8kk ISOrotuinen uros 76cm/60kg kiltti ku mikä, mut kun alkaa "riekkuu"... siihen ei auta muu ku selättäminen !!! Ei niskasta ravistus, ei poskista kii otto eikä EI komento.. riehaantuu vaan lisää ! Ottaa paikasta ku paikasta kiinni. Ei tietenkään PAHALLA, iso koira kun on niin se sattuu vaik ei tarkotakkaan.
Mitä meidän pitäis tehdä ?? En voi sitä joka hetki selättääkää, varsinkaan kadulla kulkeissa.
Saattaa mennä kokonainen päiväkin ettei tota ilmene ja luulen jo että nyt opittiin tavoille, mut sitten taas :(
Mitä meidän pitäis tehdä ?? En voi sitä joka hetki selättääkää, varsinkaan kadulla kulkeissa.
Saattaa mennä kokonainen päiväkin ettei tota ilmene ja luulen jo että nyt opittiin tavoille, mut sitten taas :(
Vastaukset 11
Vanhimmat
Nää on näitä isojen koirien juttuja! Niin riekku minunkin aikoinaan, ja ajattelin että eihän tästä tule mitään vaikka mitä yrittäs. Mutta kun yrittämistä vaan jatkaa, niin palkinto lopussa seisoo. Kyllä se sama sanonta koiraankin sopii kuin ihmiseen, että viisaus ja vanhuus.
pelottaa vaan niin pirusti kun ollaan vähän suunniteltu josko alettais käymään näyttelyissä.... eihän se nyt noin voi käyttäytyä :(
mikä siten loppu viimeks tepsi ???
En tiiä mikä siinä sitten tepsi - ikää vain kun tuli lisää, niin järki kait päähän tuli. Mutta kokeileppas valjaita koirallesi, jos sinulla ei niitä ole. Valjaissa koiran pystyy paljon herkemmin hallitsemaan, ja on muutenkin kaula ystävällinen. Valjaissa selän puolellahan kulkee "remmi", joka toimii kuin kantokahvana kun koira alkaa riekkumaan. Napakasti siitä kiinni,nostat hieman ilmaan (nousi tai ei - oma koira 65 kg) pitkä paheksuva eeeei tehostettuina katseella ja pään pyörittämisellä.
Muutenkin kannattaa seurata sitä onko riekkumisen aloitus lähellä, ja pitää koiraa silloin lyhyemmällä remmillä, jolloin sitä on herkempi hallita. Ison koiran opettaminen kauniisti kävelemään lenkillä ei ole voima laji, vaan pikemminkin taitolaji.
Ehkäpä se koirasi katsoo sen sinun selättämisen leikkimiseksi ja riehaantuu siksi, että leikitäänkö mamma.
Itse en ole näyttelyihmisiä, ainoastaan kerran käytin huvikseni omaa pappaani leikkimielisessä näyttelyssä alle 2:n v. vanhana. 1,5 tuntia se riehui siellä kuin sekopää jokaisen koiran ja ihmisen perään. Olin polviani myöten mudassa ja ravassa, ja halusin vajota maanrakoon. Mutta kun kehään mentiin, niin se oli kuin mallikappale, ja loppujen lopuksi vielä palkittiinkin.
Elämä tällaisten isojen hurttien kanssa on joskus huumoripeliä - mutta sehän se siinä ihastuttaakin! Kyllä se siitä.
Ihan normaalia pennun käytöstä. Kokeilee rajojaan. En selättäisi enkä "alkaisi vääntämään kättä" koiran kanssa. Jätä huomiotta, käännä selkäsi. Ja heti kun rauhoittuu, palkitse. Voi viedä aikaa, mutta tepsii ennen pitkää.
