Haluaisin määrätä testamentilla asuntoni hallintaoikeudelle ystävättärelleni siten, että omistusoikeuden siihen saavat (vasta) ystävän kuoltua nimetyt sukulaiseni. Puolisoa tai lapsia minulla ei ole. Käykö tämä ja miten on perintöveron laita? Rahavarani ystäväni saisi kuitenkin omistukseensa.
Erikoinen testamentti
Kroi-sos
17545
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kun kuolet, joku perii omaisuutesi. Voit määrätä testamentissasi ystävättärellesi hallintaoikeuden omaisuuteen, mutta kenelle on sen omistusoikeuden tarkoitus mennä siksi aikaa kun ystävätär elää vielä?
Ehkä tähän jutusteluun osallistun enempi onnella kuin ymmärryksellä! Perintö- ja lahjaverolaissa 7§ voisi sopia tavoitteeseesi, että myöhempi ehdollinen omistuksen saaminen olisikin perintöverotuksen peruste. Ymmärsin perinnön arvoksi tulevan vasta em. veron määräämisen aikainen kämpän käypä arvo. Kun inflaatio pärähtää uuden hallituksen puuhista liikkeelle, niin verokin on korkeampi kumppanisi eläessä sinua pidempään. Onkohan perijät tyytyväisiä jos homma oikeasti näin roilottaisi.
Omistukseen saamista ei tarvitse sen takia ehdollistaa, etteikö hallintaoikeuden saaja saisi asua kämpässä elinaikansa. Omistuksen heti saavien perijöiden perintöveroa alennetaan hallintaoikeuden ansiosta, mutta omistuksen odottelusta en tiedä onko alennuksia.
Se on sitten eri asia poistetaanko koko perintövero omistusta odottavilta ennen kuin homma napsahtaa maaliin. En usko kun valtio on pa. Käy edes verottajan puheilla varmistamassa asiasi, ettet suotta rustaile omituista testamenttia.
Toteat, että Perintö- ja lahjaverolain 7 § voisi sopia tavoitteeseeni. Niin minustakin. Tavoitteeni tietysti on, että ystävättäreni minut periessään, itse kun on pienituloinen ja varaton, selviäisi mahdollisimman pienellä perintöverolla. Tässä tuo pykälä:
"Sellaisesta omaisuudesta, joka omistus- tai muunlaisella oikeudella tulee perilliselle tai testamentinsaajalle määrättyjen ehtojen täyttyessä tahi muuten myöhemmin kuin perinnönjättäjän kuollessa, on perintövero suoritettava vasta sitten, kun omaisuus on saatu. Omaisuudesta, joka purkavin ehdoin saadaan, on vero kohta suoritettava."
Suunnittelemani testamentti on varmastikin harvinainen. Sen vuoksi olisin kiinnostunut, jos jolla kulla olisi siitä kokemusta. Onko ollut ongelmia verottajan tai muiden kanssa?
"Omistuksen heti saavien perijöiden perintöveroa alennetaan hallintaoikeuden ansiosta, mutta omistuksen odottelusta en tiedä onko alennuksia."
Niinhän tuossa pykälässä sanotaan, että jos omaisuus tulee testamentinsaajalle myöhemmin kuin perittävän kuollessa, vero tulee suoritettavaksi vasta, kun omaisuus on saatu - eli ystäväni kuoltua. Noin minä sen tulkitsen.
Sanot: "Tavoitteeni tietysti on, että ystävättäreni minut periessään, itse kun on pienituloinen ja varaton, selviäisi mahdollisimman pienellä perintöverolla. "
Joo, hallintaoikeudesta ei mene sen saajalta perintöveroa, vaikka omistuksen perivien vero pienenee. Jos tuo yo. poimintani tarkoittaakin, että vain veron takia jätät vain hallinnan kumppanillesi niin mieti vielä. Kun yhteisiä lapsia ei ole, niin teitin tarttis pyörähtää vihillä, että perintövero tippuisi 1. luokan 14-17% tienoille, kun muuten se on 33%.
