Mitenkään arkkitehtejä, raksainssejä, rakennusmiehiä ja muita yksittäisinä ryhminä mollaamatta, niin yrittäkääpä hetkeksi irrottautua roolistanne ja lukekaa omia tekstejänne.
Tehän valitatte ja marmatatte kuin ämmät. Aina on jokin huonosti, ja aina se on juuri sen toisen osapuolen vika. En halua kuulla enää yhtään kirjoitusta siitä, miten arkkitehti ei osaa ottaa huomioon valokaapelin vaatimaa putkea jossakin rakenteessa, enkä juttua rakennusmiehen vikinästä, kun arkkitehti piirtää konstruktion, joka toimii vain tietokonepelissä, tai rakennuttajasta joka tilaa suihkuhävittäjän mutta maksaa paperilennokista.
Tiedättekö, miltä tuo vikinänne kuulostaa ulkopuolisesta? Säälittävää.
Teiltä puuttuu yhteinen tahto, yhteinen visio siitä, miksi asioita tehdään kullakin työmaalla, mihin pyritään. Maksaja on aina asiakas. Asiakkaan mielipide on tärkein. Jos rakennatte halvalla kertakäyttötavaraa koko ammattikunta, niin palaute tulee omaan nilkkaan, ja teidän kaikkien pätevyys kyseenalaistetaan. Näin on jo käynyt: arkkitehdit sättivät toisiaan polkumyynnistä tekemällä duunia hinnalla, jota vastaan bisnesasianajaja ei antaisi edes kesäharjoittelijaa kopioavuksi.
Teidän on nyt kaikkien viimeinen hetki ryhdistäytyä. Pian Suomessa on läsnä ahkerien, tinkimättömien ja osaavien virolaisten ja saksalaisten liikkeiden vyöry, ja siinä vaiheessa suomalaisella rakennustyöllä ei ole mitään goodwilliä. Suuri osa työstä teetetään jo nyt virolaisilla alihankkijoilla. Luuletteko reppanat, että virolaiset, joita ei teidän surkuttelunne paljon kiinnosta, kauan pysyvät oppipojan roolissa, jos voivat vähän halvemmalla tehdä parempaa jälkeä.
Veikkaan, että vastauksena saan arkkitehdin vastauksen "persaukiset ostajat eivät osta parempaa laatua" tai rakentajan vastauksen "huonoa suunnittelua pälä pälä".
Hohhoijaa.
Tehän valitatte ja marmatatte kuin ämmät. Aina on jokin huonosti, ja aina se on juuri sen toisen osapuolen vika. En halua kuulla enää yhtään kirjoitusta siitä, miten arkkitehti ei osaa ottaa huomioon valokaapelin vaatimaa putkea jossakin rakenteessa, enkä juttua rakennusmiehen vikinästä, kun arkkitehti piirtää konstruktion, joka toimii vain tietokonepelissä, tai rakennuttajasta joka tilaa suihkuhävittäjän mutta maksaa paperilennokista.
Tiedättekö, miltä tuo vikinänne kuulostaa ulkopuolisesta? Säälittävää.
Teiltä puuttuu yhteinen tahto, yhteinen visio siitä, miksi asioita tehdään kullakin työmaalla, mihin pyritään. Maksaja on aina asiakas. Asiakkaan mielipide on tärkein. Jos rakennatte halvalla kertakäyttötavaraa koko ammattikunta, niin palaute tulee omaan nilkkaan, ja teidän kaikkien pätevyys kyseenalaistetaan. Näin on jo käynyt: arkkitehdit sättivät toisiaan polkumyynnistä tekemällä duunia hinnalla, jota vastaan bisnesasianajaja ei antaisi edes kesäharjoittelijaa kopioavuksi.
Teidän on nyt kaikkien viimeinen hetki ryhdistäytyä. Pian Suomessa on läsnä ahkerien, tinkimättömien ja osaavien virolaisten ja saksalaisten liikkeiden vyöry, ja siinä vaiheessa suomalaisella rakennustyöllä ei ole mitään goodwilliä. Suuri osa työstä teetetään jo nyt virolaisilla alihankkijoilla. Luuletteko reppanat, että virolaiset, joita ei teidän surkuttelunne paljon kiinnosta, kauan pysyvät oppipojan roolissa, jos voivat vähän halvemmalla tehdä parempaa jälkeä.
Veikkaan, että vastauksena saan arkkitehdin vastauksen "persaukiset ostajat eivät osta parempaa laatua" tai rakentajan vastauksen "huonoa suunnittelua pälä pälä".
Hohhoijaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
oli hyvin tiivistettynä alan kipupisteet, suht. objektiivisesti aihetta tarkastellen. Ei ole vastaan länkyttämistä ainakaan mulla.
