Homofobia on eniten LGTBIQ-ihmisten elämänlaatua huonontava tekijä. Siksi on hyvä tuntea olemukseltaan tämä vihollinen. Homofobia-termissä on kuitenkin harhaanjohtavana sana ”fobia”, joka turhaan psykologisoi ilmiön. Homofobia-käsitteen loi 1960-luvulla psykologiat tohtori ja psykoterapeutti George Weinberger. Kuitenkaan homofobiassa ei ole kyse psykologisesta ilmiöstä, psykologian määrittelemästä fobiasta, eli määräkohtaisesta pelosta. Fobia-osa sanassa on harhaanjohtava, sillä homoseksuaalisuuden tuomitseminen on yhteiskunnallinen ilmiö, ei psykologinen.
On olemassa psykologista homofobiaa, eli tapauksia, jossa yksilöllä on normaalia voimakkaampia homoseksuaalisia viettymyksiä, jotka hän sitten reaktionmuodostuksen ja projektion avulla muuttaa henkilökohtaiseksi psykologiseksi homofobiaksi, mutta tämä ei muodosta homofobiaksi kutsutun ilmiön todellista sisältöä. On siis olemassa psykologisesta homofobiasta kärsiviä ihmisiä. Eri asia on kuitenkin se, että sanalla homofobia me melkein aina viittaamme yhteiskunnassa vallitsevaan kielteiseen asennoitumiseen homoseksuaalisuuteen, tai jopa homoseksuaalisuuden jyrkkään tuomitsemiseen. Nämä yhteiskunnalliset asenteet eivät muodostu psykologisesti, vaan sosiaalisesti. Sosiaalinen muodostuminen tarkoittaa sitä, että ihmiset puhuessaan homoseksuaaleista ja homoseksistä keskenään suhtautuvat siihen kielteisesti, uskottelevat toisilleen, että seksissä tai eroottisessa rakkaudessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa on jotain vikaa. Sairaista, luonnotonta, epänormaalia, se on huonompaa, inhottavaa, tai se on vaarallista yhteisölle ja sen jäsenille. Homoseksuaalisuus voi puheen mukaan rikkoa yhteiskunnassa vallitsevaa pyhän käsitystä, se voi olla uhka perheille ja avioliitolle, ym. Erilaisissa yhteyksissä ihmiset esittävät tällaisia näkemyksiä puhuen ja kirjoittaen, ja tästä johtuen ihmisille syntyy kielteisiä ja tuomitsevia asenteita homoseksuaalisuutta kohtaan.
Kielteinen asenne homoseksuaalisuuteen syntyy periaatteessa samalla tavalla, kuin joku muukin yhteiskunnallinen asenne, esimerkiksi kielteinen tai myönteinen suhtautuminen ydinvoimaan. Tai sitä voisi verrata siihen, miten eri kulttuureissa muotoutuvat kielteiset tai myönteiset asenteet itsensä humalaan juomista kohtaan tai kannabiksen käyttöä kohtaan.
Koska kielteiset ja myönteiset asenteet homoseksuaalisuuteen määräytyvät yhteiskunnallisella tasolla, niin siinä on se hyvä puoli, että asenteet voivat muuttua. Tiedämme hyvin, että eri historiallisina aikoina suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on ollut paljon kielteisempää, ja toisinaan paljon myönteisempää. Eri kulttuurit suhtautuvat eri tavoin homoseksuaalisuuteen. Toiset lähes täysin hyväksyvästi ja toiset hyvinkin kielteisesti. Lisäksi yhteiskunnan eri ryhmät ja alakulttuurit voivat suhtautua homoihin ja lesboihin täysin hyväksyvästi tai hyvinkin tuomitsevasti. Kuten gay-alakulttuuri tai uskonnollisten ryhmien alakulttuurit. Jos homofobia olisi psykologinen ilmiö, niin ennuste homofobian vähenemiseen olisi hyvin pessimistinen, sillä ihmisen psykologia ei muutu juuri ajan kuluessa, vaan psykologinen homofobia säilyisi samanlaisena tästä ikuisuuteen.
Vaikka homofobia termiä on ehdotettu korvattavaksi esimerkiksi termeillä heteroseksismi tai seksuaalinen ennakkoluulo, niin Homofobia sanana on vakiinnuttanut asemansa, vaikka siinä fobia-osa turhaan viittaa psykologiaan. Tämä viittaus voi turhaan mystifioida sitä, että kyse on lopulta yhteiskunnassa vallitsevista kielteisistä asenteista homoseksuaalisuuteen. Täytyy vain homofobia-käsitettä käytettäessä muistaa, että kyse ei ole varsinaisesta psykologisesta fobiasta.
