To bi or not to bi

Minusta seksuaalisuus ei ole ainoastaan seksiä tai sitä kenen kanssa sitä harrastaa.

Olen mieltänyt olevani hetero, mutta muutamia asioita tarkemmin pohdittuani olen päätynyt johtopäätökseen, että sen lisäksi minulla on taipumus bi-seksualisuuteen. Tarkkaa
rajaa näitten välille on mahdotonta vetää.

Puhtaasti seksuaalisessa mielessä olen kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta, mutta läheisyyttä, sosiaalista ja emotionaalista kumppanuutta koen paremmin omaa sukupuoltani olevan henkilön kanssa.
6664
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

En osannut olla tarpeeksi provosoiva... Olisi vaan ollut mielenkiintoista kuulla ajatuksianne seksuaalisuudesta. Mitä se loppujen lopuksi on? Missä kulkee raja hetero-/bi-/homoseksuaalisuuden välillä? Mikä kosketus kahden ihmisen välillä on seksuaalista mikä ei-seksuaalista, missä siinä tarkkaan ottaen kulkee raja?

Äänestä
  • Lukaisin kyllä ensimmäisen viestisi, mutta kun et varsinaisesti mitään siinä vaatinut, niin en siihen sitten tarttunut.

    Ja nyt kun yritän vastata.. olen itsekkin huomannut että seksuaalisuus on todellakin veteen piirretty viiva, jonka jokainen kohdallaan piirtää ja siten määrittää.

    Kaipa tärkeintä on rakkaus, eikä siis seksi. Jos rakastuu (tai ihastuu) samaa sukupuolta olevaan ihmiseen niin siinähän se sitten selviää, missä rajat ovat. Ja miten ne ylitetään, jos ne halutaan ylittää.

    Kosketuksista ja syvälle silmiin katsomiseta pystyy päättelemään hyvin paljon ihmisestä. Toisaalta toiset ihmiset vaan ovat enemmän koskettelevia, itse en niinkään.

    Välillä minua suorastaan raivostuttaa bi/homoSEKSUAALISUUTEEN tuijottaminen ja sen sotkeminen itse seksiin. Mielestäni seksiä harrastetaan siksi, että halutaan olla toiselle hellä ja olla toisen lähellä. Ja sen lähemmäksi kuin rakastelu ei pääsekkään. En siis ole mikään seksihurjastelija. Mutta miksi pitäisikään olla?

    Äänestä

  • tytteli kirjoitti:

    Lukaisin kyllä ensimmäisen viestisi, mutta kun et varsinaisesti mitään siinä vaatinut, niin en siihen sitten tarttunut.

    Ja nyt kun yritän vastata.. olen itsekkin huomannut että seksuaalisuus on todellakin veteen piirretty viiva, jonka jokainen kohdallaan piirtää ja siten määrittää.

    Kaipa tärkeintä on rakkaus, eikä siis seksi. Jos rakastuu (tai ihastuu) samaa sukupuolta olevaan ihmiseen niin siinähän se sitten selviää, missä rajat ovat. Ja miten ne ylitetään, jos ne halutaan ylittää.

    Kosketuksista ja syvälle silmiin katsomiseta pystyy päättelemään hyvin paljon ihmisestä. Toisaalta toiset ihmiset vaan ovat enemmän koskettelevia, itse en niinkään.

    Välillä minua suorastaan raivostuttaa bi/homoSEKSUAALISUUTEEN tuijottaminen ja sen sotkeminen itse seksiin. Mielestäni seksiä harrastetaan siksi, että halutaan olla toiselle hellä ja olla toisen lähellä. Ja sen lähemmäksi kuin rakastelu ei pääsekkään. En siis ole mikään seksihurjastelija. Mutta miksi pitäisikään olla?

    Hienosti kirjoitit! Minua ärsyttää sama asia. Yritys ahtaa tunteva ihminen johonkin keinotekoiseen muottiin homo- bi- tai heteroseksuaalinen. Ja se, että ns. normaalit (heterot) harrastavat seksiä eikä siinä ole mitään ihmeellistä, mutta monilla heistä (tämän palstan häiriköistä) on stereotyyppinen ajattelumalli, että kaikki homo- tai biseksualiset ihmiset harrastavat seksiä 24 tuntia vuorokaudessa.

    Onkohan tuon kaiken syynä pelko ja mörön nimi seksuaalisuus. Olisi helppoa, jos seksuaalisuus olisi pieni ja pyöreä, jota säilyttää kenkälaatikossa sängyn alla. Mutta kun niin ei ole.

