Ketunleipiä jälkiruuaksi.
Perjantai on pettuleipäpäivä.
teetä-ja-teeleipiä
31106
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Uunipannukakkua pekonin ja omenan kera aamupalaksi. Vaahterasiirappia, omenahilloa ja raakasurvottuja puolukoita lisukkeena. Lasi täysimaitoa. Porukat söivät hyvällä ruokahalulla.
Raskas on tuo roina aamupalaksi. (Pekonikin, yäk).
Haluat porukkasi hautaan ennen aikaisesti.
Sepelivaltimoa, diat beeteksellä ja muuta negatiivista.
Kevyttä sen aamupalan olla pitää.
Kevytkenkäisetkin astelee leijuen.
Syö sinä vaan sitä ketunleipääsi ja elä ikuisesti. Sitruunaakin voit hieman imeskellä. Ei tuu tauteja eikä sisäkalut ala reistaan. Mutta.....onko sinulla kivaa ja viihtyykö porukat ketunleipätarjottimesi ympärillä?
Meillä on pieniä vieraita ja siksi aamupala oli heidän ruokahaluunsa mitoitettu.
Ruattalaaset syö hyvin mutta vähän, yhtä pientä ropsunpalaa ne näähii koko aamun, kun Suomalainen vetää koko ropsun kerralla, ja toisen perään
Ja ropsu oli?
Mitä on näähiä?
pannukakku, näähiminen on hotkimisen vastakohta
Kiitos :)
Tiedätkös mitä impotenssi on Savoksi
Se on munakoisoo
Voe tokkiisa, suattaa olla hiipivä saeraus jossei eturauhasta kutita.
Perskutarallaa. Tuas sitä oppi ommoo kieltä lissöööööö.
Rautulaistkii mie ossaan.
Ja, ja sit viel' - emmie muista, olkoha niit muitakii? Muistat'sie?
Hyvää huomenta täällä rusina.
No ei, enkä oo. Rusinuus on minusta kaukana, huolimatta aamukahvin runsaudesta. Kirjoitukseni saattaa olla kuivaa, mutta muuten olen märkyyttä täynnä. Heti samalla, kun lykkään kaffetpannua levylle pulputan kurkusta alas kaksi isoa lasillista vettä. Se on tapa johon olen mielistynyt.
Monet ihmiset juovat aamulla kahvia, sitten iltapäiväkahvia ja iltakahvia ja jotkut kittaa kahvia vähän väliä. Mutta mites mun laita on.
Minä juon vain aamulla ja se on siinä. Koskaan en keitä päivisin tai iltaisin kahvia. Että määrältään mahalaukkuuni valunut kahvi suhteutettuna muiden kokopäiväisiin kittaamisiin on joko a) samaa luokka tai b) jopa vähemmän.
Monet tykkää nisusta kaffeen kaa, mutta minun kahvini seurassa on lintujen laulua, aamutuulen hivelyitä poskien iholle, puiden oksien heiluttelua minulle "hei olet herännyt olkoot päiväsi hyvä", puut viestittävät viittomakieltä ja niitä on helppo ymmärtää. Talvipakkasetkaan eivät lannista aamukahvinjuontia, sillä tämä muori pistää hynttyitä niskaan sitä mukaan kuinka kylymä on. Tänään ropisi ja ropisee sadepisarat parvekkeen kattoon. Ne puolestaan Morsettaa ja minun rytmitajullani on helppoa niiden kanssa keskustella. Kissi tykkää tulla aamulla seurakseni. Hän katsoo minua kuin jumalaa. Katse sanoo, että hän minua rakastaa. Voisiko aamut paremmin alkaa, kun kaikki hyvä on ympärillä.
Elikkä ehei ehei, en luovu aamukahvista, vaikka kuinka uhkaillaan reikämahoilla. Ja mitäs siitä sitte, vaikka muutama reikä mahassa olisikin. Onhan niitä reikiä jos joissakin paikoissa. Ilman reikiä olisin umpio. Kuka umpio haluaisi olla?