Tänään aamulenkillä oma 1v3kk sakemanni urokseni päätti alkaa temppuilemaan ei auttanut tiukka EI ei pään pyöritys ei mikään, otin valjaiden "kantokahvasta" kiinni ja nostin koiraa joka on ISO ja mitäpä tämä epeli sitten päättikään tehdä siinä kadulla, no tietysti se "lyyhistyi" ja heitti itsensä selälleen ja minä naama punaisena ihmisten katsellessa huvittuneena yritän siinä nostaa isoa koiraa jaloilleen ei onnistunut ei.. koira alkoi näykkimään kättä jolloin tein jotakin joka taisi tulla jostain selkäytimestä purin sitä takaisin ;-D koira hölmistyi hetkeksi jolloin sain sen takaisin jaloilleen ja istumaan sivulle jossa sitä istutin aika kauan...siinä sitä oltiin koira istuu ja tuijottelee muualle ja minä seison ja tuijotan koiraa kumpikaan ei sano sanaakaan ja naapurin täti seuraa näytelmää ikkunasta ja naureskelee,lopulta liikkeelle lähtö joka ensin sujuu mallikkaasti sitten alkaa toikkarointi jäätiköllä ja eikun istumaan takaisin mitään kunnon kontaktia ei koiraan saanut,kotiin tultua alkaa hillitön hölmöily ja näykkiminen kun valjaita aletaan irroittamaan.
Jouduin sanomaan todella tiukasti sen EI:n ja istuttamaan koiraa eteisessä kunnes rauhoittui, pidin sille tiukasti silmiin tuijottamalla melkoisen saarnan käytöksestä ja älyttömästä sellaisesta ja seurauksena oli että valjaat sain ihan hyvin pois mutta koira loukkaantui niin verisesti että vaikka muutoin ahmatti onkin kieltäytyi aamu ruuastaan ja meni olohuoneen tuoliin makoilemaan ja käänsi selkänsä minulle ja tuijottelee edelleen vaan ikkunasta eikä puhu eikä pukahda ... :-D (tollasia noi nuoret "miehet" on.....)
Tälläinen aamu siis tällä kertaa ja sen voin sanoa että vaikka kokemusta ko; rodusta ja koirista on paljonkin ,niiden kouluttamisesta yms. niin näin voi käydä kelle vaan kun vastassa on nuori,energinen ja omatahtoinen koira aika ja ikä tekee tehtävänsä mutta myöntää täytyy ,että tässä vaiheessa taas kerran tulee kirottua koko touhu alimpaan kerrokseen.... :-/
Meillä 7 kk ikäinen sakemanni narttu kanssa temppuilee ulkona jne. Tätä on kestänyt jo reilusti toista kuukautta, kiellot tehoavat hetkeksi kunnes taas se alkaa.. :o) Varsinkin toisia koiria tullessa vastaan, meidän koiruli alkaa hyppimään esim. minua päin, yrittääkö se viestittää toiselle koiralle että meillä tämä emäntä on hallinnassa vai intoileeko muuten vaan..??!!
Mutta on mukava kuulla että kokeneellakin koiran omistajalla on samankaltaisia ongelmia joskus, se antaa toivoa ettei eka kertalainen ole aivan epäonnistunut koiransa koulutuksessa, vaan tälläinen uhmailu kuuluu asiaan nuoren koiran elämässä!
..kyllä nämä sakemannit ovat niin omaehtoisia koiria ,että niiden kanssa sitten aina sattuu ja tapahtuu...
Koiran uhmis on yksilöllinen niinkuin ihmislastenkin joillekkin se tulee varhain ja hiipimällä joillekkin se pamahtaa hetkessä ja myöhään, omani kanssa on painittu muutamia kuukausia kun meillä taitaa olla hiukan erimielisyyttä siitä kuka oikeastaan loppujen lopuksi on se joka päättää...(ja ainahan voi alkaa "sirkuskoiraksi" jos siltä näyttää että emäntä on viemässä asiassa voiton) tosin kaipa tämäkin sälli on jo huomannut että jää loppujenlopuksi aina toiseksi jääräpäisyydessä emännälle ;-D
Koirasi taitaa haluta kertoa sinulle vasten hyppimisellä että, sen mielestä "vaara" on kello kymmenessä etkö sinä pönttö reagoi :-D toisaalta se tuossa iässä saattaa menettää sen oman hallintansa eikä oikein tiedä kuinka pitäisi reagoida kun toinen koira tulee vastaan joten koirasi on "ratkaisut" asian tällätavoin... paha tapa joka kannattaa karsia heti alkuunsa!
