Kuinka moni täällä hallitsee automaattisen kirjoituksen. Olen saanut helposti ko. ilmiön aikaiseksi toiselle ihmiselle hypnoosin avulla, mutta olisin halukas tietämään, moniko osaa sen valvetilassa? Entä miltä teksti näyttää sisällön ja käsialan puolesta? Tuleeko vastauksia kysymyksiin, ja ovatko paikkansa pitäviä?
Automaattinen kirjoitus
Mython
331653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
>>>Entä miltä teksti näyttää sisällön ja käsialan puolesta?
Minä haluaisin jakaa tuon kysymyksen kahtia:
a) Miltä teksti näyttää sisällön ja käsialan puolesta?
b) Entä miltä teksti näyttää sisällön ja käsialan puolesta, kun se kirjoitetaan silmät sidottuna/peitettynä?
Yleinen skeptinen teesi automaattikirjoitusta vastaan on se, että silmät sidottuna kirjoitettu teksti tuppaa puuroutumaan ja muuttumaan lukukelvottomaksi/sotkuiseksi. Näinhän ei pitäisi toki käydä, jos kysymyksessä on kanavointityyppinen, ulkoiseen tietoon pohjautuva, itsestä riippumaton kirjoittaminen.
Sensijaan jos kyseessä on ihmisen oman alitajunnan ja lihasmotoriikan yhteistyö piilotajuntansa tulostamisessa, kuten kuvaamassasi hypnoosin avulla toteutetussa ilmiössä voisi kuvitella olevan, niin "vastaukset kysymyksiin" voivat olla enemmänkin yksilön sisäsyntyisiä.
Ihan vain erottelevana huomautuksena... aihe on nimittäin varsin mielenkiintoinen.
Kokemukseni perusteella tekstin sisältö ei muutu sen mukaan kirjoitetaanko silmät kiinni vai auki. Kirjoitusasu sensijaan poikkeaa toisistaan. Avoimin silmin vastaanotetussa alitajunnan (tai sen tietyn osan) välittämässä sanomassa on teksti suorissa riveissä ja hyvin luettavissa, sen sijaan silmät kiinni otetussa tulee kirjoitusasusta sekavan näköistä, samanlaista kuin kenellä tahansa joka yrittää kirjoittaa näkemättä mitä tekee.
Mikä on alitajunta?
"Alitajunta tarkoittaa tiedostamatonta psyyken toimintaa; tiedostamaton sielunelämä; piilotajunta."
--Opetushallitus/Psykologian sanasto.
Toisaalla todetaan esimerkiksi, että alitajunta aktivoituu usein tunteen voimasta ja sen tehtävä on hakea ja varastoida tietoa. Alitajunta on subjektiivinen siinä mielessä, että se vain tottelee; vastaavasti tietoinen mieli käskee. Alitajunta varastoi kaikki suorituksemme ja tunteemme, sekä hyvät että huonot sellaiset. Sanotaan, että ns. tietoisella mielellä ei ole muistia, vaan muisti sijoittuu kokonaan alitajuntaan. Alitajunnan muistissa on yhtäaikaisesti miljardeja faktoja.
Varmaan ymmärsitkin jo, että kyseessä on piilotajunta, mutta esteettisistä syistä vältin saman sanan käyttöä moneen kertaan samassa lauseessa.
Tuo mitä kirjoitit pitää täysin yhtä sen käsityksen kanssa mitä yleisesti piilo- eli alitajunnalla ymmärretään. Haluaisin vielä lisätä pari aiheeseen liittyvää faktaa; alapersoonat, ja observoiva ego. Viimemainittu on alkusyntyinen "viisas tietäjä", ja alapersoonien luku vaihtelee yksilöllisesti eri ihmisillä.
Automaattikirjoitusta opettelevien kannattaa kohdistaa alitajunnalle asettamansa kysymykset observoivalle egolle.
Ns. sivupersoonailmiöt tulevat esiin siten, että jokin alapersoonista syrjäyttää tiedostavan mielen. Ilmiö liittyy poikkeuksetta schizofreniseen mielisairauteen.
Alitajunnan hirveästä labyrintistä ja fenomenasta kiinnostuneita neuvoisin lukemaan Reima Kampmanin kirjan Ihmisen rajat.
...on toisin.
Eli: Mieli (Ego, Itse) ja Sielu.
Sielumuistiin varastoituu kaikki elämien aikana kerätty informaatio. Mieli ei normaalitilassa saa sinne tietoista yhteyttä.
