Seitsemän vuotta raittiutta ja sitten PAM

Koita tavata joku alkoholistin vaimo, että voit purkaa huolesi hänelle.

Alanon ryhmät ovat alkoholistien läheisille tarkoitettu ryhmä. Älä jää yksin asian kanssa, vaan käy jollekki purkamassa ajatuksiasi.

älä mahdollista juomista, kerro kaikille että miehesi on alkoholisti
tällä keinoin hän voi itse tajuta tilanteen vakavuuden

peittely ja salailu on kaikkein pahinta sinulle ja myös hänellekin

Tilanteesi on periaatteessa sama kuin minullakin, mutta mies ei ole ollut selvänä enää neljään vuoteen kuin muutaman päivän. Juo raakaa viinaa, kiukuttelee ja syyttelee sekä keksii kaikkia asioita. Kiertää jopa naapureissa kännissä ja he soittavat poliisin. Milloin poliisi vie putkaan, milloin tuo kylältä kotiin. Eläkkeelle jäi 4 vuotta sitten kun ryyppäsi ajokorttinsa. Siitä asti juonut täysillä. Ystävät kadonneet ja itse siivoan pissoja vessasta ja istun yksin yläkerrassa. Mies ei hae apua ikinä. On lihonut kaameasti, mutta ei edes sairastu mitenkään. Viinaa menee viikossa 5 kolmen vartin pulloa ja kaljat päälle. Voitte itse kuvitella promillemäärän ja sekavuustilan. On niin kummallista, että Suomessa ei voi saada pakkohoitoon tällaista ihmistä, että saisi edes hetken levätä itsekin. Sitäpaitsi hänelle myydään paikkakunnan ravintolasta viinaa vaikka olisi kuinka humalassa. Samoin Alkosta.
Olen itsekin näin 67-vuotiaana ja monisairaana ihmisenä melko lopussa henkisesti.
40 vuotta olen ollut hänen kanssaan naimisissa enkä olisi koskaan kuvitellut, että vanhana elämä muuttuu painajaiseksi. Paha tästä enää on lähteä minnekään pois pienellä eläkkellä kitumaan. Sitten tulee toiset murheet.

oma tupa, oma lupa. Näin luki isomummoni huoneentaulussa. Mamma oli onnellinen pienessä vanhustentaloyksiössä ja sai käyttää itse omat rahansa.
Mitä sulla on semmosta mistä et halua luopua? Takuueläkkeelläkin elää varsin mukavasti ja on oma rauha. Vai onko syynä velvollisuudentunto? Mun äiti ei voi jättää muistisairasta, koko iän sikaillutta isääni, "kun kaikki puhuis että jätti sairaan miehen".
Ite pitää miettiä, mikä on itselle tärkeetä ja eihän toista ole pakko hylätä kokonaan, viis ulkonaisista seikoista. Mulla avioero menossa ja olen nelikymppinen, varaton ja pienituloinen, mutta on se oma rauha mukava. Mulle riittää että on lukko ovessa, sänky ja jotain pientä irtaimistoa. Ja RAUHA!

50 vuotta viinaa täysillä. Pakkoraittius tuli liikenne onnettomuuden myötä.
Halvaantuneena kun ei pysty hankkimaan viinaa

Ei kai kaikki ole elämässä huonoa jos olette suostuneet jäämään alkkiksen rinnalle? Itselläni noihin verrattuna lyhyt suhde alkoholistin kanssa, mutta en saa itseäni irti vaikka järki niin sanoo.. tunnetasolla olen niin koukussa ja hän minuun. Hän on hyvä minulle, ainoa paha on viina ja sen salaa juominen.. (yritti raitistumista päihdeklinikalla mut motivaatio ei riittänyt), silti vaikka yritin lähteä niin en vaan pääse. Silti mietin että vaikka hän vielä käy töissä, niin tulevaa eli millaista on myöhemmin jos menee työpaikka ja ajokortti ym. Jaksanko kaikesta hyvästä huolimatta hänen rinnallaan? Kertokaa kokeneemmat? Ja kuinka suhtautua että itse jaksaa tämän kaiken keskellä?

