4,5v tyttö vaateahdistus

Anteeksi nyt kun hymyilyttää, mutta tunnistan tuosta itseni jo pikkulapsesta! :-)
Sellainen minusta kasvoi, perfektionisti. Aina ollut ekstreemin tarkka vaatteista, ja esim. keneltäkään isommalta perittyjä en vain päälleni huolinut! Enkä huoli edelleenkään. Värit, yhteensopivuus, puhtaus....
Voi olla että tyttö on samanlainen. Ei kai se paha ole?

Meillä täysin samanlainen 3 v!!!
Vaatteet pitää olla just eikä melkein...
Pieninkin "virhe" estää kaiken liikkumisen ja tekemisen.
On myös muutenkin luonteeltaan sellainen, että kaikki pitää mennä juuri täydellisesti niinkuin hän on ajatellut ja jos ei mene niin huutohan siitä seuraa. Nyt kun vielä paha uhma päällä niin nämä piirteet ovat oikein mukavia:)

kysyisin, että oletko huomannut, että tytöllä tuo liittyisi siihen, miltä vaatteet tuntuvat päällä ja miten niissä voi liikkua, vai onko ne tytölle vain ulkonäkökysymys?

tavoittelen tällä sitä, että onkohan tyttö erityisherkkä (googlaa, jos termi ei ole tuttu)? itse olin nimittäin pienenä juuri samanlainen, mutta se ei johtunut missään nimessä ulkonäköasioista, vaan siitä, miltä huonosti puetut vaatteet _tuntuivat_ päällä. esim. huonosti olevat lahkeiden reksut kiersivät lahkeen mutkalle ja siinä oli vaikea liikkua; huonosti oleva hanska palelsi rannetta; nilkkoja palelsi, jos lahje nousi liian ylös; haalarin liukas sisävuori tuntui inhottavalta paljasta rannetta vasten; paidan sauma kutitti kainaloita; sadevaatteet puristivat olkapäitä; märistä hanskoista tuli ahdistava olo; jne jne. ja minullekin vanhemmat sanoivat, että valitan pienistä, mutta muistan vieläkin lapsuuden ahdistuksen ulkovaatteista, jos ne olivat huonosti.

aikuisiällä olen itse huomannut, että minulla on jonkinlaista aistiyliherkkyyttä tai erityisherkkyyttää, ja yhdistän nuo lapsuuden kokemukset siihen. se ei ole välttämättä mitään temppuilua, vaan lapsella voi oikeasti olla todella vaikea ja ahdistunut olo, jos vaatteet eivät ole hyvin. olen alkanut tunnistamaan tätä samaa 1,5v kuopuksesta, joka koko ajan haroo vaatteiden lappuja, raapii ihoaan saumojen kohdalta ja jotenkin aina hyörii levottomana ulkovaatteissaan, jos ne menee huonosti. 5v esikoisella ei ole ikinä ollut tällaista, vaan hän viipottaisi pihalla tuntikausia märissä ja mutkalla olevissa vaatteissa, jos ei perään katsoisi. jotkut lapset ja aikuisetkin ovat vain ihan oikeasti herkkiä näissä asioissa.

jos tuo johtuu herkkyydestä, niin se helpottaa iän myötä. ja jos se tosiaan on aistiyliherkkyyttä, niin pyydän ymmärrystä lastasi kohtaan, älä vähättele ja huuda, niin kuin minulle tehtiin.

Nykyajan pilallehemmotellut kersat... Mikään ei kelpaa.

Veljelläni 30v. todettiin Autismi kouluiässä ja hän käyttäytyi myös pienenä vaatteidensa kanssa noin.

Karkkipussi,hedelmä tai lelu käteen,silloin unohtuu vaatteiden tarkkailu.

Useinhan tuo on ohimenevää, mutta kannattaa tarkkailla. Meilläkin noita esiintyi pikkulapsi- iässä, ja tuolloin sain tietää asiantuntevalta taholta, että kyseinen "yliherkkyys" ennustaa monia ongelmia esimerkiksi oppimisessa ja käyttäytymisessä, eli ei aina ole ollenkaan harmitonta.

Meillä nuo ennusteet vielä valitettavasti toteutuivat, ja ylitarkkuus vaatteiden kanssa jatkuu edelleen, vaikka poika jo toisella kymmenellä. Pelaa lätkää, ja esimerkiksi luistimen nauhoja korjaillaan vaihtoaitiossa vähän väliä, kun ovat liian kireällä tahi löysällä. Koulussa ja sosiaalisissa suhteissa vaikeuksia jne.