Hieman tarkemmin aiheesta http://www.tiede.fi/keskustelu/4003458/ketju/homofobia_on_reduktionistinen_ja_harhaanjohtava_kasite
On olemassa psykologista homofobiaa, eli tapauksia, jossa yksilöllä on normaalia voimakkaampia homoseksuaalisia viettymyksiä, jotka hän sitten reaktionmuodostuksen ja projektion avulla muuttaa henkilökohtaiseksi psykologiseksi homofobiaksi, mutta tämä ei muodosta homofobiaksi kutsutun ilmiön todellista sisältöä. On siis olemassa psykologisesta homofobiasta kärsiviä ihmisiä. Eri asia on kuitenkin se, että sanalla homofobia me melkein aina viittaamme yhteiskunnassa vallitsevaan kielteiseen asennoitumiseen homoseksuaalisuuteen, tai jopa homoseksuaalisuuden jyrkkään tuomitsemiseen. Nämä yhteiskunnalliset asenteet eivät muodostu psykologisesti, vaan sosiaalisesti. Sosiaalinen muodostuminen tarkoittaa sitä, että ihmiset puhuessaan homoseksuaaleista ja homoseksistä keskenään suhtautuvat siihen kielteisesti, uskottelevat toisilleen, että seksissä tai eroottisessa rakkaudessa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa on jotain vikaa. Sairaista, luonnotonta, epänormaalia, se on huonompaa, inhottavaa, tai se on vaarallista yhteisölle ja sen jäsenille. Homoseksuaalisuus voi puheen mukaan rikkoa yhteiskunnassa vallitsevaa pyhän käsitystä, se voi olla uhka perheille ja avioliitolle, ym. Erilaisissa yhteyksissä ihmiset esittävät tällaisia näkemyksiä puhuen ja kirjoittaen, ja tästä johtuen ihmisille syntyy kielteisiä ja tuomitsevia asenteita homoseksuaalisuutta kohtaan.
Kielteinen asenne homoseksuaalisuuteen syntyy periaatteessa samalla tavalla, kuin joku muukin yhteiskunnallinen asenne, esimerkiksi kielteinen tai myönteinen suhtautuminen ydinvoimaan. Tai sitä voisi verrata siihen, miten eri kulttuureissa muotoutuvat kielteiset tai myönteiset asenteet itsensä humalaan juomista kohtaan tai kannabiksen käyttöä kohtaan.
Koska kielteiset ja myönteiset asenteet homoseksuaalisuuteen määräytyvät yhteiskunnallisella tasolla, niin siinä on se hyvä puoli, että asenteet voivat muuttua. Tiedämme hyvin, että eri historiallisina aikoina suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on ollut paljon kielteisempää, ja toisinaan paljon myönteisempää. Eri kulttuurit suhtautuvat eri tavoin homoseksuaalisuuteen. Toiset lähes täysin hyväksyvästi ja toiset hyvinkin kielteisesti. Lisäksi yhteiskunnan eri ryhmät ja alakulttuurit voivat suhtautua homoihin ja lesboihin täysin hyväksyvästi tai hyvinkin tuomitsevasti. Kuten gay-alakulttuuri tai uskonnollisten ryhmien alakulttuurit. Jos homofobia olisi psykologinen ilmiö, niin ennuste homofobian vähenemiseen olisi hyvin pessimistinen, sillä ihmisen psykologia ei muutu juuri ajan kuluessa, vaan psykologinen homofobia säilyisi samanlaisena tästä ikuisuuteen.
Vaikka homofobia termiä on ehdotettu korvattavaksi esimerkiksi termeillä heteroseksismi tai seksuaalinen ennakkoluulo, niin Homofobia sanana on vakiinnuttanut asemansa, vaikka siinä fobia-osa turhaan viittaa psykologiaan. Tämä viittaus voi turhaan mystifioida sitä, että kyse on lopulta yhteiskunnassa vallitsevista kielteisistä asenteista homoseksuaalisuuteen. Täytyy vain homofobia-käsitettä käytettäessä muistaa, että kyse ei ole varsinaisesta psykologisesta fobiasta.
Hieman tarkemmin aiheesta http://www.tiede.fi/keskustelu/4003458/ketju/homofobia_on_reduktionistinen_ja_harhaanjohtava_kasite
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin, esimerkiksi intiaaneille homotyyppi oli lähes poppamiehen veroinen.