    Seksuaalisuus on minulle kokonaisvaltainen asia se on osa elämää. Olen kokonaisuus; ruumis ja mieli ja tunteiden laaja kirjo. Siihen kuuluu rakkaus toiseen ihmiseen ja rakkauteen kuuluu koko elämä, seksuaalisuus on vain osa (toki tärkeä) sitä. Ja seksuaalisuuttani voin elää todeksi muutenkin kuin rakastelemalla. Vaikkapa vain antamalla ja saamalla hellyyttä, läheisyyttä.

    Homovastaisuus kertoo mielestäni vastustajien omista aroista kipupisteistä. Johonkin sellainen on kanavoitava, mitä ei itsessä pysty käsittelemään ja hyväksymään. Mitä puhtoisempi ja nuhteettomampi itse omasta mielestään on, sitä tärkeämpää on kaiken epämiellyttävän ja kipeän siirtäminen johonkin toiseen.

    Usein homojen vastustajat näyttävät perustelevan kantaansa kristillisillä argumenteilla. Ihmettelen, eivätkö he ole huomanneet ristiriitaa kannanottojensa ja uskonnon perusperiaatteiden välillä. Lyö lyötyä, sorra sorrettua, rakasta lähimmäistäsi, mutta kivitä homoja. Mikä saa takametsien tosikon huitomaan Raamattua, kun jonkun huhutaan nähneen homon? Tälle ladellaan helvetintuomioita, vaikka valtuuksia tai pätevyyttä ei ole.

    Jako homo- ja heteroseksuaalisuuteen on mielestäni keinotekoinen yritys hallita hallitsematonta. Kuka sanoo totuuden siitä, mistä alkaa heteroseksuaalisuus ja mistä homoseksuaalisuus. Ja mihin ne päättyvät. Elämä on vain elämää. Voimme vain jakaa kokemuksemme ja kertoa tunteemme toisillemme. On ihmeellistä, jos joku ulkopuolinen tosissaan yrittää määrätä mitä saan tuntea ja miten kokea eri asioita.

    Äänestä

  • heterobi kirjoitti:

    Hienosti kirjoitit! Minua ärsyttää sama asia. Yritys ahtaa tunteva ihminen johonkin keinotekoiseen muottiin homo- bi- tai heteroseksuaalinen. Ja se, että ns. normaalit (heterot) harrastavat seksiä eikä siinä ole mitään ihmeellistä, mutta monilla heistä (tämän palstan häiriköistä) on stereotyyppinen ajattelumalli, että kaikki homo- tai biseksualiset ihmiset harrastavat seksiä 24 tuntia vuorokaudessa.

    Onkohan tuon kaiken syynä pelko ja mörön nimi seksuaalisuus. Olisi helppoa, jos seksuaalisuus olisi pieni ja pyöreä, jota säilyttää kenkälaatikossa sängyn alla. Mutta kun niin ei ole.

    Seksuaalisuus on minulle kokonaisvaltainen asia se on osa elämää. Olen kokonaisuus; ruumis ja mieli ja tunteiden laaja kirjo. Siihen kuuluu rakkaus toiseen ihmiseen ja rakkauteen kuuluu koko elämä, seksuaalisuus on vain osa (toki tärkeä) sitä. Ja seksuaalisuuttani voin elää todeksi muutenkin kuin rakastelemalla. Vaikkapa vain antamalla ja saamalla hellyyttä, läheisyyttä.

    Homovastaisuus kertoo mielestäni vastustajien omista aroista kipupisteistä. Johonkin sellainen on kanavoitava, mitä ei itsessä pysty käsittelemään ja hyväksymään. Mitä puhtoisempi ja nuhteettomampi itse omasta mielestään on, sitä tärkeämpää on kaiken epämiellyttävän ja kipeän siirtäminen johonkin toiseen.

    Usein homojen vastustajat näyttävät perustelevan kantaansa kristillisillä argumenteilla. Ihmettelen, eivätkö he ole huomanneet ristiriitaa kannanottojensa ja uskonnon perusperiaatteiden välillä. Lyö lyötyä, sorra sorrettua, rakasta lähimmäistäsi, mutta kivitä homoja. Mikä saa takametsien tosikon huitomaan Raamattua, kun jonkun huhutaan nähneen homon? Tälle ladellaan helvetintuomioita, vaikka valtuuksia tai pätevyyttä ei ole.

    Jako homo- ja heteroseksuaalisuuteen on mielestäni keinotekoinen yritys hallita hallitsematonta. Kuka sanoo totuuden siitä, mistä alkaa heteroseksuaalisuus ja mistä homoseksuaalisuus. Ja mihin ne päättyvät. Elämä on vain elämää. Voimme vain jakaa kokemuksemme ja kertoa tunteemme toisillemme. On ihmeellistä, jos joku ulkopuolinen tosissaan yrittää määrätä mitä saan tuntea ja miten kokea eri asioita.

