Olen 30-vuotias homoseksuaali mies. En ole avoimesti homo, kukaan ei tiedä sitä. En ole koskaan seurustellut enkä luultavasti edes ikinä tule seurustelemaan.
Sitä olen miettinyt, että pitääkö minun kertoa vanhemmileni ja sukulaisilleni ja ystävilleni, että olen homoseksuaali? Olen tullut itse siihen päätökseen, että ei todellakaan, miksi pitäisi? Eihän heterotkaan kerro vanhemilleen ja sukualisilleen, kenen kanssa ovat sängyssä. Miksi minunkaan pitäisi ruveta paljastamaan ihmisillle yksityisiä asioitani. Ja kerta en ikinä tule todennäköisesti edes seurustelemaan, ainakaan vakavasti, niin ihan sama. Eri asia, jos alkaisin seurustelemaan vakavasti, niin sitten pitäisi varmaan paljastaa, että rakkauteni kohde on mies.
Sitä olen miettinyt, että pitääkö minun kertoa vanhemmileni ja sukulaisilleni ja ystävilleni, että olen homoseksuaali? Olen tullut itse siihen päätökseen, että ei todellakaan, miksi pitäisi? Eihän heterotkaan kerro vanhemilleen ja sukualisilleen, kenen kanssa ovat sängyssä. Miksi minunkaan pitäisi ruveta paljastamaan ihmisillle yksityisiä asioitani. Ja kerta en ikinä tule todennäköisesti edes seurustelemaan, ainakaan vakavasti, niin ihan sama. Eri asia, jos alkaisin seurustelemaan vakavasti, niin sitten pitäisi varmaan paljastaa, että rakkauteni kohde on mies.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kenenkään ei ole pakko tulla kaapista, se on fakta. Itselläni ei ole koskaan ollut tällaista kaapistatulohetkeä, koska sanoin jo ala-asteella perheelleni että pidän tytöistä. Sen jälkeen asiaa ei ole tarvinnut selitellä.
Olen kanssasi samaa mieltä siitä, etteivät sinun yksityisasiasi (eli seksi- tai parisuhdeasiat) kuulu muille. Ei kavereille eikä perheelle. Vasta kun suhde menee vakavaksi, on hyvä tutustuttaa kumppani lähipiirille, ei hyvää suhdetta kannata pimittää läheisiltä oltiin sitten samaa tai eri sukupuolta.
Mutta kysymys kuuluu: pystytkö sinä elämään kaapissa? Ahdistaako sinua, kun kaverisi tai perheesi vihjailevat naisystävän etsimisestä? Tunnetko, että osa identiteetistäsi jää varjoon, että olet jotenkin vajavainen?
Jos et tunne noin, niin hyvä juttu! Voit jatkaa kaapissa elämistä ja tulla ulos jos/kun elämäntilanne on sellainen että kaapistatulo on luonnollinen askel. Mutta jos koet yllämainittuja tuntemuksia, sitten kannattaa harkita uudelleen. Jos tuollaista ajatukset vaivaavat sinua ja varjostavat elämääsi, voi olla että olet ahdistunut ja masentunut ja se osaltaan vaikeuttaa kumppanin etsimistä, kun se näkyy heti olemuksesta.
Oli miten oli, toivottavasti tästä oli jotain apua. Onnea sinulle valitsemallesi tielle, oli se sitten kaapissa tai ulkona sieltä. Kummin päin on itsellesi parempi. Ja toivottavasti vielä löydät itsellesi sopivan kumppanin, koskaan ei ole liian myöhäistä! Niinhän sitä sanotaan, että myöhään elämänkumppanin löytäneiden suhteet ovat vakaampia ja kestävämpiä.
Edellä mainittu kirjoittaja kirjoitti hyvin. Tilannettahan voi tarkastella jos monenmoisesta perspektiivistä. Niinkuin sanoit seurustelu-ja seksiasiat ovat tietysti yksityisiä vaikka ovatkin paljon julkisuudessa esillä. Tilannetta ei voi kuitenkaa täysin heteroihin verrata, koska kyseessä on kuitenkin sinun identiteettisi. Oman identiteetin työntäminen syrjään ei ole välttämättä tyydyttävin ratkaisu. Työntämisellä syrjään tarkoitan siis ikäänkuin elämättä oman identiteetin mukaan, johon kaapissa olemisenkin voisi tavallaan laskea. Toki kukin ajattelee asiasta omalla tavallaan. Toinen on tietysti henkinen puoli. Esimerkiksi miltä salaaminen sinusta tuntuu ystävien/sukulaisten seurassa? edellinen kirjoittaja puhui vajavaisuudesta. Kenties elämä voi alkaa siltä tuntumaan, jos itseänsä ei pääse toteuttamaan omalla tavallaan. Omaa henkistä vointiaan kannattanee arvioida. Ehkä olisi hyvä tutustua muihin samanhenkisiin aluksi tai vastaava.