Perintövero tulee maksuun eriin jaettuna ja jopa melkein vuoden viiveellä. Kumppanillesi jää hyvin aikaa järjestellä rahoituksiaan eri tavoilla, kuten ottamalla lainaa, jopa Hypoteekkipankin lanseeraamalla ym. tavalla myydä kämpän jättämällä itsellensä elinikäisen asumisoikeuden. Oleellista on, että etenkin mutkikkaamman testamentin viimeistelee ammattilainen ja iästäsi yms. sekä perillistesi ärhäkkyydestä riippuen myös lääkärinlausunto varmistaa mahdollisten moitekanteiden kaatumisen.
Omistajattoman tilan testamenttiin suhtautuminen on ollut vaihtelevaa. Niinpä teoksessa Puronen, Perintö- ja lahjaverolaki (9. painos 2008), varoitetaan sellaiseen liikaa luottamasta, koska oikeuskäytäntö sen hyväksyttävyydestä ei ole vakiintunut.
Asiasta on kuitenkin KHO:n vuosikirjapäätös viime vuodelta KHO:2014:141. Kaikki kolme valitusastetta olivat, vastoin verottajan kantaa, po. tapauksessa yhtenevästi katsoneet, että perintövero lankeaa maksettavaksi vasta hallintaoikeuden saajan kuoltua.
http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1411474590509.html
Jos lakia eläessäsi muutettaisiin, sinun olisi syytä päivittää testamenttisi. Jos muuttaminen tapahtuisi vasta kuolemasi jälkeen, muutos ei vaikuttaisi veroon taannehtivasti.
Avioliitto tietysti olisi selkein vaihtoehto. Jos ystäväsi on vähävarainen, hän - ilman avioehtoa - saisi liki puolet omaisuudestasi verottomana tasinkona ja toisen puolen perintönä 1. veroluokassa.
Perintöverolaskuri http://prosentti.vero.fi/Pelalaskuri/ErittelyPerintovero.aspx?language=FIN
Vain hallintaoikeuden määrääminen testamentilla on sinänsä mahdollista silloin kun perittävällä ei ole rintaperillisiä (=lapsia, lapsenlapsia jne.). Voit siis määrätä hallintaoikeuden ystävättärellesi ja hänen kuoltuaan omistusoikeuden sukulaisillesi.
Onko tämä sitten järkevää, onkin hyvä kysymys.
Jos toimit näin, on asunnon osalta kyseessä ns. omistajattoman tilan testamentti. Silloin kukaan ei omista asuntoasi niin kauan kun ystävättäresi on elossa. Jos asunto syystä tai toisesta jouduttaisiin myymään, tai sitä haluttaisiin käyttää vakuutena, on tiedossa vaikeuksia, sillä omistajaa ei ole. Sama on tilanne esim. taloyhtiön yhtiökokouksissa.
Omistajattoman tilan testamentti on oikeusjärjestelmämme kummajainen, ja sen poistamisen kannalla on suuri osa oikeusoppineista.
Tietysti tilanteesi on ongelmallinen, jos asunto on arvokas, muut varasi vähäiset ja ystävättäresi vähävarainen. Yksi hyvä ratkaisu on tosiaan tuo avioliiton solmiminen. Näin saisit ystävättäresi I-veroluokkaan, jolloin voisit ehkä harkita määrääväsi omaisuutesi hänelle omistusoikeudella ja ottaa testamenttiin asunnon osalta toissijaismääräyksen sukulaistesi hyväksi.
"Vain hallintaoikeuden määrääminen testamentilla on sinänsä mahdollista silloin kun perittävällä ei ole rintaperillisiä"
No eivät ne rintaperilliset siihen mitenkään vaikuta. Mahdollinen lakiosien vaatiminen on sitten aivan eri asia, ja sen voi hoitaa joillakin muilla varoilla kuin hallintaoikeuden kohteella. Ymmärsin AP:n nimimerkistä, että hänellä saattaisi olla muutakin omaisuutta...
"Jos asunto syystä tai toisesta jouduttaisiin myymään, tai sitä haluttaisiin käyttää vakuutena, on tiedossa vaikeuksia, sillä omistajaa ei ole"
En oikein ymmärrä tuota näkökantaa. Ei-omistajalle ei voi edes teoriassa tulla mitään vaikeuksia siitä, ettei hän voi myydä tai käyttää vakuutena sellaista, mitä hän ei omista.