    Pyrin pitämään oman bi-henkisyyteni lähinnä omana tietonani juuri siksi, että ihmiset kovin helposti säikähtävät sitä ja kohdistavat asian koskemaan itseään. Näinhän ei kuitenkaan ole, eivätkä bi:t ole 24h/aktissa sen enempää kuin muutkaan.

    Lieneekö takana myös jopa kateutta siitä että toisilla on ns. vara valita, jos niikseen tulee? Toisaalta lesbojen pelko siitä, että tyttö haksahtaakin takaisin poikaan tuntuu oudolta. Eihän kukaan toista rakastava noin vaan lähde menemään. Toisaalta jos toinen on ollut vain kokeilumielellä mukana, niin sehän on tietysti harmi. Mutta eikös sama vaara koske myös heterosuhteita?

    Ja lopuksi: Kenellä on oikeus sanoa, ketä toisella on oikeus rakastaa? Ja raamatunheiluttajat pysykööt siellä uskontopalstalla meuhkaamassa. Turha tulla tänne INISEMÄÄN senkin AHDASMIELISET!

    Äänestä

  • tytteli kirjoitti:

    Pyrin pitämään oman bi-henkisyyteni lähinnä omana tietonani juuri siksi, että ihmiset kovin helposti säikähtävät sitä ja kohdistavat asian koskemaan itseään. Näinhän ei kuitenkaan ole, eivätkä bi:t ole 24h/aktissa sen enempää kuin muutkaan.

    Lieneekö takana myös jopa kateutta siitä että toisilla on ns. vara valita, jos niikseen tulee? Toisaalta lesbojen pelko siitä, että tyttö haksahtaakin takaisin poikaan tuntuu oudolta. Eihän kukaan toista rakastava noin vaan lähde menemään. Toisaalta jos toinen on ollut vain kokeilumielellä mukana, niin sehän on tietysti harmi. Mutta eikös sama vaara koske myös heterosuhteita?

    Ja lopuksi: Kenellä on oikeus sanoa, ketä toisella on oikeus rakastaa? Ja raamatunheiluttajat pysykööt siellä uskontopalstalla meuhkaamassa. Turha tulla tänne INISEMÄÄN senkin AHDASMIELISET!

    juuri tätä en ymmärrä..

    Ensiksi paasataan siitä, miksi ihmiset eivät tajua homo/lesbo/biseksuaaleja. sen jälkeen haukutaan uskovaiset. eiköhän olisi siis sinunkin syytä olla haukkumatta tai loukkaamatta muiden uskomuksia? sinulla on omasi, jota puolustat erittäin hyvin, mutta niin on myös uskovaisilla raamamatun heiluttajilla. Antakaamme siis kaikille omat vakaumukset. aina saa puolustaa omaansa, mutta pitää muistaa, ettet ole ainoa, jolle on mielipiteensä. Kunnioittakaamme siis toisiamme sen verran! oi kansalaiset, niina on puhunut.

    Äänestä

Mielenkiintoinen keskustelunavaus tämäkin. Itse en pidä itseäni biseksuaalina, mutta koska suurin osa sukupuolikumppaneistani on ollut biseksuaaleja miehiä, on minulla mielipide asiasta.

Ensinnäkin, huomaan, että olet nainen. Heteroseksuaali mies, joka tunnistaa itsessään homoseksuaalisia tunteita ei todellakaan puhu läheisyydestä tai tunteista, vaan puhtaasti haluaa seksuaalista kanssakäymistä. Itse asiassa he voivat olla hyvinkin torjuvia kaikkea tunteellista kuten jopa suutelemista kohtaan.

Itse olen elämäni aikana huomannut, että biseksuaalisuus on hyvin yleistä. Ja torjuttua! Moni mies katuu ja häpeää homoseksuaalisia tekemisiään seksin jälkeen. Toinen yleinen torjunnan tapa on kohdistaa homoseksuaalit vietit naisen ulkonäön omaaviin "miehiin", kuten transvestiitteihin ja trensseksuaaleihin.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


heterobi kirjoitti:

Minusta seksuaalisuus ei ole ainoastaan seksiä tai sitä kenen kanssa sitä harrastaa.

Olen mieltänyt olevani hetero, mutta muutamia asioita tarkemmin pohdittuani olen päätynyt johtopäätökseen, että sen lisäksi minulla on taipumus bi-seksualisuuteen. Tarkkaa
rajaa näitten välille on mahdotonta vetää.

Puhtaasti seksuaalisessa mielessä olen kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta, mutta läheisyyttä, sosiaalista ja emotionaalista kumppanuutta koen paremmin omaa sukupuoltani olevan henkilön kanssa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu