Heippa! Nyt tarttis apua, jos joku osaisi neuvoa. Elikkä minulla on sellainen kohta 10 kk täyttävä pieni sekarotuinen uros, jonka epäilen nyt kärsivän jonkin asteisesta eroahdistuksesta.
Asun tosiaan tällä hetkellä vanhempieni luona, jotka kummatkin ovat kotona suurimman osan päivästä, eli voisi melkein sanoa, että koiralla on koko ajan seuraa kotona.
No nyt olisi tuossa muutaman kuukauden päästä muutto omaan kotiin, ja tämä koira olisi tulossa mukaan asumaan kanssani. Onglema on se, että en tiedä osaako koira olla täysin uudessa kodissa yksinään tai edes minun kanssa?
Vaikka meillä on melkein koko ajan joku kotona, on yksinoloa kyllä harjoiteltu ahkerasti. Usein jos kaikki lähdemme pois kotoa samaan aikaan, olen jäänyt vielä kuuntelemaan haukkuuko poitsu ja kyllähän se muutaman kerran haukahtaa ja sitten tulee hiljaista. Kotiin tultua löydän sen yleensä omalta paikaltaan nukkumasta.
Mutta sitten taas, jos jompikumpi vanhemmistani tai vaikka kummatkin lähtevät kotoa ja jään koiran kanssa kaksin, aloittaa tuo jumalattoman vinkumisen ja rupeaa ihan levottomaksi. Inisee ja ravaa pitkin kämppää, käy tähystämässä jokaisen ikkunan. Tätä yleensä kestää noin puolisen tuntia ennen kuin koira sitten vihdoin ja viimein rauhottuu. Ja sama myös toisinpäin, heti kun jompikumpi vanhemmistani tulee kotiin, koira on ihan mahdoton, seuraa joka paikkaan parvekkeelle, vessaan jne. Kyllä se sitten aikanaan rauhottuu, mutta tämä tapahtuu siis joka kerta.
Ja omalla kohdalla taas, kun itse lähden pois kotoa, koira ei jää sen kummemin vinkumaan perääni tai saati seuraile minua paikasta toiseen kun tulen kotiin.
Aloitin siis itse hetki sitten osa-aikasen työn, olen noin 4-6 tuntia pois kotoa, joten koira on aina ne ajat vanhempieni kanssa ja sitten tietysti jos minulla on jotain muita menoja vanhemmat hoitavat, mutta minä hoidan ruokinnan, lenkit ja koulutuksen. Tietenkin vietän muutenkin koiran kanssa aikaa.
Mutta kun muutan, koira jäisi siis kokonaan yksinään tuon työpäivän ajaksi ja se tässä onkin, osaako se olla nyt yksin, kun se on tottunut siihen että aina on joku kotona?
Poitsu saa aamulla aina 45 minuutin aamulenkin ja tietysti aamupissatukset, ennen siis kuin lähden edes töihin ja heti töistä tultuani mennään suoraan ulos ja tietenkin koiraa käytetään ulkona sinä aikana kun olen töissä. Olen myös pyrkinyt siihen, että saa melkein joka päivä olla vapaana metsässä tai koirapuistossa sekä pääsee moikkaamaan koirakavereita. Joten ulkoilussa ei ole puutteita. Koiran kanssa treenaan päivittäin noin 40 minuuttia.
Yksinollessaan se ei ole koskaan tuhonnut mitään tai tehnyt tarpeitaan sisälle eikä eikä se haukukkaan.
Onko siis vika nyt minussa, vietänkö koiran kanssa liian vähän aikaa? Onko koira kiintynyt liikaa vanhempiini? Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä. Jännittää hirveästi muuttaa, kun en yhtään tiedä miten koira sopeutuu asumaan kanssani.
Koira on siis ensimmäinen oma koirani, joten en ole vielä ihan ammattilainen koirankasvatuksessa, mutta parhaani haluan yrittää. On kyllä kokemusta jos mistäkin rodusta ja on tullut hoidettua vaikka ja mitä, mutta sehän ei ole sama asia kun oman koiran omistaminen.
Eli kysynkin nyt osaako joku neuvoa mitä tässä pitäisi tehdä?
Asun tosiaan tällä hetkellä vanhempieni luona, jotka kummatkin ovat kotona suurimman osan päivästä, eli voisi melkein sanoa, että koiralla on koko ajan seuraa kotona.
No nyt olisi tuossa muutaman kuukauden päästä muutto omaan kotiin, ja tämä koira olisi tulossa mukaan asumaan kanssani. Onglema on se, että en tiedä osaako koira olla täysin uudessa kodissa yksinään tai edes minun kanssa?