Oletko muuten ihan livessä joutunut tutustumaan rakentamisen maailmaan, kun kuviot näet noinkin selkeästi, vaiko ihanko nettijuttujen pohjalta observoit noinkin terävästi?
Kiitos vaan, oletan että et vinoillut. En edes väitä osaavani rakentaa, suunnitella, johdottaa tai muuta vastaavaa, enkä ole rakennuttanut taloja, olen siis siinä mielessä täysi ummikko. Olen kuitenkin ostanut ja myynyt asuntoja eri alueilta, seurannut markkinoita paljon ja alan keskustelua, myös täällä käytävää keskustelua. Lisäksi olen eri taloyhtiöissä omistajana ja hallituksen jäsenenä.
Tämä oli vain oma tulkintani, ja yksi mielipide monien muiden joukossa. Puolustan sitä kyllä, sillä mielestäni asia on juuri niin kuin kirjoitin. Jos joku on eri mieltä, niin sopii perustella.
Se, mitä teiltä ammattilaiset löytyy, on osaamista ja ammattitaitoa vaikka millä mitalla. Totta hitossa kahdeksan vuoden arkkitehtikoulun jälkeen osaa piirtää helkkarin hyviä asuntoja, totta perhana kokenut rakennuttaja osaa rakennuttaa ne niin että suomalainen hyve, täsmällisyys ja suunnitelmissa pysyminen, onnistuu ja rakennusmies rakentaa ne huolella niin että yksikään sauma ei irvistä, yksikään ovi ei ole vinossa ja mikään nurkka ei vuoda.
Se, mitä nyt tarvitaan, on tinkimättömyyttä, kärsivällisyyttä, aikaa jokaisessa kohteessa ja ennen kaikkea yhteistyötä. Jos yksikin lenkki tekee työnsä huonosti, kaikki kärsivät. Huomatkaa: rakentaminen on projekteja, mutta ei hit-and-run -toimintaa. Olette kuin varainhoitajia, ihmiset luottavat satojatuhansia euroja tekeleisiinne. Tuntekaa vastuunne.
Täyttä asiaa puhut, osittain. Ammattiryhmien keskeiset valitukset eivät kuitenkaan ole pelkästään tuulesta tempaistuja. Ei meillä Suomessa ole täysin niin ruusuisesti asiat rakennusalalla, että ainut ongelma olisi saada sisäiset kitkat poistettua - lopetetaan valittaminen niin kaikki on hyvin. Ei ihan.
Suomalaiset arkkitehdit ovat keskimäärin melko kapeakatseisia ja liian keskittyneitä luomaan suunnitelmia jotka vastaavat oman ammattikuntansa sisällä yleisesti hyvänä pidettyä tyyliä, tällä hetkellä pelkistettyä ja linjakasta, minimalistista rakentamista. Pyrkimys miellyttää muita arkkitehtejä opitaan jo koulussa; parhaat arvosanat harjoitustöistä saa tutustumalla kunkin kurssin vetämän professorin omiin luomuksiin ja toteuttamalla sitten oma koulutyö samaan tyyliin. Se että yksi muotokieli ei välttämättä sovellu kaikenlaiseen rakentamiseen on toissijaista. Esimerkiksi Ruotsissa asuinympäristöt osataan suunnitella huomattavasti ihmisläheisempää muotokieltä käyttäen. Lopputuloksena on usein erittäin miellyttäviä asuinympäristöjä. Se ettei ne välttämättä vastaa viimeisimpiä tyylillisiä ja arkkitehtoonisia trendejä on toissijaista.
Rakentamisen laatu Suomessa ei ole kovin korkeaa. Tästä voi osittain syyttää rakennustyömiehiä siinä mielessä, että heiltä puuttuu ammattiylpeys. Aidan yli mennään lähes aina siinä missä se on matalin. Viimeistely jätetään niin karkeaksi kuin vain mahdollista jotta se vielä hädin tuskin menee tarkastuksista läpi. Jos piirustuksissa on selkeä virhe, se toteutetaan kuitenkin sillä mentaliteetilla että ”Eipähän oo mun moka”. Virhe korjataan vasta kun piirustus on korjattu. Informaatio ylöspäin on minimaalista.
Rakennuttaja on tänä päivänä liikemies. Minkäänlaista vastuuta tuotteen, eli rakennuksen, laadusta ei tunneta, kunhan voitto on mahdollisimman suuri. Riskejä ei oteta.Tästä kärsii kaikki. Arkkitehdille annetaan yksikielinen kitara jolla pitää soittaa kaunis balladi ja rakennustyömiehille annetaan kahdeksan minuuttia aikaa juosta Coopper-testi. Lopputulos on juuri niin hyvä.