"Sama on tilanne esim. taloyhtiön yhtiökokouksissa."
Jos kuolinpesään on määrätty pesänselvittäjä, hän voi edustaa myös omistajattoman tilan testamentilla määrättyä huoneistoa yhtiökokouksessa. Siviilioikeudellisestihan asunnon omistaa edelleen kuolinpesä. Tietysti voihan olla sellainenkin tilanne ettei ole perillisiä, eloonjäänyttä puolisoa tai yleistestamentin saajia ollenkaan (pelkkiä legaatin saajia, ja testamentti kirjoitettu niin ettei ketään legetaareista voida tulkita yleisseuraannon vastaanottajaksi). Tuollaisessa "kuolinpesässä" ei olisi osakkaita ollenkaan (valtiokonttori ei ole osakas muuta kuin yleistestamentin saajana). Hallintaoikeuden tai muun legaatin saajakin voi hakea pesänselvittäjää, jos se on tarpeen hänen oikeutensa turvaamiseksi. Oikeus voi määrätä tälläiseen osakkaattomaan pesään selvittäjän vaikka kukaan ei sitä edes hae - itse asiassa oikeudella näyttäisi olevan velvollisuus etsiä ja määrätä selvittäjä omasta aloitteestaan, sillä PK 19:1.3: "Jos testamentissa on sen toimeenpanijaa määräämättä pesän omaisuus erotettu pesän osakkaiden hallinnosta tai toimeenpanijaksi määrätty ei tehtävään ryhdy, antakoon oikeus 1 momentissa tarkoitetun määräyksen sen hakemuksesta, jonka oikeus on pesän selvityksestä riippuvainen, tai saatuaan muutoin asiasta tiedon. (25.2.1983/209)"
"Jos kuolinpesään on määrätty pesänselvittäjä, hän voi edustaa myös omistajattoman tilan testamentilla määrättyä huoneistoa yhtiökokouksessa. Siviilioikeudellisestihan asunnon omistaa edelleen kuolinpesä."
Jos määrään asunnon pääluvun mukaisesti sukulaisilleni ystävän kuoltua, nuo sukulaiset legaatinsaajina eivät siis olisi kuolinpesäni osakkaita enää testamentin saatua lainvoiman.
Voisinko määrätä, että ystäväni on testamentin toimeenpanija, jolloin hänet (varmaan) hakemuksesta määrättäisiin pesänselvittäjäksi. Mitään selvitettävää pesässä tosin ei olisi, koska olen velaton (luottokorttivelkaa nyt vähän on). Mutta jos siis tällä tavoin hän voisi käyttää osakkaan puhevaltaa as-oy:n yhtiökokouksessa.
Vai riittäisikö tähän testamentin toimeenpanijan määräys ystävälleni? Ystäväni olisi osakas, koska hän muun kuin asunnon osalta olisi yleistestamentin saaja. Vai lakkaako kuolinpesä yhden osakkaan tapauksessa ja sen myötä toimeenpanijan määräys, kun testamentti saa lainvoiman? - Kimuranttia on!
Jassoo, hankala änkyrä osoittaa taas "erinomaista" vero-oikeuden tuntemustaan. Älä ota kantaa veroasioihin, kun et niitä tunne. Osaat kyllä siviilioikeutta, ei ne kommentit ovat ollet toisinaan ihan ok.
Omistajattoman tilan testamentti ei ole mahdollinen jos perittävällä on rintaperillisiä. Tämä opetetaan jo yliopiston peruskursseilla. Ja verottajan kanta on ollut täysin selkeä. Rintaperilliselle on vero määrätty aina jos hän saa testamentin perusteella omistuksen omaisuuteen ja joku toinen hallintaoikeuden.
Lukekaa tuo lakinaisen vastaus. Siinä oli perusasiat ja -ongelmat hyvin esitettynä. Ja lukekaa KKO:n ratkaisu johon nixnax viittasi. Tuo ratkaisu selkeytti tilannetta sikäli, että omistajattoman tilan testamentti tosiaan ON mahdollinen silloin kun rintaperilisiä ei ole. Jokainen joka juridiikkaa vähänkin seuraa, on lukenut tuota ratkaisua koskevista kommenteista sen, että se soveltuu vain ja ainoastaan tilanteisiin, joissa omstus menee muulle kuin rintaperilliselle.
