Kiinalainen avomies

Ihan turha kysymys toki, mutta eikös tällaisia asioita pystyisi miettimään ennen lapsen tekoa?? No, myöhäistä nyt, ja ei se auta muuta kuin tunnustaa virheensä.

Teidän täytyy pystyä puhumaan siitä, mitkä ovet ehdottomia onnen edellytyksiä molemmille, itsellenne. Sinä et viihtyisi Kiinassa, mies ei viihdy Suomessa. Voiko jompi kumpi viihtyä paremmin jommassa kummassa maassa, jos lyötte päänne yhteen ja mietitte keinoja? Jokin Kiinalaisyhteisö Suomessa?? Luulis että vaikkapa Hesasta löytyy, muuttakaa sinne. Tms. Miettikää, ideoikaa.

Ja olisitteko onnellisia ilman toisianne, lapsen kulkiessa vanhempien välillä tai eläessä ilman toista vanhempaa... Miettikää sitäkin.

Eipä teillä muuta vaihtoehtoa ole kuin istua alas, todeta faktat ja keskustella, mikä teille molemmille on tärkeintä. Ihmisvilinää ja välittömyyttä ei juuri Suomesta löydä, mutta saako sen sijaan jotain muuta? Onko miehelläsi töitä Suomessa? Harrastuksia, joiden kautta tavata ihmisiä? Kiinalaisia tuttuja? Suomen kielen osaaminen olisi todella tärkeää. Molemmilla olisi hyvä olla omia tuttuja, omia juttuja, jottei koko sosiaalinen elämä olisi puolison varassa.

Mieheni on Aasiasta lähtöisin, asunut Suomessa jo pitkään. Hän on tavallaan luopunut ajatuksesta, että voisi olla suomalaisten kanssa samalla viivalla, sen verran usein häntä edelleen kohdellaan ensisijaisesti ulkomaalaisena. Olemme yrittäneet tehdä elämästämme viihtyisää ja keskittyä olennaiseen: lapsiin, perheeseen, vapaa-aikaan. Toisiimme. Usein kuvittelee, että jonkun toisen kanssa, jossakin muualla, joskus toiste olisi helpompaa tai peräti täydellistä. En sano, etteikö voisi olla, mutta usein sokeutuu sille, mitä jo on saavuttanut.

Yhteisöllisyydessä on hyvät ja huonot puolensa. Olemme miettineet miehen synnyinmaassa asumista, mutta toistaiseksi päädytty odottamaan ainakin siihen asti, että lapset ovat koulunsa käyneet täällä Suomessa. Molemmat työllistyisimme varmasti, mutten tiedä, kestäisinkö sitä henkistä ilmapiiriä ja valtarakenteita. Mieskin on jossain määrin suomalaistunut. Vierailemme siellä parin vuoden välein, ja joskus mies käy yksin. Otamme omaa tilaa ja aikaa ja käymme asioita kahdestaan läpi. Mies on avainasemassa: hänen tehtävänsä hänen synnyinmaassaan on puolustaa meidän perheemme tapoja. Hän on tiennyt, ettei saa minusta aasialaista vaimoa, ja minä olen tiennyt, etten saa hänestä suomalaista miestä. Joitakin toimintamalleja ja tapoja ihminen ei välttämättä edes tunnista ennen kuin törmää muunlaisiin. Täytyy vetää yhtä köyttä ja katsoa eteenpäin samaan suuntaan.