2-epäonistunutta suhdetta 3-lasta ja 3:s suhde karilla. Lapset kaikki maailmalla ja tuntuu että heidän elämänsä tällä hetkellä mallillaan. Näin se vaan meni nyt olen valmistellut itseäni eroon ja yksinelämiseen, en enää jaksa näitä vaikeita ihmissuhteita. Uskoa pitää että minua ei ole luotu parisuhteeseen
Loppuuko elämä kesken
väsähtänyt
11107
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siitä se ura urkenee ja onni uudenlainen astelee porstuaan raamit kaulassa. Miksi roikkua huonossa kun hyvä oma itse on läsnä joka päivä.
Jeps, kyllä ne suhteet vaikeita on jos on luonnevika. Ei se ongelma lähde vaihtamalla.
Muuttaa kannattaa itseään silloin kun jo ensimmäinen suhde menee karille. Ihan turha kuvitella että kaikissa muissa on vika kun sukset eivät luista kenenkään kanssa.
Onni ja hyvä elämä löytyy omasta itsestä. Hyvinvoivana ihmissuhteetkin toimivat paremmin.
Mikä vika itsekseen elossa on?
Lapset on siulla maailmalla ja elämä heillä mallillaan. Hyvä kun mikä.
Mihin sitä suhdetta oikeastaan enää sitten tarviikaan?
Alat elää itsellesi. Rakastat itse itseäsi.
Jos niin on tarkoitettu se suhde tulee jostain nurkan takaa. Mutta ei kannata alkaa etsimään sitä ainakaan. Etsimällä voi joutua vaan ojasta alikkoon eli huonot suhteet jatkuu.
Elämällä itsellesi ja nauttimalla elämästäsi, koskaan ei tiedä mitä kaikkea ihanaa tielläsi vielä onkaan.
Epäonnistunut suhde..Ei elämä lopu suhteen myötä mut on varmaan aika miettiä mikä mättää.Näin asiaan perehtymättä ei voi antaa neuvoja,jos nyt yleensä ketään voi neuvoa parisuhde asioissa.Toiset liitot kestää ja toiset ei ja jotukut jaksaa sinnitellä loputtomiin.
Mitä tarkoitat epäonnistuneella? Oliko suhde alusta alkaen epäonnistunut. Itselläni 2 pitkää suhdetta takana, molemmissa tuli ylipääsemättömät vastoinkäymiset vasta loppuvaiheessa. Vaikka suhteet ovat päättyneetkin, niin ne ovat saattaneet silti olla ihan onnistuneita aikansa.
Oletko koskaan tutustunut itseesi välillä? Vai hypännyt suhteesta toiseen? Ollut aina muita varten olemassa?
Olen tulisillan kanssa samoissa mietteissä, yksinäisyys kuulostaa niin pahalta, mutta ei se ole. Se on myös riidattomuutta.
Noin se menee, mutta on olemassa ihmislajike, jolle yksinäisyys on sellaisen ahdistuksen paikka, että huono parisuhekin on paree. Jonkun sortin pelko yksin olemisessa heillä on mutta sitä ei voi käsittää sellainen / tällainen, jonka on pakko saada aina välillä olla yksikseen.
Niin on, he kaipaavat täydennystä itselleen. Ja sitten he hyppäävät sellaisten ihmisten kyytiin johon ovat tottuneet, joka tuntuu kotoisalta mutta on niin väärä.
Ihan vaan boksin ulkopuolelta tässä sen verran, että meikällä on jollain tavalla analoginen ongelma toisella elämänalueella: minua ei ole luotu työsuhteeseen. Silti siinä pitää vaan jaksaa roikkua, jos syödä meinaa.
Jossain kohrassa elämää omaksuin, otin omakseni tavan ajatella työstä toisella lailla: työ ei välttämättä - tai parhaassa tapauksessa - ole vain rahan tienaamista varten vaan työ voi, sen pitäisi olla elämän sisältö. Ts. myös hengen ruoka, jota ilman sinä ruokit ruualla vain tyhjää kuorta.
Joten mieti mitä sinä kaikista eniten maailmassa haluaisit ja tahtoisit tehdä ja ala toteuttaa sitä vaikka kuinka pienin ja lyhyin askelin, mutta menemällä joka päivä sitä kohti. Roikkuminen on ikävää kun voi myös itse ohjata, toteuttaa ja päättää. Jos se ei ole mahdollista työssä, niin elämässä on muutakin kuin työaikaa.