Olen yli kuusikymppisenä eräässä
liikuntasuuntaisessa molempia sukupuolia
käsittävässä harrastusryhmässä. Ryhmän keski-ikä
on vähän yli 30 vuotta ja ryhmässä minusta
ikäjärjestyksessä seuraava on useimmiten
parikymmentä vuotta nuorempi. Olen siis
todellinen ryhmän nestori. Kuulun varmaan
ahkerimpiin kävijöihin.
Minulla ei ole suuria vaikeuksia selviytyä
tehtävistä ryhmässä muiden mukana, uutta tosin
nuoremmat oppivat nopeammin. Kyseessä on sisälaji.
Ryhmässä harjoitellaan välistä pareittain,
jolloin kukin saa valita kumppaninsa. (Kyseessä
ei ole tanssi.) Huomaan helposti, että monet
nuoret välttävät minua ottamasta parikseen, ja
niinpä kuulun usein niihin, jotka tulevat
valituiksi viimeisinä. Onko kyseessä arkailu vai
vastenmielisyys "vanhusta" kohtaan, en tiedä.
Itse käyttäydyn mielestäni reilusti ja
ystävällisesti jokaista kohtaan tekemättä melua
iästäni.
Onko jollakulla vastaavanlaisia kokemuksia?
liikuntasuuntaisessa molempia sukupuolia
käsittävässä harrastusryhmässä. Ryhmän keski-ikä
on vähän yli 30 vuotta ja ryhmässä minusta
ikäjärjestyksessä seuraava on useimmiten
parikymmentä vuotta nuorempi. Olen siis
todellinen ryhmän nestori. Kuulun varmaan
ahkerimpiin kävijöihin.
Minulla ei ole suuria vaikeuksia selviytyä
tehtävistä ryhmässä muiden mukana, uutta tosin
nuoremmat oppivat nopeammin. Kyseessä on sisälaji.
Ryhmässä harjoitellaan välistä pareittain,
jolloin kukin saa valita kumppaninsa. (Kyseessä
ei ole tanssi.) Huomaan helposti, että monet
nuoret välttävät minua ottamasta parikseen, ja
niinpä kuulun usein niihin, jotka tulevat
valituiksi viimeisinä. Onko kyseessä arkailu vai
vastenmielisyys "vanhusta" kohtaan, en tiedä.
Itse käyttäydyn mielestäni reilusti ja
ystävällisesti jokaista kohtaan tekemättä melua
iästäni.
Onko jollakulla vastaavanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Syynä voisi olla nuorempien ujouskin, ehkä myös
pelko, että "vanhus" loppujen lopuksi vetää
vertoja nuorelle taidoissa ja että hänen on
vaikeaa sitä tunnustaa.
Olet kuitenkin kuin valkoinen korppi mustien
joukossa.
Pitää ymmärtää nuoria. Näinhän niin usein kuulee
sanottavan. Pätee kai tähänkin.
Jatka kuitenkin harjoittelua, jos se tuottaa
sinulle tyydytystä.
Ehkä voisit myös harkita muuhun lajiin
siirtymistä.
yleesnäkin kysymys liikunnasta, josta täällä
puhutaan muuten varsin vähän: Jos seniorit/
vanhukset sitä harrastavat, pitäisikö sitä
harrastaa vain oman ikäluokan piirissä, vaikka
kunto sallisi hyvin harrastuksen nuorempienkin
parissa?
60-vuotiaiksi ehtineillä kunto voi olla hyvin
erilainen. Jollakin se voi olla yhtä hyvä kuin 30-
vuotiailla keskimäärin, toisella samantasoinen,
kuin 80-vuotiailla keskimäärin.
Siksi lienee vaikeaa keksiä ryhmäliikunnan
muotoja, jotka olisivat juuri noin 60-vuotiaille,
vaan heidän täytyy kunkin hakeutua oman
kuntotasonsa ryhmään. Voi siis olla harmiakin
siitä, että kunto on liian hyvä: joutuu välistä
ennakkoluuloisten nuorten seuraan. Koeta
kuitenkin kestää! Ei taida olla monta sellaista
ainakaan tästä keskustelusta päätellen.
Kuusikymppisille sopiva liikunnan muoto taitaa
olla dementiahiihto (=sauvakävely). Yksinkin voi
mennä sitä harrastamaan. Sukset voi unohtaa
kotiin, tärkeää on, etteivät sauvat unohdu matkan
varrelle.
Eivät taida 60 :t paljon harrastaa liikuntaa,
keskusteluista päätellen. Olisi syytä muistaa,
että kivi sammaloituu, kun se jää paikalleen.