Minulle on suunniteltu tammikuulle IVF. Haluaisin tietää teiltä kokeneilta hormonihoitoijen sivuoireista ja tuntemuksista. Toivon tietenkin ettei toimenpiteet ole kovin kivuliaita (poden myös piikkikammoa) mutta miltä se todella tuntuu? Miltä tuntuu pistää itseensä hormonihoitoja ym. En halua kuulla hymistelyjä siitä kuinka sitä kestää mitä vaan kun tähtäin on niinkin korkealla kun lapsen saanti. Vaan haluaisin kokemuksia todellisista tunteista ja ajatuksista hoidon ajalta.
IVF
sivuoireet
71468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hei ja onnea vauvan saantiyritykseen!
Meidan 13kk Sasha-vauva sai alkunsa IVF-hoidon ansiosta. Makin pelkasin niita hormonipistoksia, mutta ne meni helpommin kuin kuvittelin. Parhaimmillaan mun piti ottaa kolme piikkia kerran paivassa. Kaksi niista pystyin itse antamaan itselleni, koska ne annetaan ihon alle vatsaan, kolmas (ja se jota pitaa ottaa kaikista pisimman aikaa) pitaa laittaa takapuoleen joten mun mieheni (ja aitini ja siskonmies kerran)oli vastuussa sen hoitamisesta. Ei ne nyt ihan kivuttomia ollut, mutta ei nyt niin hirvean kivuliaitakaan.
Hoitaja antoi hyvan vihjeen siita takapuoleen pistettavasta - sattuu vahemman kun koukistaa vahan polvia ja kaantaa varpaita sisaanpain. En tieda miksi, mutta se auttoi.
Pahempaa oli hormonien aiheuttama vasymys ja se etta ne piikit taytyy ottaa aina samaan aikaan vuorokaudesta, joten elama tahto pyoria tan prosessin ymparilla. Ja tietenkin epatietoisuus tuloksesta.
Itse IVF toimenpiteet ei musta ollut juuri papa-koetta kummoisempia.
Mulle kehittyi 10 munasolua, joista viisi alkoi kehittymaan normaalisti. Kaikki viisi laitettiin takaisin ja yksi kiinnittyi kohtuun ja alkoi kehittya.
Ja tuloksena oli terve poikavauva!
Lykkya tyko!
miksi sinulle istutettiin niin monta alkiota ?
olis kiva tietää, kun joka paikassa puhutaan yhden alkion tai korkeintaa kahden alkion siirroista ?
Todennakoisesti koska ma olin jo 41 v kun me aloiettiin naa hoidot. Meista kummastakaan ei loydetty mitaan muuta vikaa, joten epailys oli etta mun ian vuoksi monet munasolut eivat enaa kykene kehittymaan normaalisti. Kylla muakin vahan pelotti kun laittoivat kaikki viisi, mutta todennakoisyys kaksosiinkin oli aika pieni ja kolmosiin tosi pieni, saati sitten etta sita useampi olisi lahtenyt kehittymaan. Ja niin siina kavikin etta vain yksi kiinnittyi.
Onnea matkaan!
Minun pistämisestä on jo 11v., mutta tuoreessa muistissa. Minä pistin myös itse, mutta hoitaja kertoi minulle muistutukseksi, että usein itsepistäjät eivät uskalla pistää riittävän syvälle neulaa ja aine ei mene lihakseen saakka, sitten ihmetellään, kun soluja ei ole kehittynyt riittävästi. Pistin yleensä myös kankkuun, vaikka asento olikin hankala, yksin piti töissä selvitä silloin, joskus iskin piikin reiteen, mutta sitten oli lihas kipeä ja käveleminen hankalaa. Pistäminen tosin huomattavasti helpompaa. Minule kehittyi paljon munasoluja, toistakymmentä ja muistan, miten alavatsassa oli puristava paine juuri ennen solujen keräystä parin päivän ajan..huh. Pistäminen ei satu!!! Muista se.
Minulla pistäminen ei tuottanut vaikeuksia, joudun ammattini vuoksi pistämään, joten kynnys pistää itseään oli matalampi. Neula ei sinänsä koske mutta lääkeaine tuntuu ilkeälle. Punktio oli minulla elämäni kivuliain kokemus, muutaman tunnin odottelun jälkeen nukutuslääkäri riensi paikalle ja homma tehtiin loppuun nukutuksessa. Takana kolme IVF-hoitoa, ensimmäinen ei tuottanut tulosta, toisella kerralla oli päällekkäin tavallinen ja kohdunulkoinen raskaus, päättyivät keskenmenoon. Nyt raskausviikko 5 5 menossa. Takaraivossa pelko keskenmenosta mutta toivotaan parasta. Tsemppiä kaikille ja jaksamista.
Hei,
Minulla ensimmäinen IVF hoito takana. Yllätyin positiivisesti. Selvisin pienillä sivuvaikutuksilla - vatsan turvotuksella.
Totta kai sivuvaikutuksia ovat kovin yksilölliset mutta turha murehtia asiaa vielä etukäteen.
Toivottavasti kaikki menee hyvin
Mimmi
Olen myös piikkikammoinen. Lähinnä ivf-hoito oli henkiseltä kannalta kamalaa. Nenäsumujen jälkeen kärsin ikäänkuin vaihdevuosista, masensi, oli hiki, sain hirveän flunssankin kun vastustuskyky jostain syystä aleni.
Itse en pystynyt piikittämään, mieheni teki sen. Neula tuntui jonkun verran, aine kirvelsi ikävästi. Irroituspiikkiä pelkäsin hirveästi, mutta se ei ollutkaan kamala, mieheni pisti myös sen. Se on ikävä, kun se täytyy pistää kellontarkkuudella ja jos siinä sitten iskee pakokauhu, niin ei auta : )
Itse punktio oli siltä osin kamala kun lääkäri söhelsi tippaneulan kanssa, ei saanut sitä laitettua ensimmäiseen paikkaan käden selkämykseen ja se sattui. Sitten kun kipulääke ja rauhoittava alkoivat vaikuttaa tuli kivuton olo ja itse punktio ei sattunut.
Samana iltana oli vatsa kipeä ja yritin vain sinnikkäästi juoda paljon vettä ettei iske se...en muista miksi sitä sanotaan, mutta se ettei nestettä ala kerääntyä vatsaonteloon.
Viikon sairasloman sain normaalisti. Sen verran hoito otti henkisesti koville, että uudestaan en lähde. Olen siis vieläkin lapseton : (