Puna-armeijan uskotaan raiskanneen Berliinissä jopa 200 000 saksalaisnaista Hitlerin valtakunnan luhistuttua 70 vuotta sitten.
Hinta toisen maailmansodan loppumisesta oli kova saksalaisnaisille. Berliinin natsivallasta vapauttaneet puna-armeijan joukot syyllistyivät historian suurimpaan joukkoraiskaukseen. He raiskasivat nykyisessä Saksan pääkaupungissa kaikki tielleen osuneet naiset kahdeksanvuotiaasta aina kahdeksankymppiseen.
Raiskattuja uskotaan olleen Berliinissä jopa 200 000. Raiskattujen keski-ikä oli 16,7 vuotta, ja jokainen raiskattiin keskimäärin 12 kertaa. Jopa 200 000 lapsen arvellaan saaneen alkunsa venäläissotilaan raiskauksista ja 10 000 naisen kuolleen raiskauksen seurauksiin.
Sotilaiden raiskaamat naiset vaikenivat kokemastaan vuosikymmeniksi. Kommunistisessa Itä-Saksassa puna-armeija oli vapauttaja, ei raiskaaja, vaikka puna-armeijan raiskausten arvellaan jatkuneen aina vuoteen 1948 saakka. Tällöin neuvostosotilaat eristettiin omille parakeilleen ja vartiointiasemilleen.
- Länsi-Saksassa asia taas oli tabu, koska saksalaisia pidettiin syyllisinä toiseen maailmansotaan, Saksalaisten karkotettujen liiton Sibyle Dreher sanoi.
Monet naiset vaikenivat puna-armeijan teoista myös häpeästä, pelosta ja syyllisyydestä natsi-Saksan hirmutöiden takia. Vuonna 1953 saksalainen toimittaja Marta Hillers mursi hiljaisuuden ja kirjoitti kirjan Nainen Berliinissä. Siinä hän käsitteli puna-armeijan Berliinissä tekemiä joukkoraiskauksia. Kirja ei mennyt kaupaksi Saksassa. Asiasta ei haluttu edelleenkään puhua.
Vuonna 2003 kirjasta otettiin uusintapainos. Kirja oli 18 viikkoa Saksan luetuimpien kirjojen listalla. Viisi vuotta myöhemmin valmistunut elokuva kiristi Saksan ja Venäjän suhteet äärimmilleen. Elokuva läväytti silmille vaietun ja kipeän asian. Naiset, moni jo isoäiti, alkoivat pikkuhiljaa kertoa traumastaan.
Gabriele Köpp oli yksi raiskatuista. Hän oli vain 15-vuotias, kun joutui 14 päivän ajaksi neuvostosotilaiden seksuaalisen väkivallan uhriksi. Köpp on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Miksi minun piti ollakin tyttö. Kun Köpp pääsi vapaaksi, hän rukoili, ettei vain olisi tullut raskaaksi. Niin ei käynyt. Köppillä ei ollut kuukautisia seitsemään vuoteen. Gynekologit puhuvatkin ns. venäläisestä sairaudesta. Moni ei koskaan edes kyennyt saamaan lapsia väkivaltaisen raiskauksen jälkeen.
Neuvostosotilaille raiskaus oli virallisesti rikos. Todellisuudessa Stalin kuitenkin halusi raiskauksia sotilaidensa palkitsemiseksi ja siviilien terrorisoimiseksi.
Hinta toisen maailmansodan loppumisesta oli kova saksalaisnaisille. Berliinin natsivallasta vapauttaneet puna-armeijan joukot syyllistyivät historian suurimpaan joukkoraiskaukseen. He raiskasivat nykyisessä Saksan pääkaupungissa kaikki tielleen osuneet naiset kahdeksanvuotiaasta aina kahdeksankymppiseen.
Raiskattuja uskotaan olleen Berliinissä jopa 200 000. Raiskattujen keski-ikä oli 16,7 vuotta, ja jokainen raiskattiin keskimäärin 12 kertaa. Jopa 200 000 lapsen arvellaan saaneen alkunsa venäläissotilaan raiskauksista ja 10 000 naisen kuolleen raiskauksen seurauksiin.
Sotilaiden raiskaamat naiset vaikenivat kokemastaan vuosikymmeniksi. Kommunistisessa Itä-Saksassa puna-armeija oli vapauttaja, ei raiskaaja, vaikka puna-armeijan raiskausten arvellaan jatkuneen aina vuoteen 1948 saakka. Tällöin neuvostosotilaat eristettiin omille parakeilleen ja vartiointiasemilleen.
- Länsi-Saksassa asia taas oli tabu, koska saksalaisia pidettiin syyllisinä toiseen maailmansotaan, Saksalaisten karkotettujen liiton Sibyle Dreher sanoi.
Monet naiset vaikenivat puna-armeijan teoista myös häpeästä, pelosta ja syyllisyydestä natsi-Saksan hirmutöiden takia. Vuonna 1953 saksalainen toimittaja Marta Hillers mursi hiljaisuuden ja kirjoitti kirjan Nainen Berliinissä. Siinä hän käsitteli puna-armeijan Berliinissä tekemiä joukkoraiskauksia. Kirja ei mennyt kaupaksi Saksassa. Asiasta ei haluttu edelleenkään puhua.
Vuonna 2003 kirjasta otettiin uusintapainos. Kirja oli 18 viikkoa Saksan luetuimpien kirjojen listalla. Viisi vuotta myöhemmin valmistunut elokuva kiristi Saksan ja Venäjän suhteet äärimmilleen. Elokuva läväytti silmille vaietun ja kipeän asian. Naiset, moni jo isoäiti, alkoivat pikkuhiljaa kertoa traumastaan.
Gabriele Köpp oli yksi raiskatuista. Hän oli vain 15-vuotias, kun joutui 14 päivän ajaksi neuvostosotilaiden seksuaalisen väkivallan uhriksi. Köpp on kirjoittanut kokemuksistaan kirjan Miksi minun piti ollakin tyttö. Kun Köpp pääsi vapaaksi, hän rukoili, ettei vain olisi tullut raskaaksi. Niin ei käynyt. Köppillä ei ollut kuukautisia seitsemään vuoteen. Gynekologit puhuvatkin ns. venäläisestä sairaudesta. Moni ei koskaan edes kyennyt saamaan lapsia väkivaltaisen raiskauksen jälkeen.
Neuvostosotilaille raiskaus oli virallisesti rikos. Todellisuudessa Stalin kuitenkin halusi raiskauksia sotilaidensa palkitsemiseksi ja siviilien terrorisoimiseksi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ajattelepa asia toisin päin. Samanhan ne natsitkin tekivät venakottarille, ei nekään mitään impotentteja olleet.
Nyt siellä Ukrainassa suuret vapauttajat,amerikaanot jatkavat sotilaille pyhitettyä vapauttaan,ei se ole sen kummempaa. Muuten Venäläiset vapauttivat Euroopan fasismin ikeestä, että olisit onnellinen kun saat vielä nauttia elintasosta,vähänaikaa.
Eivät ne venäläiset sitä yksin tehneet, kyllä siinä oli mukana muitakin, kuten Englanti ja USA ja Ranskakin vähän pienemmällä osuudella.