Mieli on vain tätä elämää varten asennettu ohjelmointi, mutta Sielu on ikuinen.
Voihan kai noinkin asian nähdä, ainakin new age -pohjaisissa näkemyksissä on tuon kaltaista. Tuo on tietysti perspektiivi-/näkemyskysymys; uskonnon ja tieteen näkemykset ei ehkä ihan kohtaa...
Perustuuko alapersoona-ajattelusi erillisiin, yksilöllisiin ja oman luonteensa omaaviin energiamalleihin vai ovatko ne vain yhden persoonan kääntöpuolia, ikäänkuin yksi kohde, joka vain näyttää erilaiselta eri suunnilta katsottuna?
Entä perustuuko kukin alapersoona yhden mielen-/luonteenlaatu-tyypin ylikorostumiseen (vrt. arkkityypit)vai koostuuko kukin alapersoona useista eri luonteenlaaduista, erilaisin kombinaatioin? Miten alapersoona-ajattelusi suhtautuu hypnoosin avulla toteutettuun aikaisempiin elämiin palauttamiseen?
"Voihan kai noinkin asian nähdä, ainakin new age -pohjaisissa näkemyksissä on tuon kaltaista"
Ei vaan todellisuus menee noin. Ei se ole mikään "näkemys".
Jos näkemyksesi mukaan lunta sataa, niin eikö silloin lunta sada?
"uskonnon ja tieteen näkemykset ei ehkä ihan kohtaa"
No hyvä.
Niin... ja sehän on ainoastaan tieteen näkemys.
Vai menee se todellisuudessa noin... nyt kyllä taitaa olla niin, että menee sinun todellisuudessasi noin. Ja sinun todellisuushan on se oikea todellisuus, niinkö? Voihan se toki jonkun toisenkin mielestä mennä noin, mutta ei sekään vielä tee siitä oikeaa todellisuutta kenellekään muulle kuin sinulle ja hänelle. Tästä taidetaankin päätyä taas subjektiiviseen todellisuuteen. Senpä vuoksi tässä on nimenomaan kysymys näkemyksestä.
Alapersoonat ovat erillisiä oman luonteen omaavia energioita, tosin melko arkkityyppisiä. Jotkut niistä saattavat tuntea jonkin toisen alapersoonan. Näitä pseudoegoja voidaan luoda hypnoosin avulla, mutta niitä syntyy myös itsestään.
Entiset elämät on yhä mysteeri jonka aitoutta ei ole voitu varmistaa, moni tapaus sensijaan on paljastunut alitajunnan luomukseksi. Niillä tuskin on mitään tekemistä alapersoonien kanssa.
Tarkoitin, että mikäli aiempi inkarnaatio osoittautuu oman mielen luomukseksi, sillä tuskin on mitään tekemistä jonkin alaperoonan kanssa, en tosin ole tästä varma.
Todellisella edellisellä elämällä (jos sellaista on) ei voi olla mitään tekemistä alapersoonien kanssa.
Kuulin kerran tarinan kolmesta kaveruksesta joista yksi oli hypnotisoitu ja jätetty jälkisuggetio mars planeettaan matkustamisesta.
Minkäänlaista tulosta sugestiolla ei oltu saatu aikaan, siis ei tyyppi päässyt mars planeetalle, tai saanut miltään tajuntansa tasoilta apua yli- eikä alimaallista jolla temppu onnistuisi. Lähinnä onnetonta haparointia ja eräällä tapaa hukkaan heitetty elämä vain.
Mitähän oikein mahdoit selittää!? Siis kaveri lähetettiin jälkisuggestiolla Marsiin joka sitten epäonnistui???
Ensinnäkin, hypnoosissa annettu jälki- eli postsuggestio alkaa toimia vasta hypnoosista herättämisen jälkeen, joko heti, tai määrättynä hetkenä, tai määrätystä signaalista.
Mikäli postsuggestio ei lainkaan toimi vaikka kohdehenkilö on ollut varmuudella hypnoosissa, on kyseessä suggestio jolla ei ylipäätään voi olla toimimisen edellytyksiä, tai sitten vika löytyy hypnotisojasta joka on tumpelo.
Riittävän syvään hypnoosiin vaivutettu henkilö saadaan näkemään itsensä vaikka Marsissa, mutta sellaisen antaminen jälkisuggestioksi on minusta aika outo. Miten joku saadaan uskomaan olevansa Marsissa jos kävelee vaikkapa Helsingin kaduilla. Suggestioiden uskottavuudella on omat rajansa, sillä ihmisen rationaalista mieltä ei aina pystytä täysin syrjäyttämään.
