Olen aikoinani kirjoittauttanut aiheesta, mutta nykyisinhän ei vanhoja erinomaisia juttuja, aiheita voi palstalle siirtää. Tosi harmi.
Matin kanssa olemme erinomaisen onnelleisesti sopeutuneet Tampereen pääkaupunkiin Hervantaan ihanneyhteisönä. Sopeutuneetkaiken maailman erilaisiin ihmiskohtaloihin, sairaisiin, vammaisiin ynnä muihin positiivisesti.
Nyt alkaa riittää. Miksi loppuelämämme tässä yhteisössä eläisimme, me elinvoimaiset ihmiset. Aattelimme, että yhtä hyvin voisimme elää jossain muussa Euroopan maassa, ja aattelimme harkinnan jälkeen, että Puola on meidän maamme. Aidot ihmiset. Kyl me viel uskalletaan tämmönen temppu tehä, lähetään Puolaan asumaan.
Matin kanssa olemme erinomaisen onnelleisesti sopeutuneet Tampereen pääkaupunkiin Hervantaan ihanneyhteisönä. Sopeutuneetkaiken maailman erilaisiin ihmiskohtaloihin, sairaisiin, vammaisiin ynnä muihin positiivisesti.
Nyt alkaa riittää. Miksi loppuelämämme tässä yhteisössä eläisimme, me elinvoimaiset ihmiset. Aattelimme, että yhtä hyvin voisimme elää jossain muussa Euroopan maassa, ja aattelimme harkinnan jälkeen, että Puola on meidän maamme. Aidot ihmiset. Kyl me viel uskalletaan tämmönen temppu tehä, lähetään Puolaan asumaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eiku tsemppiä vaan! Terveisiä Lehwalesalle.
No mikäs siinä, nykypäivän Puolasta en mitään tiedä mutta olen kerran 60-luvulla Varsovassa käynyt. Kopernikuksen hima oli suljettu kun siellä remontoitiin. Tupakan poltto siellä kahviloissa oli kielletty. Kohteliasta väkeä slotit kelpasi taksimiehelle joka esitteli vanhaa Varsovaa. Saksalaiset olisi pitänyt lahdata, eli kaput. Kävimme paikallisen ay väen porhoilla kylässä, ruokaa syötiin sekä juomia juotiin perinteisesti suolakurkun kera.
Varsovan keskustassa 1993, kadulla vanha mummo ja nuori tyttö, n. 15-16 v. kauppasivat banaaneja. Ostin muutaman banaanin, annoin rahan ja saman tien lähdin kävelemään banaania mutustellen, 10-20 metriä kuljettuani myyjätyttö tuli ja pysäytti, tarjosi vaihtorahaa, muutamaa kolikkoa, olin tietoisesti antanut vähän enemmän kuin oli banaanien hinta. Otin kolikot vastaan hieman hämilläni :)
Tietysti tämä oli "yksittäistapaus", mutta siitä jäi kuitenkin mieleen jollakin tapaa rehellisyys, tavallisen Puolalaisen ihmisen rehellisyys.
Et ole tosissasi, vieraaseen maahan jonka kieltä ette osaa. Luuletteko olevanne oikein tervetulleitakin sinne, vanhat hoitoa kohta tarvitsevat ihmiset, ilman ketään tuttuja ja omaisia. Kai siellä ruoka halvempaa on ja viinakset tietysti. En usko että saisitte edes maassa oleskelulupaa.
Kyllä Sus sinne otetaan, onhan Puola EU- ja Schengenmaa, kai ne jotain suojaa ja takuuta suovat sairaillekin jäsenilleen. Ja kyllä Sus arkipuolan nopsaan oppii. Saataspa tänne Suuren Maailman asioitakin framille!
Unessa isäni tuli touhukkaana kotiin.
Olin Puolassa markkinoita kiertämässä. Kolmessa kuukaudessa opin kielenkin hän kehui.
