos on tällainen raajasta rikkinäinen, olen huomannut.

tiällä.vastailoo kirjoitti:

Ei ole sormet poikki. Olenkin koko päivän harjoitellut keskisormen nostoa, jos joku kieltäytyy auttamasta huomenna. Se on meinaan kahvinjuonti ja lettujen leikkaaminen vaikeaa yhdellä kädellä. Tuppaavat laittamaan hirveesti hilloa ja kermavaahtoa, ainakin silloin jos on tällainen raajasta rikkinäinen, olen huomannut.

Lue lisää

Pyydät pienimään lätyt haarukkapaloiksi. Hyvä ruoka, parempi mieli, siitä extrahillot ja kermavaahdot varmaankin.

tiällä.vastailoo kirjoitti:

Jos se hyvämieli on onnellisuutta, niin se tulla putkahtaa ilman, että päättäisin valita sen hyvänmielen tilan. Jos mä sitten jään tuonne metsään mättähälle istumaan ja kun se hyvänmielen tila valahtaa mieleen, niin päätänkö mä että nyt pysyt tässä. Sitten kun lähen sieltä metsästä ja tuuskahdan puunjuurakkoon turvalleni, niin se onnentunne vain on siinä vaikka silmäklasit olis vinossa ja mudassa.

Lue lisää

Kyllläpäs heitit mainion tilannekuvauksen! Nauroin aivan hervottomasti viestillesi.
Näyttää täällä sentään joskus huumorikin kukkivan!

En ole ennen kuullut. Mutta joskus se vaatii työtä olla onnellinen, jos on esim. masentunut siihen liittyy myös voimattomuutta. Silloin saattaa olla helpompaa syyttää koiraparkaa kuin ryhtyä muuttamaan mitään.

Jos elämä opettaa hellästi, omat eväät varmaan riittävätkin pääsemään opetusten yli. Kriisejä elämässä kuitenkin kaikilla on, eri asteisia vaan. Itelläni on toiminut niin, että kun kriisi on päällä, etsin vastauksia, en niitä tarvitse "rauhan" aikana.
Onko demeter meditointi tuttua? Siinähän harjoitellaan mielen hallintaa. On aivan varmasti ihmisiä joilla ei ole sellaista kaaosta mielessä että sitä tarvitsevat. On silti myös ihmisiä joilla jostain syystä on mieli niin epäjärjestyksessä että tarvitsevat mielen hallintaa. Se on tietty ymmärrettävää että ihminen jonka mieli pysyy tasapainossa suht iisisti, ei ymmärrä mistä puhutaan kun mieli on kaaoksessa. Ei mielenrauhainen voi tietää, hänellä ei ole sitä kokemusta. Mutta, silti on ihmisiä joille mielenrauha ei tule helposti, se vaatii opettelua ja harjoitusta.
Lisäksi luulen että moni ihminen harjoittaa pientä meditointia esim. luonnon helmassa tai kotiaskareissa miettimättä sen kummemmin onko mielen tyhjentämistä ja järjestämistä vai ei. Se menee niin automaattisesti. Ja myöskin siksi suht automaattimaisesti koska mikään niin ylisuurta ei ole järkkynyt mieltä, ja lokerot ovat ikään kuin jo ennestään siistit.
Olen lukenut paljon serotoniinista, tässä on loppupäätelmä: Serotoniinivaje voi olla sekä syy että seuraus. Sen olemassaolon puute tai vähyys aiheuttaa ikään kuin kierteen. Kun on esim. stressiä, et tee enää niin paljon asioita jotka saavat sut hyvälle tuulelle, et pysty ehkä nauttimaankaan onnistumisista etkä tunne mielihyvää, joten serotoniinia ei erity. Jos stressi (tai suru, pelko) on lyhyt, aiheuttajaa voi poistaa, sä jatkat sitä normaalia elämää ja palaat nauttimaan ja nauramaan, serotoniinia erittyy taas. Jos sitä stressiä ei saa pois, depressio syvenee. Tässä tapauksessa serotoniinivaje on seuraus.
Mä en sitten tiedä miten serotoniini vaikuttaa jos on ikään kuin sairaus joka on seurannut koko elämän, sellainen syntymästään depressiivinen. Ja mielet ovat muutenkin erilaiset. Ei mua ole diagnotisoitu millään tavalla, mutta koen että mulla on tietynlainen mielen herkkyys. Varmaan osittain perinnöllinen. Se on siis vaatinut työtä ja tarmoa, vastausten etsimistä. Toisaalta, se tilanne missä olin kun masennuin, oli sellainen että kuka tahansa olisi voinut murtua, mutta voi olla että kävin syvemmällä tämän herkkyyden takia.
Mietin sitä, että mun elämäkään ei ole ihan tavallista eloveena ollut (Paloman kielikuva oli mainio). Silti luulen että olen sen elämän tarvinnut vahvistamaan mut, jotta olisin ryhtynyt etsimään sitä tasapainon tietä. Ilman niitä vastoinkäymisiä en olisi tehnyt niin. Ja olisin ollut aika ärsyttävä persoona. Eiku siis vielä ärsyttävämpi ;))
Jos on joku mielen sairaus, se estää taatusti valitsemasta yhtään mitään. Riippuen vähän miten vakava se on. Samoin varmasti on ihan fyysisten sairauksien kanssa. Jotkut ovat niin kovat että estää elämästä.

hmp.f kirjoitti:

Jos elämä opettaa hellästi, omat eväät varmaan riittävätkin pääsemään opetusten yli. Kriisejä elämässä kuitenkin kaikilla on, eri asteisia vaan. Itelläni on toiminut niin, että kun kriisi on päällä, etsin vastauksia, en niitä tarvitse "rauhan" aikana.
Onko demeter meditointi tuttua? Siinähän harjoitellaan mielen hallintaa. On aivan varmasti ihmisiä joilla ei ole sellaista kaaosta mielessä että sitä tarvitsevat. On silti myös ihmisiä joilla jostain syystä on mieli niin epäjärjestyksessä että tarvitsevat mielen hallintaa. Se on tietty ymmärrettävää että ihminen jonka mieli pysyy tasapainossa suht iisisti, ei ymmärrä mistä puhutaan kun mieli on kaaoksessa. Ei mielenrauhainen voi tietää, hänellä ei ole sitä kokemusta. Mutta, silti on ihmisiä joille mielenrauha ei tule helposti, se vaatii opettelua ja harjoitusta.
Lisäksi luulen että moni ihminen harjoittaa pientä meditointia esim. luonnon helmassa tai kotiaskareissa miettimättä sen kummemmin onko mielen tyhjentämistä ja järjestämistä vai ei. Se menee niin automaattisesti. Ja myöskin siksi suht automaattimaisesti koska mikään niin ylisuurta ei ole järkkynyt mieltä, ja lokerot ovat ikään kuin jo ennestään siistit.
Olen lukenut paljon serotoniinista, tässä on loppupäätelmä: Serotoniinivaje voi olla sekä syy että seuraus. Sen olemassaolon puute tai vähyys aiheuttaa ikään kuin kierteen. Kun on esim. stressiä, et tee enää niin paljon asioita jotka saavat sut hyvälle tuulelle, et pysty ehkä nauttimaankaan onnistumisista etkä tunne mielihyvää, joten serotoniinia ei erity. Jos stressi (tai suru, pelko) on lyhyt, aiheuttajaa voi poistaa, sä jatkat sitä normaalia elämää ja palaat nauttimaan ja nauramaan, serotoniinia erittyy taas. Jos sitä stressiä ei saa pois, depressio syvenee. Tässä tapauksessa serotoniinivaje on seuraus.
Mä en sitten tiedä miten serotoniini vaikuttaa jos on ikään kuin sairaus joka on seurannut koko elämän, sellainen syntymästään depressiivinen. Ja mielet ovat muutenkin erilaiset. Ei mua ole diagnotisoitu millään tavalla, mutta koen että mulla on tietynlainen mielen herkkyys. Varmaan osittain perinnöllinen. Se on siis vaatinut työtä ja tarmoa, vastausten etsimistä. Toisaalta, se tilanne missä olin kun masennuin, oli sellainen että kuka tahansa olisi voinut murtua, mutta voi olla että kävin syvemmällä tämän herkkyyden takia.
Mietin sitä, että mun elämäkään ei ole ihan tavallista eloveena ollut (Paloman kielikuva oli mainio). Silti luulen että olen sen elämän tarvinnut vahvistamaan mut, jotta olisin ryhtynyt etsimään sitä tasapainon tietä. Ilman niitä vastoinkäymisiä en olisi tehnyt niin. Ja olisin ollut aika ärsyttävä persoona. Eiku siis vielä ärsyttävämpi ;))
Jos on joku mielen sairaus, se estää taatusti valitsemasta yhtään mitään. Riippuen vähän miten vakava se on. Samoin varmasti on ihan fyysisten sairauksien kanssa. Jotkut ovat niin kovat että estää elämästä.

Lue lisää

hmp.f kirjoitat
"Lisäksi luulen että moni ihminen harjoittaa pientä meditointia esim. luonnon helmassa tai kotiaskareissa miettimättä sen kummemmin onko mielen tyhjentämistä ja järjestämistä vai ei. Se menee niin automaattisesti."
Osui ja uppos.
Olen kertonut muillekin, että minun täytyy ihmisiä tavattuani olla omissa oloissani yksin ja sulatella. Siten pääsen taas tasapainoon. Istun sohvalla laiskana tai sukkapuikkoja kilkuttaen tai tiskaan käsin. Sellaista olemista, jossa ei tarvitse ajatella eikä suunnitella, aivot saa levätä, menee automaattisesti selkärangalla, kädet liikkuvat. Siksi vähän harmittaa tiskikone, vaikka se puhtaampaa jälkeä tekeekin.

hmp.f kirjoitti:

Jos elämä opettaa hellästi, omat eväät varmaan riittävätkin pääsemään opetusten yli. Kriisejä elämässä kuitenkin kaikilla on, eri asteisia vaan. Itelläni on toiminut niin, että kun kriisi on päällä, etsin vastauksia, en niitä tarvitse "rauhan" aikana.
Onko demeter meditointi tuttua? Siinähän harjoitellaan mielen hallintaa. On aivan varmasti ihmisiä joilla ei ole sellaista kaaosta mielessä että sitä tarvitsevat. On silti myös ihmisiä joilla jostain syystä on mieli niin epäjärjestyksessä että tarvitsevat mielen hallintaa. Se on tietty ymmärrettävää että ihminen jonka mieli pysyy tasapainossa suht iisisti, ei ymmärrä mistä puhutaan kun mieli on kaaoksessa. Ei mielenrauhainen voi tietää, hänellä ei ole sitä kokemusta. Mutta, silti on ihmisiä joille mielenrauha ei tule helposti, se vaatii opettelua ja harjoitusta.
Lisäksi luulen että moni ihminen harjoittaa pientä meditointia esim. luonnon helmassa tai kotiaskareissa miettimättä sen kummemmin onko mielen tyhjentämistä ja järjestämistä vai ei. Se menee niin automaattisesti. Ja myöskin siksi suht automaattimaisesti koska mikään niin ylisuurta ei ole järkkynyt mieltä, ja lokerot ovat ikään kuin jo ennestään siistit.
Olen lukenut paljon serotoniinista, tässä on loppupäätelmä: Serotoniinivaje voi olla sekä syy että seuraus. Sen olemassaolon puute tai vähyys aiheuttaa ikään kuin kierteen. Kun on esim. stressiä, et tee enää niin paljon asioita jotka saavat sut hyvälle tuulelle, et pysty ehkä nauttimaankaan onnistumisista etkä tunne mielihyvää, joten serotoniinia ei erity. Jos stressi (tai suru, pelko) on lyhyt, aiheuttajaa voi poistaa, sä jatkat sitä normaalia elämää ja palaat nauttimaan ja nauramaan, serotoniinia erittyy taas. Jos sitä stressiä ei saa pois, depressio syvenee. Tässä tapauksessa serotoniinivaje on seuraus.
Mä en sitten tiedä miten serotoniini vaikuttaa jos on ikään kuin sairaus joka on seurannut koko elämän, sellainen syntymästään depressiivinen. Ja mielet ovat muutenkin erilaiset. Ei mua ole diagnotisoitu millään tavalla, mutta koen että mulla on tietynlainen mielen herkkyys. Varmaan osittain perinnöllinen. Se on siis vaatinut työtä ja tarmoa, vastausten etsimistä. Toisaalta, se tilanne missä olin kun masennuin, oli sellainen että kuka tahansa olisi voinut murtua, mutta voi olla että kävin syvemmällä tämän herkkyyden takia.
Mietin sitä, että mun elämäkään ei ole ihan tavallista eloveena ollut (Paloman kielikuva oli mainio). Silti luulen että olen sen elämän tarvinnut vahvistamaan mut, jotta olisin ryhtynyt etsimään sitä tasapainon tietä. Ilman niitä vastoinkäymisiä en olisi tehnyt niin. Ja olisin ollut aika ärsyttävä persoona. Eiku siis vielä ärsyttävämpi ;))
Jos on joku mielen sairaus, se estää taatusti valitsemasta yhtään mitään. Riippuen vähän miten vakava se on. Samoin varmasti on ihan fyysisten sairauksien kanssa. Jotkut ovat niin kovat että estää elämästä.