Vaikka meillä on melkein koko ajan joku kotona, on yksinoloa kyllä harjoiteltu ahkerasti. Usein jos kaikki lähdemme pois kotoa samaan aikaan, olen jäänyt vielä kuuntelemaan haukkuuko poitsu ja kyllähän se muutaman kerran haukahtaa ja sitten tulee hiljaista. Kotiin tultua löydän sen yleensä omalta paikaltaan nukkumasta.
Mutta sitten taas, jos jompikumpi vanhemmistani tai vaikka kummatkin lähtevät kotoa ja jään koiran kanssa kaksin, aloittaa tuo jumalattoman vinkumisen ja rupeaa ihan levottomaksi. Inisee ja ravaa pitkin kämppää, käy tähystämässä jokaisen ikkunan. Tätä yleensä kestää noin puolisen tuntia ennen kuin koira sitten vihdoin ja viimein rauhottuu. Ja sama myös toisinpäin, heti kun jompikumpi vanhemmistani tulee kotiin, koira on ihan mahdoton, seuraa joka paikkaan parvekkeelle, vessaan jne. Kyllä se sitten aikanaan rauhottuu, mutta tämä tapahtuu siis joka kerta.
Ja omalla kohdalla taas, kun itse lähden pois kotoa, koira ei jää sen kummemin vinkumaan perääni tai saati seuraile minua paikasta toiseen kun tulen kotiin.
Aloitin siis itse hetki sitten osa-aikasen työn, olen noin 4-6 tuntia pois kotoa, joten koira on aina ne ajat vanhempieni kanssa ja sitten tietysti jos minulla on jotain muita menoja vanhemmat hoitavat, mutta minä hoidan ruokinnan, lenkit ja koulutuksen. Tietenkin vietän muutenkin koiran kanssa aikaa.
Mutta kun muutan, koira jäisi siis kokonaan yksinään tuon työpäivän ajaksi ja se tässä onkin, osaako se olla nyt yksin, kun se on tottunut siihen että aina on joku kotona?
Poitsu saa aamulla aina 45 minuutin aamulenkin ja tietysti aamupissatukset, ennen siis kuin lähden edes töihin ja heti töistä tultuani mennään suoraan ulos ja tietenkin koiraa käytetään ulkona sinä aikana kun olen töissä. Olen myös pyrkinyt siihen, että saa melkein joka päivä olla vapaana metsässä tai koirapuistossa sekä pääsee moikkaamaan koirakavereita. Joten ulkoilussa ei ole puutteita. Koiran kanssa treenaan päivittäin noin 40 minuuttia.
Yksinollessaan se ei ole koskaan tuhonnut mitään tai tehnyt tarpeitaan sisälle eikä eikä se haukukkaan.
Onko siis vika nyt minussa, vietänkö koiran kanssa liian vähän aikaa? Onko koira kiintynyt liikaa vanhempiini? Mitä tässä tilanteessa voisi tehdä. Jännittää hirveästi muuttaa, kun en yhtään tiedä miten koira sopeutuu asumaan kanssani.
Koira on siis ensimmäinen oma koirani, joten en ole vielä ihan ammattilainen koirankasvatuksessa, mutta parhaani haluan yrittää. On kyllä kokemusta jos mistäkin rodusta ja on tullut hoidettua vaikka ja mitä, mutta sehän ei ole sama asia kun oman koiran omistaminen.
Eli kysynkin nyt osaako joku neuvoa mitä tässä pitäisi tehdä?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eihän se selviä kuin kokeilemalla. Jos mahdollista, ajoita muutto siten, että siinä olisi vaikka viikonloppu aikaa sopeutua uuteen asuntoon, käyt viemässä roskia, kaupassa, kellarissa, jotta jää edes hetkeksi yksin. Jos koira menee ihan mahdottomaksi, se voi varmaan olla vanhempiesi luona sen ajan että keksitte ratkaisua. Tuo 4-6 tuntia ei ole paha aika ja uskon koiran kyllä sen pärjäävän. Yksinjäämisestä ei pidä tehdä numeroa koiralle, hyvä olla huomioimatta sitä jonkin aikaa ennen kuin se jää yksin.
^ja tullessakin huomioimattomuus on hyväksi. Sinun kulkemisesi ulos ja sisälle ei saisi olla mikään show tai mielenkiintoinen asia. Lähdet ja tulet ja that's it.
Älä siis huomioi sitä hetkeen ennen lähtöä (väh joku 15min) ja lähde siis mitäänsanomatta pois. Samoin kotiintullessa älä moikkaa sitä heti, vaan odota rauhoittumista, jonka jälkeen voit huomioida rauhallisesti.
Vaadi samaa huomioimattomuutta vanhemmiltasikin.
Huomioivatko vanhempasi koiraa tullessaan/lähtiessään? Lellivätkö ne muuten koiraa?