Eihän tämä nyt noin vaikeaa ole.
Otetaan siis jälleen lumiesimerkki.
Kun ulkona sataa lunta, niin onko se ainoastaa oma mielipiteeni ja näkemykseni asiasta.
Ei. Kylläpä olisi hankalaa hahmottaa maailmankaikkeutta, jollei edes perusasioita voida vain hyväksyä.
Jänkäämistä... sanon minä.
On erittäin vaikea osoittaa lumiesimerkillä, jossa on konkreettista, mitattavaa asiaa, todeksi jotain abstraktia asiaa, jota ei ole yhteismitallinen. Voimme lukuisin konkreettisin välinein ja keinoin havaita ja mitata lumisadetta. Sitä voidaan nähdä, maistaa, haistaa(?), tuntea, kuvata, punnita, jne.
Sensijaan jonkin sellaisen abstraktin asian, kuin esimerkiksi sielumuistin mittaamiseen tarvitaan abstraktit työkalut. Tällöin joudutaan väistämättä hakemaan todisteita kiertoteitse, arvelemaan, tekemään ristikkäisiä testejä, jne. Siltikään ei pystytä osoittamaan, että "näin on näreet ja näppylät todellisuudessa". Parhaimmillaankin päästään vain hyvään teoriaan. Pointtini on tässä, ettet MILLÄÄN pysty sanomaan, että "objektiivisessa todellisuudessa" asia on näin.
Nyt et kyllä lainkaan ymmärtänyt, mistä puhuin.
Tämähän se vasta onkin esimerkkien esimerkki siitä, kuinka kaukana toisistaan keskustelijoiden käsitemaailma voi olla.
Tarkoitin sitä, että useimmat meistä keskustelijoista tietävät mistä on kysymys kun kerron, että "lunta sataa".
Toiset taas ryhtyvät välittömästi vaatimaan siitä todisteita, eikä edes Tiede -lehden artikkeliin asiasta luoteta.
Keskustelu hankaloituu ja johtaa pikkuseikkojen todistelupyyntöihin.
Toisaalta joillekin taas pienikin nettilinkki riittää "todisteeksi".
Väittäisin tuon olevan pikkusieluisuuden ilmentymää.
Höpöttelyä kyllä siis riittää, mutta pidemmälle ei päästä.
Niin turha tästä on sinänsä vängätä; ymmärrän toki kyllä tarkoituksesi. Haluan vain kiinnittää huomion siihen, ettei kannata sanoa "oikeasti/todellisuudessa asia onkin näin, eikä näin", jos esittämäsi asia a) ei ole yleisen ja vallitsevan käsityksen mukainen, eikä b) asialle esitetä mitään perusteluita, muuta kuin mutu (musta-tuntuu). Kyseessä on selvästi kaksi eri näkemystä. Mielestäni kaikki esitettävät totuudet ovat näkemyksiä tai subjektiivisia totuuksia; objektiivisia totuuksia ei voi esittää kukaan. On mahdollista jopa, että molemmat esitetyt näkemykset voivat olla oikeassa tai väärässä. Kaikki riippuu näkökulmasta. Se joka ilmoittaa näkökulmakseen objektiivisen totuuden saa kyllä varautua sellaiseen todistusvelvollisuuteen, etten usko sen olevan edes mahdollista.
Keep it simple:
Jos kerron totena, että täällä sataa lunta, niin vaaditko minulta viimeisen päälle päteviä todisteita?
Toisaalta... jos kerron, että mielestäni lunta sataa, et vaadi sen kummempia todisteita... vai?
Noh noh, äläpäs nyt tee asiasta vaikeampaa kuin onkaan. Tiedät hyvin mitä tarkoitan. Lyhyenä kertauksena: esitit mielipiteen / sinun mielestäsi olevan totuuden, vaikka kerroitkin asian "todellisuudessa asia onkin näin" -muotoisena. Et esittänyt objektiivista totuutta, niinkuin en minäkään. En usko, että kukaan meistä voi esittää objektiivista totuutta. Objektiivisen totuuden havaitsemisen estää inhimillinen subjektiivisuus. Unohda nyt se lumiesimerkki, sanoin etteivät konkretia ja abstrakti ole yhteismitallisia.