Pieni ihmetyslisäys:
Miten ihmeessä mun teksti joutui tämmöseen paikkaan?
Minä kyllä tälläsin tuonne toiseen paikkaan, jatkeeksi noille, jotka mun kommenttiin olivat eilen vastanneet.
Onpa omituista. En nyt kyllä tykkää.
”Heikunkeikku”,
tykkää vain, kyllä kanssasi keskustelleet varmasti löytävät vastauksesi, joka selvästi ei ollut tarkoitettu tähän paikkaan :D – ja kirjoititpa minne tahansa täällä, niin sinusta ja sanoistasi ei voi olla tykkäämättä!!!
Ja tämä aamullinen ”sanaherkkusi” vetää vertoja seuraamilleni blogeille, joita luen aamuisin niiden herättämien kauniiden ajatusten vuoksi. Juon itse kaksi isoa mukillista kahvia ja niiden lisukkeena syön sanoja :)
Pidän lukemisesta niin paljon, että vain, kun kirjoitettu herättää kauniita ajatuksia, se purkautuu sormenpäistä ulos :) No, ei voi voi syyttää sormiaan, jos ne kirjoittavat ”pehmoajatuksen” ja sitten saakin näpeilleen…
Kissani herättivät minut aikaisin yrittämällä yhteistuumin rikkoa olohuoneen ikkunalasia. Parvekkeen lasi on yön raollaan ja lintu oli uteliaisuuttaan pujahtanut siitä sisään, eikä enää osannut samaa tietä ulos. Onneksi se ei ollut mikään ”kaistapää”, ja se istahti rauhallisesti odottamaan hyllyn reunalle, että pääsin avaamaan sille tien ulos.
Aurinkoisin ajatuksin :)
"madx"
Tästä on jo vuosia, kymmeniäkin.
Istuin jonkun piha-keinussa ja ojentelin käsiäni raukeana.
Huomasin ylä-hirrellä olevan kakkaa.
Ajattelin pyyhkäistä kakan pois.
Lintu tuli ja istui sinne.
Pyyhkäisin vasta sitten kun lintu lensi pois.
Tunsin kädessäni kuin olisin uudistunut.
Olin hetken aikaa kuin pehmo.
H.
Kiitos sanoistasi. Se tuli enemmän kuin sopivaan kohtaa, koska äiteemuori justiin soitti ja lateli pikkuusen suoria sanoja.:) Hänellä on hyvä, kun voi aika-ajoin rimpahuttaa mulle ja pamautella huonot tuulensa minuun. Minä yritän pistää hantiin ja sanoa, että älähän nyt kyllähän minä sielä käyn ja kyllähän minä yritän sun hommias hoitaa.
"NYT HETI TÄNNE TUOMAAN KUKAN LANNOTETTA". "Nyt HETI lähäret tulemaan. On se kumma ku vanhasta ihimisestä ei yhtään välitetä."
Nyt on papeliotit päässä. Jahka ne vetäsen veks, niin tarttee mennä tervehtimään äiteetä.
Mun kissi ei ole moksiskaan, vaikka lintu istahtaisi noukan päälle. Se on varmaankin huomannut, että ei lintuja saa millään ilveellä kiinni. Ja onhan se noloa, jos kovaa yrittää saalistaa, eikä kuitenkaan onnistu. Saaressa mun kissa pyydystää hiiriä. Ei siinä mitään, mutta kun ne hiiret ei kuole heti. Kamala vikinä. Minä juoksen harjan kanssa ja kissi edellä vikisevä hiiri suussa. Yritän osoitta sille, että heevetti puolikuolleitten hiirien kanssa ei mun pihas leikitä. :)
"hunksz" ja "Heikunkeikku" :D
mää söisin kokonaisen lehmän perseen aamupalaksi ja nyt röyhtäykset lentää.
Söin juuri, aivan juuri. Namskutaraaraa.
Jos aamupaloista kysytään, niin en koskaan syö yhtikäs mitään aamulla.