Lue lisää

Kiitos hienosta vastauksestasi, hmp.f. Noin punnittuun puheeseen ei ole vastaan sanomista. Kun noin asiat esität tulee selväksi, että jokainen - tai ainakin monet meistä..)) - pyrkii tasapainoon omalla tavallaan, kuka ohjelmallisemmin, kuka ikään kuin itseltäänkin salaa.
Meditointi, sekä ohjelmallinen että "luonnollinen", on kyllä tullut tutuksi. Tällä hetkellä oivallinen mielen tasapainottaja on minulle pitkä metsälenkki, ehdottomasti vain omassa seurassa.
Sinusta hmp.f ja "enmilläänkeksi" nimmarista löydän paljon omaa laatuani. Olisikohan se laatu "erityisherkkyys" ? Siitä puhutaan nyt ja siitä on kirjoitettu kirjakin, Elaine N,. Aron: "Erityisherkkä ihminen". Erityisherkillä on jopa oma yhdistys Suomessa. Tuttuni kuuluu siihen ja katsoo, että ehkä ensimmäistä kertaa elämässään hän kokee tulevansa oikein ymmärretyksi, olevansa kaltaistensa seurassa.
Minulle kirja avasi oivalluksen siitä, että se, mikä on katsottu heikkoudeksi, onkin omanlaistaan vahvuutta. Kirjassa esitetyt selviytymiskeinot jäivät kyllä minulta kokeilematta. Piti taas todeta tamperelaiseen tapaan: "Se on myähästä ny"..))

de-meter kirjoitti:

Kiitos hienosta vastauksestasi, hmp.f. Noin punnittuun puheeseen ei ole vastaan sanomista. Kun noin asiat esität tulee selväksi, että jokainen - tai ainakin monet meistä..)) - pyrkii tasapainoon omalla tavallaan, kuka ohjelmallisemmin, kuka ikään kuin itseltäänkin salaa.
Meditointi, sekä ohjelmallinen että "luonnollinen", on kyllä tullut tutuksi. Tällä hetkellä oivallinen mielen tasapainottaja on minulle pitkä metsälenkki, ehdottomasti vain omassa seurassa.
Sinusta hmp.f ja "enmilläänkeksi" nimmarista löydän paljon omaa laatuani. Olisikohan se laatu "erityisherkkyys" ? Siitä puhutaan nyt ja siitä on kirjoitettu kirjakin, Elaine N,. Aron: "Erityisherkkä ihminen". Erityisherkillä on jopa oma yhdistys Suomessa. Tuttuni kuuluu siihen ja katsoo, että ehkä ensimmäistä kertaa elämässään hän kokee tulevansa oikein ymmärretyksi, olevansa kaltaistensa seurassa.
Minulle kirja avasi oivalluksen siitä, että se, mikä on katsottu heikkoudeksi, onkin omanlaistaan vahvuutta. Kirjassa esitetyt selviytymiskeinot jäivät kyllä minulta kokeilematta. Piti taas todeta tamperelaiseen tapaan: "Se on myähästä ny"..))

Lue lisää

Vai myöhäistä :))) Täytyy kaivaa kirja esille ja tutustua.
Mitä paremmin oppii toista tuntemaan, sitä paremmin ymmärtää. Taisimme sivuuttaa tätä kerran aikaisemmin, muistan kun sanoit jotain että miten niin sallii itsensä tuntemaan.
Mulla on kaksi iso-siskoa, ja kaikilla enemmän tai vähemmän tätä herkkyyttä. Ja jokaisella omat tavat selviytyä sen kanssa mikä sinänsä on sekä raivostuttavaa että viihdyttävää, nähdä miten eri tavalla taklataan ongelmaa. Mun on tietty paras :D

hmp.f kirjoitti:

Vai myöhäistä :))) Täytyy kaivaa kirja esille ja tutustua.
Mitä paremmin oppii toista tuntemaan, sitä paremmin ymmärtää. Taisimme sivuuttaa tätä kerran aikaisemmin, muistan kun sanoit jotain että miten niin sallii itsensä tuntemaan.
Mulla on kaksi iso-siskoa, ja kaikilla enemmän tai vähemmän tätä herkkyyttä. Ja jokaisella omat tavat selviytyä sen kanssa mikä sinänsä on sekä raivostuttavaa että viihdyttävää, nähdä miten eri tavalla taklataan ongelmaa. Mun on tietty paras :D

Lue lisää

Minä se jouduin aina välillä muihin tehtäviin ja mielenkiintoiset keskustelut pakkaavat jäädä kesken, hmp.f.
Luulen, että tuossa taannoisessa keskustelussa uskoin sinun tarkoittaneen sitä, että pitäisi vartioida itseään ja ottaa kielteiset tunteet kiinni lennosta, kääntää ne "positiivisiksi".
Itse olin sitä mieltä - ja olen edelleenkin - että kaikki tunteet voi tuntea, ottaa omiin nimiinsä, myös ne kielteiset.. Niiden ilmaisu taas on toinen juttu. Siltä osin yhdyn kuvaukseesi tuosta suodattamisesta.
Tuo se kyllä on kova paikka, kun on itse työstänyt jotakin asiaa ja saanut siitä oivalluksen ja sitten joutuu toteamaan, ettei oma oivallus kelpaa muille tai se ei suorastaani päde toisten kohdalla.

Ymmärrän tuon, siilimuori. Uskon, että suurin osa meistä tietää mitä PITÄISI tehdä, kaikilla ei ole vain voimia muutokseen. Tietysti on niitäkin, joita oma tilanne, hoidettavaksi heittäytyminen palvelee. Mutta sen tietäminen, onko toisella voimia muutokseen, ei onnistu minulta.

de-meter kirjoitti:

Ymmärrän tuon, siilimuori. Uskon, että suurin osa meistä tietää mitä PITÄISI tehdä, kaikilla ei ole vain voimia muutokseen. Tietysti on niitäkin, joita oma tilanne, hoidettavaksi heittäytyminen palvelee. Mutta sen tietäminen, onko toisella voimia muutokseen, ei onnistu minulta.

Lue lisää

Aivan. Siksi ehkä onkin parempi puhua itsestään ja omasta onnellisuudestaan/tyytyväisyydestään/mielenrauhastaan.

Sen voi nähdä noin, tai sitten silleen että onnellisuus on olotila joka kumpuaa sun sisältä. Ihan ilmaiseksi.

Nuo elämänohjeet vois tutkia kouluissa nuorison kanssa kristinuskon 10 käskyjen rinnalla.
Katselin eilen leffan Eat, pray, love. Joskus aiemmin yrittänyt hypätä kesken kyytiin, mutta silloin se oli tappavan tylsä. Nyt se oli hyvä, ja sivuutti sitä onnellisuutta ja tasapainoa,

hmp.f kirjoitti:

Nuo elämänohjeet vois tutkia kouluissa nuorison kanssa kristinuskon 10 käskyjen rinnalla.
Katselin eilen leffan Eat, pray, love. Joskus aiemmin yrittänyt hypätä kesken kyytiin, mutta silloin se oli tappavan tylsä. Nyt se oli hyvä, ja sivuutti sitä onnellisuutta ja tasapainoa,

Lue lisää

Minä olen katsonut sen jo joskus aiemmin, hyvä elokuva. Ajatuksia heräätävä. Tykkäsin.

siilimuori kirjoitti:

Minä olen katsonut sen jo joskus aiemmin, hyvä elokuva. Ajatuksia heräätävä. Tykkäsin.

Hieno teksti, siilimuori, kiitos. En ole nähnyt tuota mainittua elokuvaa. Pitääpä laittaa muistiin.
Tuosta ymmärryksen avautumisesta minullakin on kokemuksia. Luin vuosia sitten C-.G. Jungin kirjan "Job saa vastauksen", enkä tajunnut siitä yhtään mitään. Kun luin sen muutamaa vuotta myöhemmin, se avautui minulle täysin.. Voisikohan tästä vetää sen johtopäätöksen, että ihminen, kovakalloinenkin, oppii. Joko uuden ohjelmoinnin tai siperian kautta ..))

""""Anna itsellesi lupa olla sitä, mitä olet. Itke, jos itkettää. Naura, jos naurattaa. Mokaile ja epäonnistu. Onnistu!""""
No nii. Siinähän se tuli. Minne jää nyt se itsensä muokkaaminen ja tunteittensa hillitseminen, positiivisten ajatusten avulla itkunsa peittäminen?
Mitä gurua sinä nyt sitten lopulta uskot, kun löydät netiltä niin monenlaisia vastakkaisia neuvoja olemiseesi ja elämiseesi.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

""""Anna itsellesi lupa olla sitä, mitä olet. Itke, jos itkettää. Naura, jos naurattaa. Mokaile ja epäonnistu. Onnistu!""""
No nii. Siinähän se tuli. Minne jää nyt se itsensä muokkaaminen ja tunteittensa hillitseminen, positiivisten ajatusten avulla itkunsa peittäminen?
Mitä gurua sinä nyt sitten lopulta uskot, kun löydät netiltä niin monenlaisia vastakkaisia neuvoja olemiseesi ja elämiseesi.

Lue lisää

"No nii. Siinähän se tuli. Minne jää nyt se itsensä muokkaaminen ja tunteittensa hillitseminen, positiivisten ajatusten avulla itkunsa peittäminen?"

Aina tilanteen - ja voimien - mukaan, siivoojaparka. Tilannetajua ja omien voimavarojen tiedostamista en pidä pahana.

de-meter kirjoitti:

Hieno teksti, siilimuori, kiitos. En ole nähnyt tuota mainittua elokuvaa. Pitääpä laittaa muistiin.
Tuosta ymmärryksen avautumisesta minullakin on kokemuksia. Luin vuosia sitten C-.G. Jungin kirjan "Job saa vastauksen", enkä tajunnut siitä yhtään mitään. Kun luin sen muutamaa vuotta myöhemmin, se avautui minulle täysin.. Voisikohan tästä vetää sen johtopäätöksen, että ihminen, kovakalloinenkin, oppii. Joko uuden ohjelmoinnin tai siperian kautta ..))

Lue lisää

Niin tai oisko näin että jokaiselle teokselle on oma tilauksena omassa elämässä. Silloin avautuu ja tulee vastaan kun itselle on jollain tapaa ajankohtaista.

siilimuori kirjoitti:

Niin tai oisko näin että jokaiselle teokselle on oma tilauksena omassa elämässä. Silloin avautuu ja tulee vastaan kun itselle on jollain tapaa ajankohtaista.

Aivan ja vielä niinkin, että kun on vaikeata, oikea henkilö sattuu paikalle ja kulkee rinnalla sen ajan kuin on tarpeen. Vaikea kieltää, ettei olisi johdatusta, enkeleitäkin...

de-meter kirjoitti:

Aivan ja vielä niinkin, että kun on vaikeata, oikea henkilö sattuu paikalle ja kulkee rinnalla sen ajan kuin on tarpeen. Vaikea kieltää, ettei olisi johdatusta, enkeleitäkin...

Lue lisää

Tuo on kyllä niin totta. Ei sitä muutoin voi aina selittää.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

""""Anna itsellesi lupa olla sitä, mitä olet. Itke, jos itkettää. Naura, jos naurattaa. Mokaile ja epäonnistu. Onnistu!""""
No nii. Siinähän se tuli. Minne jää nyt se itsensä muokkaaminen ja tunteittensa hillitseminen, positiivisten ajatusten avulla itkunsa peittäminen?
Mitä gurua sinä nyt sitten lopulta uskot, kun löydät netiltä niin monenlaisia vastakkaisia neuvoja olemiseesi ja elämiseesi.

Lue lisää

Oliko tuo minulle?
sinun totuutesi ovat sinun totuuksiasi, minun totuuteni minun. Sillehän ei voi mitään jos aaltopituudet ovat eri.

siilimuori kirjoitti:

Oliko tuo minulle?
sinun totuutesi ovat sinun totuuksiasi, minun totuuteni minun. Sillehän ei voi mitään jos aaltopituudet ovat eri.

Sitähän minä oikeastaan ihmettelin, että mikä sinun totuutesi oikein on, kun vedät netiltä solkenaan lainauksia yhden ja toisen viisaan neuvoista, jotka ovat vastakkaisia toisilleen.
Minkä kanssa noista guruista sinä loppujen lopuksi olet samalla aaltopituudella?

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Sitähän minä oikeastaan ihmettelin, että mikä sinun totuutesi oikein on, kun vedät netiltä solkenaan lainauksia yhden ja toisen viisaan neuvoista, jotka ovat vastakkaisia toisilleen.
Minkä kanssa noista guruista sinä loppujen lopuksi olet samalla aaltopituudella?

Lue lisää

Ystävällisesti. Lainaamani tekstit puhuttelevat minua, eivät välttämättä ole minun totuuksiani. Herättävät minussa ajatuksia aiheesta, toivoin ehkä että muissakin. Ehkä toivoin kannanottoja siitä, mitä ajatuksia muissa aiheuttaa. Jokainenhan saa pitää omat ajatuksensa, keskittyisit sinäkin omiisi, ei minun.

