Olen pian 15- vuotta täyttävä tyttö.Ala-koulussa minulla monta hyvää ystävää,mutta yläkouluun siirtyessä kaverit sitten jäivät.Luokkani pysyi lähes samana,mutta minulla ei ollut luokalla ketään muita kuin ne 4- kaveriani.Olen aina yksin välituntisin ja jään aina ulkopuolelle pari tai ryhmätehtävissä.Muilla luokkamme tytöillä on oma jengi.En ole puhunut lähes mitään kenellekkään luokkalaiselleni yläkoulun aikana.Olen aivan tavallinen,pukeudun kuten muut ,mutta olen luokkani hiljaisin.Minua kiusata,mutta ei myöskään huomioida.Ihan kuin olisin näkymätön.Viihdyn yksin,mutta silti olisi kiva jos olisi edes joku samanikäinen kaveri.Joku jonka kanssa jutella välituntisin ettei tarvitsisi yksin istua ja odottaa seuraavan tunnin alkua.Minusta tuntuu pahalta kun jotkut puhuvat minusta ääneen sanoja joilla he eivät edes tajua loukkaavansa.Minulle on sanottu osaanko edes puhua päin naamaa ja tälläiset kommentit tuntuu aina pahalta.
En ole mikään hirmu ujo ,kotona olen itseasiassa todella puhelias ja puhun aivan normaalisti jos on joku kenen kanssa puhua.Luokkamme tytöt katsovat minua oudoin ilmein,kuiskivat vierelläni.
Mitä ajattelette jos näätte koulussa jonkun istuvan täysin yksin? Menisitkö juttelemaan jos luokallasi olisi yksinäinen oppilas? Pystyisitkö olemaan ei niin puheliaan kaveri?
En ole mikään hirmu ujo ,kotona olen itseasiassa todella puhelias ja puhun aivan normaalisti jos on joku kenen kanssa puhua.Luokkamme tytöt katsovat minua oudoin ilmein,kuiskivat vierelläni.
Mitä ajattelette jos näätte koulussa jonkun istuvan täysin yksin? Menisitkö juttelemaan jos luokallasi olisi yksinäinen oppilas? Pystyisitkö olemaan ei niin puheliaan kaveri?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi. Oon ite kans yksinäinen ja ilman kavereit. Mul on sillee, et ryhmä /pari töis vaikeuksii mennä mihinkää ryhmää yleensä opettaja pakotta johonki ryhmää.. Olen kanssa koulussa ihan hiljaa ja puhun harvoin. Kotona senkin edest. En edes viittaile tunneilla. En halua sanoa mitää...
Ihe kun olen yksin aina, ni olen miettinyt etteikö muihin vaikuta yhtää nähä joku yksin?? (Olen pienelt paikkakunnalta ja pieni koulu...) En ihe ole puhelias, mutta koen että on helpompaa kahen ihmisen tulla pyytää jotakin yksinäistä mukaa kuin, että yksinäinen menee johonki porukkaa kysyy sopiiko mukaa?? (Saattaa olla huono esimerkki mut nii... ) Toivon oman ja tietty kaikkien yksinäisten puolesta, et joku älyisi tulla juttelee edes jotai. Ajatelkaa yksinolo omalle kohalle ni uskosin et kolahtas jos ei reagoitas millää lailla.
Tsemppii silti sulle Ysinäinen123 <3
Jospa kuitenkin yrittäisit itsekkin pikkuhiljaa, eikä liian nopeasti tulla osaksi ryhmää puhumalla ja enemmän osallistumalla. Vaikeaa se aluksi voi olla, mutta joskus sanotaan, että itseään niskasta ns. kiinni ottamalla ja itseään komentamalla pääsee eteenpäin. Hyvä, ettei sinua kuitenkaan kiusata, se on jo hyvä alku ystävyyssuhteiden kehitykselle. Usein masentunut, yksinäinen ihminen koetaan sellaisena, että hän haluaa vapaaehtoisesti vetäytyä yksinäisyteen. Näin ollen sitten toiset eivät oikein aina tiedä, pitäisikö pyytää mukaan vai antaa olla. Masentunut, syrjään vetäytynyt ihminen viestii toisille, että haluaa olla yksin, vaikka ei haluaisikaan. Toisista kiinnostuminen vie keskittymisen omasta itsestään poispäin ja kommunikointiin toisten kanssa. Keskity siis muihin ihmisiin vaihteeksi, oman itsesi sijaan...
Uskon, että sinä aloittaja, viisitoista vuotias tyttö, tulet vielä saamaan kavereita. Et ole tusintatuote, joka menee massan mukana kaakattaen, vaan osaat ajatella itse, mikä ei ole kovinkaan tavallista nykynuorissa. Tämä vaihe menee ohi ja nämä kuiskuttelijat voit jättää omaan arvoonsa, ei sinun kannata mokomista tyhjäpäistä masentua. Keskity kouluun ja tulevaisuuteen ja ajattele, että jos seura ei kelpaa, niin ei sitten väkisin tupata. Tee itsenäisesti asioita, juttele normaalisti, äläkä näytä muille arasteluasi, se vain provosoi heitä. Kehu itseäsi ja rakasta itseäsi, olet itsesi paras ystävä, aina. Kaikkein parasta olisi, jos et näytä mielipahaasi toisille, sitten ne vasta hämmästyvät, kun sinua ei vaivaa olla yksin...Sanotaanhan sitä niin, että mieluummin yksin, kuin huonossa seurassa.