7vuotta raittiina ei tarkoita että parantunut, se on loppuelämän riesa tuo alkoholismi tai sitte vaikka raittius. Mutta kun ois miehesi etes muutaman kuukauden juomatta niin tajuais että ilman alkoholia on paljon mukavampaa elämä. Kerron tässä itsestäni vähän ja mitä kuullut. Kuukauden kohdalla ilman alkoholia on retkahdus vaara suuri, niin myös kolmen kuukauden ja puolenvuoden kohdalla. Vuosi kun menee niin alkaa jo tottua . Mutta joka päivä herätessä pitää tehdä päätös että tänään en ota. Niin myös on ollu raitistuneilla päihdetyöntekijöilläniki että vielä yli 10 vuoden raittiuden jälkeen joka päivä pitää itselle sanoa että tänään en juo. Itse olen vasta alkutekijöissä tässä hommassa vaikka noin vuoden ajan olen apua saanut niin muutama (neljä ) kertaa vuoden aikana oon retkahtanut juomaan mutta sitte menny useampi päivä enkä ilman katkoreissua oo pärjänny. Se minulla niin kova morkkis tullu juomisesta että ilman apua ei oo pärjänny tai voinu lopettaa. Aina se päätös ollu sitte että ei enää koskaan ku kuntoon tullu mutta vasta viimeisimmän retkahduksen jälkeen tunsin jotain käsittämätöntä kun sain itseni kuntoon että tätä fiilistä en enää luovuta alkoholille. En voi päättää että en koskaan ota vaan tottelen hyväksi todettua raittiuden avainta että aamulla aina sanon itselleni että tänään en ota ja antabukset otan. Tietenki tässä asiassa kysellään oonko ottanut ne antabukset mutta enää se ei ärsytä. On päihdetyöntekijää ja muita auttavia voimia käytössä. Kaverini jonka kans ennen otettu kaljaa vaikka kuinka monesti nii alko kans käyttämään antabusta vaikka minun mielestä sillä meni muutenki hyvin ku ei sillä jääny putki päälle. Muutamat mahtavat vkloput yhessä vietetty ihan selvinpäin. Voi sitä saunoa ja ottaa limukkaa ja maistuuki paljo paremmalle mitä joku kalja. Ja saa selvinpäin aikaan vaikka mitä ja motivaatio on korkea. Enää ei tietenkää voi mitään mitä aikoinaan on viinan kans munannu, tehty mikä tehty ja sitä ei saa takasi vaikka kuinka murehtis. Ratit työpaikkojen menetykset pilatut suhteet. Ei voi mitää vaikka kuinka kaduttaa. Pakko vaan lopettaa itsensä ruoskiminen kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin

... " Onneksi ollaan mökillä niin lapset, vaikka ovatkin aikuisia, eivät tiedä. ... "

... " Lapset ovat niin pettyneitä, etteivät halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Mökille eivät tule, koska he eivät kestä enää nähdä häntä humalassa. ... "

Kumpi näistä on totta? Kumoavat näet toisensa. Vai etkö itsekään tiedä. Alkkikset eivät tiedä eivätkä tunne "käytännön ratkaisuja". Oletko punninnut muita ratkaisuja kuin pihalle heittäminen? Hyssytellen ja paapoen juojan on helppo jatkaa, joku muu kun hoitaa asiat ja ottaa vastuun.

Kuulostaa tutulle. Itse sain apua al-anonista, joka on alkoholistien omaisille suunnattu ryhmä. Kiitän Luojaani siitä, että sain rohkeutta hakea apua. Sitä sinäkin tarvitse. Et selviä yksin tuosta. Nyt on tärkeintä, että sinä saat apua ja pääset jaloillesi tuossa kaikessa. Alkoholismi on sairaus, ihminen ei siitä omineen selviä eli miehesikin tarvitsee apua. Se on eriasia haluaako hän apua, myöntääkö hän sairautensa. Mutta nyt on huoli sinusta. Etsi lähin al-anon ryhmä ja mene rohkeasti mukaan. Siellä ollaan nimettöminä ja kaikki kuultu jää sinne. Siellä on vertasitukea. Rohkeutta sinulle :-). Hyvää elämää on vielä edessä :-).

Tunnen tuskasi toisen alkoholistin vaimona. Kun mies juo, päätän aina lähteä, koska hän aina muuttuu..julmaksi ja itsekeskeiseksi. Menettää hermot helposti.. Olen vielä raskaana ja mietin, että mitä minä teen. Voinko viedä lapselta suhteen isäänsä ja miten pärjään yksin.. Päihdepuolelta on apua hakenut, mutta motivaatio ei riitä. Aina uhoaa miten nyt on viimeinen kerta, mutta krapulan hälvettyä juo taas.. Selvin päin hän on oma ihana itsensä... viina on saa ihmisestä pirun esille.

Alkoholistista 3kk:tta sitten eronneena voin lämpimästi suositella,vaikka suurta rohkeutta ja itsekunnioitusta vaativa teko onkin.Minun miehelläni oli myös syöpä. Alkoholismi on niin vakava sairaus,ettet pysty mitenkään olemaan miehesi tukena ilman että ajat itsesi loppuun.Kukaan muu ei voi ottaa tilanteesta vastuuta kuin hän itse.Itsensä tuhoaminen juomalla on surullista katseltavaa,mutta pelasta edes itsesi.Mieti miten haluat viettää loppuelämäsi?Millaiset muistot saada loppu elämästä?Mökin voi aina myydä pois.Tai hanki ainakin oma asunto johon mennä omaan rauhaan.Voitte asua myös erillään, ala panostamaan itseesi ja ota isosti etäisyyttä mieheesi,jos et pysty eroamaan.