Tuli tässä mieleen, mittani täyttyessä muka-hauskoista kommenteista toisten kustannuksella... yksi toinenkin muutostarve minussa. Kun on ihmisiä jotka antavat itselleen vapauden suodattamatta sanoa mitä vaan, eikä heidän tarvi muuttua, niin mun pitää turhan herkkänä muuttaa itseäni vähän kestävämmäksi ja paksunahkaisemmaksi jotta kestän. Kun ei aina voi kaikkea kiertääkään.

hmp.f kirjoitti:

Tuli tässä mieleen, mittani täyttyessä muka-hauskoista kommenteista toisten kustannuksella... yksi toinenkin muutostarve minussa. Kun on ihmisiä jotka antavat itselleen vapauden suodattamatta sanoa mitä vaan, eikä heidän tarvi muuttua, niin mun pitää turhan herkkänä muuttaa itseäni vähän kestävämmäksi ja paksunahkaisemmaksi jotta kestän. Kun ei aina voi kaikkea kiertääkään.

Lue lisää

Ehkä sinullekin iän mukana tulee se normaali paksnahkaisuus. Taidat olla vähän nuori ja liian herkkä vielä tälle aikuisten palstalle.

hmp.f kirjoitti:

Tuli tässä mieleen, mittani täyttyessä muka-hauskoista kommenteista toisten kustannuksella... yksi toinenkin muutostarve minussa. Kun on ihmisiä jotka antavat itselleen vapauden suodattamatta sanoa mitä vaan, eikä heidän tarvi muuttua, niin mun pitää turhan herkkänä muuttaa itseäni vähän kestävämmäksi ja paksunahkaisemmaksi jotta kestän. Kun ei aina voi kaikkea kiertääkään.

Lue lisää

Minä taa ajattelen niin että kyllä näille suodattamatta suoltajillekin tulee Se muutostarve kun karkottavat ihmiset ympäriltään.

Huolehdi muista. Analysoi tilanne, ota opiksi ja jatka matkaa :)

anna.ajan.kulua kirjoitti:

Ehkä sinullekin iän mukana tulee se normaali paksnahkaisuus. Taidat olla vähän nuori ja liian herkkä vielä tälle aikuisten palstalle.

Vai niin, vai liian nuori! Saisinko tutustuttaa sut mun lapsille? Hekin saisivat tuohon näkemykseensä mun iästä ;)

siilimuori kirjoitti:

Minä taa ajattelen niin että kyllä näille suodattamatta suoltajillekin tulee Se muutostarve kun karkottavat ihmiset ympäriltään.

Huolehdi muista. Analysoi tilanne, ota opiksi ja jatka matkaa :)

Lue lisää

Juu, syvä huokaus, pää pystyyn ja kohti uusia nöyryytyksiä ;)) Tuohon sanontaan kuuluu että leuka rintaan, mutta ei oo ikinä auennut mulle se. Miksi leuka pitää olla rinnassa?

No onhan se näinkin pää-asiassa mutta omasta kokemuksesta voin sanoa senkin että merkittävissäkin asioissa voi muuttaa elämänsä suuntaa. Siis joissain asioissa ainakin ihminen on ehdottomasti oman onnensa seppä. En minä ainakaan ole saanut ajelehtia kuin lastu laineilla. On pitänyt joissain kohti napakastikin tarttua kiinni joen varrella olevin oksiin ja hypätä kyydistä :).

siilimuori kirjoitti:

No onhan se näinkin pää-asiassa mutta omasta kokemuksesta voin sanoa senkin että merkittävissäkin asioissa voi muuttaa elämänsä suuntaa. Siis joissain asioissa ainakin ihminen on ehdottomasti oman onnensa seppä. En minä ainakaan ole saanut ajelehtia kuin lastu laineilla. On pitänyt joissain kohti napakastikin tarttua kiinni joen varrella olevin oksiin ja hypätä kyydistä :).

Lue lisää

Ei mulla enään ole ihmeellisiä tavotteita, Kohta hyppään autoon ja lähen pariksi viikoksi Puumalaan, maanantaina yö reissu Lappeenrantaan, sillee lepposasti en viiti enää hötkyillä.

1eero kirjoitti:

Ei mulla enään ole ihmeellisiä tavotteita, Kohta hyppään autoon ja lähen pariksi viikoksi Puumalaan, maanantaina yö reissu Lappeenrantaan, sillee lepposasti en viiti enää hötkyillä.

Lue lisää

Onnen Pekka ta Eero :). Minun on pakko vielä jokunen vuosi hötkyillä. Minulla on sellainen tavoite että tyytyväisyyttä ja hymynhetkiä arkielämään. Elämä on loppupeleissä kuitenkin niin lyhyt.Positiivisessa mielessä haluaisin ottaa siitä siinä mielesä kaiken irti

Oikein mukavaa mökkeilyä, kaikille aisteille. Minä hypään kohta autoon pikkasen isommalla porukalla, yöreissu. Sitten kotiin pihaa ruopimaan.
Kerrohan kuulumisiasi :).

Eerolle. Kyllä se inventointi kannattaa tehdä aika ajoin, ja nimenomaan niin että laskee mitä kaikkea on "varastossa" eikä sitä että mitä kaikkea puuttuu :)

Eikä varota! Ahmitaan, kaksin käsin, tankataan kyttyrät täyteen niin että sitä on varastossa kun onnettomuus iskee :))

hmp.f kirjoitti:

Eikä varota! Ahmitaan, kaksin käsin, tankataan kyttyrät täyteen niin että sitä on varastossa kun onnettomuus iskee :))

Juuri näin. Tai niin kuin hamsteri poskipusseihin :D.

siilimuori kirjoitti:

Juuri näin. Tai niin kuin hamsteri poskipusseihin :D.

Juu, just niin :D
http://i.ytimg.com/vi/BnQ4t4MDb8s/maxresdefault.jpg

Siitä hyö yrittivät setviä määritelmää onnellisuudelle, jos on selvinny nii voi omalta kohdaltaa todeta jos minä olen sitte onnellinen, kai tajusit.

1eero kirjoitti:

Siitä hyö yrittivät setviä määritelmää onnellisuudelle, jos on selvinny nii voi omalta kohdaltaa todeta jos minä olen sitte onnellinen, kai tajusit.

Noku en. En tajunnut :) Olen siis tajuton tällä haavaa. Mä vaan aattelen sitä Mainosta, että mikä se on. Kun joku alkaa vaivaamaan mun pääknupin sisustaa, niin se on sitten totaalista vaivaamista. Jos mun pääni olis taikinaklimppi, niin siitä vois tehdä tosi hyviä nisuja :)

Moi Heikku :) ei mitään syytä olla nolo, en ole ketjussa kertonut mistä mainoksesta puhuin. En uskaltanut, kun mainostaminen on kiellettyä. Mutta jos mä linkitän sen biisinä, ja voitte ajatella että se sisältää tuotesijoittelua :)) Telkkkarissa tuo on mun mielestä tekstitetty suomeksi.
https://www.youtube.com/watch?v=-cjht_DGsNc

Taitaa olla parasta pysyä keskitiellä :) Parempi se on tulla herätellyksi aina välillä.

Sä lähdet kirjoituksessasi siitä, että onnellisuus on jotain minkä saavutat? Entäs jos se onkin sisälläsi oleva voima tai olotila, jonka voit valita että joko näet sen tai sitten et? Joskus se vaatii syvempää ja pidempää kaivamista, eikä tuu niin itsestään. Riippuu vähän missä on ryvennyt :)
Minusta nuoremmat ikäpolvet lähtee silleen väärälle raiteelle onnellisuuden kanssa, että he tavoitat sitä, koettavat juosta se kiinni, tai ostaa se. Eikä niin että onni voi olla syvää kiitollisuuttakin kaikesta mitä on. Mutta se on varmaan niin kuin sanoit, että tarvitaan ne kriisit jotta herää, pitää menettää tasapainon jotta sitä voi arvostaa. Noniin, eli mäkin "saavutan" onnellisuutta.. hah, ei tää ole yksioikoista ollenkaan ;)
Noista mullistavista riskeistä olen yleisesti samaa mieltä. Jos jotain ei tee, siitä tulee vähän kuin haamu sun elämään, mietit aina että mitä jos..

Tästä tuli mieleen, että minä kun olen sellainen kovapäinen, en ihan välistä usko tai ymmärrä, että tässä ja nyt olis valinnan paikka. Sitten elämä alkaa mäiskiä kovemman kautta, että etköhän ala uskoa. Kun ei sitten oikein ole muuta vaihtoehtoa, niin asiat menee väkisinkin sinne minne piti mennä.
Joku viisas sanoisi, että kuuntele intuitiotasi, se ohjaa sinua. Ainahan sitä jälkikäteen tuli huomattua, että noin olisi pitänyt tehdä jo siinä ja siinä vaiheessa. Minä olen kyllä jossain määrin erityisherkkäihminen. Vaistoa toisten ihmisten liikkeitä, mutta aina vain omaa nokkaani pidemmältä.
Aurinko paista :)

hmp.f kirjoitti:

Sä lähdet kirjoituksessasi siitä, että onnellisuus on jotain minkä saavutat? Entäs jos se onkin sisälläsi oleva voima tai olotila, jonka voit valita että joko näet sen tai sitten et? Joskus se vaatii syvempää ja pidempää kaivamista, eikä tuu niin itsestään. Riippuu vähän missä on ryvennyt :)
Minusta nuoremmat ikäpolvet lähtee silleen väärälle raiteelle onnellisuuden kanssa, että he tavoitat sitä, koettavat juosta se kiinni, tai ostaa se. Eikä niin että onni voi olla syvää kiitollisuuttakin kaikesta mitä on. Mutta se on varmaan niin kuin sanoit, että tarvitaan ne kriisit jotta herää, pitää menettää tasapainon jotta sitä voi arvostaa. Noniin, eli mäkin "saavutan" onnellisuutta.. hah, ei tää ole yksioikoista ollenkaan ;)
Noista mullistavista riskeistä olen yleisesti samaa mieltä. Jos jotain ei tee, siitä tulee vähän kuin haamu sun elämään, mietit aina että mitä jos..

Lue lisää

Olet oikeassa siinä,että onnellisuus on sisäinen voima tai olotila.
Kuten kirjoitin olen tarvinnut monta raskasta vastoinkäymistä oppiakseni ymmärtämään,mitä onni on.
Ensimmäiseksi on oltava sinut itsensä kanssa,se on mielestäni kaiken A jaO.
Sen toteutuminen ei ollut helppo urakka,vaan vaikea pitkäaikainen prosessi.
Oli opittava tietämään,mitkä asiat toivat aidosti onnellisuutta elämääni.
Samalla oli puntaroitava uudelleen koko lähipiirini ja heidän vaikutuksensa elämääni.Muutamia ihmissuhteita katkesi kokonaan,mutta suurin osa ystävistäni säilyi.
Kaiken myllerryksen jälkeen sain hienosti sanottuna mielen-ja sisäisenrauhan.
Voin todeta,että olen kaikenkaikkiaan onnellinen ihminen.

Hei :)
Nonniii, harvinasen selkeää tekstiä. Ja hienoa. Sivuutti sitä mun ainaista ongelmaa järki vai sydän :) Lisäksi tosi mukavaa nähdä sut...
Tuo oli hyvä muistutus, ettei onni ole loputon luonnonvara. Pitäis muistaa pitää itsestään huolta, valita pois asiat jotka kuluttaa.
Rakkaus on varmaan silleen tasapainottava, että hyvässä lykyssä se tuo sitä positiivisuutta. Sitten jaksaa mitä vaan.
https://www.youtube.com/watch?v=lp-EO5I60KA
Tuon videon tanssi on vähän kuin parisuhde noin muutenkin. Joskus epäreilu, toisen tanssii paljain jaloin ja toisella on kengät jalassa :D autsista.

hmp.f kirjoitti:

Hei :)
Nonniii, harvinasen selkeää tekstiä. Ja hienoa. Sivuutti sitä mun ainaista ongelmaa järki vai sydän :) Lisäksi tosi mukavaa nähdä sut...
Tuo oli hyvä muistutus, ettei onni ole loputon luonnonvara. Pitäis muistaa pitää itsestään huolta, valita pois asiat jotka kuluttaa.
Rakkaus on varmaan silleen tasapainottava, että hyvässä lykyssä se tuo sitä positiivisuutta. Sitten jaksaa mitä vaan.
https://www.youtube.com/watch?v=lp-EO5I60KA
Tuon videon tanssi on vähän kuin parisuhde noin muutenkin. Joskus epäreilu, toisen tanssii paljain jaloin ja toisella on kengät jalassa :D autsista.