Harmi, kun ei pysty enää keskusteluja hakemaan. Youtubessa on ne panelikeskustelut aiheesta homous ja sitten oli se yks hesarin artikkeli Röllin sukulaisnaisen sulkemisesta mielisairaalaan homouden vuoksi..
Mut, aikuisten oikeesti pitää olla aikasen pöljä, jos tuomitsee ihmisen jonkun homouden vuoksi.
Toisinsanoen henkilöllä on ELÄMÄTÖN ELÄMÄ...
Yhteiskunnan muutos voi olla onneksi hyvin nopea. Irlannissa homoseksuaalisuus oli rikos vain 20 vuotta sitten, mutta tänään tasa-arvoinen avioliitto hyväksyttiin siellä kansanäänestyksessä.
Venäjällä tosin kehitys on mennyt nopeasti taas huonompaan suuntaan.
Sikäli kysymys on fobiasta, että nämä homofoobikot tuntuvat olevan myös foobisia muilla elämänalueilla, esimerkiksi islamofoobikkoja. Mietitäänpä tätä hetki. Sekopäisiä teorioita on siitä, että muslimien lukumäärä kasvaa suuren lisääntyvyyden takia nopeasti niin suureksi, että perinteiset eurooppalaiset maat muuttuvat islamilaisiksi, jolloin kaikki tuntemamme sivistys tuhotaan ja tänne tulee sharia-lait. No, järkevissä artikkeleissa on esitetty, ettei väestön lisääntyvyys ole lainkaan sellaista, että sitä tapahtuisi moneen sataan vuoteen tai koskaan. Samalla tavalla esimerkiksi Venäjästä olisi tulossa buddhalainen. Mutta se siitä.
Homofoobikot eivät lainkaan usko, että homoseksuaalisuus olisi synnynnäistä, vaan että homoseksuaalisuuteen käännytetään. Sekopäisimmät, kuten Breivik puhuvat kulttuurimarxilaisista. Homoseksuaalisuus ei voi olla synnynnäistä, koska silloin sitä ei voitaisi tuomita Raamatussa. Koko Eurooppa käännytetään sitten homoseksuaalisuuteen. En tiedä, tapahtuuko tämä ennen vai jälkeen Euroopan muuttumisen islamilaiseksi. Mutta joka tapauksessa, tämä on paha asia, sillä tapahtuu jotain hirvittävää, kuten Jumalan tuomio tai kulttuurimarksilainen agenda. Joka tapauksessa, lapset ovat tässä jotenkin vaarassa, ehkä lapsiakin värvätään homoseksuaalisuuteen koulussa.
Tämä taitaa tulla siitä, että nämä konservatiivit ovat itse vähintään biseksuaaleja. Vankka heteromies kun etsii klitorista päätyy osoittamaan anusta:
http://16inchcity.com/presidential-candidate-ted-cruz-fails-to-identify-clitoris-on-female-anatomy-chart/
Mitä se kertoo hänen preferensseistään?
Minä olin fundis, mutta en ollut fundiksena koskaan erityisen homofoobinen. Minulla ei myöskään ollut mitään salaista lesboilua. Itse asiassa, kun netti rupesi yleistymään, mun salainen paheeni oli katsella nakukuvia miehistä. (Se on vieläkin minun pieni harrastukseni. Katson olevani lesbo, koska en ikinä ryhdy parisuhteeseen karjujen kanssa, mutta minussa on ihan pikkuinen bi, joka tykkää joskus katsella netistä pornoa, jossa on miehiä). Elämä oli lahkotyötä 24/7 ja mua pidettiin suuren osan ajasta esimerkillisenä lahkon jäsenenä. Uhrasin lahkotyöhön aikani ja voimavarani, mulla ei riittänyt tarmo miettiä sitä, mitä lahkon ulkopuoliset tekevät makuukammareissaan. Seurakunnassa oli sellainen mies, josta kyllä oli vahvat arvelut, että se oli homo, mutta en miettinyt sitä sen enempää. Vakavampaa oli tietysti se, kun eräs entinen jäsen sanoi minulle, että mun pitäisi olla rehellinen itseni suhteen. Elämä oli sellaista, että ravasin kokouksissa viisi kertaa viikossa, valmistauduin niihin, luin kotona Raamattua ja evankelioin ihmisille ulkona. Sitten mun piti vielä tietysti käydä duunissa. Seurakunta auttoi minua löytämään työpaikan. Samalla, kun mut erotettiin, niin minulta meni se työpaikka.
