..mutta tässä on näytteitä ja kokonaisia kirjojakin mitä olen kasannut.
http://www.sci.fi/~jkivin/kirjasivu.html
Kaikki on valmista, mutta ilman markkinointikoneistoa voisi yhtä hyvin taltata tekstinsä uppotukkiin suoliejun alle ja toivoa että joku sattuisi joskus löytämään...
Laitanpa sitten vaikka tähän. Saa kommentoida ja vittuilla, koskien kirjojen sisältöä, kansikuvia tai nettisivuston ulkoasua.
http://www.sci.fi/~jkivin/kirjasivu.html
Kaikki on valmista, mutta ilman markkinointikoneistoa voisi yhtä hyvin taltata tekstinsä uppotukkiin suoliejun alle ja toivoa että joku sattuisi joskus löytämään...
Laitanpa sitten vaikka tähän. Saa kommentoida ja vittuilla, koskien kirjojen sisältöä, kansikuvia tai nettisivuston ulkoasua.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lukaisin kirjojen nimet ja esittelytekstit ja vilkaisin kansikuvia. Minusta sinulla on hyviä oivalluksia sekä kekseliäitä otsikoita, joilla on symbolista ulottuvuutta (esim. Wrightin veljesten unet), joka mielestäni on välttämätön ominaisuus niin proosa- kuin runomuotoisessa tarinankerronnassa. Vahva symbolinen lataus tuo syvyyttä tarinaan.
Joidenkin teosten aihepiirit ovat sellaisia, jotka eivät itseäni kiinnosta ja jotka ovat suomalaisessa kirjallisuusperinteessä 1900-luvulta alkaen jo vähän kuluneita. Tarkoitan köyhyyttä, alkoholismia, lähiökapakoita, pontikkaa...
Oletko tarjonnut tekstejäsi kustantamoille? Oletko luetuttanut niitä arvostelupalveluilla ja korjaillut sieltä saamiesi neuvojen mukaan?
Oletko harkinnut muita genrejä? Kokonaan uusi genre, esim. scifi, saattaisi tuoda esiin kekseliäisyyttäsi uudella tavalla. Tosin en ole lukenut tekstejäsi, joten en tiedä, oletko esim. scifiä jo kirjoittanutkin.
En itse ole sosiaalisen realismin ystävä enkä kiinnostunut köyhyydestä ja lähiökapakoiden meiningistä, siksi suosittelen aina jotain muuta genreä muillekin :)
Lähiörealismin ja scifin välillä on muutakin.
Lähiörealismia harrastavat vanhemmat ja jotkut nuoremmatkin ja siitä aihepiiristä on jo kaikki sanottu. Scifi on pissisgenre, joka taas ei kiinnosta meitä hieman vanhempia tippaakaan. Taitava maaginen realismi menettelee.
Suomalainen scifi on paria poikkeusta lukuun ottamatta huonoa, parhaat tulevat yhä muualta. Käsitystä genrestä avartanee esimerkiksi Iain M. Banks.
Täytyy kyllä puolustuksekseni sanoa että vain 2 kirjoista käsittelee alkoholia ja niistäkin toinen ainakin yhtä paljon videopelejä, joista taas ei ole runoutta vielä ollenkaan.
Joskus luetutin ja lähetin kustantajillekin mutta siitä ei mitään tullut. Seuraavassa yksi malliksi.
Minä olen Jumalan ruoska!
Minä kuljen luu kädessä!
Ystäväni, oletko minulle uskollinen?
Nyt menemme kauppaan
minä valitsen ja ostokset maksetaan haulikolla
jokainen auto tarvitsee termiittiräjähdettä katolleen
jokainen parkkiruutu piikkimaton
jokainen talo ovelleen infrapunamiinan
jokainen kaupungintalo kellariinsa ydinräjähteen
Ydinräjähde
usein käytetty mutta perin väärin ymmärretty sana
ydinräjähde poistaa kaiken näkyvän kymmeneen kilometriin
tästä paikasta jossa tätä luet
en puhu kemiallisista ihmelaitteista jotka tappavat elämän
enemmän tahdon puhua
tulevaisuuden geneettisistä myrkyistä, jotka tahdon mukaan
hävittävät sukupuuttoon kokonaisia lajeja
vaikkapa ihmisen, puput tai kottaraiset
Räjähtävä sytytyslanka on minusta myös mukavaa
sitä voi vetää pitkinä suorina ojiin joihin viholliset
maastoutuvat kun ammut niitä uraaniluodeilla
sitten sytytät langan ja naureskelet pitkään kuopassasi
ylipäätään minusta kaikki on mukavaa
ennen vanhaan ammuttiin tuhat nuolta
sinua vastaan kun ratsun selässä hyökkäsit,
se vasta jäähdytti tunteita ja verta
miekka on vanhanaikainen mutta puhupa vielä tänään vastaan
miehelle jolla on kädessä 600 mm huolellisesti teroitettua terästä
panssarivaunujen tietokoneohjatut tornit
antiräjähdepinnoitukset
lämpöhakuohjukset
lentotukialukset ja niiden hävittäjälegioonat
ihminen on aivan liian kekseliäs kyetäkseen
pitkään rauhan aikaan, mutta näin mielenkiintoisia aikoja
tuskin dynastioidenkaan kiinalaiset elivät
(minkä piruilultaan ehtivät).
Tyhjät rivit välistä näköjään katosivat. No, tällaista tämä on.
Kaiketi omakustanne on kuitenkin ahkeralle kirjoittajalle suuri ilo, vaikka ilman kunnollista markkinointiapua myynti ja huomion saaminen lienevät hankalia.
Eniten kiinnosti Intian kuvaus.
Ehkä kannattaisi jatkaa aloittamaa linjaa ja jatkaa silti kustantajien pommittamista. Kirjojen maku kun on kovin vaihtuvaista. Ja aikaan sidottua.