Elävän elämän tilanteetkin taitavat olla änkyrälle vieraita? Olen itse törmännyt tilanteeseen, jossa leski omisti puolet asunnosta ja vainaja oli tehnyt omistajattoman tilan testamentin niin, että leski sai hallinnan ja suku omistuksen lesken kuoltua. Leski tarvitsi lainaa ja olisi ottanut sitä asuntoa vastaan. Hän ei kuitenkaan voinut yksinään pantata asuntoa, sillä panttaus onnistuu vain kaikkien omistajien myötävaikutuksella. Kukas oli änkyrän mielestä pantinantajana tällaisessa tilanteessa?
Ja tuo idea pesänselvittäjän käyttämisestä on täysin kuolleena syntynyt ajatus.
Unohtakaa siis hyvät ihmiset nämä omistajattoman tilan testamentit ja keksikää ratkaisuja muilla keinoilla.
Helpointa on kysyjän mennä naimisiin, jotta saa ystävättären verot pienemmäksi, ja jos rahat eivät riitä verojen maksuun, niin sitten ystävätär otta käänteisen asuntolainan. Sukulaiset saavat sitten mitä jäljelle jää.
Ja käytä nyt ap. helkkarissa ammattilaista! Maksaa ehkä muutaman satasen, mutta eipähän tule mitään palstanikkareitten ideoimia käytännössä toimimattomia kuvioita.
No höpö, enhän minä mitään vero-oikeutta koskevaa väitettä edes esittänyt!
"Leski tarvitsi lainaa ja olisi ottanut sitä asuntoa vastaan. Hän ei kuitenkaan voinut yksinään pantata asuntoa, sillä panttaus onnistuu vain kaikkien omistajien myötävaikutuksella. Kukas oli änkyrän mielestä pantinantajana tällaisessa tilanteessa?"
En ole myöskään kiistänyt tuollaisten tilanteiden olemassaoloa mitenkään. Aivan samoin leski ei voi yksinään pantata naapurinsa asuntoa, tai asuntoaan, jos osan siitä omistaa henkilö, joka on vaikkapa kadonnut olosuhteissa, joihin ei liity hengenvaara, eikä katoamiseen liittyvät olosuhteet ja muut seikat huomioon ottaen muutoinkaan ole erittäin todennäköistä, että hän on kuollut. Siinäpä sitten leski odottelee vähintään viisi vuotta (katoamisesta) omistajan ilmestymistä tai kuolleeksi julistamista. Poissaolevalle voidaan määrätä edunvalvoja, milloin se on tarpeen hänen etunsa valvomiseksi, mutta lesken tarpeita varten tehtävä päämiehen omaisuuden panttaus ei ole edunvalvojalle mahdollista.
Sulla on vähän huonot rinnastukset. On nimittäin mahdollista hakea yhteisomistuksen purkua jos toinen omistaja on kadonnut. Tällöin kadonneelle määrätään edunvalvoja ja toinen omisraja saa rahansa.
Omistajattoman tilan testamentussa tämä ei ole mahdollista.
Osakehuoneistossa tulee remontteja aina.
Kuka ne kustantaa?
Asumisesta aiheutuvat huoneiston remontit kustantaa tietysti asuja. Oleellisempi kysymys on, kuka kustantaa huoneistoon kohdistuvat talon rempat. Ilmeisesti nekin jäisivät asunnon haltijalle, maksettavahan ne on, jottei asunto joutuisi yhtiön hallintaan ja asukas häädetyksi.
Omistajattoman tilan testamentti tehdään lähinnä verosuunnittelutarkoituksessa. Oikeuskäytännössä on ollut hieman eroavaisuuksia, mutta pääsääntö on kuitenkin ollut se, että perintövero on määrätty maksettavaksi heti, jos omaisuuden lopullinen saaja on testamentintekijän alenevaa polvea oleva perillinen.