Koira saattaa pitää vanhempiasi sen verran heikkoina, ettei usko niiden pärjäävän ulkomaailmassa ja siksi vinkuu ja huutaa perään. Sinä huolehdit koulutuksesta lenkistä jne ja olet toivottavasti tarpeeksi tiukka, niin koira antaa sinun kulkea rauhassa ulos, kun ei tarvii stressata. Parempi niin, kuin kauhea itkukonsertto.
Muista myös jättää luvallista pureskeltavaa koiralle, mutta mielellään jotain mihin ei menis tukehtumaan.
Kiitos kummallekkin vastauksista! Täytyy tosiaan kokeilla tuota huomiomattomuutta. Ja itseasissa kyllä ne vanhemmat aika tavalla tuppaa lellimään koiraa, olen yrittänyt opastaa heitä olemaan tiukempia koiran kanssa, mutta en tiedä ovatko sitten tarpeeksi tiukkoja kun olen itse poissa kotoa. Täytyy siis sanoa tästä heille.
Kiitos vielä!
Koira ei tiedä kenen se on.Viihtyy parhaiten itse valitsemansa ihmisen kanssa.
Opettamalla pieniä aikoja kerrallaan varmaan oppii oemaan yksinkin.
Meillä on jäänyt heti kerrasta yksin. Ei mitään pikkuaikoja, sehän vain pahentaa ja luo sen ongelman. Koskaan en ole kuullut, että kerrasta yksin jäänyt koira olisi eroahdistunut. Sen sijaan nuo naurettavat 2min, 5min, 7min, 15min, 20min - jutut luovat ongelmaa. Juuri kun koira tottuu ajatukseen olla hetki yksin, omistaja paukkaa takaisin. Ja sama kaava.
Ei se koira kärsi jäädä samantien työpäivän ajaksi (8-10h) yksin, kun sillä on ruokaa ja turvallinen koti. Tarpeet tekee sisälle, jos pissattaa, yleensä niitäkin on vain yhdet, korkeintaan kahdet, mitä se päivän nukkuva pentu muuta. Siisteyskasvatus hoituu normaalisti, siinäkään ole ongelmia.
Minun taas oli pakko alkaa opettaa koiraani tähän 2min,5min,7min,15min,20min-järjestelmään kun minulla alkoi työt ja jouduin olemaan 8h päivittäin poissa jolloin koira ulvoi ja tuhosi milloinmitäkin.Minun koirani oppi yksinolon juuri tällä hetki-hetkeltä pidempään jutulla.
Koirasi on niin nuori, että tuossa iässä on ihan tavallista hermoilu yksinjäädessä. Muutama kuukausi voi mennä opetellessa. Vanhempiesi perään se vinkuu, koska he ovat laumanjohtajia. Muutat koiran kanssa ja rupeat johtajanpaikalle oitis. Luot uudessa kämpässä säännöt ja rajat joita koiran tulee noudattaa, etkä lelli koiraa tarpeettomasti. Ihmisen selkeä johtajuus rauhoittaa koiraa, se tuntee olonsa turvalliseksi eikä stressaa sinne tänne. Lelliminen tarkoittaa tilannetta, jossa tanssitaan koiran pillin mukaan, ollaan koko aika varpaillaan että mitähän se nyt haluaa ja mistä se ei nyt tykkää ja valmiina palvelemaan. Johtajan asenne on, että koti on minun ja minä luon säännöt täällä ja koira noudattakoon niitä. Valistunut johtaja huolehtii laumanjäsentensä perustarpeista hyvin, niin fyysisistä kuin henkisistä. Lopputuloksena onnelliset koira ja omistaja.
Vaikuttaa että koirasi pitää vanhempiasi omistajinaan ja ongelma voi muodostua kun muutto tulee ja se joutuu erilleen heistä.Yritä totuttaa koira pikkuhiljaa yksinoloon ja käytä koiraa vanhempiesi luona säännöllisesti että hän huomaa etteivät he ole kadonneet mihinkään.
Kiitos muillekkin vastanneille! Itsekin olen sitä miettinyt, että koira on alkanut pitämään vanhempiani omistajina, mutta pikku hiljaa hyvä tulee. Täytyy vaan lisätä urakalla harjoittelua. Olenkin jo sopinut vanhempien kanssa, että käydään poitsun kanssa vierailemassa mahdollisimman usein, että huomaa tosiaan etteivät he ole mihinkään kadonneet!
Meillä oli seropilla aika vaikea eroahdistus, tuli meille rescuena aikuisena. Meillä auttoi täysin huomioimatta jättämisen sijaan se, että koira viedään namin\luun avulla pedille tai muuhun turvalliseen paikkaan ja samalla sanotaan heihei tms. muu josta koira tietää ettei pääse mukaan. Tämän jälkeen treenattiin vähitellen ensin eteiseen menoa, sitten ulosmenoa yms. Toimi loistavasti eikä tarvitse hiiviskellä hiljaa ulko-ovesta salaa koiralta ulos. :)