Tuohon "Toisaalta... jos kerron, että mielestäni lunta sataa, et vaadi sen kummempia todisteita... vai?" kysymykseen vielä kuitenkin: tämä sisältää spatiaalisen oletuksen. Emme ole todennäköisesti samassa paikassa samaan aikaan havaintosi hetkellä, joten en tietenkään vaadi todisteita mielipiteellesi. Jos sattuisimme olemaan, niin todennäköisesti olisin samaa mieltä kanssasi. Voisimme kuitenkin molemmat olla väärässä. Meillä olisi subjektiivinen havainto siitä, että sataa lunta, mutta muut ihmiset nauraisivat meille, koska pyörittelisimme lumiukkoja, vaikka heidän mielestään lunta ei sada vaan paistaa aurinko. Objektiivinen totuus voisi olla vaikkapa, että oikeasti sataa vettä. Kuka tietää.
Älähän nyt pakene tuota lumi -esimerkkiä. Nyt ei keskustella mistään aiemmista viesteistä. Kysymys on keskustelijoiden kommunikaatiotasosta.
Et vieläkään käsittänyt mistä puhun. Kun kerron, että lunta sataa, niin suurin osa keskustelijoista ei vaadi tuolle todisteita. Se hyväksytään, jotta keskustelu voisi edetä pidemmälle.
Ääriesimerkkinä vaadit todisteet nimimerkkini oikeellisuudesta.
Kysymys on siis keskustelijoiden yliluonnollisten ilmiöiden ymmärrystasosta.
Jotta muistetaan mistä on kyse:
Sinä sanoit: "Mutta todellisuudessa on toisin eli ..."
Minä sanoin: "Voihan kai noinkin asian nähdä... Tuo on tietysti perspektiivi-/näkemyskysymys."
Sinä sanoit: "Ei vaan todellisuus menee noin. Ei se ole mikään näkemys."
Minä sanoin: "Tästä taidetaankin päätyä taas subjektiiviseen todellisuuteen. Senpä vuoksi tässä on nimenomaan kysymys näkemyksestä."
Sinä sanoit: Ei. Kylläpä olisi hankalaa hahmottaa maailmankaikkeutta, jollei edes perusasioita voida vain hyväksyä. Jänkäämistä... sanon minä."
Nyt kysyn: KUKAKOHAN tässä jänkää ja jarruttaa? Miksiköhän keskustelu ei etene? Olisiko syytä katsoa peiliin?
No nyt vastasit aivan väärään viestiin?????
Tähänhän sinun tulee vastata:
"kysymys on siis keskustelijoiden yliluonnollisten ilmiöiden ymmärrystasosta".
Oletan, että keskustelijat tällä palstalla ovat jo tietoisia yliluonnollisten asioiden olemassaolosta, jonka jälkeen niistä voidaan helposti keskustella, joutumatta kaikkea ensin todistelemaan.
Aloittelijoille voidaan antaa lisäselvityksiä.
Mitä haluat tällä "kysymys on siis keskustelijoiden yliluonnollisten ilmiöiden ymmärrystasosta" sanoa? Sitäkö, että sinä ymmärrät yliluonnolliset ilmiöt muita oikeammin ja paremmin? Sitäkö, että se mitä sanot on objektiivinen todellisuus, ja muunlainen "näkemys" on väärin? Jos ajattelet näin, niin kyse ei ole ymmärryksestä, vaan narsismista.
Noh... esimerkki:
Jos haluan keskustella esimerkiksi Volvo -palstalla Volvoista, niin oletan että muutkin keskustelijat jo tietävät mikä Volvo on.
Tämän jälkeen on helppoa keskustella Volvoista, eikä tarvitse todistella onko Volvoja olemassa, vaiko ei. Naurettavinta on se, että kaikesta huolimatta "todisteeksi" sinulle näyttää riittävän linkki Volvon kotisivuille.
Narsismista ei tietenkään ole kysymys, sillä oletanhan muidenkin olevan vähintään samalla k.o asioiden ymmärrys -tasolla.
En tiedä onko omalla kohdallasi sitten narsismioireita, mutta et tunnu ainakaan luottavan toisten keskustelijoiden kertomaan, ilman lisätodisteita.
Onhan toki helppoa olla kaikkea vastaan ja mainostaa sitä sitten ennakkoluulottomuutena ja "ei minkään sulattamisena ilman todisteita".
