Tällä palstalla on paljon keskusteltu siitä, kuinka vakavasti ulkomaalainen mies suhtautuu suomalaiseen naiseen.
Oman kokemukseni mukaan tunnetta on helppo mitata. Huomasin sen kahden ulkomailla syntyneen romanssin jälkeen, kun tajusin, kuinka rankasti minua oli hyväksikäytetty. Olen akateeminen nainen, ja jätin mm. hyvän työpaikkani toisen romanssini vuoksi.
Tässä neuvoni, joita jokainen voi soveltaa vapaasti. Kutsun tätä moniportaista menettelytapaani rakkausvakuutukseksi. Tässä sen pääpiirteet:
1) Kun Suomeen palattua tuntuu, että itselle jäi "palava suhde" päälle, niin ota yhteyttä rakastettuusi. Kerro, että tarvitset rahaa lentolippua varten, että pääsisit rakastettusi luokse.
Tämä on ollut TODELLA hyvä keino erottaa hyväksikäyttäjät. Jos rakastettusi lähettää rahaa, on hän todella kiinnostunut sinusta.
Valitettavasti tällä tavalla tarjottuja matkoja, tulee hyvin harvoin. Mutta, jos saat lentorahat, kannattaa ehdottomasti lähteä, ja MAHDOLLISIMMAN pian, kokemukseni mukaan rakkauden liekki hiipuu kovin nopeasti.
2) Jos etsit pitempiaikaista suhdetta, tehdään seuraava vaihe seuraavasti:
Kerrot rakastetullesi, että Suomen loskaisessa, liukkaassa ja pimeässä syystalvessa olisi hienoa olla jonkinlainen TURVALLINEN ajopeli.
Jos rakastettusi todella aikoo pitempään suhteeseen, on tiedossa auto. Jos ei autoa tule, tiedät, että kysymys ei ole syvällisestä suhteesta.
Kun saat autosi, on sen jälkeen yleensä kaksi vaihtoehtoa:
Menette naimisiin, ja auto jää perheeseen. Kaikki OK.
Mutta, jos tulee ero, jää kulkuneuvo sinulle ikään kuin vakuutuksena.
Minulla itselläni on juuri tämä jälkimmäinen tilanne: elän kahdestaan autoni kanssa. Usein autoon istuessani, tai pitemmällä matkalla mieleen nousevat ne onnelliset ajat, jotka vietin auton kustantajan kanssa.
Minusta ei tullut urarakettia, mutta luulen, että olen saanut näin elää varsin hyvän elämän - olen nähnyt ja kokenut paljon eri kulttuureja, sekä matkustanut paljon.
Päällimmäisenä elämänkokemuksena pulpahtaa aina pintaan epäillys toista ihmistä kohtaan, kun tapaa hänet ensi kerran. Luottamuksellisen suhteen rakentamiseen kuluu aikaa todella pitkään.
Tässä olivat neuvoni, ja uskon, että niistä voisi olla apua. Toivon onnellista jatkoa niille, jotka tälläkin palstalla pähkäilevät: Pitääkö se ulkomaan rakastettu todella minusta?
MUISTAKAA ELÄÄ OMAA ELÄMÄÄNNE, ja antakaa muiden puheille piut paut.
Oman kokemukseni mukaan tunnetta on helppo mitata. Huomasin sen kahden ulkomailla syntyneen romanssin jälkeen, kun tajusin, kuinka rankasti minua oli hyväksikäytetty. Olen akateeminen nainen, ja jätin mm. hyvän työpaikkani toisen romanssini vuoksi.
Tässä neuvoni, joita jokainen voi soveltaa vapaasti. Kutsun tätä moniportaista menettelytapaani rakkausvakuutukseksi. Tässä sen pääpiirteet:
1) Kun Suomeen palattua tuntuu, että itselle jäi "palava suhde" päälle, niin ota yhteyttä rakastettuusi. Kerro, että tarvitset rahaa lentolippua varten, että pääsisit rakastettusi luokse.
Tämä on ollut TODELLA hyvä keino erottaa hyväksikäyttäjät. Jos rakastettusi lähettää rahaa, on hän todella kiinnostunut sinusta.
Valitettavasti tällä tavalla tarjottuja matkoja, tulee hyvin harvoin. Mutta, jos saat lentorahat, kannattaa ehdottomasti lähteä, ja MAHDOLLISIMMAN pian, kokemukseni mukaan rakkauden liekki hiipuu kovin nopeasti.
2) Jos etsit pitempiaikaista suhdetta, tehdään seuraava vaihe seuraavasti:
Kerrot rakastetullesi, että Suomen loskaisessa, liukkaassa ja pimeässä syystalvessa olisi hienoa olla jonkinlainen TURVALLINEN ajopeli.
Jos rakastettusi todella aikoo pitempään suhteeseen, on tiedossa auto. Jos ei autoa tule, tiedät, että kysymys ei ole syvällisestä suhteesta.
Kun saat autosi, on sen jälkeen yleensä kaksi vaihtoehtoa:
Menette naimisiin, ja auto jää perheeseen. Kaikki OK.
Mutta, jos tulee ero, jää kulkuneuvo sinulle ikään kuin vakuutuksena.
Minulla itselläni on juuri tämä jälkimmäinen tilanne: elän kahdestaan autoni kanssa. Usein autoon istuessani, tai pitemmällä matkalla mieleen nousevat ne onnelliset ajat, jotka vietin auton kustantajan kanssa.
Minusta ei tullut urarakettia, mutta luulen, että olen saanut näin elää varsin hyvän elämän - olen nähnyt ja kokenut paljon eri kulttuureja, sekä matkustanut paljon.
Päällimmäisenä elämänkokemuksena pulpahtaa aina pintaan epäillys toista ihmistä kohtaan, kun tapaa hänet ensi kerran. Luottamuksellisen suhteen rakentamiseen kuluu aikaa todella pitkään.
Tässä olivat neuvoni, ja uskon, että niistä voisi olla apua. Toivon onnellista jatkoa niille, jotka tälläkin palstalla pähkäilevät: Pitääkö se ulkomaan rakastettu todella minusta?
MUISTAKAA ELÄÄ OMAA ELÄMÄÄNNE, ja antakaa muiden puheille piut paut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tätä lukiessa tuli fiilis, että olet itse vain rahan perään.. Ei se raha kuule sitä onnea aina tuo, eikä mitään todista. Ja se jos toisella ei ole varaa ostaa sulle lentolippuja, autoja saati muuta maallista mammonaa, ei todista vielä mitään. Jotkut osaa hoitaa nämä asiat niinkin, että katsellaan rauhassa ajan kanssa, eikä hätiköidä minnekään. Se, jos mikä on järkevintä ja loppujen lopuksi näyttää onko se sitä rakkautta ja kannattaako se.
Tuo autotestihän on hyvä. Luulenpa tosin, että sen perusteella hyvin harva nainen rakastaa miestä oikeasti.
mun ukolla ei ois ainakaan varaa ostaa mulle lentolippuja tai autoa mut silti se rakastaa mua oikeasti. Tunge tuo vakuutukses vaikka.... ;)