Ei tämä elämä yhtä kurjuutta kuitenkaan ole, vaikka ylläolevasta voisi näinkin päätellä;) Normaalia ja mukavaa elämää vietetään, vaikka ongelmiakin on, ja nuo oppimisvaikeudet vähän tulevaisuuden kannalta huolestuttavatkin. Halusin vain tuoda esiin tämän, että taustalla voi olla isompiakin ongelmia, ja ja nämä ilmenevät usein ensin vaate- yliherkkyytenä. Meillä esimerkiksi oltiin esikoulussa koulupsykologiin yhteydessä ensin ihan oppimisvaikeuksien takia, ja hän esitti aika nopeasti kysymyksen, että onko pojalla ollut tällaista yliherkkyyttä vaatteiden suhteen. Ei itse pidetty sitä mitenkään hälyttävänä, vaan ajateltiin juuri, että menee ohi aikanaan.

Minun tyttöni mm. mittaili vielä kouluun mennessä, että kengännauhat olivat yhtä pitkästi solmittu ja nilkkasukan varret samalla korkeudella. Tyttökaverilla ei aina ollut edes sukat samaa paria, kun tuli aamuisin meidän tyttöä kouluun hakemaan. Vaan ajan mittaan molempien tavat ovat "tasoittuneet". Upeita nuoria, perheellisiä naisia heistä tuli ja osaavat molemmat arjen lisäksi pukeutua ja muutenkin laittautua esim. juhliin ja esiintymisiin ja ovat edelleen parhaita kavereita. Joskus muistelevat noita vanhoja tapojaan.

Voi liittyä sensorisen intergaation häiriöön tai sitten on ohimenevä persoonaan liittyvä "juttu". Pahinta mitä voi tehdä, on tehdä lapsesta hankala. Paras on hyväksyä asia ja yhdessä etsiä ostovaiheessa sopivia/mieluisia vaatteita. Saumat voi oikeasti hangata tai painaa ihoa. Siksi hyvä hankkia mieluummin väjiä kuin liian tiukkoja vaatteita (näitä näkee taaperoilla/leikki-ikäisillä usein). Itselläni ongelma oli villasukat (60-luvulla ei sukkahousuja) sekä villapaita ja -pipo. Äiti luuli että olen nirso kun silloin ei ollut tietoa allergioista tai atooppisesta ihosta. Toinen kauheus tuli rintaliivien ja kumisaappaiden kanssa, kosketusallergia kumille. Onneksi myöhemmin keksittiin lycra, huh! Allekirjoittaneen 5-vuotiaalla lapsenlapsella vaatteiden kastuminen ja veden silmiin jotuminen aikaansaa huudon. Roiskeisiin ei oteta kantaa ja suihkuasia hoidettiin ideoimalla suohku siten ettei vesi mene silmiin.

En ihan kaikkia vastauksia lukenut, mutta yksi jäi vaivaamaan. Onko kysessä pilallehemmottelu?

Sisareni oli kyllä samanlainen lapsena ja hän oli aina saanut tahtonsa läpi. vanhempani mukautuivat hänen oikkuihinsa, koska pääsivät siten sillä hetkellä helpommalla.

Sisarestani tuli ihminen, jolla on hyvin vähän ystäviä ja hän on kasvattanut kahdesta lapsestaan aikalailla itsensä kaltaisia. Lapsen tahto on ollut laki. Onneksi yksi hänen lapsistaan on ns. normaali.

Yrittäkää siedättää lasta tulemaan toimeen myös niissä tilanteissa, joille hän ei mahda mitään. Kyseessä on neuroosi, josta tulee olemaan hänelle rajoite, kunnes hän siitä "paranee".

Monenlaisia vastauksia ja en kaikkea edes lukenut. Oma tyttöni oli tosi tarkka vaatteista ja päiväkotiin lähtö oli joskus aivan hurjaa kun mikään ei ollut sopivaa. Kyse oli luonteesta, sillä isosisko ei ollut yhtään samanlainen eli ei kysymys ollut kasvatuksesta. Toimin hänen kanssaan niin, että se asia mikä oli neuvoteltavissa, hän sai päättää eli vaatteiden värit jne. Aikataulut ja sellaiset olivat sitten vanhempien päätettävissä eli häntä kannettiin kun ei muuten suostunut kulkemaan. Nuorimmaisesta kasvoi hyvin vahvatahtoinen ja periksiantamaton nuori ja näen sen nyt vahvuutena. Hän tietää mitä tahtoo ja tekee sen eteen kovasti töitä eli opinnot sujuvat loistavasti jne. Ei tosiaan ollut mikään hemmottelun tulos tai joku sairaus.

Kannattaa lainata kirjastosta kirja Erityisherkkä ihminen, kirjoittanut Elaine N Aron.