Hyvä puoli asiassa on se ettei elimistö kestä ikuisuuksia. Kohta tulee pam. Kaikella on aikansa. Kuolo korjaa pois. On se alkoholismi sellainen sairaus, ettei sitä ymmärrä kukaan muu kuin kokenut tai siinä ympyrässä elänyt. Mene AA: han saat vertaistukea. Jaksat, jos et lähde. Siellä kuulet ja opit. Loppu on lähellä, kun jo pakko-oireet alkanut. Kohta helpottaa.

Miksi et jätä alkoholistimiestäsi?

Suomen laki on perseestä. Pitäisi olla laki, jolla saisi pakkohoitoon.

Voi teitä, oikeasti hakekaa apua vaikka väkisin! Ei kenenkään ole pakko katsella tai myötäelää alkkiksen kanssa jos ei halua.. Teillä on oma elämä jota elää ja voitte nauttia siitä ilman viinaa, toiselle se elämä on vain viinaa ja siitä nautinto. Toivon että ymmärrätte mitä tarkoitan...se on vaikeaa luopua/jättää kumppani jonka kanssa kulkenut vuosia.... mutta jos toinen ei halua muuttua tai luopua viinastaan niin sinun kannattaa ottaa se askel. Niin minäkin tein. Ja en ole oikeasti päivääkään katunut! Ei tarvitse pelätä juoppohuurun päähänpistoja ja syyttelyitä ja haukkumisia VAAN saan olla oma itseni. Joskus kyllä pelottaa jos menee hyvin, että kohta se tulee kännissä pilaamaan ja haukkumaan kaiken hyvän mitä olen saanut aikaan... mutta koitan jokapäivä kasvaa siitä juoppoudesta irti :). Toivon sydämestäni samaa teille muille kohtalotovereille

Olin 12 vuotta humalassa yhtämittaa.
Sitten vaimo ja tyttöystävä heittivät pihalle lähes yhtäaikaa.
Ymmärsivät sen ainoaksi avuksi.
Olen ollut sen jälkeen raittiina yli 30 vuotta.
Ainut tapa auttaa alkoholistia on heittää pihalle, eikä ottaa takaisin.
Kaikki muu on juomisen mahdollistamista, ja vain pahentaa tilannetta.

Kyllä hän varmasti itse tajuaa sen parhaiten, eikä se varmaankaan haittaa, jos ei ole väkivaltainen. Alkoholismi on sairaus siinä missä esim. masennus. Kummatkin pitää itse tajuta, ennen kuin pystyy paranemaan. Voimia sinulle tuleviin vuosiin.

Holisti on holisti joi tai ei. Raittiina voi elää kun itse haluaa. Yleensä pysyy raittiina kun käy AA:ssa ja välillä ei ota viinaa. Sairaalloisen yksinkertaista, mutta totta.

Kunnolla alkoholisoitunut ei jätä rauhaan, vaikka eroasi.

Vainoaa joka paikassa; käy työpaikalla terrorisoimassa, remuaa tuttavien luona, sukulaisista puhumattakaan, riehuu "kylillä" kaikkien nähtävillä jne..
Varastaa auton ja yrittää putsata tilin. Käy eronkin jälkeen viemässä kaiken irtaimen minkä voi vaihtaa viinaksi.

Joku voisi antaa neuvon, että tee rikosilmoitus. Poliisi onkin lähes jokapäiväinen näky meillä, Mutta
kuka jaksaa vuosikymmeniä alkoholistia ja oikeudenkäyntejä.
Oma terveys on muutenkin katkolla. Alkoholisti voittaa aina.
Kokeiltu on hyvällä ja pahalla.

kyllä naiseton sitte hölmöjä.. ensin ne jää elämään alkoholistin kanssa vaikka selvää on että ei tule mitään.. ja sitten tulevat tilittämään vihoviimeiselle palstalle asiasta.

Hyi hitto. Ei päihdeongelmaista, varsinkaan alkkista, jaksaisi katsella, kuunnella ja haistella kahta päivää kauempaa, pilvenpolttajaakin vain ehkä pari viikkoa.

jep miksihän nuorena ei kelpaa naisille raittiit miehet,

Moi, mitä sinä sitä suret. Elämä on sellaista, joksi sinä sen rakennat. Potki hyypiö pellolle. Ei nämä idiootit ikinä parane. Kusettavat puolisoaan sen kun kerkeävät.
Itse katselin liian kanssa kännäävää ämmää. Voi helvetti että teki hyvää kun sain heittää koko akkapaskan ovesta ulos rojuineen. Sen pulloja olin katsellut parin kymmenen vuoden ajan. Oksettavia olentoja nuo dokut oli ne sitten himan sisällä tai oven ulkopuolella. Joku vielä selittää, että se on sairaus. Ja paskat, itse aiheutettua idiotismia ja muiden kiusaamista se on. Onneksi on löydettävissä myös kumppaneita, jotka eivät dokaa ja pilaa muiden elämää. Siis ruoho on raittiimpaa aidan toisella puolen, muista se !