Eli: kun palstalle tullaan, pitäisi olla perustiedot kunnossa, tai sitten kysellä niitä palstalaisilta.
Olenko löytämässä sen rajan, jossa Marcel menettää asiallisuutensa? Mielenkiintoista. Odottamatonta.
No otetaanpas nyt vielä kerran uusiksi. Totesit siis alkuperäisessä viestissäsi, että todellisuudessa eräs asia onkin niinkuin sinä sen sanot. Minä totesin siihen, että tälläinenkin näkemys on mahdollista, vaikka se onkin vallitsevan näkemyksen vastainen ja sellaiseen törmää esimerkiksi new age-kirjallisuudessa. Tätä et kuitenkaan hyväksynyt.
Mielestäsi kaikkien tulee olla esittämäsi "totuuden" kannalla, eikä kyse ole mistään näkemyksistä. Jatkoviestiesi pohjalta ymmärrän, että mielestäsi tästä aiheesta ei voi keskustella enempää, jollei lähtökohdaksi oteta esittämääsi "totuutta". Tämä esittämäsi totuus on "perusymmärrystaso yliluonnollisille ilmiöille"; jos toinen keskustelija ei näe esittämääsi "totuutta" totuutena, vaan yhtenä näkemyksenä, ei keskustelija ymmärrä yliluonnollisia ilmiöitä. Lisäksi hänellä ei mielestäsi ole perustiedot kunnossa, vaan pitää kysellä pohjatiedot toisilta palstalaisilta.
Uhhh. Mitä tuohon nyt vielä sanoisi. Ilmeisesti sitten EN yksinkertaisesti ymmärrä yliluonnollisista ilmiöistä yhtään mitään. Täytynee varmaan pyytää anteeksi sitten, että kommentoin viestiäsi; vaikkakin positiivisessa mielessä myönsin näkemyksesi mahdollisuuden, niin kuitenkin kehdaten esittää, että voisi olla olemassa MUUKIN näkökanta, kuten esimerkiksi kognitiivisen tai neuropsykologian näkemykset mielestä ja informaation tallentamisesta muistiin. Olet varmaan sitten oikeassa. Saako täällä muuten kommentoida mitään, jollei kysy ensin sinulta, onko perustiedot (=miten asiat "todellisuudessa") hallussa?
Oikeassa olemisen tarve on muuten mielenkiintoinen ilmiö. Tulee mieleen ihan sähköposti, jonka sain muutama päivä sitten poistettuani uskonnollisia kirjoituksia. Siinä todettiin, että useimmat palstan kirjoittajat ovat henkisesti sairaita, mutta NIMENOMAAN tämä viestin lähettäjä on väkevä Herra Sebaotin julistaja; hän tietää "totuuden" yliluonnollisista ilmiöistä, joka sivumennen sanoen, poikkeaa epäilemättä sinunkin "totuudesta".
"väkevä Herra Sebaotin julistaja; hän tietää "totuuden" yliluonnollisista ilmiöistä,"
hehe.. aika hauska juttu
olette taas onnistuneet käyttämään kaikki hierarkia tasot marcelin kanssa keskustelessa.. mutta niinhän siinä yleensäkkin käy :)
Näin tosiaan Marcelin kanssa helposti käy, enkä pistä ollenkaan pahakseni. Marcel on hauska tyyppi. Kivaahan tämä on, varsinkin kun asemoitumisemme kenttään ja näkemyksemme eikun totuutemme ;) asioista on toisinaan 'aikalailla' erilainen. :)
Täytyy todeta, että hymyssä suin täällä kirjoitellaan, vaikkakaan et oikein tunnu vastailevan noihin kaikkein kipeimpiin esittämiini kysymyksiin.
En ilmeisesti saa sinua millään ymmärtämään, että Volvo -palstalla keskustelevat tietävät Volvojen olevan todellisia, ilman sen enempiä todisteita.
Samoin tulee olla kun keskustellaan yliluonnollisista ilmiöistä. Eikös tämä k.o palsta olisi aivan turha, mikäli kaikki olisivat sitä mieltä, että k.o ilmiöitä ei ole olemassakaan.
Siis: ymmärrystasosta on kysymys edelleen.
Kyllä minä hyvin ymmärrän, että Volvo-palstan lukijat tietävät Volvon olevan olemassa; onhan se kenen tahansa konkreettisesti haisteltavissa, maisteltavissa, kosketeltavissa jne. Tätä ei suinkaan ole tässä keskustelussa kyseessä oleva ilmiö. Tälläistä abstraktia asiaa on äärimmäisen vaikea mitata "objektiivisluonteisesti".