Lue lisää

Huomenta hmp.f. Aamukahvilla istun laukkujen keskellä. Siivet suittu, mieli avoinna, tunteet tasapainossa järki vastaanottavainen. Ei kaikki ole sitä miltä tuntuu. Hyvää päiväjatkoa. Pahanilman lintu. Onnellinen kuitenkin. On opittava luopumaan. On opittava arvostamaan itseään ja mielipiteitään. Öö

korppis1 kirjoitti:

Huomenta hmp.f. Aamukahvilla istun laukkujen keskellä. Siivet suittu, mieli avoinna, tunteet tasapainossa järki vastaanottavainen. Ei kaikki ole sitä miltä tuntuu. Hyvää päiväjatkoa. Pahanilman lintu. Onnellinen kuitenkin. On opittava luopumaan. On opittava arvostamaan itseään ja mielipiteitään. Öö

Lue lisää

Huomenta korppis.
Mulla on mieli kuin tietokone. Aina välillä se sotkeutuu tiedostoissa ja luo vääriä polkuja ja kerää paskoja tiedostoja. Pitää luoda uusi palautuspiste ja buutata. Ja ehkä se värkki taas kestää kerätä uusia tiedostoja ja luoda uusia polkuja. Jos sen käsittelee hellävaroen. Mun kokemus tietokoneista on, että voi, mutta ei se montaa buuttia kestä tai se on romu.
Kelit täällä huutavat hiljaista kannonnokka-istuntoa, harmaata ja pientä tuulta, jotain ihmeen valoa pilvien lomassa. Sais pilvet tosiaan olla lomassa/lla. Mites siellä?

hmp.f kirjoitti:

Huomenta korppis.
Mulla on mieli kuin tietokone. Aina välillä se sotkeutuu tiedostoissa ja luo vääriä polkuja ja kerää paskoja tiedostoja. Pitää luoda uusi palautuspiste ja buutata. Ja ehkä se värkki taas kestää kerätä uusia tiedostoja ja luoda uusia polkuja. Jos sen käsittelee hellävaroen. Mun kokemus tietokoneista on, että voi, mutta ei se montaa buuttia kestä tai se on romu.
Kelit täällä huutavat hiljaista kannonnokka-istuntoa, harmaata ja pientä tuulta, jotain ihmeen valoa pilvien lomassa. Sais pilvet tosiaan olla lomassa/lla. Mites siellä?

Lue lisää

Olemme lähdössä lentokentälle, aurinko paistaa hieman pilvien takaa, luvassa lämmin päivä. Vanha tietokoneen voi saada toimimaan täydellisesti kun vaihtaa sisään uudet osat. Kuopus teki minulle kotiin uuden koneen vanhaan kuoreen. Pelittää;)

Onko tämä onnea olla Lappeenrannassa 30 vuoteen.

1eero kirjoitti:

Onko tämä onnea olla Lappeenrannassa 30 vuoteen.

Vain sinä sen voit tietää. Millaisia tunteita ja muistoja Lappeenranta sinussa herättää.

Hollannin kukkakarnevaalien peruskukka on hyasintti, kirsikkapuut olivat lopettamassa kukintaa. On kiva kokea uusi värikäs kevät uudestaan täällä Suomessa. Olimme päiväristeilyllä kiertäen Itä-Helsingin saaristoa. Mietin onkohan tuo tai tuo kalliomökki Heikun ;)

korppis1 kirjoitti:

Hollannin kukkakarnevaalien peruskukka on hyasintti, kirsikkapuut olivat lopettamassa kukintaa. On kiva kokea uusi värikäs kevät uudestaan täällä Suomessa. Olimme päiväristeilyllä kiertäen Itä-Helsingin saaristoa. Mietin onkohan tuo tai tuo kalliomökki Heikun ;)

Lue lisää

Joo, saat nautiskella tupla-keväistä. Kyllä kelepaa. Ensteks vahtaat Hollannin kukkaloistoa ja sitten kun sieltä oot ottanut kaiken irti, riennät Suomeen ja eikäköku uutta kevätloistoa vedät silmiin.
Mun kirsikkapuuni on niin täynnä kukkia, että vain alarunko näkyy ja muu on sitten vaan sitä kukkaa kukkaa ja kukkaa.

Itä-Helsingissä on varmaan kans hienoja mökkipaikkoja. Mun pieni saareni on täällä Vaasan saaristossa. Saari ei ole iso ( n. hehtaarin kokoinen), mutta mulle se on koko Maailman ihanin paikka.

Jätti-Hyisintti :)) Mahtaa olla ihanan näköinen! Mulla on sattumoisin Onnenpensas (Forsythia) pihalla, se kukkii keltaisena ennen kuin lehdet tulee. Silloin mekin ollaan Onnesta soikeana. Vaikka pyöreäksi palloksi olen sen leikannut.
Luonto antaa aina parastaan, jos vaan tajuaa ottaa vastaan sen.

hmp.f kirjoitti:

Jätti-Hyisintti :)) Mahtaa olla ihanan näköinen! Mulla on sattumoisin Onnenpensas (Forsythia) pihalla, se kukkii keltaisena ennen kuin lehdet tulee. Silloin mekin ollaan Onnesta soikeana. Vaikka pyöreäksi palloksi olen sen leikannut.
Luonto antaa aina parastaan, jos vaan tajuaa ottaa vastaan sen.

Lue lisää

Hei hooämpee.
Mikä sattuma tässä nyt tapahtuikaan. Kiitos kiitos kiitos kommentistasi JA ennen kaikkea tuosta "Onnenpensaan" maininnasta.
Sattuma oli semmonen, että eilen ajelin autolla kaupasta kotiin ja yhtäkkiä huomasin aivan kertakaikkisen hienon keltaisen pensaan puistossa. Piti oikein hidastaa vauhtia, että sain ihailla tuota pensasta. Pensaan viereen oli laitettu valataisa määrä narsisseja ja oli siinä joitakin muitakin kasveja. Mietin pääni puhki, että mikähän tuo hieno pensas on. Ajattelin googlettaa, josko sitä kautta löytäisin kyseisen pensaan nimen.
Ja TRADAA, nyhämmää sitten tiedä, että se on tuo pensas. Kuvahaulla etsin Onnenpensaan ja sitä rataa. Tuo puiston pensas oli kauempana tiestä, että satavarma en ole siitä mimmoset kukat siinä on. Pitää kävästä katsomassa lähempää. Nyt sataa ku Esterin pepusta, etten tänään viitsi lähteä.
Onko ton pensaan kukkimisaika nyt menossa?

Heikunkeikku kirjoitti:

Hei hooämpee.
Mikä sattuma tässä nyt tapahtuikaan. Kiitos kiitos kiitos kommentistasi JA ennen kaikkea tuosta "Onnenpensaan" maininnasta.
Sattuma oli semmonen, että eilen ajelin autolla kaupasta kotiin ja yhtäkkiä huomasin aivan kertakaikkisen hienon keltaisen pensaan puistossa. Piti oikein hidastaa vauhtia, että sain ihailla tuota pensasta. Pensaan viereen oli laitettu valataisa määrä narsisseja ja oli siinä joitakin muitakin kasveja. Mietin pääni puhki, että mikähän tuo hieno pensas on. Ajattelin googlettaa, josko sitä kautta löytäisin kyseisen pensaan nimen.
Ja TRADAA, nyhämmää sitten tiedä, että se on tuo pensas. Kuvahaulla etsin Onnenpensaan ja sitä rataa. Tuo puiston pensas oli kauempana tiestä, että satavarma en ole siitä mimmoset kukat siinä on. Pitää kävästä katsomassa lähempää. Nyt sataa ku Esterin pepusta, etten tänään viitsi lähteä.
Onko ton pensaan kukkimisaika nyt menossa?

Lue lisää

Onnen sattumaa :) Kyllä tämä kukkii juuri nyt, tai täällä etelässä alkaa jo olla nuukahtamispuolella. Jouduin itekin tuon joskus googgeloimaan, ja tulin siihen tulokseen että mulla on Koreanonnenpensas. Ei ole ihan niin suuria kelloja meillä. Siitä on hyvä lähettää sukulaisille kuvaviestejä kun nuput tulee niin varhain, että tästä sitten alkaa - kevät.

Kiitti päivän hörähdyksestä.

Huumoristinenkukka kirjoitti:

Kiitti päivän hörähdyksestä.

Kiitti kiitoksen mielihyvästä :)

Moni elämäntapa on muotijuttu, tulee kun on tilaus sille, ja menee, mutta joku siemen jää kasvamaan.
:D totta kai se oli meikkipussissa! Miten edes etsit mistään muualta :)))

Olipa hieno ja tasapainoinen kirjoitus. Sait siihen vastaukset suunnilleen kaikki jutut mitkä tässä ketjussa on pähkäilty onnellisuudesta. Kiitos kun sen tänne kirjoitit!

hmp.f kirjoitti:

Olipa hieno ja tasapainoinen kirjoitus. Sait siihen vastaukset suunnilleen kaikki jutut mitkä tässä ketjussa on pähkäilty onnellisuudesta. Kiitos kun sen tänne kirjoitit!

"humps"

Voitko tarkentaa.
Minusta tuo kirjoitus on hukassa olevan.
Turhuuksia mielessään jauhavan vanhan ihmisen hätä-huuto.

H.

hunksz kirjoitti:

"humps"

Voitko tarkentaa.
Minusta tuo kirjoitus on hukassa olevan.
Turhuuksia mielessään jauhavan vanhan ihmisen hätä-huuto.

H.

Hunkssi, joskus näkee asioita mitkä ei ole siinä, ja joskus niitä ei näe vaikka joutuisi niitä syömään. Sellainen on hukassa. MarlaC ei todellakaan tuntunut olevan siinä samaisessa paikassa.

hmp.f kirjoitti:

Hunkssi, joskus näkee asioita mitkä ei ole siinä, ja joskus niitä ei näe vaikka joutuisi niitä syömään. Sellainen on hukassa. MarlaC ei todellakaan tuntunut olevan siinä samaisessa paikassa.

Lue lisää

"humps"

Saavatko kaikki nähdä.
60 -vuotiaatkin?
Onko oikein että vanha nauraa, kun toinen vanha kirjoittaa blogiaan?
Blogiaan, joka ei enää yhdellekään nuorelle mitään anna.
Eikä vanhallekaan.

H.

hunksz kirjoitti:

"humps"

Saavatko kaikki nähdä.
60 -vuotiaatkin?
Onko oikein että vanha nauraa, kun toinen vanha kirjoittaa blogiaan?
Blogiaan, joka ei enää yhdellekään nuorelle mitään anna.
Eikä vanhallekaan.

H.

Lue lisää

Vähän nyt näyttää siltä että 60 ei saa nähdä? Tai valitsee näkemyksensä turhan negatiivisesti. En kylläkään kysyn MarlaCeen ikää, ehkä joka toinen näkee ja joka toinen ei? Vähän silleen menee tämä koko ketju, vissiin.
Uskon että bloggaaminen ja kirjoittaminen on terapiaa myös. Että antaa sekin. Mutta jos on sellainen valmis ihminen, täydellisyyttä hipoava herrasmies ;)) niin ehkä sellaiselle ei voi enää mitään antaakaan.

hmp.f kirjoitti:

Vähän nyt näyttää siltä että 60 ei saa nähdä? Tai valitsee näkemyksensä turhan negatiivisesti. En kylläkään kysyn MarlaCeen ikää, ehkä joka toinen näkee ja joka toinen ei? Vähän silleen menee tämä koko ketju, vissiin.
Uskon että bloggaaminen ja kirjoittaminen on terapiaa myös. Että antaa sekin. Mutta jos on sellainen valmis ihminen, täydellisyyttä hipoava herrasmies ;)) niin ehkä sellaiselle ei voi enää mitään antaakaan.

Lue lisää

"humps"

Polonium on monen kohtaloksi koitunut.
Monet ohjelmat ihmisiä tappanut.
Oikeaanko ohjannut?
Sen aika näyttää.

En enää venytä tätä.

H.

hunksz kirjoitti:

"humps"

Voitko tarkentaa.
Minusta tuo kirjoitus on hukassa olevan.
Turhuuksia mielessään jauhavan vanhan ihmisen hätä-huuto.

H.

"... hukassa olevan.
Turhuuksia mielessään jauhavan vanhan ihmisen hätä-huuto."
Tunne on molemminpuolinen. Minusta "turhuuksien jauhaminen" ja "hätähuuto" kuvaavat paremmin niitä ihmisiä, jotka purkavat omaa pahaa oloaan ja tyytymättömyyttään itseensä ja elämäänsä ilkeilemällä muille. Usein luulevat sen kohentavan omaa oloa, vaikka oikeasti mieltään vain myrkyttävät.

Siitäkin huolimatta kaikkea hyvää sinulle. Ihan vilpittömästi, vaikka varmaan sitä epäiletkin.

MarlaC kirjoitti:

"... hukassa olevan.
Turhuuksia mielessään jauhavan vanhan ihmisen hätä-huuto."
Tunne on molemminpuolinen. Minusta "turhuuksien jauhaminen" ja "hätähuuto" kuvaavat paremmin niitä ihmisiä, jotka purkavat omaa pahaa oloaan ja tyytymättömyyttään itseensä ja elämäänsä ilkeilemällä muille. Usein luulevat sen kohentavan omaa oloa, vaikka oikeasti mieltään vain myrkyttävät.

Siitäkin huolimatta kaikkea hyvää sinulle. Ihan vilpittömästi, vaikka varmaan sitä epäiletkin.