Tapasin alkoholustimiehen tilanteessa, kun vaimo oli heittänyt hänet ulos.
Itse otin myös kuppia, Olin/olen lapseton 35-naisihminen.
Mies ja ex-vaimo erosivat virallisesti 25 vuoden avioliitostaan.
Vaimo pääsi juoposta eroon ja minä rakastuin tähän juoppoon mieheen.
Meilläpä synkkasikin yllättävän hyvin.
Miehen ei tarvinnut juoda salaa, kun itsekin otin.
Mies alkoi vähentää juomistaan, ja alkoi tekemään enemmän työtä,
Itsekin vähensin ja pääsin töihin.
Ex-vaimo sitävastoin alkoi ryyppäämään enemmän ja soitti kännipuheluita.
Tätä kolmiodraamaa jatkui vuosikaudet.
Ex-vaimo, joka oli heittänyt juopon ulos, oli todellisuudessa itse pahasti alkohoilisoitunut.
En koskaan usko kirjoituksia, joissa on vain yksi syntipukki.

Jätin mieheni ajoissa, kun hän ei vielä ollut pohjalla. Hyvän näköinen, hyvissä töissä ja varmaan kelpasi vielä toisille sinisilmäisille naisille! Varmasti moni ihmetteli, miten tuollaisen mukavan, ahkeran ja kiltin komistuksen voi jättää pienen juomisen takia.Hän oli kyllä niin suoraselkäinen, ettei koskaan sanonut lopettavansa juomista eikä koskaan pyytänyt minua jäämään. Hän sanoi suoraan että elämäntyyli miellyttää häntä ja tuossa on ovi, lähde kävelemään jos et kestä. Sai sitten syövänkin mutta selvisi siitä ja toivon hänelle kaikkea hyvää. Mutta onnittelen itseäni, että olin tarpeeksi vahva ja viisas ja annoin itselleni lahjaksi hyvän elämän. Ikinä en alkkista ottaisi!!

Jos aloittajan mies sais edes kerran vuodessa pillua niin loppuis juominen

Kuinkas juoppo se avaajan holisti kääpä on?
Vieläkö sillä seisoo?
Se on mittari sille, onko juoppous kuinka pitkällä.
Entä jos avaaja on ajat sitten lakannut antamasta, ei tarvii ihmetellä jos äijä juo.
Pimppa on yksi raitistumisen edellytys.

Eikö sitä ole jokin lääke olemassa, jota kun käyttää ei voi juoda alkoholia. Lääkkeen vaikutukset ovat silloin todella ikävät jos juo.

Alkkarimiehen vielä kestää,mutt entäpä alkkariNAINEN? -ei ees viittä sekuntia!

Haepa vaikka kirjastosta tämmöinen kirja: Sirkka Santapukki: Vapausvoima – Oivalla vastuun ilo.

Älä kuvittele mitään kirjan nimen perusteella. Siinäpä sinulle hyvä kirja luettavaksi kesämökille.

Taas joku dorka,joka puhuu "puliukoista"! Valistan sinua dorkaa:Puliukkoja ei ole ollut enää juuri henkissä 60 luvun jälkeen! Ns. pultarit joivat silloin sotien jälkeen pulituuria,joka oli oksalakkaa.Lakkaa saatiin rautakaupoista ja ei maksanut kuin pari markkaa pullo.Pulloa sitten ns."hakattiin",eli ravisteltiin 10-15 min. jolloin pohjalle ilmestyi valkoinen klöntti sitä pulia.Muu neste olikin sitten ihan kirkasta 96% pirtua! Puliukot oli yleensä hyvin kouluttautuneita maistereita,lääkäreitä jne. SOTA oli saanut heidät kokemaan traumoja niin fyysisesti kuin henkisestikin ja siksi asustelivat metsissä/rannoilla. Nuorena poikana silloin 60 luvulla ongin heille usein särkiä järvestä ja paistelivat niitä nuotioissaan tyytyväisinä.Yleensä antoivat kunnon jätskirahatkin palkaksi.

Kuulostaapa tutulta. Täällä toinen, kohta kuusikymppinen nainen, mies alkoholisoitunut vajaan kymmenen vuoden kuluessa. Hyvin samanlaisia ongelmia, mm mökki ! Jos kiinnostaa vaihtaa ajatuksia, vertaistuki, kirjoita [email protected]