Jouduin seuraavana päivänä tapaturmaan, joka kesti 3 kuukautta.
Sanotaan, että samaa sukupuolta olevan unessa näkeminen tuo huonoa onnea.
Maitobaari (bar mleczny), jossa myydään maitoa sisältäviä puuroja ja vellejä samoin kuin makarooniruokaa, on varsin puolalainen ilmiö.
Ihmiset ovat ystävällisiä ja vieraanvaraisia.
Ei ole siinä kaikki. Vaihtorahan luovuttamisessa petetään. Omaisuusrikoksia on paljon. Parasta olla liikkumatta suurkaupungeissa öisin ulkona juopuneena. Maantieliikenteessä on suhteellisen paljon onnettomuuksia ja uhreja. Lainkuuliaisuus ei ole jo historiallisista syistä ollut kansan vahvimpia hyveitä.
Paljon auttaa, jos osaa kieltä.
Saksalaisille eläkeläisille on järjestetty mahdollisuus olla laitoshoidossa Puolassa. On edellisempaa kuin Saksassa. Kai se suomalaisilekin järjestyisi.
Kyllä Puolassa muutenkin kannattaa käydä.
Ennen vanhaan hyvään aikaan pääsi autolautalla mukavasti Gdanskiin, nyt sinne pääsee vain rahtilaivalla. Uskon että olisit nauttinut merimatkasta Puolan rannikolle ja nauttisit myös elämästä siellä. Gdansk, Sopot ja Gdynia ovat siinä ihan rinnatusten, Sopotissa upea hiekkaranta, ja kaupunkien rakennuksissa on hansatyyliä Itämeren hengessä. Varsova ja Krakova ovat tietysti vailla vertaansa, raskasta historiaa sisältävinäkin.
Saahan sen muuttokuorman vietyä Baltian kauttakin, ja lentämällä sinne pääsee hetkessä. Eläminen on taatusti paljon halvempaa kuin Suomessa, englannilla ja saksalla pärjää ja olisihan puolan kielen opettelu aikamoinen haaste, kuten slaavilaiset kielet yleensäkin. Puolalaisista ihmisistä en osaa sanoa omakohtaisena kokemuksena mitään, mutta käsittääkseni he ovat siirtolaisinakin hyvin pärjänneet työteliäinä ja rehellisinä.
Ja onhan puolalaisilla Chopin, tässä alkavan kesän kunniaksi perhosenkepeä valssi.
https://www.youtube.com/watch?v=a0hFZPvanMs
Me ollaan ajatus-ja aatemaailmaltamme kovinkin samanlaisia, korkean elintason maat eivät meille sovi. Enemmän viihdymme köyhemmissä maissa, ihmiset ovat vielä aidompia. Vaihtoehtoina funtsimme Tsekkiä, Slovakiaa, Kroatiaa. Puola on sitäpaitsi lähimpänä Suomea. Luulenpa ainakin jossain määrin saksankielellä pärjääväni, kielipäätä minulla on, voipi puolenkieli vähitellen tarttua sekin, oonhan opetellut alkeista lähtien myös portugalia, italiaa ja espanjaakin. Ranska ja saksa sujuvat aika mukavasti.
Kotimme voisimme jättää silleen varoilta oottamaan, opiskelijoita saa aina vuokralaisiksi, pula on nääs asunnoista heillä.
Vielä olemme aika hyvässä kondiksessa, ei vakavampia sairauksia ja uteliaita, rohkeita olemme kyllä.
Kuullostaapa viehättävältä Sus.maikun kaukokaipuut :) Mikä oikeastaan estää jos rohkeutta löytyy, ja kumppani on matkassa mukana.
Itsekin intoilen muuttopuuhissan Espoonlahdelle lähtiessäni tänään katsastamaan. Talon nimikin on hauska Kipparinkoto, mutta vielä en tiedä minkä tunnelman saan kun näen tuon vastaremontoidun lukaalin, heippa ja intoa suunnitelmiin:D