Lue lisää

En minä nähnyt mitään hätä-huutoa sun kirjoituksessa. Ehkä hän tarkoitti mun, tai jonkun toisen. Vähänkös pysähdyttävä kokemus kun bittikaupalla kirjoittaa onnesta ja sen autuudesta, ja sitten joku sanoo että ai sulla on hätä. Tällä tunteella on hymiökin -> :O
Ei se mitään. Jos joku putoo kärryiltä, niin enää ei hankeen palellu :)) Käydään vaan kääntämässä kylkeä välillä, ettei pala kevään paahtavassa auringossa. Rasvaa se saa hakea ite.

MarlaC kirjoitti:

"... hukassa olevan.
Turhuuksia mielessään jauhavan vanhan ihmisen hätä-huuto."
Tunne on molemminpuolinen. Minusta "turhuuksien jauhaminen" ja "hätähuuto" kuvaavat paremmin niitä ihmisiä, jotka purkavat omaa pahaa oloaan ja tyytymättömyyttään itseensä ja elämäänsä ilkeilemällä muille. Usein luulevat sen kohentavan omaa oloa, vaikka oikeasti mieltään vain myrkyttävät.

Siitäkin huolimatta kaikkea hyvää sinulle. Ihan vilpittömästi, vaikka varmaan sitä epäiletkin.

Lue lisää

""""Minusta "turhuuksien jauhaminen" ja "hätähuuto" kuvaavat paremmin niitä ihmisiä, jotka purkavat omaa pahaa oloaan ja tyytymättömyyttään itseensä ja elämäänsä ilkeilemällä muille. Usein luulevat sen kohentavan omaa oloa, vaikka oikeasti mieltään vain myrkyttävät."""""
Sinustako? Vai kenestä? Vai monestako?
Olisi kiva, jos se hakutoiminto olisi tallessa. Olisi niin mielenkiintoista laskea montako sataa kertaa tällä palstalla on kirjoitettu tuo: "...purkavat omaa pahaa oloaan...", jos toisen kommentti ei miellytä.

hmp.f kirjoitti:

En minä nähnyt mitään hätä-huutoa sun kirjoituksessa. Ehkä hän tarkoitti mun, tai jonkun toisen. Vähänkös pysähdyttävä kokemus kun bittikaupalla kirjoittaa onnesta ja sen autuudesta, ja sitten joku sanoo että ai sulla on hätä. Tällä tunteella on hymiökin -> :O
Ei se mitään. Jos joku putoo kärryiltä, niin enää ei hankeen palellu :)) Käydään vaan kääntämässä kylkeä välillä, ettei pala kevään paahtavassa auringossa. Rasvaa se saa hakea ite.

Lue lisää

Niin, jokainenhan omista lähtökohdistaan elelee omaa elämäänsä parhaansa mukaan, niin minä, sinä kuin Hunkzkin. Eipä minua haittaa, jos joku kuvittelee minulla hätä olevan, itse tunnen onneni ja elämäni.

Sitäpaitsi, jokainen kommenttihan täälläkin kertoo kaikkein eniten kirjoittajastaan...

Käydään vain kääntämässä kylkeänsä, ei sitten pääse makuuhaavojakaan tulemaan.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

""""Minusta "turhuuksien jauhaminen" ja "hätähuuto" kuvaavat paremmin niitä ihmisiä, jotka purkavat omaa pahaa oloaan ja tyytymättömyyttään itseensä ja elämäänsä ilkeilemällä muille. Usein luulevat sen kohentavan omaa oloa, vaikka oikeasti mieltään vain myrkyttävät."""""
Sinustako? Vai kenestä? Vai monestako?
Olisi kiva, jos se hakutoiminto olisi tallessa. Olisi niin mielenkiintoista laskea montako sataa kertaa tällä palstalla on kirjoitettu tuo: "...purkavat omaa pahaa oloaan...", jos toisen kommentti ei miellytä.

Lue lisää

Niin, jokainenhan täällä tulkitsee toisten kirjoituksia oman ymmärryksensä ja kokemuksensa mukaan. Olet kuitenkin väärässä siinä, että ajattelisin, että "toisen kommentti ei miellytä". Kaikille kommenteille on minun mielestäni tilaa. Siinä mielessä en kyllä oikeasti ajattele, että Hunkzin kommentti olisi ollut turhuuksien jauhamista.

Ilkeilystä kirjoitin niin, koska minun kokemukseni mukaan ilkeily on lähes poikkeuksetta oman pahan olon purkamista, turhautumista jne. Ihmisellä, jolla on kaikki hyvin, on harvoin tarvetta olla ilkeä.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

""""Minusta "turhuuksien jauhaminen" ja "hätähuuto" kuvaavat paremmin niitä ihmisiä, jotka purkavat omaa pahaa oloaan ja tyytymättömyyttään itseensä ja elämäänsä ilkeilemällä muille. Usein luulevat sen kohentavan omaa oloa, vaikka oikeasti mieltään vain myrkyttävät."""""
Sinustako? Vai kenestä? Vai monestako?
Olisi kiva, jos se hakutoiminto olisi tallessa. Olisi niin mielenkiintoista laskea montako sataa kertaa tällä palstalla on kirjoitettu tuo: "...purkavat omaa pahaa oloaan...", jos toisen kommentti ei miellytä.

Lue lisää

Entiselle siivoojaparalle:
https://www.google.fi/search?q=purkavat omaa pahaa oloaan&oq=purkavat omaa pahaa oloaan&aqs=chrome..69i57&sourceid=chrome&es_sm=93&ie=UTF-8#q="purkavat omaa pahaa oloaan" suomi24&start=114&filter=0
Noin 200 kpl. En kylläkään tarkastanut onko kaikki näiltä sivuilta. Niin että tottahan sen täytyy olla - ihmiset purkaa pahaa oloaan.

hmp.f kirjoitti:

Entiselle siivoojaparalle:
https://www.google.fi/search?q=purkavat omaa pahaa oloaan&oq=purkavat omaa pahaa oloaan&aqs=chrome..69i57&sourceid=chrome&es_sm=93&ie=UTF-8#q="purkavat omaa pahaa oloaan" suomi24&start=114&filter=0
Noin 200 kpl. En kylläkään tarkastanut onko kaikki näiltä sivuilta. Niin että tottahan sen täytyy olla - ihmiset purkaa pahaa oloaan.

Lue lisää

Niinhän se on, että ihmiset peittävät sitä pahaa oloaan yrittämällä kääntää sen niin, että se onkin toinen, jolla on se paha olo. Se on sitä itsensä psyykaamista pahasta olosta pois; "Ei muhun sattunut (vaikka sattuikin), mutta tuolla toisella on varmaan paha olo".

hmp.f kirjoitti:

Entiselle siivoojaparalle:
https://www.google.fi/search?q=purkavat omaa pahaa oloaan&oq=purkavat omaa pahaa oloaan&aqs=chrome..69i57&sourceid=chrome&es_sm=93&ie=UTF-8#q="purkavat omaa pahaa oloaan" suomi24&start=114&filter=0
Noin 200 kpl. En kylläkään tarkastanut onko kaikki näiltä sivuilta. Niin että tottahan sen täytyy olla - ihmiset purkaa pahaa oloaan.

Lue lisää

... ja ilman sanaa "omaa", siis haulla "purkavat pahaa oloaan", löytyy lähes 3000 tulosta :).

MarlaC kirjoitti:

... ja ilman sanaa "omaa", siis haulla "purkavat pahaa oloaan", löytyy lähes 3000 tulosta :).

Eikö koskaan tule huomautusta, että aihetta on jo käsitelty aikaisemmin?

MarlaC kirjoitti:

... ja ilman sanaa "omaa", siis haulla "purkavat pahaa oloaan", löytyy lähes 3000 tulosta :).

:D "Purkaa* pahaa oloaan" tuotti 40 000. Aina vaan paranee. Eiku pahenee :)

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Eikö koskaan tule huomautusta, että aihetta on jo käsitelty aikaisemmin?

Miksi ihmeessä pitäisi huomautella? Tuskin täällä mikään aihe on sellainen, ettei sitä olisi koskaan käsitelty. Eri ihmiset, eri asiayhteys.

Muutenkin minun on aina ollut vähän vaikea ymmärtää niitä kommentteja, joissa sanotaan, mitä joku toinen saa tai ei saa kirjoittaa. Törkeydet ovat asia erikseen, mutta miksi keskustelu ei muuten saisi rönsyillä sinne, minne on rönsyilläkseen? Vaikka sitten aiheeseen, jota on käsitelty 3000 kertaa ennenkin?

ent.siivoojaparka kirjoitti:

Niinhän se on, että ihmiset peittävät sitä pahaa oloaan yrittämällä kääntää sen niin, että se onkin toinen, jolla on se paha olo. Se on sitä itsensä psyykaamista pahasta olosta pois; "Ei muhun sattunut (vaikka sattuikin), mutta tuolla toisella on varmaan paha olo".

Lue lisää

Tuohan on jo vähän kuin tennismatsissa olisi :)) verkko vaan välissä.

hmp.f kirjoitti:

Tuohan on jo vähän kuin tennismatsissa olisi :)) verkko vaan välissä.

:)

hmp.f kirjoitti:

Tuohan on jo vähän kuin tennismatsissa olisi :)) verkko vaan välissä.

Niinhän se on ja se siinä niin huvittavaa onkin.
Ihan niinkuin bussissa kerran joku räki ja pärski vieressäni. Ihan kuin anteeksipyydellen sitä, että on lähtenyt tartuttamaan kanssamatkustajiaan, hän kääntyi minuun päin ja sanoi: "Sinullakin on varmaan nuha".
No eikä ollut, eikä tullut.

Hieno kirjoitus minustakin, MarlaC. Vakuuttava todistus positiivisen ajattelun voimasta.
Minua se auttoi näkemään, miksi jossain määrin vierastan tätä ajattelua - siis omalla kohdallani. Koen, että opittu tai valittu onnellisuus on eräänlainen defenssi, suojavarustus, jota vahvistamalla vältytään kohtaamasta elämän nurjaa puolta ja niitä asioita, joista ei pidä.
Eihän suojautumisessa mitään tuomittavaa ole, kai sitä jokainen joutuu jossain määrin tekemään, mutta itse yritän pärjätä ilman onnellisuusmuuria, olla elämän satutettavissa silloin kun se niin tahtoo tehdä. "Tapahtukoon tahtos sinun, Kohtaloni, eikä minun". (Leino ?, Sarkia ?)

de-meter kirjoitti:

Hieno kirjoitus minustakin, MarlaC. Vakuuttava todistus positiivisen ajattelun voimasta.
Minua se auttoi näkemään, miksi jossain määrin vierastan tätä ajattelua - siis omalla kohdallani. Koen, että opittu tai valittu onnellisuus on eräänlainen defenssi, suojavarustus, jota vahvistamalla vältytään kohtaamasta elämän nurjaa puolta ja niitä asioita, joista ei pidä.
Eihän suojautumisessa mitään tuomittavaa ole, kai sitä jokainen joutuu jossain määrin tekemään, mutta itse yritän pärjätä ilman onnellisuusmuuria, olla elämän satutettavissa silloin kun se niin tahtoo tehdä. "Tapahtukoon tahtos sinun, Kohtaloni, eikä minun". (Leino ?, Sarkia ?)

Lue lisää

Minun satutettavuuskiintiöni taas on täynnä. Pyrin sitä välttelemään mahdollisuuksieni mukaan. Hakeutumaan paremminkin sellaisiin kivoihin, vomaannuttaviin, mielihyvää ja iloa tuottaviin. Siis ehottomasti pyrin mahdollisuuksien mukaan suojautumaan elämän nurjasta puolesta ja niistä mistä en pidä.

de-meter kirjoitti:

Hieno kirjoitus minustakin, MarlaC. Vakuuttava todistus positiivisen ajattelun voimasta.
Minua se auttoi näkemään, miksi jossain määrin vierastan tätä ajattelua - siis omalla kohdallani. Koen, että opittu tai valittu onnellisuus on eräänlainen defenssi, suojavarustus, jota vahvistamalla vältytään kohtaamasta elämän nurjaa puolta ja niitä asioita, joista ei pidä.
Eihän suojautumisessa mitään tuomittavaa ole, kai sitä jokainen joutuu jossain määrin tekemään, mutta itse yritän pärjätä ilman onnellisuusmuuria, olla elämän satutettavissa silloin kun se niin tahtoo tehdä. "Tapahtukoon tahtos sinun, Kohtaloni, eikä minun". (Leino ?, Sarkia ?)

Lue lisää

Kiitos de-meter. Minä taas en koe onnellisuuttani opittuna onnellisuutena, vaan oikeastaan päinvastoin. Se, että en ollut onnellinen, johtui siitä, että yritin esittää jotakin muuta kuin mitä olen, yritin olla sellainen, kuin kuvittelin, että minun kuuluu olla. Oman itseni tunteminen ja hyväksyminen ja sen tajuaminen, että olen oikeastaan aika hyvä ihmiseksi, muutti kaiken. Ajatus siitä, että minä kelpaan.