Itse olen vuosien aikana ollut menettämässä uskoani moneen otteeseen nuorien koirieni kanssa luonnollisestikkaan en näytä koiralle olevani itse ihan raivotaudin partaalla jollei koira sitten tajua mutinaa "kivoista rukkasista" tai " jännää että jotkut SYÖ koiriakin...." *hihittelee* tosin myönnettäköön että itsekkin välillä suorastaan hämmentyy omaa kirosanojen repertuaariaan puhumattakaan ihka uusista sanoista joita tulee keksittyä toisen tonkiessa rauhassa jotakin läjää vaikka pitäisi tehdä jotakin ihan muuta...
Rankkaa tämä välillä on mutta toisaalta onhan ne aika hassujakin sitten välillä ....
Kyllähän tuo kuulostaa ihan normaalilta (uhmaikäisen) pennun käytökseltä, mutta tietysti kaikkeen epätoivottuun puutokseen tulee puuttua. Itse en kauheasti usko tähän huomiotta jättämiseen, mutta ehkä se toisilla toimii. Mielestäni koiralle tulee tehdä selväksi, mikä on sallittua ja mikä ei, koska tätähän ei koira itse voi järkeillä! Eli selvä kielto heti kun riekkuminen alkaa, ja kun koira uskoo niin sen voi palkita ja samalla purkaa koiran energiaa jollain yhteisellä toiminnalla.
Kiellon tulee olla niin voimakas, että varmasti menee perille! Ja omistajan tietty johdonmukainen kielloissa; mikä on kerran sallittu on aina sallittu...
Olen kuullut että koiran väkisin selättämisestä ei ole mitään hyötyä, sillä jos ei koira itse vapaaehtoisesti alistu omistajalle, ei selätys tuota mitään tulosta, tai siis ei toimi alistamisena. Tietysti sillä saa koiran huomion käännettyä pois riekkumisesta ja viehän se jonkin verran energiaakin!
Tänään laitoin "niska pers" otteella omalle paikalle, vingahti ja jäi katsomaan haavi auki et "mikäs tolle nyt tuli" :D Rauhottu hetkeks...
pitäisi reagoida tuon tapaiseen käytökseen, koska usein se vain johtaa käsirysyyn koiran kanssa ja lisää uhittelua!
Itselläni on jo nyt 7vuotias taskandoggi uros, mutta hänen ollessa vielä ah niin nuori ja eloisa huomasin samanlaisia teini-iän oireita!
Omasta kokemuksesta uskaltaisin neuvoa seuraavaa:
Koiralla on varmaan joku mieluisa lelu tai joku tietty touhu, josta hän kovasti pitää!? Kun koira näyttää elkeitä,että pian voi riehunta alkaa (yleensä riekkuminen/pullistelu ei ala kuin salama kirkkaalta taivaalta) alat itse hulinoida koiran lempilelun tms. kanssa ja yleensä hän unohtaa edes harkinneensa pullistelua!
Tämä toimi ainakin meidän poppoossa hyvin!
Tietty ohikulkijat ihmetteli suuresti kun minä huutelin ja heiluttelin kumikanaa keskellä kylää, mutta toimi todella hyvin, eikä koiralla tullut mieleenkään alkaa järsiä hihasta tai haukkua muille, kun aika meni ihmetellessä että mikähän tuota akkaa riivaa..?? =) hetken ihmettelyn jälkeen hän ryhtyi mukaan leikkiin ilomielin ja pian taas kaikki oli kuin ei mitän olisi tapahtunutkaan.
Mutta homman idea on siinä, että ehdit reagoida jo ennen kun koira alkaa uhittelemaan, muuten voi käydä niin että hän yhdistää pullistelun tavaksi saada sinut leikkimään tai tekemään jotain kivaa yhdessä!
Ja jos koira sisällä osoittaa riehumisen merkkejä, yleensä jo pelkkä pihalla käynti sai teini oireet loppumaan.
Myös selkeät säännöt kaikessa sinun ja koiran välillä selventää koiralle tosiseikan että sinä olet pomo, ei koira!
Toivottavasti tämä kikka auttaa myös teillä yhtä hyvin kuin meillä..