Ikänä en ole syönyt.
Ja mihin helkkarin rakoon sitä ruokaa tukkisin, kun vatsa on täynnä kahvia.
Ämpärillisen kun kahvia ulkona hörppii, niin ei oo heti näläkä :)
Veit kahvit suustani ja väärästä kurkusta ja näyttöpäätteeltä. Kahvi se ihmisen tielle saattaa ja pitää elossa ensi-ateriaan.
varokaa kuivumista, kahvi kuivattaa elimistiöä, vaarallista varsinkin jos käy vielä vetämässä laatat palstan lukemisen jälkeen
Vanhaa tietoa, ei kahvi niin paljon kuivata kun on väitetty.
Liika kahvi korventaa vatsan pohjaa reikäseksi.
Niin ja jos laatan vetämisen jälkeen kittaa vielä taskulämmintä kossua. Sitten käy vielä saunassa ja unohtaa lähtee sieltä pois. Kyllä on sitten rapsakka.
En tiedä olenko poikkeus. Mutta meikän kohdalla kahvi kylläkin k*settaa usein. Toki sitä tulee hörpittyä päivän mittaan enemmän kuin terveyslaki sallii ja toki muistan mutta tahdon unohtaa, että vettäkin on syytä juoda, päivän mittaan.
Lauantaina on kaurapuuron vuoro. Nyt keitetään puuro kaurapohjaisesta muslista jossa on kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä. Lisäksi kanelitanko antamaan makua ja väriä. Tarjotaan kotipihan omenista tehdyn soseen kanssa ja täysimaidon. Saksanpähkinärouhetta päälle. Ruisnäkki tai hapankorppu täydentää aterian, jotain suolaista päälle, suomalaista metwurstia tai/ja juustoa.
Mamma sanoi aina että on synti syödä leipää puuron kanssa. Jossain takaraivossa asuu edelleen mamman ohjekirjanen miten tulee elää ja olla: siksi vain hapankorppua puuron kanssa.
Naminami ja pojat rakastaa mormorin puuroa.
Onkos aloittaja syönyt koskaan pettuleipää? Ite en ole syönyt mutta ketunleipiä kylläkin. Käytän salaatteihin.
Petäjäinen, eli pettu, joksi kutsuttiin männyn kuoren alla levyinä irrotettavaa jälsikerrosta.
Se paistettiin tai keitettiin ja sen jälkeen kuivatettiin ja jauhettiin pettujauhoksi.
Petussa on 40% ihmisravinnoksi kelpaavaa ainetta, mutta, jos sitä pantiin yli puolet leipätaikinaan, se aiheutti nokkoskuumetta.
(En muista mistä olen tuon kirjoittanut ylös)
En minäkään ole pettuleipää syönyt.
Ketunleipiä (käenkaali) näkyy olevan ainakin meillä mökin ympäristössä huomattavasti viime vuotta enemmän.
Niitä tulee joskus suuhun tällättyä.
En ole joutunut maistamaan pettuleipää koskaan.
Mutta onhan sitä lapsina nuoleskeltu loivun mahlaa ja maistettu pihkaa ja imeskelty keppejä ja kuorittu pajunoksaa joka laitettu muurahaiskekoon ja kun punamurkut merkanneet keppiä, sitä imeskelty - en jaksa muistaa mikä idea tai perinne se on ollut, jotain lääkitykseen ja terveyteen liittyvääkö?
Joskus tehtiin tuotakin, nyt isona tiedän, että pajun kuoren alla on asetysalisyylia (aspirin), mutta muurahaishappo kait ei terveeellistä ole.
Josko joku tietäisi enemmän?
Ilmankos niitä pajupillejäkin väsättiin eräitä kappaleita. Se oli tarkkaa puuhaa, että tuli oikeat lovet.
Sitä sai asperiiniakin koko elämän ajaksi.
Kyllä minäkin tein pajupillejä mukulana, en vaan silloin tiennyt tuosta lääkejutusta.
Ne jopa soi ne minun pajupillini.