Minulla valitsemisen vastakohta on se, että en itse ota vastuuta omasta elämästäni, vaan ajaudun, täytän muiden odotuksia jne. Sitten kun en ole onnellinen, se muka johtuu olosuhteista, jostakin muusta ihmisestä, mistä tahansa, paitsi minusta itsestäni.

Allekirjoitan kyllä siinä mielessä tuon ajatuksen defenssistä, että se, mitä pidän sopeutumisena epäkohtiin, joita ajattelen, että en voi muuttaa, on osittain myös niiden sulkemista oman elämäni ulkopuolelle. En kuitenkaan pidä sitä pakenemisena, koska vastapainona pyrin tekemään kaikkeni asioille, joihin koen voivani vaikuttaa. Ajattelen niin, että miksi tuhlata energiaa, turhautua, kun ohjaamalla se energia johonkin muuhun, voin saada jotakin hyvää aikaan.

Ei se liioin niin ole, etten olisi elämän satutettavissa. Se on niin, että kun sattuu, koen ja tunnen sen, niin pohjalla oleva onnellisuus kannattelee silloinkin ja pahimpanakin hetkenä tiedän sen menevän ohi. Jonakin päivänä, tavalla tai toisella.

de-meter kirjoitti:

Hieno kirjoitus minustakin, MarlaC. Vakuuttava todistus positiivisen ajattelun voimasta.
Minua se auttoi näkemään, miksi jossain määrin vierastan tätä ajattelua - siis omalla kohdallani. Koen, että opittu tai valittu onnellisuus on eräänlainen defenssi, suojavarustus, jota vahvistamalla vältytään kohtaamasta elämän nurjaa puolta ja niitä asioita, joista ei pidä.
Eihän suojautumisessa mitään tuomittavaa ole, kai sitä jokainen joutuu jossain määrin tekemään, mutta itse yritän pärjätä ilman onnellisuusmuuria, olla elämän satutettavissa silloin kun se niin tahtoo tehdä. "Tapahtukoon tahtos sinun, Kohtaloni, eikä minun". (Leino ?, Sarkia ?)

Lue lisää

"de-meter"

Sinussa näyttää edelleen olevan ainesta elämään.
Kuten miete-lauseiden, pitää henkisen tuskankin saada iskeä syvälle sieluun.
Keino-tekoinen onnellisuus on kuin pussillinen Hillo-munkkeja.

"Vaikka tiesi on antanut tuskaisan rakon, syö pientareen Mansikat lahjana"
(HUNKSZ)

H.

siilimuori kirjoitti:

Minun satutettavuuskiintiöni taas on täynnä. Pyrin sitä välttelemään mahdollisuuksieni mukaan. Hakeutumaan paremminkin sellaisiin kivoihin, vomaannuttaviin, mielihyvää ja iloa tuottaviin. Siis ehottomasti pyrin mahdollisuuksien mukaan suojautumaan elämän nurjasta puolesta ja niistä mistä en pidä.

Lue lisää

En minäkään mikään masokisti ole, mutta urhea yritän olla, siilimuori..))
Ja kuten sanottu, jokaisella on omat suojautumiskeinonsa. Minulla se yleisin taitaa olla huumori, jota ilman täällä kotona ei pärjättäisi. Työpaikoilla se ei aina auttanut, silloin oli ammattirooli jossain määrin suojana, mutta roolien kanssa olen aina ollut vähän vaikeuksissa. En oikein jaksaisi niitä.
Sinulla on tietysti erilainen tilanne kun olet työelämässä. Vanha on siinä mielessä onnekas, että voi olla oma inhottava itsensä ja valita seuransa..))

siilimuori kirjoitti:

Minun satutettavuuskiintiöni taas on täynnä. Pyrin sitä välttelemään mahdollisuuksieni mukaan. Hakeutumaan paremminkin sellaisiin kivoihin, vomaannuttaviin, mielihyvää ja iloa tuottaviin. Siis ehottomasti pyrin mahdollisuuksien mukaan suojautumaan elämän nurjasta puolesta ja niistä mistä en pidä.

Lue lisää

""""Siis ehottomasti pyrin mahdollisuuksien mukaan suojautumaan elämän nurjasta puolesta ja niistä mistä en pidä.""""
Mitä sinä pelkäät? Ihminen suojautuu silloin kun pelkää. Ne nurjat puoletkin kuuluu elämään ja ainakin minä haluan elää, nähdä sateet, myrskyt ja auringon... Kaikki tulee ajallaan niinkuin tulee. Menetkö sinä ukonilmalla sängyn alle piiloon, että säästyisit näkemästä?

hunksz kirjoitti:

"de-meter"

Sinussa näyttää edelleen olevan ainesta elämään.
Kuten miete-lauseiden, pitää henkisen tuskankin saada iskeä syvälle sieluun.
Keino-tekoinen onnellisuus on kuin pussillinen Hillo-munkkeja.

"Vaikka tiesi on antanut tuskaisan rakon, syö pientareen Mansikat lahjana"
(HUNKSZ)

H.

Lue lisää

Niin, hunksi. Uskon että MarlaC tietää paremmin oman onnellisuutensa kuin me, "tuskalle tuomitut". Yritetään me vain kantaa ikeemme, vai ristikö se on ?
Tarvitaanhan mekin jessemme..))

de-meter kirjoitti:

En minäkään mikään masokisti ole, mutta urhea yritän olla, siilimuori..))
Ja kuten sanottu, jokaisella on omat suojautumiskeinonsa. Minulla se yleisin taitaa olla huumori, jota ilman täällä kotona ei pärjättäisi. Työpaikoilla se ei aina auttanut, silloin oli ammattirooli jossain määrin suojana, mutta roolien kanssa olen aina ollut vähän vaikeuksissa. En oikein jaksaisi niitä.
Sinulla on tietysti erilainen tilanne kun olet työelämässä. Vanha on siinä mielessä onnekas, että voi olla oma inhottava itsensä ja valita seuransa..))

Lue lisää

Minä näen huumorin iloa tuottavana ja voimaannuttavana. Toisaalta selviytymiskeinona hankalissakin tilanteissa ja monesti sisäpiirijuttunakin, stressinpurussa.

hunksz kirjoitti:

"de-meter"

Sinussa näyttää edelleen olevan ainesta elämään.
Kuten miete-lauseiden, pitää henkisen tuskankin saada iskeä syvälle sieluun.
Keino-tekoinen onnellisuus on kuin pussillinen Hillo-munkkeja.

"Vaikka tiesi on antanut tuskaisan rakon, syö pientareen Mansikat lahjana"
(HUNKSZ)

H.

Lue lisää

Ja valitseminen ja keinotekoisuusko ovat synonyymeja? Liekö "pientä" tarkoitushakuisuutta havaittavissa...

Etkö huomaa ristiriitaa siinä, että peräänkuulutat tuntemisen aitoutta, ja sitten koetat väheksyä minun kokemaani onnellisuuden tunnetta? Mistä saat sen asiantuntemuksen, jolla voit väittää, että minun henkilökohtaisesti ja subjektiivisesti kokemani onnen tunteeni on jotenkin väärä tai epäaito? Keinotekoinen?

Meissä kaikissa asuu negatiivisuutta ja positiivisuutta, molemmat ihan yhtä aitoja. Kun tulen lenkiltä sateesta, johon en ollut varautunut, voin mielessäni valittaa, kuinka kaikki vaatteeni ovat märkänä ja kylmäkin on, tai sitten voin ajatella, miten ihana olo minulla lenkin jälkeen on, ja miten hyvältä lämmin kuppi teetä nyt maistuukaan. Se on valinta, eikä kummassakaan ei ole mitään keinotekoista.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

""""Siis ehottomasti pyrin mahdollisuuksien mukaan suojautumaan elämän nurjasta puolesta ja niistä mistä en pidä.""""
Mitä sinä pelkäät? Ihminen suojautuu silloin kun pelkää. Ne nurjat puoletkin kuuluu elämään ja ainakin minä haluan elää, nähdä sateet, myrskyt ja auringon... Kaikki tulee ajallaan niinkuin tulee. Menetkö sinä ukonilmalla sängyn alle piiloon, että säästyisit näkemästä?

Lue lisää

Katoopa ko mää oon nähny ne nurjat puolet jo kaikki :)

MarlaC kirjoitti:

Kiitos de-meter. Minä taas en koe onnellisuuttani opittuna onnellisuutena, vaan oikeastaan päinvastoin. Se, että en ollut onnellinen, johtui siitä, että yritin esittää jotakin muuta kuin mitä olen, yritin olla sellainen, kuin kuvittelin, että minun kuuluu olla. Oman itseni tunteminen ja hyväksyminen ja sen tajuaminen, että olen oikeastaan aika hyvä ihmiseksi, muutti kaiken. Ajatus siitä, että minä kelpaan.

Minulla valitsemisen vastakohta on se, että en itse ota vastuuta omasta elämästäni, vaan ajaudun, täytän muiden odotuksia jne. Sitten kun en ole onnellinen, se muka johtuu olosuhteista, jostakin muusta ihmisestä, mistä tahansa, paitsi minusta itsestäni.

Allekirjoitan kyllä siinä mielessä tuon ajatuksen defenssistä, että se, mitä pidän sopeutumisena epäkohtiin, joita ajattelen, että en voi muuttaa, on osittain myös niiden sulkemista oman elämäni ulkopuolelle. En kuitenkaan pidä sitä pakenemisena, koska vastapainona pyrin tekemään kaikkeni asioille, joihin koen voivani vaikuttaa. Ajattelen niin, että miksi tuhlata energiaa, turhautua, kun ohjaamalla se energia johonkin muuhun, voin saada jotakin hyvää aikaan.

Ei se liioin niin ole, etten olisi elämän satutettavissa. Se on niin, että kun sattuu, koen ja tunnen sen, niin pohjalla oleva onnellisuus kannattelee silloinkin ja pahimpanakin hetkenä tiedän sen menevän ohi. Jonakin päivänä, tavalla tai toisella.

Lue lisää

Tuo oli taas niin punnittua puhetta, MarlaC, että sitä pitää miettiä ja peilata pitkään.
Mutta onnitella sinua täytyy tuosta omasta matkastasi. Hienoa työtä olet itsesi kanssa tehnyt.
Itse luovuin eräästä onnellistuttamiskultista kun luin Tommy Tabermanin runon: "Kerro mulle, mitä iloa ihmiselle on siitä, että hän löytää sielullensa rauhan, mutta jättää maailmansa apinoitten armoille". (Vapaasti muistettuna).

Tuossa ajopuu-jutussa on jotakin tuttua..)) Kuitenkin niin, etten ole koskaan syyttänyt omasta "onnettomuudestani" muita. Katson myös, että joskus toimiva kokonaisuus - mikä se sitten onkin - vaatii jonkinlaista uhrautumista, omien tarpeitten ohittamista isomman kokonaisuuden hyväksi. Ellei kukaan suostu siihen ja valitsee vain sen, mikä takaa oman onnellisuuden, voidaan ajautua isoihin vaikeuksiin.
No. Nämä ovat niitä "henkimaailman asioita" - kuten tuttuni sanoo, ja niiden kohdalla tulkinta ratkaisee ja väärinymmärrysten mahdollisuus on rajaton. Ja niinkin, että voidaan puhua samasta asiasta eri sanakääntein...

Eiköhän tärkeintä ole se, että kunnioittaa toisen näkemyksiä, silloinkin kun ne eroavat omista ja näkee, että "erilliset saaret kohtaavat toisensa meren syvyyksissä"..))

siilimuori kirjoitti:

Katoopa ko mää oon nähny ne nurjat puolet jo kaikki :)

Aivan siilimuori. Jos ne on elänyt läpi, miksikäs niihin enää palaa ?..))
Vaan mikäs se oli se toistamispakko ? Elämänkoulua. Niin pitkään joutuu saman asian kanssa vastakkain, että sen varmasti oppii... Ilman valintojakin...

de-meter kirjoitti:

Tuo oli taas niin punnittua puhetta, MarlaC, että sitä pitää miettiä ja peilata pitkään.
Mutta onnitella sinua täytyy tuosta omasta matkastasi. Hienoa työtä olet itsesi kanssa tehnyt.
Itse luovuin eräästä onnellistuttamiskultista kun luin Tommy Tabermanin runon: "Kerro mulle, mitä iloa ihmiselle on siitä, että hän löytää sielullensa rauhan, mutta jättää maailmansa apinoitten armoille". (Vapaasti muistettuna).

Tuossa ajopuu-jutussa on jotakin tuttua..)) Kuitenkin niin, etten ole koskaan syyttänyt omasta "onnettomuudestani" muita. Katson myös, että joskus toimiva kokonaisuus - mikä se sitten onkin - vaatii jonkinlaista uhrautumista, omien tarpeitten ohittamista isomman kokonaisuuden hyväksi. Ellei kukaan suostu siihen ja valitsee vain sen, mikä takaa oman onnellisuuden, voidaan ajautua isoihin vaikeuksiin.
No. Nämä ovat niitä "henkimaailman asioita" - kuten tuttuni sanoo, ja niiden kohdalla tulkinta ratkaisee ja väärinymmärrysten mahdollisuus on rajaton. Ja niinkin, että voidaan puhua samasta asiasta eri sanakääntein...