Sinällään yritelmä objektiivisluonteisuuteen on muutenkin hankalaa. Todellisuus on aina subjektiivista. Joidenkin mielestä Volvo on auto. Toisten mielestä se ei ole auto vaan kulkuneuvo, kolmannen mielestä Volvo ei ole auto, vaan Saab on auto. Neljännen mielestä Volvo on juhlava limusiini, jonkun toisen mielestä taas iso kolho laatikko jne. Yksi sanoo Volvon olevan vauhdikas menopeli, toinen sanoo Volvon olevan pappojen kottero. Joku esittää, että Volvo on kallis, kun taas toisen mielestä se on halpa.
Yhteistä ei ole eri näkemyksille muuta kuin käsite Volvo. Käsitteen sisältö on kaikille erilainen. Jos mainitset 10 henkilön ryhmälle ihmisiä sanan Volvo (=ilmiö), voit saada kysyessäsi lähestulkoon 10 tai enemmän erilaista vastausta siihen, mikä on Volvo (=>eri näkökantoja). Kaikki kuvaukset Volvosta ovat siis subjektiivisia totuuksia, vaikka Volvo on konkreettisesti havaittavissa ja mitattavissa oleva ilmiö.
Kun puheena on abstrakti asia, on yhteismitallisuuden löytäminen vieläkin vaikeampaa. Volvossa voi vielä kuvitella päästävän edes jonkinlaiseen konsensukseen ilmiöstä, jonkin kriteerin avulla. Sensijaan mitä heikommin tunnistettava ilmiö, sitä enemmän selitysmalleja. Esitit väitteen, että keskustelupalsta olisi turha, jos kaikki olisivat sitä mieltä, ettei ilmiötä ole olemassakaan. Voimmehan toki keskustella monistakin asioista siltä pohjalta, että ilmiö VOI olla olemassa. Tyypillisesti vaikkapa aikamatkustus on tälläinen abstrakti ilmiö. Joku on sellainen, jonka mielestä aikamatkustus on mahdotonta, kun taas toisten mielestä se voi olla mahdollista. Silloin aikamatkustusta selitetään eri tavoin; pohdimme erilaisia NÄKEMYKSIÄ siitä, miten aikamatkustus tapahtuu ja minkälaisia vaikutuksia ajassa matkustamisella mahdollisesti olisi. Kaikki eri selitykset ovat siis subjektiivisia totuuksia ja niiden variaatio on laaja; selityksiä on lukemattomia. Objektiivisen totuuden eli OIKEAN TODELLISUUDEN löytäminen on suorastaan mahdotonta; hyvällä tuurilla voimme joskus pystyä mahdollisimman objektiivisluonteiseen ratkaisuun, tai sitten emme.
Tiedetään.
Kun minä kerron tällä palstalla, että olen matkustanut eri aikatasoon, ymmärtää tuon asian helpostikin sellainen henkilö, joka myös on tehnyt saman tempun. Tällöin on helppoa keskustella tuosta ilmiöstä. Eikä tarvitse todistella jokaista pilkkua.
Olet varmasti samaa mieltä, että joka on kokenut, hän tietää parhaiten k.o asiasta. Kokemuksen kautta oppii syvällisemmin.
Keskustelijat joilla on laajemmin tuontyyppistä yliluonnollista kokemusta, ovat ikäänkuin samalla tasolla ja kommunikointi on helppoa.
Kirjaviisaat, joilla on vain pätkiä teemasta, ovat auttamattomasti ulkona.
Minulla on kuulemma tämä kyky. Itse en vain sitä tunnista. Outojakin tietoja tulee kyllä joskus päähäni, mutta mistäs sen tietää.. omaa mielikuvitusta vai mitä se on?
Miten on mahdollista, että muut näkevät sinulla olevan ko. kyky, mutta itse et sitä tunnista???
Automaattikirjoituksessa otetaan kynä käteen ja laitetaan paperin päälle kuin aikomuksena kirjoittaa jotain, kirjoittamatta silti mitään. Kättä pidetään siinä paikoillaan, ja katsellaan saman aikaisesti vaikkapa TV:tä. Jossain vaiheessa käsi alkaa kirjoittaa tekstiä paperille asianomaisen lainkaan tietämättä mitä siitä syntyy. Vasta luettuaan tekstin sisältö selviää.