Olimme ystäviemme kanssa viettämässä hihtolomaa Levillä melkeen 4 vuotta sitten. päätimme ystäväni kanssa lähteä laskemaan mäkeä ensinpulkalla ja sitten päätettiin että lähdetään laskemaan traktorin renkaalla koska pulkasta ei saanut kunnon vauhteja. niimpä pojat veivät meidät huipulle autolla ja odotimme ystäväni kanssa että he tulevat mäen alas että pääsemme sitten autoon heti.. kuinkas kävikään lähdimme laskemaan ja vauhti meni niin lujaksi ettei saatu sitä pysähtymään. loppujen lopuksi vauhtimme katkesi kun törmäsimme hissi tolppaan ja ystäväni kuoli ja minä heräsin 10metrin päästä ystävästäni. aloin soittamaan puhelimella apua mutta käteni ei toiminu niinkuin piti ja kyynärpää meni vain taskuun.. joten en voinut soittaa ja aloin huutamaan apua niimpä alhaalla olevani ystävät tulivat minua vastaan ja kerroin mitä sattui ja he soittivat apua.... minulle ei sattunut muuta kuin päähän tuli iso haava ja toinen käsi meni paikoiltaan ja molemmat kädet poikki toinen oli olkaluu ja toisessa kädessä molemmat luut mitkä ovat kyynärpään alla... joten minun mäen laskuni on laskettu tässä elämässä. en olisi varmaan selvinnyt tästä ilman perhettä (äiti oli tärkein henkilö sillä hetkellä) sekä kaikki rakkaat kaverini jotka jaksavat ymmärtää minua vieläkin. sekä mahtava psykiatri joka sai minut tajuamaan ettei syy ollut minun.
mäen laskussa
ei koskaan enään mäkeen
0680
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.