Kaikki eivät tietenkään olleet niin omistautuneita. Mä en tiedä paljon niistä muista, mutta jälkikäteen on selvinnyt, että ne, jotka olivat tulleet lahkoon suvun kautta elivät yleisesti kosteaa kaksoiselämää ja monet nuorista oli vähintään puoliks vastentahtoisesti ja suvun pakottamana mukana. Sitten oli käännynnäisiä, joista aika monella viirasi päästä. Lahkoon ja lahkotyöhön paettiin ihan oikeita psyykkisiä ongelmia, joihin ratkaisuksi esitettiin lisää lahkotyötä. Lopulta sitten puhkesi masennus tai jopa skitsofrenia monella. Liian moni ajautui itsemurhaan.
Lasten hyväksikäyttöä esiintyi ja lahko tarjosi siihen sopivan ympäristön. Koska lahkon maine ei saanut pilaantua julkisuudessa, uhria ei kehotettu kääntymään viranomaisten puoleen, vaan tapaukset käsiteltiin seurakunnan sisäisesti. Lähinnä se käsittely oli sellaista, että jätettiin käsittelemättä. Mä puolustin uhria seurakunnassa ja sellainen kapinallisuus oli melko siviilirohkeutta vaativa teko.
Mä kuuluin itse niihin, joilla viirasi päässä. Lahkotyö oli minulle väylä toteuttaa läheisriippuvuuttani. Kun minä rakastin kaikkia muita kuin itseäni, niin minuakin rakastettiin, paitsi että ei rakastettu koskaan tarpeeksi. Oravanpyörä oli valmis, lisää lahkotyötä ja lahkosuoritteita, että saisin puuttuvaa rakkautta, ongelmat vain räjähtävät suuremmiksi.
Nyt jos tai kun mun nimeni mainitsee niissä ympyröissä, niin ne pitävät minua mielisairaana. Se on kauneinta, mitä ne voivat sanoa, sillä vaihtoehto pois heitetylle on, että on saatanallinen, demoninen. Kaverille sanottiin, että hänelle pitäisi pistää myllynkivi kaulaan ja paiskata mereen ja että hänet on luovutettu Saatanalle. Siihen verrattuna siis "hullu" on arvosana.
Olen jutellut muidenkin lähteneiden kanssa. Vähän on ollut homofoobikkoja. Jopa nykyisin hyvin äärioikeistohenkinen lahkouhri pitää homofobiaa tyhmänä. Printtasin aikoinaan lahkokirjallisuudesta viitteet homoseksuaalisuuteen ja sitä tuli toista sataa sivua ja se oli synkkää luettavaa. Nimet Nicolosi ja Socarides vilahtivat tekstissä usein. Tuntui, että kaikki oli pelkkä kulissi heteroille, että homojäsenistä oikeasti oltaisiin kiinnostuneita. Kyllä ne kuitenkin tiesivät, että jos joku erotetaan homoseksuaalisuuden takia, hän ei ikinä palaa.
Kyllä lahkossa jotkut joskus heittivät homofobista läppää, mutta se oli aika harvinaista. Kerran eräs "veli" oli yrittänyt käännyttää homomiestä, joka oli luullut, että tämä oli kiinnostunut hänestä suhdemielessä, mutta sitten kun totuus paljastui, niin hän tappoi itsensä. Kun tämä tarina kuultiin, niin kyllä aika moni oli pahoillaan sen homomiehen puolesta.
Lahkossa pahuus ja homofobia oli keskittynyt lähinnä lahkojohtajiin. Miljoonille jäsenille ne olivat suoraan Jumalasta seuraava, ylöspäin. Tämä oli kanssa yksi asia, mitä minä vastustin. Nämä miljoonat olivat ulkoistaneet ajattelunsa näille muutamille. Elämä on helppoa, kun ei tartte vaivata päätään ja kaikki vaikeat kysymykset on jo ratkaistu sun puolestasi. Kyllä lahkon ulkopuolellakin ihmiset toimivat näin. Kerran me olimme kokoontunet yhteen paikkaan, me olimme omien seurakuntiemme hyvämaineisia ja niin pitkälle edistyneitä hierarkiassa kuin "sisar" koskaan saattoi ja kaikki olivat ihan kananlihalla, kun siellä oli kylmää, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa mitään. No, minä sitten sanoin. Pääpuhuja tyrmäsi minut täysin, mutta minä sitten jatkoin valittamista ja sain sinne lämmityksen päälle. Minulle sitten tuotiin lappunen hipihiljaa, jossa usea "sisar" kehui minun rohkeuttani!
Ehkä mä siis halusin kertoa, että ei fundiksetkaan ole mikään yhtenäinen, vihamielinen blokki, vaan ihmisiä on erilaisia ja näkemyksiä on erilaisia, mutta niitä ei voi tuoda julki.