Kaikki tämä yhdestä ainoasta syystä: koska se on mahdollista. Huonokin menee kaupaksi. Menestyvälle tuotteelle löytyy tunnetusti kaksi reseptiä: haetaan kipuraja sille, miten halvalla ja riisutusti tuote voidaan tehdä mutta vielä saada se menemään kaupaksi, tai tehdään niin hyvä tuote että siitä halutaan maksaa enemmän. Nykyrakentamisessa tuo jälkimmäinen liikefilosofia on Suomessa harvinaisuus. Tämä johtuu puolestaan siitä, että suomalainen KULUTTAJA ei osaa vaatia parempaa. Huono menee kaupaksi ja sehän onkin ongelmien todellinen ydin.
Siis silloin kun haetaan juuri tuota että kuinka halvalla joku "lupaa" jonkin nimikkeen alla olevat asiat hoitaa, ja valitaan se halvin, kerrotaan kaverille viellä todellisuutta halvempi hinta, sekä tietysti onnistuminen, soppa onkin valmis. Suunnittelu sitten onkin oma maailmansa, mutta siinäkään ei voida luottaa vain suunnittelijaan omaan näkemykseen ja innovatioon vaan on pystyttävä huomioimaan myös realiteetit, eli toteutuksen kustannukset. Siis niin kuin täällä on nyt mainittu, tärkeintä on se kokonaisvaltainen vastuun tunteminen koko "tekemisen ketjusta" - silloin voidaan puhua laadusta, kun ei kertakaikkiaan tingitä omasta osaamisestaan vaan tunnetaan se ammattiylpeys ja vastuu jonka se tuo tullessaan.
siltä kuin olisit opiskellut arkkitehtuuria jossakin taikka ystäväpiiriisi kuuluisi katkeria arkkitehtiopiskelijoita?
Totta on, että professoreilla on tietty esteettinen maku, joka näkyy harjotustöistä annettavissa arvosanoissa. Tämähän on selviö, tietyt arkkitehtoniset asiat miellyttävät tiettyjä ihmisiä kuten tietty musiikki miellyttää tiettyjä ihmisiä. Kouluun ei kuitenkaan mennä pelkästään arvosanoja metsästämään, se on lyhytnäköistä. Sitä paitsi nämä kurssit jossa professorien arkkitehtoninen maku vaikuttaa arvosanoihin ovat vasta N:s kurssilaisille myöhemmin. Alakursseilla käsitellään asioita yleisemmällä tasolla.
Olio (mm. ihminen) oppii paljon matkimalla. Renesanssitaiteilijat oppivat maalaamaan kopioimalla suurten mestareiden töitä. Lapset oppivat puhumaan matkimalla muita puhuvia ihmisiä. Kultturiset tavat opitaan matkimalla. ja niin edelleen.
Arkkitehtiopiskelija opettelevat ymmärtämään mestareiden töitä tutkimalla niitä, rakentamalla niistä malleja isoon mittakaavaan ja imitoimalla niiden parhaita piirteitä. Ei tässä ole mitään ihmeellistä.
muistuttamatta että miten sitten ovat syntyneet kehutut kertaustyylien rakennukset tai kansallisromanttiset rakennukset joita suomessa jugendiksikin kutsutaan?
Etteivät vain olisi syntyneet kopioimalla/ tulkitsemalla mestarien töitä. Klassiset aiheet, doorilaiset, joonialaiset, korinttilaiset kapiteelit; arkadit ja pilasterit jne; kaikki ovat kopioita kreikkalaisten kehittämistä järjestelmistä. Kansallisromantiikka lähti liikkeelle kansainvälisen jugendin kopionnista.
Miten tämä poikkeaa jonkin muun suunnitteluratkaisun/ esteettisen ratkaisun kopioinnista?
Kuka määrittelee mitä saa kopioida? Onko pallo jonkin patentoima? Taikka pyöreä pilari?
Kuka ylläpitää arkkitehtonisten/esteettisten ratkaisujen virallista ranking-listaa josta hyväksyttävät ratkaisut voidaan käydä poimimassa?
Millä perusteella esimerkiksi klassiset aiheet tai talonpoikaisaiheet olisivat tällaisen ranking-listan kärjessä? (vrt. nykyiset talotehtaitten pientalot)
Onko parasta taidetta se, joka myy eniten?
Onko absoluuttisesti parasta musiikkia se joka myy eniten?
Onko parasta arkkitehtuuria se, jota ostetaan eniten?
Onko eniten myyty ravintolaruoka parasta (pikaruoka, hampurilaiset, pizzat yms.)
Ovatko suomessa eniten käytetyt vaatteet parhaita? (tuulipuku ja talvilenkkarit)
Onko suomessa eniten myyty auto paras? (toyota corolla)
Niin, olemme samaa mieltä siitä, että pelkästään itkuisen valittamisen lopettaminen ei ole ratkaisu, vaan asioita pitää kaikkien osapuolten tehdä toisin.