Eiköhän tärkeintä ole se, että kunnioittaa toisen näkemyksiä, silloinkin kun ne eroavat omista ja näkee, että "erilliset saaret kohtaavat toisensa meren syvyyksissä"..))

Lue lisää

"Eiköhän tärkeintä ole se, että kunnioittaa toisen näkemyksiä, silloinkin kun ne eroavat omista ja näkee, että "erilliset saaret kohtaavat toisensa meren syvyyksissä".

Juuri näin :)

siilimuori kirjoitti:

Minä näen huumorin iloa tuottavana ja voimaannuttavana. Toisaalta selviytymiskeinona hankalissakin tilanteissa ja monesti sisäpiirijuttunakin, stressinpurussa.

Kyllä kai huumoria pidetään hyvänä suojakeinoja, mutta kyllähän sekin voi väärässä paikassa aiheuttaa pahaa mieltä. Ei kaikesta ja kaikille voi herjaa heittää...

de-meter kirjoitti:

Kyllä kai huumoria pidetään hyvänä suojakeinoja, mutta kyllähän sekin voi väärässä paikassa aiheuttaa pahaa mieltä. Ei kaikesta ja kaikille voi herjaa heittää...

Ei tietenkään, mutta oikeassa paikassa ja tilanteessa erinomiasen terapeuttista :).

de-meter kirjoitti:

Aivan siilimuori. Jos ne on elänyt läpi, miksikäs niihin enää palaa ?..))
Vaan mikäs se oli se toistamispakko ? Elämänkoulua. Niin pitkään joutuu saman asian kanssa vastakkain, että sen varmasti oppii... Ilman valintojakin...

Lue lisää

No ainakin on oppinut havaitsemaan sen mitä haluaa ja mitä ei halua :). Ja oppinut ponnistelemaaan kohti sitä mitä haluaa. Tai toisaalta voisihan sitä vaan odottaa ja ottaa vastaan ja pitää ovea auki sille hyvälle ja iloiselle, seesteiselle rauhalle mikä on se tavoite. En jaksaisi enää mitään evottomia tuulia.

ent.siivoojaparka kirjoitti:

""""Siis ehottomasti pyrin mahdollisuuksien mukaan suojautumaan elämän nurjasta puolesta ja niistä mistä en pidä.""""
Mitä sinä pelkäät? Ihminen suojautuu silloin kun pelkää. Ne nurjat puoletkin kuuluu elämään ja ainakin minä haluan elää, nähdä sateet, myrskyt ja auringon... Kaikki tulee ajallaan niinkuin tulee. Menetkö sinä ukonilmalla sängyn alle piiloon, että säästyisit näkemästä?

Lue lisää

En mene sängyn alle ukonilmala muta en keskelle pihaa seisoa tojottamaankaan :). Sisällä pysyn ja kaukana ikkunoista niin kuin on opetettu. Ikkunat ja ovet suljettuina.

siilimuori kirjoitti:

No ainakin on oppinut havaitsemaan sen mitä haluaa ja mitä ei halua :). Ja oppinut ponnistelemaaan kohti sitä mitä haluaa. Tai toisaalta voisihan sitä vaan odottaa ja ottaa vastaan ja pitää ovea auki sille hyvälle ja iloiselle, seesteiselle rauhalle mikä on se tavoite. En jaksaisi enää mitään evottomia tuulia.

Lue lisää

Täytyy myöntää, siilimuori, että minä en juuri ole ponnistellut minkään tavoitteen eteen. Olen ottanut vastaan tarjouksia ja valinnut niistä..)) Tästä on tainnut olla puhettakin.
En ole valmiina mitään saanut, mutta kun ei ole nirso, pärjää. Kyllä Elämä kantaa ja virta vie - ajopuutakin.
Ole huoleti siilimuori. Kun sullakin ikää karttuu, huomaat, ettei Elämä enää suuremmin hätyyttele. Rauhaa riittää sodankin keskellä. Vai oliskohan se sittenkin apatiaa, taisteluväsymystä ..))
Tänään täytyy kuitenkin tarttua Elämän erikoistarjouksiin, mennä pieniä paimentamaan...

Uskon, että kaikki menee teoriassa noin. Edellyttäen, että ihminen on täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja niitä ei aina itse valitse, eihän ? Ja myös niin, että
olosuhteet ovat sellaiset, että voimavarat riittävät tilanteen asettamiin haasteisiin.

Jos tämä ihannetila vallitsisi, löytyisikö niitä, jotka valitsevat ne huonot kortit ? Eli katson, että onnellisuuden valinta edellyttää sitä, että jotkut reunaehdot on täytetty ja että vaikka se perusonnellisuus on saavutettu, tallella...

Joskus olen ajatellut, että näistä valinnoista puhuminen on enempi meidän hyväosaisten angstintorjuntaa. Se voi suojata meitä täällä, hyvinvointivaltiossa, mutta jossain katastrofialueella en menisi sanomaan nälkiintyneelle, että valitsepa onnellisuus...

de-meter kirjoitti:

Uskon, että kaikki menee teoriassa noin. Edellyttäen, että ihminen on täysissä sielun ja ruumiin voimissa ja niitä ei aina itse valitse, eihän ? Ja myös niin, että
olosuhteet ovat sellaiset, että voimavarat riittävät tilanteen asettamiin haasteisiin.

Jos tämä ihannetila vallitsisi, löytyisikö niitä, jotka valitsevat ne huonot kortit ? Eli katson, että onnellisuuden valinta edellyttää sitä, että jotkut reunaehdot on täytetty ja että vaikka se perusonnellisuus on saavutettu, tallella...

Joskus olen ajatellut, että näistä valinnoista puhuminen on enempi meidän hyväosaisten angstintorjuntaa. Se voi suojata meitä täällä, hyvinvointivaltiossa, mutta jossain katastrofialueella en menisi sanomaan nälkiintyneelle, että valitsepa onnellisuus...

Lue lisää

Olet oikeassa, tietenkin omat voimavarat ja olosuhteet vaikuttavat siihen, miten asioihin reagoi. Eikä onnellisuuden valintojen pohtiminen varmasti ole päällimmäisenä mielessä, jos pitää miettiä, mistä saa ruokaa henkensä pitimiksi tai katon päänsä päälle. Mutta toisaalta ajattelen myös, että onnellisuus on suhteellista. Omat kokemukset vaikuttavat myös siihen, mitkä asiat ovat niitä positiivisia asioita, jotka sitä tuottavat, ja vaikka en menisikään katastrofialueelle antamaan mitään onnellisuusneuvoja, vaan ihan ruokaa ja vaatetta, niin uskon kyllä sielläkin koettavan ilon ja onnen hetkiä.

Mutta vastauksena kysymykseen, valitsisiko joku ne huonot kortit sen ihannetilan vallitessa, että perusasiat ovat kunnossa, niin kyllä. Minä valitsin vuosikaudet. Miksi? No lyhyesti sanottuna, sain lapsuudessa ne huonot kortit, ja vaikka ulkoisesti elämä tuli ihan hyväksi, olin niin kietoutunut siihen omaan huonoon olooni, etten halunnut tai uskaltanut luopua siitä. Se tuntui tutulta ja turvalliselta.

Uuden valitseminen vaati uskallusta luopua vanhasta. Se vaati myös sen myöntämisen itselleni, että minä olen minusta vastuussa, siis että on ollut ihan minun oma valintani tarpoa siinä raskaassa suossa kaikki ne vuodet, ei lapsuuteni, ei minun luonteeni eikä kenenkään tai minkään muunkaan syytä.

Mutta en tiedä, miksi muutos tapahtui juuri silloin, kun se tapahtui, miksi se ei tapahtunut aiemmin tai myöhemmin. Ulkoisesti elämässäni mikään ei muuttunut. Kuka tietää, ehkä se kaikki ei sitten kuitenkaan ollut minun valittavissani...

Sen kuitenkin tiedän, että elämä on aika mahtavaa, kun malttaa olla joka hetkessä läsnä ja pysähtyä näkemään, kuinka paljon hyvää siinä on.

MarlaC kirjoitti:

Olet oikeassa, tietenkin omat voimavarat ja olosuhteet vaikuttavat siihen, miten asioihin reagoi. Eikä onnellisuuden valintojen pohtiminen varmasti ole päällimmäisenä mielessä, jos pitää miettiä, mistä saa ruokaa henkensä pitimiksi tai katon päänsä päälle. Mutta toisaalta ajattelen myös, että onnellisuus on suhteellista. Omat kokemukset vaikuttavat myös siihen, mitkä asiat ovat niitä positiivisia asioita, jotka sitä tuottavat, ja vaikka en menisikään katastrofialueelle antamaan mitään onnellisuusneuvoja, vaan ihan ruokaa ja vaatetta, niin uskon kyllä sielläkin koettavan ilon ja onnen hetkiä.

Mutta vastauksena kysymykseen, valitsisiko joku ne huonot kortit sen ihannetilan vallitessa, että perusasiat ovat kunnossa, niin kyllä. Minä valitsin vuosikaudet. Miksi? No lyhyesti sanottuna, sain lapsuudessa ne huonot kortit, ja vaikka ulkoisesti elämä tuli ihan hyväksi, olin niin kietoutunut siihen omaan huonoon olooni, etten halunnut tai uskaltanut luopua siitä. Se tuntui tutulta ja turvalliselta.

Uuden valitseminen vaati uskallusta luopua vanhasta. Se vaati myös sen myöntämisen itselleni, että minä olen minusta vastuussa, siis että on ollut ihan minun oma valintani tarpoa siinä raskaassa suossa kaikki ne vuodet, ei lapsuuteni, ei minun luonteeni eikä kenenkään tai minkään muunkaan syytä.

Mutta en tiedä, miksi muutos tapahtui juuri silloin, kun se tapahtui, miksi se ei tapahtunut aiemmin tai myöhemmin. Ulkoisesti elämässäni mikään ei muuttunut. Kuka tietää, ehkä se kaikki ei sitten kuitenkaan ollut minun valittavissani...

Sen kuitenkin tiedän, että elämä on aika mahtavaa, kun malttaa olla joka hetkessä läsnä ja pysähtyä näkemään, kuinka paljon hyvää siinä on.

Lue lisää

Aivan. Kaikki on suhteellista, eikä meillä sentään onnellisuuspakkoa ole..)) Vaikka joskus se voi siltä tuntua, kun pieneenkin alakuloon haetaan lääkitystä - ja isompaan tarjotaan sitä...
Hyvin kuvattu tuo prosessi, joka lienee hyvinkin yleinen: ihminen pitää kiinni tutusta ja turvallisesta, vaikka se olisi tuhoisaakin. Mutta kuten itsekin totesit, sekin vaihe on tärkeä, vie eteenpäin, vaikka ei siltä tuntuisi. Irtipääsyä voi vauhdittaa myös se, että alkaa nähdä niitä asioita, millä itse ylläpitää tuota tuhoisaa kierrettä. Ja jos ottaa vastaan, jokaiselle on tarjolla myös korjaavia kokemuksia.
Läsnäolon merkityksestä olen samaa mieltä. Senkin oppii usein vasta ääritilanteissa, kun kaikki keinot on käytetty, kuolinvuoteella tai sen vierellä.

Hienoa lukea tekstiäsi. Evankeliumista, ilosanomasta, se melkein käy, paitsi että työ täytyy tehdä itse..))

MarlaC kirjoitti:

Olet oikeassa, tietenkin omat voimavarat ja olosuhteet vaikuttavat siihen, miten asioihin reagoi. Eikä onnellisuuden valintojen pohtiminen varmasti ole päällimmäisenä mielessä, jos pitää miettiä, mistä saa ruokaa henkensä pitimiksi tai katon päänsä päälle. Mutta toisaalta ajattelen myös, että onnellisuus on suhteellista. Omat kokemukset vaikuttavat myös siihen, mitkä asiat ovat niitä positiivisia asioita, jotka sitä tuottavat, ja vaikka en menisikään katastrofialueelle antamaan mitään onnellisuusneuvoja, vaan ihan ruokaa ja vaatetta, niin uskon kyllä sielläkin koettavan ilon ja onnen hetkiä.

Mutta vastauksena kysymykseen, valitsisiko joku ne huonot kortit sen ihannetilan vallitessa, että perusasiat ovat kunnossa, niin kyllä. Minä valitsin vuosikaudet. Miksi? No lyhyesti sanottuna, sain lapsuudessa ne huonot kortit, ja vaikka ulkoisesti elämä tuli ihan hyväksi, olin niin kietoutunut siihen omaan huonoon olooni, etten halunnut tai uskaltanut luopua siitä. Se tuntui tutulta ja turvalliselta.

Uuden valitseminen vaati uskallusta luopua vanhasta. Se vaati myös sen myöntämisen itselleni, että minä olen minusta vastuussa, siis että on ollut ihan minun oma valintani tarpoa siinä raskaassa suossa kaikki ne vuodet, ei lapsuuteni, ei minun luonteeni eikä kenenkään tai minkään muunkaan syytä.

