Ahdistuneisuus syömisestä

Olen aina se luokan "hymyilevä täydellinen tyttö." Kaikki ajattelevat että mun elämä on täydellistä ja että mulla on niin täydellinen kroppa. Tosiasia on eri. Hyväksyn itseni siltä miltä näytän vaatteet päällä, mutta kun ne riisuu, en olekkaan enään pieni -hoikkatyttö. Pelkään kuollakseni koulu-uinteja ja rannalle menoa, sillä en halua että ihmiset näkevät mut. Oon tammikuun alusta lähtien yrittänyt laihduttaa, mutta oon vaan yks läski joka ei onnistu missään. Liikun viikossa n. 8-11 tuntia raskasta liikuntaa, ja syön normaalisti kait. En näe siltikään mitään muutoksia kehossani ja oloni on kamala, joka ilta ja aamu kun astun peilin eteen. Tunnen äärimmäistä ahdistenuisuutta kun katson ruuan kalorit, ja vielä enemmän kun en pysy kärryillä paljonko olen syönyt ja paljonko missäkin ruuassa on... Syön satunnaisesti herkkuja, ja tiedän etten ole mikään 100 kilonen, mutta mun olo on vaan hirvee. Ja joka kerta kun syön jotain, ihan mitä vaan, mulle tulee hirveitä ajatuksia mieleen mutta en silti vaan onnistu missään. Oon epäonnistuja.