Tällä hetkellä vikaa on kaikissa osapuolissa, myös asiakkaissa. Suomalainen kuluttaja on kuitenkin pidetty nöyränä sillä, että hyvää rakentamista ei ole ollut tarjolla kuin pienten harvojen rakennusliikkeiden tekemänä ja markkinoilla kovaan hintaan. Kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan suuret rakennusliikkeet ovat pitäneet suuren tarjonnan laatutasolla, joka juuri ja juuri on riittänyt. Paljon myytävää halvalla kustannuksella mutta vain vähän halvemmalla kuin hyvin tehtynä: se on taannut, että osaamaton ostaja on ostanut halvemman. Ja huonomman.
Kaavoitus on ollut tukena: kokonaisia alueita on kaavoitettu kerralla ja annettu isoille rakennusliikkeille rakennettavaksi. Nostokurjen käyttömukavuus on ratkaissut suunnittelun, ei seuraavien 150 vuoden asuminen.
Surullinen tilanne, varsinkin kun vanhoja - ennen 1955 tehtyjä - taloja ei tehdä enää. Itse ostaisin ihan mielelläni käsin tehdystä massiivikivisestä kerrostalosta asunnon keskustasta, jos joku vaikka purkaisi koko Kapteeninkadun ja Pietarinkadun kulman paskan 60-luvun talon ja rakentaisi alueelle sopivan tilalle. Sieltä on nyt myynnissä asuntoja hintaan 4000 euroa neliö. Sellaisesta kauheasta läävästä.
Nyt on ero aiempaan se, että meillä on tietty määrä ihmisiä, joilla todella on varaa maksaa asumisessa 1) sijainnista 2) työn tasosta 3) materiaaleista. Siksi nyt olisi mahdollista ryhtyä tekemään kunnon jälkeä.
Se vaatii kuitenkin ankaraa työtä, itsekritiikkiä ja tahtoa. Löytyykö sitä, enpä tiedä. Täällä käytävän keskustelun perusteella näyttää huonolta. Ehkäpä on parempi odottaa, että ulkomaiset laatuun keskittyneet firmat tulevat ja vievät markkinat. Ajatelkaapa, jos tekemällä vain 15 prosenttia laadukkaammin ja 10 prosenttia pienemmällä voitolla ulkomainen rakennusliike saisi 5 vuodessa pääkaupunkiseudun markkinoista vaikka 20 prosenttia itselleen, ja maineen alan laadukkaimpana isona tekijänä. Käyttäisivätkö suomalaisia arkkitehtejä, suomalaisia rakennusmiehiä? Don't think so.
Mainitsit tuossa ohimennen yhden tärkeän osapuolen, nimittäin kaavoituksen ja sitä kautta rakennusvalvontavirastot. Rakennusvalvonta on rakennusprosessissa harvoja puolueettomia osapuolia, ainakin periaatteessa. Heidän työnsä on sen takia erittäin tärkeä. Heillä on mahdollisuus vaikuttaa rakentamiseen hyvinkin paljon myös mitä tulee rakentamisen laatuun. Jos kerta kaikkiaan selkeästi halvimpia ratkaisuja (siis ratkaisuja joiden ajatus ilmiselvästi on pelkästään päästä halvemmalla) ei hyväksytä, ahne rakennuttaja ei yksinkertaisesti voi rakentaa halvemmalla. Tässä mielessä heilläkin on varsin suuri vastuu siitä minkätasoista maamme rakentaminen on.
Toisaalta hekin ovat hieman puun ja kuoren välissä, sillä he ovat kaupungin palkkalistoilla ja hekään eivät voi käydä niin hankaliksi että karkoittavat rakennuttajat ja investojat toisiin kaupunkeihin.
Ei matkimisessa tietenkään mitään vikaa ole ja onhan se täysin luonnollista. Ongelma ei olekaan itse matkiminen, vaan se, mitä matkitaan ja miksi.
Suomessa arkkitehdeillä näyttää olevan kova tarve todistaa särmikkäisyytensä niemenomaan muille arkkitehdeille. Kaikissa luomuksissa käytetään samaa hertkyyttä ja otetta. Suomessa ollaan melko taitavia suunnittelemaan julkisia rakennuksia; toimistotaloja, kirjastoja, ym. Näihin tämä perussärmikäs tyyli sopiikin varsin hyvin, mutta kun samalla paletilla lähdetään suunnittelemaan ihmisläheisempää ympäristö, lopputulos on useinmiten varsin kolkko ja karu. Helsingin Ruoholahti on tästä hyvä esimerkki. Siellä tuntee kulkevansa muurahaisena veistoksessa.
Enpä tiedä johtuuko tämä käyttäytyminen suomalaisten persushuonosta itsetunnosta vai mistä, mutta hieman perääntkuuluttaisin omaperäisyyttä ja innovatiivisuutta harkitun kopioinnin rinnalle.