Mutta en tiedä, miksi muutos tapahtui juuri silloin, kun se tapahtui, miksi se ei tapahtunut aiemmin tai myöhemmin. Ulkoisesti elämässäni mikään ei muuttunut. Kuka tietää, ehkä se kaikki ei sitten kuitenkaan ollut minun valittavissani...

Sen kuitenkin tiedän, että elämä on aika mahtavaa, kun malttaa olla joka hetkessä läsnä ja pysähtyä näkemään, kuinka paljon hyvää siinä on.

Lue lisää

Tänään, kun tuota sadetta vaan on jatkunut, olen ehtinyt silmäillä tätä pitkää ketjua.
Kovin mielenkiintoisia näkökulmia.
Pitkälläkin tiellä on aina otettava se ensimmäinen askel, vain hän joka vaivautuu kiipeämään voi nauttia näkymistä huipulta.
Vanhoista tavoista ja uskomuksista irti päästäminen vaatii suurta vahvuutta.
Luulenpa, että muutokset elämään tulevat ajallaan, kun olemme siihen kypsiä, vaikka emme sitä aina tiedostakaan.
Valinnathan men teemme aina olosuhteisiin nähden ja aina voimme valita, miten suhtaudumme kulloisiinkin olosuhteisiin.
Muistui mieleeni eräs ajatelma: Kaksi vankia katselivat ulos ristikoiden takaa. Toinen näki mutaa, toinen tähtitaivaan.

Hyvä kun muistutit. Keitin toissapäivänä nokkoskeiton viime vuoden sadosta, mutta nyt onkin jo uutta tarjolla. Hanskat käteen ja baanalle=takapihalle...

Moikka Eppu. Talven aikana laitoin vanhoja valokuvia sukulaisista seinälle. Vanhin on 1900 luvun alusta, mustat vaatteet, synkät ja vakavat ilmeet. Koirakin näyttää niin ankaralta. Kai se aika oli sellainen silloin, ankara.
Mietin tässä yhtenä päivänä, että mitähän valokuvan rouva olisi tuumannut jos olisin kysynyt mitä onni on hänelle. Luulen että hän olisi tuhahtanut, käskenyt mun tekemään käsilläni vähän parempaa jälkeä.
"Eivät ihmiset juurikaan epäonnistu, he vain lakkaavat yrittämästä." Tuo oli loistava....

Periaatteessa juttu on juurikin niiin; ihminen on oman onnensa seppä. Mutta periaatetta heiluttelevat monet elämän osa-alueet ja tapahtumat, jotta aina se ei ole niiin yksiviivaista ja yksinkertaista. Narsismin kanssa aiheella ei ole mitään tekemistä, että voisitko kehittyä.

Väittäisin
lapsuus on ihmisen onnelisinta aikaa,
sitten kun lapsi tulee kouluikään alkaa v a a t i m u k s e t ja sen aiheuttamat paineet, ja nuori kouluikäinenki lapsi alkaa vaistoamaan elämän tuomat vaatimukset
lapsi alkaa suorittamaan vaativaa elämää, ja kun ihminen suorittaa koko elämänsä ajan selviytyäkseen ja elättääkseen perheensä jälkipolven , ja suoritaa työ-elämän saadakseen työeläkkeen vanuuden päivien turvaksi, ja kun tämän kaiken on s u o r i t t a n u viimesen päälle uupumukseen asti ja vihdoin saavuttaa vanhuuden niin tuleeki sairaudet uuvuttamaan sen loppuelämänki
onko ihminen koskaan onnellinen
koska ihmisen elämään kuuluu vain vaatimus jaksaa jaksa ja jaksaa
joten väitän, ihmisellä on vain pieniä hetiä olla onnellinen tuntea onnentunnetta mutta 99% on vain vaatimusta jaksaa,
omaa elämääni katson taaksepäin kaiken vuoristoradan läpikäyneenä kokonaisuutenaan olen saanu elää onnelisen ihmisen elämän vaikka itse en sitä onnea kovin ole tuntenukkaa mutta vauraan suhteelisen turvallisen elämän
ja nyt elän loppusuoraa, tien pää jo häänöttää jota kohti olen matkalla ikuisuuteen,

sori kir. virh, ei jaksa krjata,

Anonyymi kirjoitti:

Väittäisin
lapsuus on ihmisen onnelisinta aikaa,
sitten kun lapsi tulee kouluikään alkaa v a a t i m u k s e t ja sen aiheuttamat paineet, ja nuori kouluikäinenki lapsi alkaa vaistoamaan elämän tuomat vaatimukset
lapsi alkaa suorittamaan vaativaa elämää, ja kun ihminen suorittaa koko elämänsä ajan selviytyäkseen ja elättääkseen perheensä jälkipolven , ja suoritaa työ-elämän saadakseen työeläkkeen vanuuden päivien turvaksi, ja kun tämän kaiken on s u o r i t t a n u viimesen päälle uupumukseen asti ja vihdoin saavuttaa vanhuuden niin tuleeki sairaudet uuvuttamaan sen loppuelämänki
onko ihminen koskaan onnellinen
koska ihmisen elämään kuuluu vain vaatimus jaksaa jaksa ja jaksaa
joten väitän, ihmisellä on vain pieniä hetiä olla onnellinen tuntea onnentunnetta mutta 99% on vain vaatimusta jaksaa,
omaa elämääni katson taaksepäin kaiken vuoristoradan läpikäyneenä kokonaisuutenaan olen saanu elää onnelisen ihmisen elämän vaikka itse en sitä onnea kovin ole tuntenukkaa mutta vauraan suhteelisen turvallisen elämän
ja nyt elän loppusuoraa, tien pää jo häänöttää jota kohti olen matkalla ikuisuuteen,

sori kir. virh, ei jaksa krjata,

Lue lisää

Kerrot olevasi loppusuoralla, mutta elämä ja maailma näyttävät kuitenkin jääneen varsin vieraaksi paikaksi: kaikilla lapsilla ei todellakaan ole onnellista lapsuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Kerrot olevasi loppusuoralla, mutta elämä ja maailma näyttävät kuitenkin jääneen varsin vieraaksi paikaksi: kaikilla lapsilla ei todellakaan ole onnellista lapsuutta.

Ikävä-kyllä ei ole,
varsinkaa nyky maailmassa,


nutta
silloin oli sota
ja elämä suomessa hyvin hyvin hyvin alkeelista aikaa,
vain luoto ihmeineen lapsen maailmassa
ja se oli paljon se,

vaikka oli sota niin maalla oli turvallista,
paljon työtä, ei ollu vapaa päiviä siihen aikaan , aamusta iltaan uurastettiin pelloilla metsissä navetassa ym.

maalaalta vietiin myös kaupunkeihin ruokaa,

sota aikana kaupungeissa ihmisillä oli jopa nälänhätä,
kaupugeissa ihmisillä oli todella vaikeaa ,
kaupunkilaiset kävi maalta hakemassa ruokaa

siitä on jo kauan aikaa
yli 80+++ vuotta,

vaikka nykyisin ihminen elää yltäkylläisyydessä
keittyneen tietotekniikan aikakautta teko-älyineen
niin vanha / vanhus kaipaa sitä alkeellista aikaa,
jolloin ei ollu sähkö, ei puhelimia, ei autoja ei polupyöriä
oli vain hevoset ihmisten ja tavaroitten kujettamiseen, ym.
eläimet hyödykkenä joista saatiin ruokaa siis lihaa, maitoa voita,
pellot tuotti viljaa perunoita ja jureksia , metsästä saatiin marjat ja sienet myös riistaa rokapöytään,
joki antoi antimensa kalat ja ravut
ym tavarankuljetukseen käytettiin joen virtaamaa , tukit kulki pitkin jokea tehtaisiin ,
olisi paljon paljon paljon kerrtottavaa niistä alkeelisista ajoista suomessa,
se oli sitä lapsen onnellista aikaa jota nyky vanhus kaipaa,
sitä rauhaa sitä turvallista luonnon ihanuutta ihmeineen.

Anonyymi kirjoitti:

Ikävä-kyllä ei ole,
varsinkaa nyky maailmassa,


nutta
silloin oli sota
ja elämä suomessa hyvin hyvin hyvin alkeelista aikaa,
vain luoto ihmeineen lapsen maailmassa
ja se oli paljon se,

vaikka oli sota niin maalla oli turvallista,
paljon työtä, ei ollu vapaa päiviä siihen aikaan , aamusta iltaan uurastettiin pelloilla metsissä navetassa ym.

maalaalta vietiin myös kaupunkeihin ruokaa,

sota aikana kaupungeissa ihmisillä oli jopa nälänhätä,
kaupugeissa ihmisillä oli todella vaikeaa ,
kaupunkilaiset kävi maalta hakemassa ruokaa

siitä on jo kauan aikaa
yli 80 vuotta,

vaikka nykyisin ihminen elää yltäkylläisyydessä
keittyneen tietotekniikan aikakautta teko-älyineen
niin vanha / vanhus kaipaa sitä alkeellista aikaa,
jolloin ei ollu sähkö, ei puhelimia, ei autoja ei polupyöriä
oli vain hevoset ihmisten ja tavaroitten kujettamiseen, ym.
eläimet hyödykkenä joista saatiin ruokaa siis lihaa, maitoa voita,
pellot tuotti viljaa perunoita ja jureksia , metsästä saatiin marjat ja sienet myös riistaa rokapöytään,
joki antoi antimensa kalat ja ravut
ym tavarankuljetukseen käytettiin joen virtaamaa , tukit kulki pitkin jokea tehtaisiin ,
olisi paljon paljon paljon kerrtottavaa niistä alkeelisista ajoista suomessa,
se oli sitä lapsen onnellista aikaa jota nyky vanhus kaipaa,
sitä rauhaa sitä turvallista luonnon ihanuutta ihmeineen.

Lue lisää

Mikähän rauhaasi ja turvallisuuttasi tällä hetkellä kaikkien mukavuuksien keskellä uhkaa?

Sinusta on kaikesta huolimatta kehittyny ihminen,
ihan hyvä ihminen,
olet saanu itsesi kanssa tasapainon ja huomannu
maailmassa on muitaki kuin vain omaperhe josta saa usein vain nuhteita ja moitetita,

en kuitenkaan usko että äitisi on tarkottanu pahaa,
hän EI osannu toisenlailla suhtautua sinuun
kuin vain vaatia parasta
aina vaan vaati parempaa suoritusta, tajuamatta että hän sillälailla loukkasi sinun itsetuntioa,
todellakin äitisi ei varmasti tarkottanu sinua nujertaa,

mutta hyvä että olet huomannu itsenäisessä elämässäsi
että olet ihan normaali nyvä ihminen,
jopa joillekki arvokas ihminen,

sen saman olen itsekki aikoinaan huomannu,
eripaikkakunnalla sain arvostettua huomiota osakseni
jopa ihailua, huomasin olen yhtä hyvä kuin kaikki muutki,

aikuisuuteen kasvaminen
---- ihmisen elämä on kovin monimutkasta ihmissuhteittenki suhteen,

joskus olen joillekki omille jälkeläisilleni opastanu tutustumaan eläinten perheelämään,

myös raamatussa on erittäin pätevää opetusta murrosikäkaudessa kasvuvaiheessa oleville jälkeläisille tieota
murrosikäisten ja vanhempien eläessä pahinta ristiriitojen aikaa
kun nuori on katkasemassa napanuoraansa vanhemmistaan ja on kovaa vauhtia itsenäistymässä oman elämänsä herraksi,
silloin jos koskaan on hyvät neuvot perheen jäsentenkesken erittäin tärkeitä,

esm.
eläin maailmassa on valtavasti esimerkkejä selviytymistarinoista,
kuinka eläimilläki on kasvatusperiaatteet jälkeläisiään kohtaan,
siitä voi ottaa heijasteita ihmisenki luonollisten vaistojen toimintaan,

ihminen on vain kehittymeempi eläin
ihminen voi myös opiskella kirjallisuudesta tietoa lastensa kasvatukseen,

oletaisin harva vanhempi opiskelee lasten kasvatusta,

ihminen ehkä vain silloin opiskelee kasvatutieteitä
kun on hankkimassa siltä alata ammatin itslleen,

näin luulen,
joten suurin osa vanhemmista kasavttaa jälkeläisiään vaisojensa varassa
omien kokemusten oman perheensä vaikutteista ,

onnellinen ihminen on yleensä silloin kun saa elää terveenä ,
on saavuttanu psyykkisen tasapinon oman itsensä kanssa, arvostaa itseään ,
osaa myös arvostaa muuta hyvää elämää ympärillään,
ja kun elämä on kaikinpuolin turvattu taloudellisesti
ja tulevaisuuden kannalata katsottuna myös.

Tutki tarkemmin.

Todellaki samaa mieltä,

onni on pitkälti s a t t u m a a
ja
mun kohdalla onnen salisuus on kristinusko,
salaiset keskutelut luojani kanssa läpielämän joka päivä ihan arjen tavallisissa tapahtumissa,
ja kumma kyllä elämä on tuonu eteen valtavan suuria onnelisia sattumuksia,
jota ei jäejellä taatusti voi ymmärtää,
on siis olemassa luoja joka pitää meistä huolta .
onnen salisuus on luoja.
kumpa vain ihmiset sen omalla kohdallaan ymmärtäisi,