En tiedä, mistä hankalalle_änkyrälle on tullut sellainen käsitys, että lopullisella saajalla ei olisi merkitystä. Ilmeisesti et ole tutustunut asiaa koskevaan oikeuskäytäntöön ja oikeuskirjallisuuteen. Ja taitaa tuo asia olla käsitelty jossain netissä löytyvässä jäämistöoikeuden peruskurssin luentomateriaalissakin kohtuullisen selvästi.
Siviilioikeudellisesti voidaan ehkä ajatella, että veroseuraamuksesta huolimatta kyseessä on omistajaton tila, vaikka loppusaaja olisikin rintaperillinen. Mutta mitähän järkeä koko omistajattoman tilan testamentissa silloin olisi?
KHO 2000:66 on hyvä esimerkki tästä. Testamentilla määrättiin hallintaoikeus ensi leskelle ja hänen jälkeensä pojalle, ja omistusoikeus vasta pojan kuoleman jälkeen pojantyttärelle. Pojantytär joutui kuitenkin maksamaan perintöverot heti, mutta ei saanut lainhuutoa perintönä saamaansa kiinteistöön.
Nix_naxin viittaama KHO 2014:141 selvensi merkittävästi omistajattoman tilan testamentin perintöverokohtelua niissä tilanteissa, joissa lopullinen testamentinsaaja on joku muu kuin testamentintekijän rintaperillinen. Ap.:n tilanteessa omistajattoman tilan testamentti testamentti saattaa olla verotuksellisesti edullinen tämän ystävättären kannalta, mutta kehotan kuitenkin miettimään asiaa vakavasti. Elämäntilanteen muuttuessa ystävättärelle saattaa tulla esim. tarve vaihtaa asuntoa, mutta se ei välttämättä omistajattomassa tilassa onnistu. Ja muitakin hankaluuksia saattaa tulla, kuten jo ylempänä totesinkin.
Ideaa pesänselvittäjästä en minäkään pidä toimivana.
Vastaukseni oli puhtaasti siviilioikeudellinen. Nix naxhan jo selvitti viittauksella Puroseen ja linkillä ratkaisuun KHO 2014:141 verotuspuolen, eikä minulla ollut tähän lisättävää. Oma kommenttisi taas antoi virheellisen kuvan, ettei muka rintaperillisille voisi tehdä testamenttia lykkäävällä ehdolla samalla kun hallinta on testamentattu jollekin toiselle.
"että veroseuraamuksesta huolimatta kyseessä on omistajaton tila, vaikka loppusaaja olisikin rintaperillinen. Mutta mitähän järkeä koko omistajattoman tilan testamentissa silloin olisi?"
"Järjen" päättäminen kuuluu yksinomaan testaattorille. Hän voi esimerkiksi ajatella, ettei saaja ole tarpeeksi kypsä saamaan täyttä omistusoikeutta vielä, tai että joku toinen tarvitsee kohdeesinettä kipeämmin seuraavien muutaman vuoden ajan.
Lisäksi PK 19:1.3 kertoo meille selvästi, että testamentilla on mahdollista erottaa osa jäämistöstä osakkaiden ja testamentin toimeenpanijan hallinnasta. Tämä ei tarkoittane välttämättä samaa asiaa kuin varsinainen omistajaton tila, mutta haitannee omaisuuden edustamista yhtiökokouksessa ym. vastaavaa ketjussa käsiteltyä asiaa samalla tavalla. Lieneeköhän tosin tämän momentin viimeiset viisi sanaa "...tai saatuaan muutoin asiasta tiedon" desuetudo, en ole ainakaan kuullut että tuomioistuin lähtisi omasta aloitteestaan määräämään pesänselvittäjää ilman että kukaan tekee hakemusta, vaikka mahdollista sekin tämän lainkohdan mukaan olisi.
Ainoa syy tehdä omistajattoman tilan testamentti on verotus. Kysymys on puhtaasti vero-oikeudellinen.
Ei se omistajattoman tilan testamentti ole mahdollinen kun on rintaperillisiä. Paljonhan määrätään leskelle hallintaa, mutta kyllä ne lapset silloin omistajaksi tulevat ja perintöverot maksuun, vaikka sanottaisiin että vasta "molempien jälkeen" perintö jaetaan niin ja näin.