Loppuuko elämä kesken

Siitä se ura urkenee ja onni uudenlainen astelee porstuaan raamit kaulassa. Miksi roikkua huonossa kun hyvä oma itse on läsnä joka päivä.

Jeps, kyllä ne suhteet vaikeita on jos on luonnevika. Ei se ongelma lähde vaihtamalla.

Muuttaa kannattaa itseään silloin kun jo ensimmäinen suhde menee karille. Ihan turha kuvitella että kaikissa muissa on vika kun sukset eivät luista kenenkään kanssa.

Onni ja hyvä elämä löytyy omasta itsestä. Hyvinvoivana ihmissuhteetkin toimivat paremmin.

Mikä vika itsekseen elossa on?
Lapset on siulla maailmalla ja elämä heillä mallillaan. Hyvä kun mikä.
Mihin sitä suhdetta oikeastaan enää sitten tarviikaan?
Alat elää itsellesi. Rakastat itse itseäsi.
Jos niin on tarkoitettu se suhde tulee jostain nurkan takaa. Mutta ei kannata alkaa etsimään sitä ainakaan. Etsimällä voi joutua vaan ojasta alikkoon eli huonot suhteet jatkuu.
Elämällä itsellesi ja nauttimalla elämästäsi, koskaan ei tiedä mitä kaikkea ihanaa tielläsi vielä onkaan.

Epäonnistunut suhde..Ei elämä lopu suhteen myötä mut on varmaan aika miettiä mikä mättää.Näin asiaan perehtymättä ei voi antaa neuvoja,jos nyt yleensä ketään voi neuvoa parisuhde asioissa.Toiset liitot kestää ja toiset ei ja jotukut jaksaa sinnitellä loputtomiin.

Mitä tarkoitat epäonnistuneella? Oliko suhde alusta alkaen epäonnistunut. Itselläni 2 pitkää suhdetta takana, molemmissa tuli ylipääsemättömät vastoinkäymiset vasta loppuvaiheessa. Vaikka suhteet ovat päättyneetkin, niin ne ovat saattaneet silti olla ihan onnistuneita aikansa.

Oletko koskaan tutustunut itseesi välillä? Vai hypännyt suhteesta toiseen? Ollut aina muita varten olemassa?
Olen tulisillan kanssa samoissa mietteissä, yksinäisyys kuulostaa niin pahalta, mutta ei se ole. Se on myös riidattomuutta.

Ihan vaan boksin ulkopuolelta tässä sen verran, että meikällä on jollain tavalla analoginen ongelma toisella elämänalueella: minua ei ole luotu työsuhteeseen. Silti siinä pitää vaan jaksaa roikkua, jos syödä meinaa.